Lue keskustelun säännöt.
Tsempatkaa mua lukeen pääsykokeisiin.. Lähipiiri on saanut minut lannistettua ihan huolella
19.04.2016 |
En siis ole mitenkään erityisen fiksu, taustalla ammattikoulu, olen mielenterveyskuntoutuja.. Näin aluksi. Haluan kuitenkin yliopistoon, ja olen sinne nyt reippaasti lukenutkin. Aluksi en kertonut lukemisestani kenellekkään. Kun olin lukenut kirjan ekan kerran, tiesin heti että tää on se mun juttu. Ja toinen lukukerta tulille.
No, jostain syystä sitten kerroin muutamalle kaverille aikeistani. He ovat siis ihan perus amiksia kuten minäkin.. vastaanotto ei ollut oikeastaan sellainen mitä olisin toivonut. Kaksi repesi ihan totaalisesti nauramaan, ja toinen sai kysyttyä et sinäkö yliopistoon, hahaa, no ainahan saa haaveilla. Muutama muukin kaveri oli tosi yllättyneitä, ja kyseenalaistivat että kannattaako se nyt kuitenkaan.. petyt vaan.
En olisi edes alkanut lukemaan, ellei ammattikoulun opinto-ohjaaja ja ryhmänvalvoja olisi suositelleet ja suorastaan laittaneet hakemaan. Olin niin innoissani ja motivoitunut kun hoksasin että kaikki natsasi ja että minusta voisi tulevaisuudessa tulla jotain, mutta nyt nämä läheisten kommentit ovat saaneet innon laskemaan. Miksi he epäilisi minua ellei aihetta olisi?
Eilen jo pähkäilin että lopetan tähän enkä edes mene pääsykokeeseen, mutta taas koko päivä on menty puoliteholla. Päässä pyörii jatkuvasti ne "et pysty siihen" kommentit, naurut.. Omat vanhemmatkin ovat todella epäuskoisia, ja valmistelevat pettymykseen. Tiedän kyllä etten todennäköisesti pääse nyt ekalla sisään, mutta mitä sitten? Voisinhan mennä avoimeen. Heistä se ei ole oikeaa opiskelua ja kannattaisi vain mennä töihin.
Kommentit (36)
Mietit vain, ketä vartet luet. Heitä vai itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntevat kateutta ja alemmuutta. Älä välitä vaan jatka lukuja. Onnea matkaan!
Ne on vaan kateellisia! Tottakai haet.. sitten kun sulla on hyvä duuni ja saat tuplasti enemmän palkkaa kun kaverit, niin sitten naurat niille päin naamaa!
Kaikki ovat vain kateellisia, kun eivät itse jaksa yrittää samaa. Heidän elämänsä on jo valmis, edessä ei ole muuta kuin töitä ilman urakehitystä ja ehkä lapsia. Voi olla, että menetät kavereita. Ehkä niitä tulee uusia ja fiksumpia yliopistossa.
Sun elämästä kyse. Älä kuuntele muiden mielipiteitä vaan tee niinkuin itse koet oikeaksi. Kannattaa miettiä mistä ne muiden lannistavat kommentit johtuu. Ehkä olisivat halunneet toteuttaa sen mitä sinä nyt teet, mutta eivät ole uskaltaneet.
Susta tuntuu, että tuo on sun juttu ja ehdottomasti menet sitä kohti. Voi olla, että pääset ekalla kerralla, voi olla että et pääse. Jos et pääse niin maailma ei kaadu siihen ja aina voi yrittää uudestaan. Älä kuitenkaan ota häviäjän asennetta heti alkuunsa, vaan menet kokeeseen sillä asenteella, että saatat päästäkin. Sittenhän sen näkee kun yrittää. Muiden mielipiteet ja "neuvot" voi jättää omaan arvoonsa. Sinä kuitenkin tiedät parhaiten mitä haluat elämältäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset puheet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Se, ettei ekalla kerralla pääse sisään, ei ole maailmanloppu, mutta se on jos toisten lynkkausten vuoksi jättää omat unelmansa tavoittelematta. Ehkäpä kavereiden reaktio on sellainen kun on, koska he eivät pysty näkemään itseään vastaavassa tilanteessa. Ja jos he ovat aina mieltäneet sinut heidän kanssaan samanlaisiksi niin voi olla ehkä vähän katkeraakin nähdä sinut pyrkimässä johonkin, mitä he eivät ole osanneet edes ajatella. Niin tain näin, pääasia on, että sinä pidät tavoitteistasi kiinni. Ja se avoimessa opiskelu, kyllä se ihan työstä käy, jos tarkoituksena on valmentaa itseään seuraaviin pääsykokeisiin.
En kyllä keksi ainoatakaan järkisyytä, miksi joku olisi kateellinen yliopistoon PYRKIMISESTÄ. Samahan on mahdollista ihan kenelle tahansa. Eri asia on sitten opiskelupaikan saaminen. Joka tapauksessa jaksamista luku-urakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna periksi. Yliopisto voi mullistaa koko elämäsi hyvällä tavalla. Usko ja luota, että se todellakin on sun juttusi. Itse tiedät sen parhaiten, ei mikään ahdaskatseinen kaveri. Tsemppiä ja rakkautta, sä pystyt siihen!
Kamalia ihmisiä! Ensinnäkin ne kaverisi - tai ainakin osa heistä - ovat luultavasti vain kateellisia. He tietävät, että HEISTÄ ei koskaan tule mitään "enempää" kuin mitä ovat jo, ja he pelkäävät sinun menestystäsi, koska se vain korostaisi heidän omaa surkeuttaan. Voi myös olla, ettei kavereilla ole tarpeeksi hyvä itsetunto tavoitella todellisia haaveitaan, joten he yrittävät lannistaa sinutkin tyytymään nykyiseen. Perheesi on joukko törppöjä. Eipä siihen oikein muuta voi sanoa.
Ota sellainen asenne, että sinäpä menet ja näytät niille epäilijöille. Opo on sitä paitsi ammatti-ihminen ja näkee sinussa potentiaalia - et siis todellakaan voi olla mikään surkimus. Oikeastaan on muutenkin ihan sama, pääsetkö yliopistoon ensi syksynä tai viiden- tai kymmenen vuoden päästä, sillä pääasia on nyt se, että pääset tekemään sitä, mitä oikeasti haluat elämältäsi, eivätkä epäilijät pääse sanomaan olleensa oikeassa. Tsemppiä Ap, sinusta on siihen varmasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateudelta tuo tosiaan kuulostaa. Tosiystävät eivät latistaisi tuolla tavalla. Ap, luota opinto-ohjaajasi kannustukseen ja tuntemuksiisi, jotka sait kun luit kirjaa ekan kerran. Hirveästi tsemppiä!
Tsemppiä! Älä ikinä anna toisten lannistaa itseäsi! Lähes aina opinnoissa menestyminen on kiinni loppujenlopuksi vain pänttäämisestä/ahkeruudesta, ei me ihmiset niin erilaisia lopulta olla. Toisilla on vain "helpompi" solahtaa akateemiseen maailmaan, jos esim. vanhemmat on koulutettuja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! Aina on hyvä kun on unelmia ja menee kohti niitä. Minun paras kaverini tuli yliopistoon amistaustalla, työväenpiireistä. Valmistui maisteriksi, väitteli ja on nykyään professori. Eikä senkään suku ja entiset kaverit uskoneet pätkääkään akateemisuushaihatteluihin.
Avoimessa voi suorittaa perusopinnot monista pääaineista, se on kyllä tarvittaessa ihan täysipäiväistä opiskelua! Se voi olla jopa melkein parempi vaihtoehto ammattikoulun jälkeen, kun halutessaan voi opiskella vähemmän eikä menetä tukikuukausia. Joten voitat joka tapauksessa, kunhan vain olet heti kärppänä ilmoittautumassa avoimeen jos et pääse haluttuun opiskelupaikkaan! Voitat siis joka tapauksessa, pääset tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä muistuttaa itseäsi, että haluat olla sellainen ihminen joka sisuuntuu lannistamisesta ja vastoinkäymisistä lannistumisen sijaan. Näytä niille ja itsellesi!
Olen myös mielenterveyskuntoutuja ja yritän tsempata itseäni vielä lukemaan. Pitääkin poistua tästä av:lta siis. :)
Tottakai luet nyt täysillä ja osallistut pääsykokeeseen. Vaikket heti pääsisi sisään, voit aina yrittää uudestaan. Ei yliopistoon pääsyyn vaadita superälykkyyttä ja tiedän monta tuttua, jotka ovat päässeet yliopistoon amispohjalta. Vaikutat sitä paitsi ihan fiksulta, vaikka vähättätelet itseäsi. Harmi, ettet saa läheisiltäsi tukea luku-urakkaan, mutta toivottavasti osaat kääntää tämän eduksi ja saat jostain halua näyttää heille (ja itsellesi) että kyllä sinusta on siihen. Mihin haet? :)
Mitä sinä heidän mielipiteistään välität. Anna heidän jatkaa valitsemallaan tiellä ja tee sitä, mitä SINÄ haluat. Mielestäni ideasi on hyvä ja toivotan sinulle onnea ja menestystä opintoihin ja pääsykokeeseen! :)
Kateellisia ihmisiä sitä riittää. Kun aikanaan pääsin opiskelemaan yliopistoon niin moni kaveri lopetti ystävyyden kanssani. En edes nähnyt heitä vaan kuulivat asian muilta. No mitäpä noista. Olen jo valmistunut maisteriksi ja vakityössä ollut pitkään.
Unohda nuo ns ystävät ja lue itsesi sinne yliopistoon ihan itsesi vuoksi. Älä edes ajattele muita. Sinun elämäsi!!
Ei muuten ihme että ihmiset ei kuntoudu kun ne taakat vain säilyy elämässä.
Tuostahan pitää vain sisuuntua! Näytät niille, että susta todellakin on siihen! Ja onhan susta.
Ei yliopistoon päästäkseen tarvitse olla mikään mensa-älykäs, ihan normaali äly riittää useimmille aloille. Ahkeruus ratkaisee. Kun tunnollisesti ja huolellisesti luet pääsykokeisiin, olet ihan yhtä varteenotettava hakija kuin kuka tahansa muukin. Kaikilla teillä on sama materiaali, sama koe. Joku sinne pääsee, se voit olla sinä ihan yhtä hyvin kuin kuka tahansa muukin.
Itse en päässyt ekalla yrityksellä sisään, koska en lukenut tarpeeksi. Tokalla sitten pääsin. Kummallakaan kerralla en uskaltanut kertoa kellekään että edes hain, juuri noiden kommenttien pelossa. Kun kerroin päässeeni, kommentit oli vähätteleviä "mutta siellä pitää sitten opiskellakin". Ihmiset on tällaisia, en tiedä mistä kateudesta lie kumpuaakin. Toistaiseksi en ole saanut arvosanoiksi yhtään kolmosta, kaikki suoritukset on joko nelosia tai vitosia.
Tsemppiä!! Luota nyt vaan itseesi ja tuohon fiilikseen, miten oikea ala sulla on edessä.
Jos jo pelkkä pääsykoekirjan lukeminen antaa sinulle energiaa ja täyttää ilolla, niin mieti miten mahtavaa on sitten opiskella sitä ainetta yliopistossa. Ehkä kaverisi ovat kateellisia rohkeudestasi hakea? Voi olla, että hekin haluaisivat yrittää, mutta he kuuntelevat sitä ääntä, joka sanoo, ettei heidän edes kannata.
Älä anna kavereiden latistaa tunnelmaa. Välillä sitä saa huonoa palautetta ja välillä lukeminen ei yhtään huvita, mutta silti kannattaa jatkaa. Anna tälle kaikkesi, jotta voit pääsykokeissa tuntea tehneesi parhaasi.
Hanki jostain divarista kirja "Kunnian kevät". Lue se ja ymmärrä, että ei muiden mielipiteillä ole merkitystä, sinulla on. Toimi kirjan ohjeiden mukaan ja kas, saavutat päämääräsi.