Miksi lasten tanssiryhmissä tähdätään aina esiintymiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se on muissakin harrastuksissa, esim musiikkiharrastuksissa treenataan myös esiintymisiin.

Lapseni soittaa myös musiikkiopistossa, eikä siellä hiota yhtä kappaletta koko lukuvuotta. Ja esiintymiset ovat täysin vapaaehtoisia. Soittaminen on eri juttu kuin tanssi, sitä pitää opetella kauemmin että osaa edes vähän. Tanssi sujuu kaikilta, vaikkei välttämättä täydellisesti :D

Ap

Kyllä soittaminenkin sujuu kaikilta, mutta on toki pahan kuulloista. Meillä taaperokin saa useasta soittimesta ääntä ja omasta mielestään soittaa kappaleitakin. Ihan yhtälailla tanssia ja musiikkia voi tehdä vaikka ei yhtään osaa eikä ole harjoitellut.

Minullakin yksi lapsi tanssii ja soittaa musiikkiopistossa. Tanssii balettia ja eivät he harjoittele esiintymistä varten koko vuotta. Suurinosa tunneista on tekniikkaa myös ihan esiintymisen alla, mutta kai se koreografia pitää edes osata, jotta voi esiintyä? Soittoharjoituksessa on jo pitkällä ja koska kappalleet ovat pitkiä (konserttoja) niin kyllä niitä hiotaan pitkään ja saatetaan tarvittaessa ottaa sama kappale uudestaankin työn alle. Tietysti soittaa paljon muutakin, etydejä, asteikkoja ja muita harjoituksia. Yleensä lapsi esiintyy jokaisen kappaleen vähintään kerran. Orkesterillakin on ollut sääntö,että jos ei käy viimeisissä harjoituksissa ei pääse esiintymään. Musiikkiopistossa on meillä myös pakollisia esiintymisiä vähintään edistymisnäyte vuosittain ja suoritukset. Mutta kyllä musiikkiopistossa lapset esiintyvät paljon useammin kuin tanssissa, jossa esiinnytään vain kerran vuodessa.

Meillä lapsi ainakin rakastaa esiintymisiä :)

Hän on teidän lapsi, mikä ei tarkoita kaikkia lapsia.

Vastasinkin ap:n viestiin, jossa verrattiin musiikkiopistossa musiikkiharrastusta tanssiin. Minusta ne ovat aika samanlaisia, mutta musiikki on "rankempaa", koska harjoitellaan myös kotona.

Minusta tuntuu, että ap:n ongelma on se, että he eivät haluaisi näitä esiintymisiä ja ovat siksi valinneet mielestään "rennomman" tanssiryhmän. Koska suurin osa lapsista ja vanhemmista pitää esiintymisistä, myös ap:n ryhmä esiintyy. Todennäköisesti tuon "rentouden" syytä, että jo tammikuussa pitää alkaa harjoittelemaan esiintymiseen. Kunnon tanssikoulussa opetellaan tanssimaan ja koreografia opetellaan vasta keväällä, eikä siihen silti käytetä koko tuntia. Pitäisikö teidän kokeilla kunnon tanssikoulua?

Aivan! Nyt olet asian ytimessä. Leimataan koko tanssiharrastus yhden epäammattimaisen urheiluseuran jumppaporukan takia!

Missä lasten zumbassa hiukset nutturalla esiinnytään? Ap tod.näk. valehtelee. Olen muutamankin zumba-tunnin ohjannut vuodesta 2006 lähtien. Zumban ideana on toistaa yhden kerran yksi tanssi tunnin aikana. Meillä ei ole koskaan esiinnytty, koska Zumba on tanssimista ja kuntoilua itseä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko joku zumban kaltainen sitten hyvä harrastus, jos lapsille on tarjolla zumbaryhmiä? Itse ainakin tykkään zumbasta just sen takia että siinä saa pomppia ja tanssia musiikin tahtiin ilman että on mitään paineita saada esitys kuntoon. Koreografiatkin vaihtuvat muutamn viikon välein :)

Minä olen itse asiassa usein sanonut, että lapsilla tulisi olla oikeus harrastaa kuten me mammat harrastamme zumbaa. Maksimissaan kerran viikossa, liikunnan ilosta. Ja jos joku kerta jää väliin, niin maailma ei siihen kaadu.

Arvatkaapa vaan... Esikoinen oli vuoden zumbassa, juuri yhden näistä urheiluseuroista järjestämällä tunnilla. Minä odotin iloisia latinorytmejä ja vaihtelevia tansseja. Mutta ei. Biisit olivat ihan normaalia poppia, ja joulun alla huomasin vääntäväni tytön tukkaa nutturalle, koska sen piti olla tiukassa nutturassa joulunäytöksessä.  Silloin kyllä hiukan ihmettelin että tätäkö zumba oikein on (itse en ole zumbatunnilla koskaan ollut).

Ja uskon kyllä että monilla on se tarve kehittyä ja nauttivat että saavat hiottua jonkun koreografian. Mutta ei tosiaankaan kaikilla. Mitään pelkkää "jytäryhmää" en kouluikäisille kyllä silti kaipaa, sillä onhan se hienoa että joku ohjaa ne liikkeet, joku joka osaa kehitellä niitä hiukan paremmin kuin esimerkiksi minä :D Mutta että pääasia ei olisi siinä tekeekö liikkeet oikein, vaan siinä että antaa musiikin viedä. Itse ainakin nautin sellaisesta kovasti.

Ap.

Zumbassa on erilaisia tansseja ja fitness-tyyppisiä sarjoja ja liikkeitä välissä. En ymmärrä, mitä tarkoitat normaalilla popilla. Musiikki on latinovoittoista, mutta toki muukin käy. Merenque ja salsa eivät siis ole ne ainoat harjoiteltavat lajit, ja jos lattareita haluaa pelkästään, kannattaa liittyä kilpatanssiseuraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko joku zumban kaltainen sitten hyvä harrastus, jos lapsille on tarjolla zumbaryhmiä? Itse ainakin tykkään zumbasta just sen takia että siinä saa pomppia ja tanssia musiikin tahtiin ilman että on mitään paineita saada esitys kuntoon. Koreografiatkin vaihtuvat muutamn viikon välein :)

Minä olen itse asiassa usein sanonut, että lapsilla tulisi olla oikeus harrastaa kuten me mammat harrastamme zumbaa. Maksimissaan kerran viikossa, liikunnan ilosta. Ja jos joku kerta jää väliin, niin maailma ei siihen kaadu.

Arvatkaapa vaan... Esikoinen oli vuoden zumbassa, juuri yhden näistä urheiluseuroista järjestämällä tunnilla. Minä odotin iloisia latinorytmejä ja vaihtelevia tansseja. Mutta ei. Biisit olivat ihan normaalia poppia, ja joulun alla huomasin vääntäväni tytön tukkaa nutturalle, koska sen piti olla tiukassa nutturassa joulunäytöksessä.  Silloin kyllä hiukan ihmettelin että tätäkö zumba oikein on (itse en ole zumbatunnilla koskaan ollut).

Ja uskon kyllä että monilla on se tarve kehittyä ja nauttivat että saavat hiottua jonkun koreografian. Mutta ei tosiaankaan kaikilla. Mitään pelkkää "jytäryhmää" en kouluikäisille kyllä silti kaipaa, sillä onhan se hienoa että joku ohjaa ne liikkeet, joku joka osaa kehitellä niitä hiukan paremmin kuin esimerkiksi minä :D Mutta että pääasia ei olisi siinä tekeekö liikkeet oikein, vaan siinä että antaa musiikin viedä. Itse ainakin nautin sellaisesta kovasti.

Ap.

Zumbassa on erilaisia tansseja ja fitness-tyyppisiä sarjoja ja liikkeitä välissä. En ymmärrä, mitä tarkoitat normaalilla popilla. Musiikki on latinovoittoista, mutta toki muukin käy. Merenque ja salsa eivät siis ole ne ainoat harjoiteltavat lajit, ja jos lattareita haluaa pelkästään, kannattaa liittyä kilpatanssiseuraan.

Nyt taisin hoksata. Siis Zumba kidsissä on myös reggaetonia ja hiphopia, joita harjoitellaan. Nämä poikkeavat ainakin perinteisistä lattareista, kuten cumbiasta tai salsasta. Zumba kidsin tunteihin kuuluu myös vapaampaa liikkumista (olisiko se tuota tavallista poppia?).

Minkä ikäinen lapsi on kyseessä? Itse olen joitakin vuosia ohjannut lasten tanssiryhmiä, ja ainakin pienten kanssa on pakko kerrata samoja tansseja ja perusliikkeitä monta kertaa, koska muuten lapset eivät niitä opi. Pienet myös yleensä nauttii saman tutun jutun kertaamisesta. Vähän isompienkin kanssa on pakko kerrata jos oikeasti haluaa oppia tanssimaan ja tekemään liikkeet oikein. Väärät liikeradat voivat olla jopa terveydelle vaarallisia. Yleensä kaikki lapset olivat superinnokkaita esiintyjiä. Tanssiryhmässä on myös helpompi oppia voittamaan esiintymiskammoa kuin vaikkapa musiikkiopiston matineoissa, joissa yleensä joutuu lavalle yksin.

Onko ap kysellyt noilta ehdotetuilta kuntosaleilta? Ei varmasti ole näytöksiä.

Luulenpa, et kaltaisesi perheet ovat melko suuressa vähemmistössä. Siis että halutaan "vain" tanssia, käydä jumpassa, mutta ei harjoitella mitään erityistä eikä esiintyä.

Omat tyttäreni ovat voimistelleet vuosia ja olen seurassa aktiivisesti mukana itsekin (en toki valmentajana!). Meidän seurassa on mahdollista harrastaa kerran viikossa tai sitten Suomen huipulla ja kaikkea siltä väliltä. Kerran viikossa harrastavat ovat ihan yhtä tärkeitä, kuin 5-6 kertaa viikossa treenaavat. He kokevat itsensä usein helposti vähäpätöisiksi, jos edes näytökseen ei tehdä ohjelmaa. Kukaan ei halua mennä näyttämään "noloa" ohjelmaa lavalle ja siksi niitä harjoitellaan. Jos treenit ovat kerran viikossa, täytyy aloittaa ajoissa. Silti jokaisella tunnilla tehdään muutakin. Voihan ohjaajalta toivoa, että tunneilla olisi myös näitä "antaa musiikin viedä" -tansseja mukana. Toivottavasti annat lapsen jatkaa tanssia ja kannustat häntä, vaikka se ei ihan yksi-yhteen teidän toiveiden mukaista olekaan.

Ymmärrän ap:ta tosi hyvin ja peräänkuulutan itsekin ihan samaa. Olen aina ihmetellyt, miksei lapsille ole tarjolla samanlaisia harrastuksia kuin aikuisille eli harrastetaan kunnon kohottamisen, koordinaation parantamisen ja liikunnan ilon vuoksi. En menisi aikuisten jumppaan, jos heti syksyllä alkaisi harjoittelu jouluesiintymistä varten. Miksi lapsille ei ole muuta harrastusta tarjolla kuin esiintymis- ja kilpailukeskeisyyttä? Ja tarkoitan useita lajeja ja suuntauksia, juuri kuten aikuisillakin on.

Olen ap.n kanssa samaa mieltä. Oma tyttö harrasti myös tanssia. Tammikuussa aloitti ryhmän, helmikuussa jo treenattiin kevätesitykseen. No se kevät meni ihan ok kyllä.

Mutta syksyllä sitten uusi ryhmä ja siellä ohjaaja heti katsasti kilpatanssin harrastajat. Heitä oli muutama ryhmässä, muut oli tyttöjä, jotka halusivat vain harrastaa tanssia. Kilpatanssijoita opetettiin ja muille tytöille tiuskittiin, että miksi ette opi nopeampaa, joulujuhla odottaa. Seurasin yhtä harjoitusta ja ihmettelin kyllä sitä touhua. Tytöt alkuvenyttelivät ja kilpatanssijat olivat eturivissä ja heitä kehuttiin ja opetettiin erikseen. Muut tytöt olivat taempana ja ohjaaja kulki joukossa ja painoi jäykempien tyttöjen selkää väkisin jalkojen väliin ja huusi, että kyllä venyy, venyy, yritä paremmin, teistä ei tule mitään, ellette venyttele kotona.

Oma tyttö kertoi, että hänestä oli tuntunut, että paikat repeää, kun kävi niin kipeää se, kun ohjaaja väkisin yritti painaa selkää jalkojen väliin ja hänellä ei jänteet antaneet periksi.

Pikkuhiljaa onneksi muutkin vanhemmat alkoivat sanoa ääneen tästä hommasta. Lopulta kävikin niin, että jouluna esiintymään menivät vain kilpatanssiryhmäläiset, koska ohjaajan mukaan muut olivat niin huonoja.

Yleensä tanssiryhmiin oli ollut jonoa ja oli vaikea päästä edes varasijalle. Oma tyttö lopetti, kuten moni muukin. Parin vuoden päästä huomasin lehdessä, että kesken lukukautta ilmoitettiin, että paljon paikkoja vapaana ja saa alennustakin, jos vain suostuu tulemaan tanssiryhmiin. Asiakato näkyi selkeästi. Kukapa sitä haukuttavaksi haluaa, kun maksaa ison summan harrastuksesta

No tyttö löysi onneksi ryhmän, missä sai harrastaa tanssia ihan tanssimisen riemusta ilman esiintymispeikkoa takana ja kuunnella jatkuvasti haukkumista, kuinka on huono. En itsekään menisi ryhmäliikuntatunnilla, missä ohjaaja tulisi painamaan minua ja haukkumaan, kuinka huono olen. Varsinkin, jos maksaisin harrastuksesta useamman kympin kuukaudessa.

Hyvä kun tästä puhutaan! Tärkeä aihe. Liikuntaharrastuksesta jää muistot, jotka vaikuttavat usein suhtautumiseemme liikuntaan koko loppuelämän. Lapsuuden jälkeen useimmilla on sitä elämää montakymmentä vuotta jäljellä ja liikunnaniloa ei kannata tappaa tai tapattaa lapsena! Ei kaikki ole superlahjakkaita tanssijoita ja silti tanssi harrastuksena tuo heille iloa ja hyödyttää monin tavoin. Stressaavan kouluelämän vastapainona pitäisi voida saada harrastaa liikuntaa myös stressiä poistavaan tapaan eli saada nauttia tanssiliikunnasta muiden kanssa, kohottaa kuntoa, voimaa, koordinaatiota jne. ja luulen, että SE hyödyttäisi useimpia lapsia tunneilla eniten, koska kenestä tulee kilpatanssija...? Täysin turhaa on joutua stressaamaan myös liikuntaharrastuksesta, tai ainakin sen tulisi olla valinnaista, haluaako lähteä sille esiintymisten hiomisen tielle.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kun tästä puhutaan! Tärkeä aihe. Liikuntaharrastuksesta jää muistot, jotka vaikuttavat usein suhtautumiseemme liikuntaan koko loppuelämän. Lapsuuden jälkeen useimmilla on sitä elämää montakymmentä vuotta jäljellä ja liikunnaniloa ei kannata tappaa tai tapattaa lapsena! Ei kaikki ole superlahjakkaita tanssijoita ja silti tanssi harrastuksena tuo heille iloa ja hyödyttää monin tavoin. Stressaavan kouluelämän vastapainona pitäisi voida saada harrastaa liikuntaa myös stressiä poistavaan tapaan eli saada nauttia tanssiliikunnasta muiden kanssa, kohottaa kuntoa, voimaa, koordinaatiota jne. ja luulen, että SE hyödyttäisi useimpia lapsia tunneilla eniten, koska kenestä tulee kilpatanssija...? Täysin turhaa on joutua stressaamaan myös liikuntaharrastuksesta, tai ainakin sen tulisi olla valinnaista, haluaako lähteä sille esiintymisten hiomisen tielle.[/quot

Todella monissa tanssikouluissa on ryhmiä joissa voi vaan tanssia vailla kehittymispaineita. Mutta kuten ylempänä voimistelusta puhunut, myös tanssissa nämä harrasteryhmät esiintyvät. Useimmat lapset nauttivat esiintymisestä ja esityksen harjoittelusta, eikä miltään ryhmältä haluta sulkea mahdollisuutta esiintyä pois. Olen itse harrastanut tanssia melko tosissaan ja melko pitkälle, ja nykyisin olen lajissa mukana tyttäreni kautta. Omalle kohdalleni ei ole missään vaiheessa sattunut sadistista opettajaa, eikä sellaista joka harjoituttaisi esityksiä veren maku suussa. Eikä ikinä olla treenattu niin, että samaa esityskappaletta olisi vedetty kuukausitolkulla putkeen monta kertaa tunnissa. Yleensä esitystä rakennetaan pala palalta, muutetaankin matkan varrella, hiotaan eri kohtia ja sitten tunnin lopuksi vaikka 1-2 kertaa läpimeno. Koreografian valmistelu on olennainen osa lajia, ja taitava opettaja osaa ottaa lapset mukaan ja kuuntelee myös heidän ideoita.  Jos tosiaan käy tunnilla vain kerran viikossa, esityksen valmistelu on aloitettava aiemmin, mutta esim. oman tyttäreni, joka treenaa 5-6 krt/vko, esitysharjoitukset alkavat n. 2-3 kk ennen näytöstä. Yleensä muutamat lisätreenit on sitten näytösten alla, ja niissä hiotaan  enemmän yksityiskohtia (ja nämä juuri siksi, ettei koko tuntia käytetä normaalisti esityksen harjoitteluun)

Vierailija kirjoitti:

Aivan! Nyt olet asian ytimessä. Leimataan koko tanssiharrastus yhden epäammattimaisen urheiluseuran jumppaporukan takia!

No, itse asiassa näitä seuroja on kolme. Kaksi omassa kunnassa ja yksi naapurikunnassa. Kaikissa sama meininki ollut. Ja se oli ihan totta se nutturajuttu, siksi sen mainitsinkin kun se tuntui niin absurdilta. Ne zumban poppibiisit olivat ihan jotain tavallista radiopoppia, ei mitään reggaetonia. Liikkeet kai sentään olivat jotain zumban tapaisia.

Yksi varsinainen tanssikoulukin täällä on, mutta rahan vuoksi en sinne lapsia laita. Soittavat myös musiikkiopistossa, joka on varsin hintavaa, joten en halua enää maksaa 145 euron lukukausimaksua/lapsi tanssikoulun tunnista. Urheiluseuroissa lukuvuosimaksu on 70 euron tienoilla. Mutta halvalla ei saa hyvää, se on jo huomattu... On tässä viimeisimmässä ryhmässä hyviäkin puolia, treenaavat myös erilaisia liikkeitä paljon ja myös venyttelystä lapset ovat innostuneet, koska siellä aina venytellään hyvin. Mutta se ohjelman hiominen tuntuu heistä todella tylsältä.

Nuo jonkun ehdottamat kuntosalit varmaan olisivat hyvä idea, matkaa lähimpään on tosin 40 km. Onhan se ihan mahdollinen matka kulkea, mutta kun on viiden aikaan itse kotona, en ihan ensimmäiseksi lähtisi miettimään harrastusta puolen tunnin ajomatkan päästä. Toivoisin että lähempää löytyisi tanssi"höntsäilyä" lapsille, siis rentoa liikkumista ilman suorituspaineita. Kuten täällä joku sanoikin, ehkä tanssiharrastukseen ohjautuvat nyt ne hyväkuntoiset ja kilpailuhenkiset lapset, osa ei edes aloita koska ei koe kuuluvansa kohderyhmään. Siksi moni vakuuttaa, että "kaikki" nauttivat esiintymisestä ja niihin valmistautumisesta. Mutta jos ihan pelkkiä "höntsyryhmiä" tanssissa olisi, ehkä myös motorisesti kömpelömmät kiinnostuisivat harrastuksesta.

Ap.