Lue keskustelun säännöt.
En pääse yli siitä miten kuolleet talous/kotieläimet hävitetään :(
19.04.2016 |
Sain viime viikolla tietää että asuinpaikkani lähellä on kuolleiden eläimien tuhoamislaitos. Luin nettisivuilta, että sinne viedään päivittäin rekkalasteittain teurasjätettä ja yrityksen noutamia hevosten, lampaiden, lehmien ja sikojen ruhoja. Yritys noutaa ruhot maatilan/omistajan luota, nostaa ne rekkaan, vie ne käsittelylaitokselle ja siellä ne nostellaan nipuissa tai yksitellen silppuriin joka tekee niistä alle 50 mm kokoisia palasia, jotka poltetaan bioenergiaksi. Kotieläimetkin päätyvät samaan käsittelyyn eläinlääkärin kautta.
Nyt kun näen ulkona koiria, tai ratsastan tallilla hevosia, kuvittelen vain miten joku yritys jauhaa ne raa'asti yhdeksi massaksi. Yksi lempihevosistani kuoli kuukausi sitten, ja nyt vain mietin miten sekin vain nostettiin silppuriin ja jauhettiin muhjuksi toisten eläimien kanssa. Raakaa!
Tieto todellakin lisää tuskaa. Miten tästä pääsee yli? Hevosethan elävät vaikka kolmekymppiseksi, mutta nyt vain säälin niita kun tiedän minne ne kuolemansa jälkeen päätyvät.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm... Tuolla pystyisi hävittämään ruumiin niin, että sitä ei löydettäisi ikinä.
Saattaisi joku siihen kiinnittää huomiota kun sen kalmon siihen tiskille kippaat.
Meinaakko, että ne kurkkaa joka laatikkoon, joita vaikka noilta eläinlääkäriasemilta tulee? Veikkaisin, että volyymi on kohtalainen /päivä. Kroppa pariin osaan ja muiden sekaan.
Luulen että eläinlääkärilläkin voi epäilykset herätä kun roudaat puolikasta ihmisruumista sinne vastaanotolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä keskustelin aiheesta yhden pitkänlinjan hevosharrastajatuttavan kanssa muutama vuosi sitten. Kysyin miltä tuntuu kun oma hevonen kuolee, sanoi ettei (hänellä) hevoseen muodostu samanlaista tunnesidettä kuin esimerkiksi koiraan. Kertoi että eräskin laittoi hevosensa lihoiksi ja syötti koirille. Tai siis, teurastajahan tuon likaisen työn teki.
Hevoset saa edelleen haudata (tosin hautapaikalle pitää olla lupa, ettei esim. pohjavedet mene pilalle), samoin kuin tietenkin lemmikit. Tuotantoeläinten, ennen kaikkea nautojen, ruhot täytyy tuhota polttamalla keräilyalueella eläintautien leviämisen estämiseksi. Pohjoisimmassa Suomessa nautojenkin ruhoja saa haudata tietyin edellytyksin, sillä olisi kohtuutonta lähteä kärräämään niitä harvoja kuolleita nautoja koko maan halki. Niitä kun ei kovin montaa päivää voi pitää siellä odottamassa sopivaa kyytiäkään.
Mutta itse ajattelisin, että lopetus/kuolema omalla tutulla kotitilalla ja kuljetus kuoleman jälkeen on armeliaampaa eläimelle kuin viimeinen matka elävänä ja stressissä teurastamolle. Jos olisin itse maidontuottaja, en varmaan voisi koskaan laittaa lehmiäni teurastamolle.
En näe tilannetta ongelmallisena, koska kyse on vainajista. Tietenkin on surullista, että eläin kuolee, mutta tuhkaaminen on mielestäni järkevin ja toimivin ratkaisu niin ihmisten kuin eläintenkin kohdalla.
Hautaaminen on mielestäni karmeampi vaihtoehto, koska hyönteiset käyvät ruumiin kimppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm... Tuolla pystyisi hävittämään ruumiin niin, että sitä ei löydettäisi ikinä.
Raadot tuonne laitokseen toimitetaan raatoautolla. Niiden kuskit eivät ole sokeita. Lisäksi pitää olla asiakkuus tuohon laitokseen, jotta sinne voi mitään toimittaa. Ei sinne noin vaan mitään viedä. Jokaisesta eläimestä tehdään paperit ja lasku tulee postissa.
Entä jos kätkisi ihmisen osissa hevosen/lehmän ruhon sisään?
(En ole tuo alkuperäinen pohdiskelija, enkä ole aikeissa toteuttaa mitään tällaista. Kunhan yhdyin ajatusleikkiin. Tässä olisi jollekin dekkari-kirjailijalle ideaa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä keskustelin aiheesta yhden pitkänlinjan hevosharrastajatuttavan kanssa muutama vuosi sitten. Kysyin miltä tuntuu kun oma hevonen kuolee, sanoi ettei (hänellä) hevoseen muodostu samanlaista tunnesidettä kuin esimerkiksi koiraan. Kertoi että eräskin laittoi hevosensa lihoiksi ja syötti koirille. Tai siis, teurastajahan tuon likaisen työn teki.
Kyllä tää riippuu ihan ihmisestä. Esim. tuttavallani oli 20 vuotta hevonen, ja kyllä hän itki sitä monta vuotta jälkeenpäin, vaikka hänelläkin on ollut kymmeniä hevosia ja on pyörittänyt ratsastuskoulua jossain vaiheessa. Samoin kerroin tuolla ed. sivulla ystävästäni, jonka hevosen viimeisellä matkalle olin. Kyllä me molemmat itkettiin, mäkin itken tuota hevosta toisinaan, vaikka se ei ollut edes mun oma. Ja jotenkin se oli eläimenä läheisempi kuin oma koira.
siksipä meidän misset ja murret päätyvätkin takapihalle johonkin kuusen juureen <3 (siis metri multaa päällä toki, ettei nakata vaan pusikkoon)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä - en syö lihaa ja olen todella eläinrakas. Minusta on todella raakaa kuvitella mitä ruhoille tapahtuu, en ole ikinä ennen edes miettinyt minne lihatuotannon "jäte"materiaali päättyy, tai kuolleet seuraeläimet. Minulla on ollut (sama) koira 14 vuoden ajan, ja toden teossa haluan tuhkata sen kun aika tulee, enkä jauhaa golfpallon kokoisiksi palasiksi. Lemmikki lihamyllyyn...
Olen elänyt aika erossa todellisuudesta, näköjään useimmilla ei ole ollut vaikeuksia hyväksyä tätä systeemiä :(
-ap
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm... Tuolla pystyisi hävittämään ruumiin niin, että sitä ei löydettäisi ikinä.
Saattaisi joku siihen kiinnittää huomiota kun sen kalmon siihen tiskille kippaat.
Meinaakko, että ne kurkkaa joka laatikkoon, joita vaikka noilta eläinlääkäriasemilta tulee? Veikkaisin, että volyymi on kohtalainen /päivä. Kroppa pariin osaan ja muiden sekaan.
Luulen että eläinlääkärilläkin voi epäilykset herätä kun roudaat puolikasta ihmisruumista sinne vastaanotolle.
Mistä sä tiedät etten mä ole eläinlääkäri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinne ne kaikki elukat jauhetaan samaksi mössöksi ja sitten siitä mössöstä tehdään koirien täysravinnot.
Muista tämä seuraavalla kerralla, kun ostat koirallesi nappuloita. Siellä seassa voi olla myös sinun heppasi, marsusi, rottasi, kissasi jäämät.
Vierailija kirjoitti:
Sinne ne kaikki elukat jauhetaan samaksi mössöksi ja sitten siitä mössöstä tehdään koirien täysravinnot.
Muista tämä seuraavalla kerralla, kun ostat koirallesi nappuloita. Siellä seassa voi olla myös sinun heppasi, marsusi, rottasi, kissasi jäämät.
Ei kun eineshampparit ja kebab-paikkojen kebabit niistä tehdään. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kissa on ainakin uurnassa. Eika misään jätteissä muiden eläinten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
siksipä meidän misset ja murret päätyvätkin takapihalle johonkin kuusen juureen <3 (siis metri multaa päällä toki, ettei nakata vaan pusikkoon)
Minulla on vanha kissa ja olen miettinyt, että hautaan sen kunniallisesti sitten joskus tuonne läheiseen metsään. Kaupungin metsikköä kai se on.
Raadot tuonne laitokseen toimitetaan raatoautolla. Niiden kuskit eivät ole sokeita. Lisäksi pitää olla asiakkuus tuohon laitokseen, jotta sinne voi mitään toimittaa. Ei sinne noin vaan mitään viedä. Jokaisesta eläimestä tehdään paperit ja lasku tulee postissa.