Rehellisesti; kunnioitatko miestäsi vai kohteletko häntä kuin tomppelia?

Rehellisesti kunnioitan. En olisi miehen kanssa, jota pitäisin tomppelina.

Minusta tuntui samalta kun saimme lapsen, ennen ihan fiksu ja tasa-arvoinen mies muuttui täydeksi tomppeliksi. Sanottakoon vielä että mies oli se, jolla oli ensin vauvakuume, minä olisin odotanut vielä pari vuotta ennenkuin aloitettiin yritys.

Miehelle oli tärkeää että vauva oli kauniisti puettu, kun häntä näyteltiin sukulaisille ja ystäville, joita voi toki kutsua kotiimme koko viikonlopuksi kun vauva oli 2 viikkoa vanha. Toki minun piti laittaa ruokaa vieraille kun teen paljon parempaa kuin mies, eihän hänen tekemäänsä voi vieralle tarjota ja hei olinhan minä levännyt kotona jo 6 viikkoa tekemättä mitään. 

Siis kun olin kotona äitiyslomalla, painolla sanalla LOMALLA, voin tehdä kaiken, myös iltaisin ja viikonloppuisin, olihan mies töissä. Siis en vain käsitä, miten sama ihana mies voi muuttua idiootiksi, täytyy myöntää vaikka eroon meni vuosikymmen jäi tuo ensimmäinen äitiysLOMA  vaivaamaan ja kohtelemaan miestä kuin lasta. Hän ei silloinkaan kun menin töihin  osannut ottaa vastuuta lapsista, ei esim. erottanut 5v ja 2v kenkiä toisistaan vaan pakotti 5v liian pieniin kenkiin, vaikka toinen kuinka  väitti että kengät eivät mahdu jalkaan ja muuta yhtä typerää, välillä tuntui että teki tahallaan että sanoisin että kyllä minä teen.

Kyllä jos maalaisjärki puuttuu seksielämästä niin sinun onkin hyvä päällepäsmäröidä ja olla vähän varpaillaan itsekkin.

Myönnän etten kunnioita tarpeeksi ja kohtelen toisinaan kuin idioottia. Osasyynsä on miehessäkin, kun tekee idioottimaisia asioita. Yksi syy käytökseeni on varmaan se ettei mies halua seksiä - tuntuu että jos edes joskus saisin, jaksaisin suhtautua mieheen muissakin asioissa paljon paremmin.

Tottakai kunnioitan. Vaikka en aina samaa mieltä hänen kanssaan olekaan ja hän saattaa tehdä asioita eri tavoin kuin minä, niin en häntä ikinä idiootiksi haukkuisi selän takana. Yhdessä olemme olleet pian 20 vuotta.