Mies on bipo eikä suostu lääkehoitoon (ov)

Mun tati on bipo ja ilman laakitysta ei parjais. Mika syy miehellasi on kieltaytya laakkeista kun niiden avulla voi elaa normaalia elamaa? Lahde lasten kanss, jospa sitten herais.

Ei ensinkään myönnä, että on sairas. Aina jossakin muussa on vika hänen käytökselle: mussa, kurjassa lapsuudessa, maailmanpoliittisessa tilanteessa... On myös sitä mieltä, että lääkkeillä hänestä halutaan tehdä tunteeton zombi. Ja päällimmäisenä tietty, että uskonnolliset asiat on hänelle paras apu.

Oon jo monta kertaa kertonut mielipiteeni erosta eikä varmaan siksi otakaan sitä enää vakavasti.

Ap

Lähde.

Sano miehelle että jos hän ei suostu näkemään ongelmaansa eikä hoitamaan sitä, niin sinä ja lapset lähdette. Lapset ansaitsevat normaalin lapsuuden. Bipolaarisen perheessä koko sirkuspyörii sairaan ympärillä, se ei ole oikein ketään kohtaan, ei edes sairastunutta.

Toi on täysin totta! Saa kyllä muut tuntemaan, miten koko sirkus muka pyörii meidän muiden ympärillä ja meillä muilla (tai erityisesti mulla) on ongelmia. Ja ehkä tosiaan, jos ei ole kuuteen vuoteen ymmärtänyt ongelmaansa, niin ei ehkä sitä tulevaisuudessakaan suostu näkemään.

Nyt on varmaan senkin puolesta oikea aika lähteä, että kohta raha-asiat kaatuu niskaan. Luottotiedottomana sitä tuskin on lasten kanssa yksin kovin vahvoilla...

Ap

Tädilläni on bipo, mutta hän ei suostu myöntämään sairauttaan. Hänellä on maanisia tuhlauskausia, puhetulva, hillitön itsekehu, loputtomia seksipuheita ja ajoittain masennus, jonka aikana hän ei peseydy. Tilanne on kiusallinen, koska hänen käytökseensä kiinnitetään huomiota kaupungilla. Omaiset ja ystävät ovat yrittäneet saada hänet hakeutumaan hoitoon, mutta eipä onnistu, kun täti pitää itseään tervejärkisenä ja muita ääliöinä...

Miten bipo-omaisen saa hakeutumaan hoitoon?

Mielestäni tilanne on hankala, koska fyysinen sairaus saa ihmisen etsimään apua. Psyykkinen sairaus ei, koska potilas ei välttämättä ymmärrä omaa tilannettaan. 

Tätä samaa mäkin olen miettinyt. Miehen "hoito"on aloitettu vuosia sitten, kun kärsi niin kovasta ahdistuksesta, että oli pakko hakea apua. Myöhemmin ahdistuksen todettiin liittyvän bipoon, kun oirekuva muuttui maaniseksi.

Tällä hetkellä on varmaan vaan hypomaaninen vaihe menossa. Miehestä muuttuu näinä maanisina kausina ihan helvetin "hyvä ihminen". Eli ei esim. juo, petä, ostele tms. vaan brassailee henkisillä kyvyillään, ymmärtäväisyydellään ja zenmäisyydellään. Se aiheuttaa kuit. ongelmia koko perheen arjessa, kun lapsille ei pitäis mitään sääntöjä ja tekis kaikki niinkuin ne haluaa. Samalla mä leimaannun kamalaksi noidaksi tai natsiksi, kun en joka päivä esim. suostuisi siihen, että lapset syö ja juo mitä sattuu ja nukkumaan saisi mennä silloin kuin itseä huvittaa. Ne on kuit. pieniä alakoululaisia vielä. Harrastuksissa ja muissa menoissa sitä joutuu usein vähän häpeilemään, kun juttelee vähän liian korkealentoisia juttuja ihan vieraille tyypeille.

Viime viikolla lääkärikäynnillä suorastaan vaadittiin, että miehen pitää aloittaa lääkitys. Sanoi eka ettei suostu mutta myöntyi sitten vähän, kun lääkäri mainitsi sairaalahoitomahdollisuudesta. Mut mä tiedän jo nyt, että yhtään lääkettä ei suostu nielemään. Ja tiedän myös, että muulla tää tilanne ei enää parane. Suorastaan vi**ttaa välillä, kun joku pilaa sekä oman että muiden elämän olemalla tuollainen aasi :(!

Minä en kyllä jäisi enää katselemaan lääkitsemätöntä bipoa ap:n tilanteessa. En kertakaikkiaan jaksaisi enkä haluaisi myöskään lapsia siihen sotkuun.