Lue keskustelun säännöt.
Voiko miestä kouluttaa? Onko edes turha kuvitella niin?
20.04.2016 |
Eli kyse on pikkujutuista, kuten ruuan jättämisestä huoneenlämpöön ja esim ettei tarjoudu ottamaan osaa kauppakasseista kantoon?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei me tollasia opita. Seksillä voi jotain koittaa kiristää.
Nainen joka kiristää pillulla, ansaitsee kaltaisensa urpon, eli miehen joka alistuu pillulla kiristämiseen.
Match made in heaven. Kumpainenkin yhtä halveksuttavia.
Rakastelimme. Naiseni kiristi pillunsa kaluni ympärille....alistuin.
Urpo
Av-mamma leikkii nokkelaa.
Ikävä puhkaista kupla, kirjoittaja on mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Ei kannata edes yrittää. Ota kumppani jonka viat siedät.
Nainen, jonka mies pettää jatkuvasti, antamassa parisuhdeneuvoja. Onneksi se miehesi oli varakas, sehän sinulle oli tärkeintä.
Mies ei petä jatkuvasti. Eikä sillä rahalla ole minulle merkitystä. Ja eikö tässä ollut kyse juuri vikojen siedosta?
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Ei kannata edes yrittää. Ota kumppani jonka viat siedät.
Nainen, jonka mies pettää jatkuvasti, antamassa parisuhdeneuvoja. Onneksi se miehesi oli varakas, sehän sinulle oli tärkeintä.
Mies ei petä jatkuvasti. Eikä sillä rahalla ole minulle merkitystä. Ja eikö tässä ollut kyse juuri vikojen siedosta?
Olet Windows 95? Jatkuvasti vikasietotilassa...
Vierailija kirjoitti:
Mieti miten itse haluaisit olla "koulutettavana". Haluaisitko?
Mä en tätä ymmärrä sitten koskaan. Totta kai haluan, jos menen yksiin toisen kanssa. Minä koulutan häntä, hän minua. Tosin, olenkin eläinkouluttaja, ja tiedän miten kouluttaminen tapahtuu niin, että se luo läheisyyttä ja keskinäistä arvostusta. Suomalainen perheilmasto ilmeisesti on aika usein jälkeenjäänyttä tässä mielessä. Hierotaan toistensa naamaa siihen paikkaan, missä vahinko on tapahtunut. Myönteinen koulutus vaatii itsetuntoa ja itseluottamusta, ja meillä ne on ollut tapana riistää jo pienenä.
Kun poikaystävä huomautti tavastani jättää kaapinovet levälleen, korjasin sen kertaheitolla, koska tajusin itse miten pöljältä sellainen näyttää ahtaassa opiskelijaluukussa, ja että ennen pitkää niihin joku törmää. Arvostin häntä enkä kokenut hänen toivettaan minkäänlaisena uhkana vaan luottamuksen osoituksena, joten miksi olisin tykännyt halpaa?
Kuitenkin vasta keski-iässä olen tavannut miehen, jolle ei ole itselleen mikään ongelma, että minä esitän vastaavia toiveita. Hänkin esitti toivomuksen, ettei toiveita tule liian nopeassa tahdissa omaksuttavaksi. Järjestyi. Aktiivista yhteensovittamista on tarvittu yllättävän vähän, ja syy tähän on ollut juuri valmius mukautua molemmin puolin.
En kuitenkaan ymmärrä ajatusta, että oikea puoliso olisi se, jonka kanssa elämäntavat natsaavat ilman mitään kouluttamista. Siinä tapauksessa on varmempi pariutua vain peilin kanssa, niin ei pääse tulemaan ikäviä yllätyksiä myöhemminkään. Jos puoliso on kuin luutaan puolustava koira, joka ottaa toisen kaikki toiveet luunryöstöjuonimisena, niin takaisin kotiin kasvamaan. Voi kamala miten keskenkasvuisena sitä täysi-ikäisen paperit saadaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti miten itse haluaisit olla "koulutettavana". Haluaisitko?
Mä en tätä ymmärrä sitten koskaan. Totta kai haluan, jos menen yksiin toisen kanssa. Minä koulutan häntä, hän minua. Tosin, olenkin eläinkouluttaja, ja tiedän miten kouluttaminen tapahtuu niin, että se luo läheisyyttä ja keskinäistä arvostusta. Suomalainen perheilmasto ilmeisesti on aika usein jälkeenjäänyttä tässä mielessä. Hierotaan toistensa naamaa siihen paikkaan, missä vahinko on tapahtunut. Myönteinen koulutus vaatii itsetuntoa ja itseluottamusta, ja meillä ne on ollut tapana riistää jo pienenä.
Kun poikaystävä huomautti tavastani jättää kaapinovet levälleen, korjasin sen kertaheitolla, koska tajusin itse miten pöljältä sellainen näyttää ahtaassa opiskelijaluukussa, ja että ennen pitkää niihin joku törmää. Arvostin häntä enkä kokenut hänen toivettaan minkäänlaisena uhkana vaan luottamuksen osoituksena, joten miksi olisin tykännyt halpaa?
Kuitenkin vasta keski-iässä olen tavannut miehen, jolle ei ole itselleen mikään ongelma, että minä esitän vastaavia toiveita. Hänkin esitti toivomuksen, ettei toiveita tule liian nopeassa tahdissa omaksuttavaksi. Järjestyi. Aktiivista yhteensovittamista on tarvittu yllättävän vähän, ja syy tähän on ollut juuri valmius mukautua molemmin puolin.
En kuitenkaan ymmärrä ajatusta, että oikea puoliso olisi se, jonka kanssa elämäntavat natsaavat ilman mitään kouluttamista. Siinä tapauksessa on varmempi pariutua vain peilin kanssa, niin ei pääse tulemaan ikäviä yllätyksiä myöhemminkään. Jos puoliso on kuin luutaan puolustava koira, joka ottaa toisen kaikki toiveet luunryöstöjuonimisena, niin takaisin kotiin kasvamaan. Voi kamala miten keskenkasvuisena sitä täysi-ikäisen paperit saadaankaan.
Olisiko sinulla mukavaa sinkkua eläinkouluttaja-kaveria, joka toimii ja ajattelee samoin?
mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluttaminen ei kannata, ne taantuu heti, kun taloon tulee lapsia. Parempi ottaa semmoinen, joka on sisäsiisti jo valmiiksi. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Nainen, jonka mies pettää jatkuvasti, antamassa parisuhdeneuvoja. Onneksi se miehesi oli varakas, sehän sinulle oli tärkeintä.