Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Perfektionismi aiheuttaa minulle oikeasti ongelmia
21.04.2016 |
Vaadin itseltäni aina, että pystyisin tekemään asiat juuri jonkin sellaisen ideaalin mukaan. Siis ihan pienissäkin asioissa. Sitten jos epäonnistunut, pelästyn kauheasti että nyt muut suuttuvat minulle.
Ongelmana osaksi varmaan se, että tällaista on oikeasti käynyt. Pahin esimieheni (2 vuotta ) oli sellainen, että jos johonkin mailiin ei vastannut parin tunnin sisään niin tuli kammottava huuto ja uhkailu irtisanomisella ja kaikki tuollaiset pienet mokat laitettiin muistiin ja niistä huomauteltiin loputtomasti että tällaisten takia huono työntekijä.
Stressaan tällaisten takia ihan liikaa tällaisista asioista koska ainahan jotain pieniä mokia tulee.
Miten voisin vain osata ottaa iisimmin? Aikaisemmin en ollut näin paha vaikka taipumusta on aina ollut.
Pelkään että jos jokin pienikin asia menee vikaan niin menetän taas työni (eri työ nyt).
Saattaa kuulostaa pieneltä, mutta oikeasti tämä haittaa ja väsyttää.
Olkaa kilttejä, asiallisia vastaukseia eikä kuittailuja. Varsinkin toisilta samaa kokeneilta (ja varsinkin siihen ratkasun löytäneiltä) olisi tosi arvokasta saada tietää neuvoja ja kokemuksia!
Kommentit (6)
Itsekunnioituksen puute. Varsin yleistä nykyään varsinkin nuorilla naisilla. Jotenkin pitäisi saada iskostettua päähän "olen elävä ihminen, teen virheitä eikä minun tarvitse aina tehdä kaikkeani muita miellyttääkseni". Toivottavasti nykyinen pomosi on ymmärtäväisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekunnioituksen puute. Varsin yleistä nykyään varsinkin nuorilla naisilla. Jotenkin pitäisi saada iskostettua päähän "olen elävä ihminen, teen virheitä eikä minun tarvitse aina tehdä kaikkeani muita miellyttääkseni". Toivottavasti nykyinen pomosi on ymmärtäväisempi.
Kiitos tästä. Sitä on vain tässä taloustilanteessa niin riippuvainen työpaikasta. Ja lopuksi tuo esimies sai minut savustettua ulos, eli menetin hänen takiaan työpaikkani. Tein kuitenkin työni dokumentoidusti erinomaisesti (puolivuosittaisissa performance review sain aina parhaat pisteet).
Mutta jostain syystä hän päätti olla pitämättä minusta, en kai ollut tarpeeksi nöyrä. Kyllä hän kohteli muitakin näin. Oikeasti, töiden piti olla valmis 2 viikkoa ennen dedistä, maileihin (joita tuli monen kymmenen tuhannen ihmisen organisaatiossa valtavasti) piti vastata mielellään kahden tunnin sisällä, korkeintaan vuorokauden sisällä jokaiseen, ym. Jos joku mokasi tuollaisessa mailiin vastaamisessa niin tämä nainen kulki raivoissaan edestakaisin käytävää ja huusi miten me nyt kaikki menetämme työpaikkamme.
HR yritti kyllä puuttua, mutta se vain pahensi asiaa kun pomo toi listat kaikista "mokista" (siis jos työt olivat valmistuneet liian lähellä dedistä, jos kerran oli jättänyt vastaamatta puhelimeen kun hän soitti tai jos johonkin mailiin ei ollut vastattu päivän sisällä).
Kyllä olin itsekin lähdössä paikasta kun yt:t tulivat, niin hölmö en sentään ole, mutta vieläkin aina kauhistun kun jokin pieni asia menee väärin.
Ja aivan tosi tarina, ei todellakaan provo.
Ja stressaan koska tarvitsen työni.
Jotkin noista "mokista" entisen pomon kanssa kun olivat vielä sellaisia, ettei aina heti sanonut, mutta laittoi kaiken muistiin ja toi sitten vasta monen kuukauden jälkeen esille. Eli että tilanteessa ei edes tiennyt tehneensä mitään väärää, siitä sai sitten vasta kuukausien päästä kuulla miten silloinkin oli mokannut (tyyliin jos toisessa palaverissa ei ollut heti vastannut hänen soittoonsa) ja pomo ilmeisesti kantanut kaunaa kaikki kuukaudet.
Monesti kritiikkiä ei edes perusteltu millään konkreettisella tai kerrottu mihin ja kenen sanomana se oli tullut, vaan se ilmoitettiin pomon puolelta vain että "ihmiset puhuvat".
Up
Eikö kenelläkään muilla hirviöpomoja jotka ovat jättäneet tuolleen säikyksi perfektionistiksi?
Mulla ei ole ollut hirviöpomoa, vaan joko oikein hyviä tai sitten vaan välinpitämättömiä. Mutta olen ollut perfektionisti nuorena ja epävarmana, silloin kun en vielä tiennyt, mikä on tärkeää - tai kun pienet asiat vielä olivat tärkeitä. Pointtihan on myös siinä, että nuorena uran alussa sitä on vastuussa pienemmistä asioista ja silloin pienemät asiat ovat itselle tärkeitä - kun sitten etenee, on vastuussa isommista kokonaisuuksista ja silloin isommista tulee tärkeitä. Toisaalta tärkeät asiat riippuvat aina siitä, mikä on toiminnan varsinainen tavoite. Tavoitteen tietäminen ja tiedoksi tekeminen on johdon vastuulla.
Sun pitäisi myös ymmärtää kaksi asiaa: 1) ihminen voi olla vastuussa vain siitä, mihin hänellä on valtaa, ja 2) johdon tehtävä on mahdollistaa ja tukea ja kannustaa niin, että ne väistämättä eteen tulevat virheet eivät haittaa tavoitteen saavuttamista. Sun edellisessä työpaikassa ei siis oikeasti epäonnistunut sinä, vaan se sun esimies. Joo, sulla tuli potkut, mutta silti se epäonnistuja oli esimies. Itse asiassa tavallinen rividuunari ei edes voi epäonnistua - vika on AINA johdon, joka ei tee tavoitetta selväksi, mahdollista sen toteuttamista tai palkkaa oikeaa ihmistä oikeaan paikkaan.
Ymmärrän, että edellisen kokemuksen jälkeen tätä on vaikea sisäistää, kun pomo on syyllistänyt sut omista mokistaan. Ehkä sitä voisi kuitenkin paikata sillä, että pyytäisit saada keskustella nykyisen pomosi kanssa kehityskeskustelun tapaan varmistaaksesi, mitkä on sun nykyiset tavoitteet ja saadaksesi palautetta siitä, miten ne toteutuvat - ja haluaisitko sinä jotain muuta. Korosta kuitenkin pomolle, että kyse on sun henkilökohtaisesta halusta kehittyä, ei siitä että haluaisit kyseenalaistaa työpaikkasi järjestelyjä tai pomosi toimintaa. Koska vaikka se ON kaikesta vastuussa, se ON myös ihan tavallinen ihminen, joka reagoi moitteisiin suurin piirtein samoin kuin sinäkin, vaikka osaakin peittää sen paremmin (tai ainakin pitäis osata).
Alue: Aihe vapaa
Oletko varma että kiroitit tuon oikein?
Mitä sitten. Purista perseellä normaalisti ja löysää kaulaliinaa. 100v päästä kukaan ei tiedä sun olleen edes olemassa, joten miksi stressaat turhaan?