Lue keskustelun säännöt.
Miksi lasten tanssiryhmissä tähdätään aina esiintymiseen?
19.04.2016 |
Haluaisin että tyttäreni saisivat käydä tanssillisessa jumpassa, jossa tanssitaan eri biisejä ja pidetään hauskaa. Mutta ei, sekä omassa kaupungissani että naapurikunnassa urheiluseurojen tanssiryhmissä tähdätään joulu- ja kevätnäytöksiin, kisoihin jne. Lapset ovat kyllästyneitä harjoittelemaan samaa koreografiaa joka kerta monta kertaa. Toisesta ryhmästä "uhkaillaan", jos ei pääse jollekin kerralle niin pitää harjoitella kotona ja videoida se.
Miksi pitää viedä ilo pois tanssista?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se on muissakin harrastuksissa, esim musiikkiharrastuksissa treenataan myös esiintymisiin.
Lapseni soittaa myös musiikkiopistossa, eikä siellä hiota yhtä kappaletta koko lukuvuotta. Ja esiintymiset ovat täysin vapaaehtoisia. Soittaminen on eri juttu kuin tanssi, sitä pitää opetella kauemmin että osaa edes vähän. Tanssi sujuu kaikilta, vaikkei välttämättä täydellisesti :D
Ap
Kyllä soittaminenkin sujuu kaikilta, mutta on toki pahan kuulloista. Meillä taaperokin saa useasta soittimesta ääntä ja omasta mielestään soittaa kappaleitakin. Ihan yhtälailla tanssia ja musiikkia voi tehdä vaikka ei yhtään osaa eikä ole harjoitellut.
Minullakin yksi lapsi tanssii ja soittaa musiikkiopistossa. Tanssii balettia ja eivät he harjoittele esiintymistä varten koko vuotta. Suurinosa tunneista on tekniikkaa myös ihan esiintymisen alla, mutta kai se koreografia pitää edes osata, jotta voi esiintyä? Soittoharjoituksessa on jo pitkällä ja koska kappalleet ovat pitkiä (konserttoja) niin kyllä niitä hiotaan pitkään ja saatetaan tarvittaessa ottaa sama kappale uudestaankin työn alle. Tietysti soittaa paljon muutakin, etydejä, asteikkoja ja muita harjoituksia. Yleensä lapsi esiintyy jokaisen kappaleen vähintään kerran. Orkesterillakin on ollut sääntö,että jos ei käy viimeisissä harjoituksissa ei pääse esiintymään. Musiikkiopistossa on meillä myös pakollisia esiintymisiä vähintään edistymisnäyte vuosittain ja suoritukset. Mutta kyllä musiikkiopistossa lapset esiintyvät paljon useammin kuin tanssissa, jossa esiinnytään vain kerran vuodessa.
Meillä lapsi ainakin rakastaa esiintymisiä :)
Hän on teidän lapsi, mikä ei tarkoita kaikkia lapsia.
Vastasinkin ap:n viestiin, jossa verrattiin musiikkiopistossa musiikkiharrastusta tanssiin. Minusta ne ovat aika samanlaisia, mutta musiikki on "rankempaa", koska harjoitellaan myös kotona.
Minusta tuntuu, että ap:n ongelma on se, että he eivät haluaisi näitä esiintymisiä ja ovat siksi valinneet mielestään "rennomman" tanssiryhmän. Koska suurin osa lapsista ja vanhemmista pitää esiintymisistä, myös ap:n ryhmä esiintyy. Todennäköisesti tuon "rentouden" syytä, että jo tammikuussa pitää alkaa harjoittelemaan esiintymiseen. Kunnon tanssikoulussa opetellaan tanssimaan ja koreografia opetellaan vasta keväällä, eikä siihen silti käytetä koko tuntia. Pitäisikö teidän kokeilla kunnon tanssikoulua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On minustakin äkytöntä, jos koreografiaa pitää harjoitella tammikuusta ja silti lapset rivät osaa sitä vaan tarvitaan kotonakin harjoittelua. Omasta kokemuksestani urheiluseuroissa ryhmiä vetää usein ammattitaidoton vapaaehtoinen (lue ilmainen) usein nuori tai lapsen vanhempi. Kokemusta lajista ei edes välttämättä ole. Meillä lapsi kokeili pienenä tuollaista ryhmää ja kaoottisuuden vuoksi lopetti. Oikeassa tanssikoulussa on yleensä ammattitaitoiset opettajat, mutta hinta toki kalliimpaa, koska heille maksetaan palkkaa.
42&35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se on muissakin harrastuksissa, esim musiikkiharrastuksissa treenataan myös esiintymisiin.
Lapseni soittaa myös musiikkiopistossa, eikä siellä hiota yhtä kappaletta koko lukuvuotta. Ja esiintymiset ovat täysin vapaaehtoisia. Soittaminen on eri juttu kuin tanssi, sitä pitää opetella kauemmin että osaa edes vähän. Tanssi sujuu kaikilta, vaikkei välttämättä täydellisesti :D
Ap
Tanssi ei suju kaikilta sen enempää kuin soittaminen. Saan minäkin soittimista ääniä, pianolla jopa yksinkertaisen melodian, mutta en silti osaa soittaa. Tanssi vaatii mm. koordinaatiota, lihasvoimaa, kehonhallintaa, rytmitajua, tilan hahmottamista, musiikin ja tunnelman sisäistämistä ja tunteen välittämistä liikkeen kautta. Se että osaa hytkyä suunnilleen musiikin tahdissa on sama kuin yksinkertaisen melodian pimputtaminen pianolla yksikätisesti.
Tämä on niin totta! Minäkin voisin valittaa täällä, että miksei lapsille löydy musiikkiharrastusta ilman tavoitteita. Ryhmää, jossa saisi vaan soitella ilman, että täytyy opetella nuotteja tai harjoitella kappaleita, hinkata sitä yhtä biisiä kunnes se sujuu. Tai opetella musiikin perusteita. Haluaisin, että lapseni saisi vain soittaa, miksei tällaista ryhmää ole missään.
No olisiko se niin kamalaa? Musiikkiryhmä, jossa lapset saisivat vain kokeilla eri soittimia, leikkiä sillä että minkälaisia ääniä niistä saa irti ja mitä kaikkea niillä voi tehdä. Nykytilanne kun on se, että pitää ensin päättää ihan ummikkona, että mitä soitinta alkaa soittaa, ja sitten se kallis soitin pitää ostaa ennen kuin sitä pääsee edes kokeilemaan ensimmäisen kerran. Ja kun se kerran on hankittu, no, sen kanssa on sitten jatkettava vaikka tajuaisi kokeiltuaan, että se ei olekaan se oma juttu.
Tässä samassa ryhmässä voitaisiin myös laulaa ihan vain laulamisen ilosta, ilman sitä jatkuvaa arviointia ja arvottamista, että kuka kuulostaa niin kamalalta ettei sitä voi ainakaan yleisön eteen laittaa. Tämä ei tarkoita että missään vaiheessa ei tulisi mitään opetusta, mutta ilman esiintymisen aiheuttamaa deadlinea opetus voisi olla paljon rennompaa, ja edetä kunkin lapsen kohdalla tämän omaan tahtiin.
Niille jotka täällä sanovat että suurin osa nykyisissä tanssiryhmissä olevista lapsista nauttii esiintymisestä ja kilpailemisesta: Se johtuu siitä, että ne jotka eivät nauti noista asioista karsiutuvat ryhmistä jo alkumetreillä tai eivät koskaan edes uskalla niissä aloittaa, koska ovat kuulleet, että siellä sitten joutuu esiintymään. Usein sama käy kaikkien muidenkin liikuntaharrastusten kohdalla, ja näistä lapsista kasvaa sitten niitä liikuntaa vihaavia aikuisia, jotka eivät lopulta harrasta mitään liikunnallista, koska ainoa kokemus liikuntaharrastuksista lapsuusajalta oli se että aina tuli arvostelluksi ja piti kilpailla.
Koulussakin on aina muutama kilpailua ja suorittamista rakastava lapsi, jotka tykkäävät liikuntatunneista, mutta valtaosa ihmisistä muistelee liikuntatunteja pahalla, koska kilpailu ja arvostelu tarkoitti nöyryyttämistä ja epäonnistumista.
Voin kertoa että lukiossamme musiikkia valinnaisena opiskelevat pakotettiin esiintymään kaikissa juhlissa. Jos et esiintynyt, arvosana tipahti seuraavaan todistukseen numerolla.
Itseasiassa tanssikoulujen esiintymisvaatimus tulee suurimmalta osalta vanhemmista. Vanhemmat haluaa nähdä todistetta siitä, että lapset todella oppii joitain, eikä makseta "turhista" tanssitunneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa. Mä harrastin nuorena balettia ja muita tanssilajeja, urheilusukellusta ja kilpauintia. Kaikissa kisattiin/esiinnyttiin ja se oli kivaa. Kauden kohokohta. Olihan se hienoa päästä esiintymään omille vanhemmille, näyttää mitä on tullut opittua. Eikä sitä koreografiaa menty ekoilla tunneilla alusta loppuun ja tanssittu sitten tuhat kertaa uudelleen ja uudelleen, vaan pikkuhiljaa edettiin ja se oli vain yksi osa tunnista.
Nyt käy oma tyttökin baletissa ja siellä tehdään kyllä ihan samanlailla kaikennäköistä, ei harjoitella pelkkää esitystä.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa tanssikoulujen esiintymisvaatimus tulee suurimmalta osalta vanhemmista. Vanhemmat haluaa nähdä todistetta siitä, että lapset todella oppii joitain, eikä makseta "turhista" tanssitunneista.
Niin onhan tässäkin pointtia.
Tai mä haluan että lapseni esiintyy että ylipäätään pääsen näkemään hänen tanssia, olisi outoa että tyttö käy jossain tunneilla mistä mulla ei ole mitään hajua miten siellä sujuu. Aivan mieletöntä nähdä lapsi lavalla tanssimassa ja oikeasti nauttimassa siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma lienee se, että näille tanssitaan/soitetaan/urheillaan huvin vuoksi vailla tavotteita ei varmaankaan löydy vetäjiä. Esim. seurojen tarkoitus on usein kasvattaa pelaajia ylemmille tasoille ja valmentajia/joukkueenjohtajia tms. on jo tosi vaikea löytää näihin "tavoitteellisiin" ryhmiin. Tanssikouluissa ja musiikkiopistoissa opettajat ovat usein korkeasti koulutettuja ammattilaisia, joilla on pedagogiset valmiudet ja halu nimen omaan ohjata lapsia ja nuoria kehittymään, löytämään sen tanssijan tai soittajan itsestään. Tästä syystä opiskelu myös maksaa, ammattilaisille kun pitää maksaa kohtalaista palkkaa. Tanssikouluihin ja musiikkiopistoihin hakeutuvat yleensä ne, jotka haluavat oppia ja kehittyä.
Loppujen lopuksi en usko, että tunneille jossa ei ole tarkoituskaan kehittyä millään lailla olisi tarpeeksi osallistujia. Usein lapsillakin se nälkä kasvaa syödessä ja yhden jutun opittuaan alkaa haluta lisäoppia ja onnistumisen iloa sitä kautta. Oma tyttäreni aloitti tanssin tanssileikistä 3-vuotiaana ja innostuksen sytyttyä halusi oppia lisää ja lisätunteja. Nykyään treenaa jo 5-6 krt/vko, ja edelleen tulee silmät loistaen kotiin kun joku vaikea piruettisarja on viimein onnistunut. Mielestäni ainakin jonkinlainen tavoitteellisuus on pelkästään hyvästä, oppii harjoittelun vaikutuksen tuloksiin, sen että useimmat asiat onnistuvat lopulta, pitkäjänteisyyttä, pettymysten käsittelyä, ryhmässä toimimista jne. Mikään ja kukaanhan ei toisaalta estä kasaamasta itse sopivaa ryhmää ja palkkaamaan siihen mieleistä vetäjää jos kiinnostusta lähipiirissä näyttää olevan. Urheiluseuraankin saa varmasti perustaa huvijengin, jos lupaa huolehtia vetämisestä/vetäjän löytymisestä ja muista käytännön asioista. Kouluilta tms. saa vuokrattua edullisesti tiloja (pienilla paikkakunnilla saa varmasti tilan käyttöön vaikka ilmaiseksi) ja sinne vaan jytäjumpparyhmä toimimaan. Tai sitten pitää liikkua ja tanssia itsenäisesti, musat soimaan ja tunniksi joraamaan olohuoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten pitää liikkua ja tanssia itsenäisesti, musat soimaan ja tunniksi joraamaan olohuoneeseen.
Meillä lapset muuten tekevät tätä paljonkin, välillä toimin DKnä ja vaihtelen erityylistä musiikkia klassisesta poppiin ja lapset tanssivat vaihtuvan tyylin mukaisesti. Hiki siinä ainakin tulee. Tanssitunti on sitten erikseen ja siellä käydään ja siitä maksetaa, jotta lapset oppisivat tanssimaan ja bonuksena pääsevät esiintymään. Lapset myös rämpyttävät kotona pianoa ja kitaraa, mutta käyvät musiikkiopistossa toisen instrumentin tunneilla. Musiikkiopisto on varsin totista kuten myös baletti ja kotona voi itse heilua ja soitella lisäksi niin rennosti kuin haluaa. Ei kaiken tarvitse olla ohjattua tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se on muissakin harrastuksissa, esim musiikkiharrastuksissa treenataan myös esiintymisiin.
Lapseni soittaa myös musiikkiopistossa, eikä siellä hiota yhtä kappaletta koko lukuvuotta. Ja esiintymiset ovat täysin vapaaehtoisia. Soittaminen on eri juttu kuin tanssi, sitä pitää opetella kauemmin että osaa edes vähän. Tanssi sujuu kaikilta, vaikkei välttämättä täydellisesti :D
Ap
Tanssi ei suju kaikilta sen enempää kuin soittaminen. Saan minäkin soittimista ääniä, pianolla jopa yksinkertaisen melodian, mutta en silti osaa soittaa. Tanssi vaatii mm. koordinaatiota, lihasvoimaa, kehonhallintaa, rytmitajua, tilan hahmottamista, musiikin ja tunnelman sisäistämistä ja tunteen välittämistä liikkeen kautta. Se että osaa hytkyä suunnilleen musiikin tahdissa on sama kuin yksinkertaisen melodian pimputtaminen pianolla yksikätisesti.
Tämä on niin totta! Minäkin voisin valittaa täällä, että miksei lapsille löydy musiikkiharrastusta ilman tavoitteita. Ryhmää, jossa saisi vaan soitella ilman, että täytyy opetella nuotteja tai harjoitella kappaleita, hinkata sitä yhtä biisiä kunnes se sujuu. Tai opetella musiikin perusteita. Haluaisin, että lapseni saisi vain soittaa, miksei tällaista ryhmää ole missään.
No olisiko se niin kamalaa? Musiikkiryhmä, jossa lapset saisivat vain kokeilla eri soittimia, leikkiä sillä että minkälaisia ääniä niistä saa irti ja mitä kaikkea niillä voi tehdä. Nykytilanne kun on se, että pitää ensin päättää ihan ummikkona, että mitä soitinta alkaa soittaa, ja sitten se kallis soitin pitää ostaa ennen kuin sitä pääsee edes kokeilemaan ensimmäisen kerran. Ja kun se kerran on hankittu, no, sen kanssa on sitten jatkettava vaikka tajuaisi kokeiltuaan, että se ei olekaan se oma juttu.
Tässä samassa ryhmässä voitaisiin myös laulaa ihan vain laulamisen ilosta, ilman sitä jatkuvaa arviointia ja arvottamista, että kuka kuulostaa niin kamalalta ettei sitä voi ainakaan yleisön eteen laittaa. .
Tää on ihan hyvä idea ja ihmettelen, miksei musiikkimaailmassa tällaista ole???
Tämähän on vähän kuin luistelukoulu, temppukoulu tms. (tosin noikin ryhmät yleensä esiintyy kevät- ja joulunäytöksissä, koska lapset pääsääntöisesti haluavat esiintyä, ketään ei kuitenkaan pakoteta).
Mutta käsi sydämellä? Kuinka moni jaksaisi tahkota tällaista ryhmää vaikka useamman vuoden? Yleensä ihmisellä tulee kuitenkin se halu kehittyö ja oppia uutta ja edetä harrastuksessaan, niin lapsilla kuin aikuisillakin. Oli se sitten kakkujen leipominen, virkkaaminen, ap:n tanssillinen jumppatunti tai lasten tanssi.
Tällaisia ryhmiä ei ole todennäköisesti siksi, ettei niihin riitä osallistujia. Siis tekemiseen pelkästä tekemisen ilosta tai pelkän perustaidon omaksumiseksi ja sillä tasolla pysymiseksi.
Tylsää toki, jos ap:lle on sattunut tuollainen kokemus, että koko tanssiharrastus on pelkkää näytöksen opettelua. Itselläni kolme lasta, luistelussa, voimistelussa ja tanssissa eikä kuuna päivänä ole koko kautta harjoiteltu esiintymistä. Esim. taitoluistelussa lapsen seuralla oli juuri kevätnäytös, jota alettiin harjoitella pääsiäisen jälkeen näissä isompien ryhmissä, joilla on selkeät ja isommat yksilöroolit ja sekin siinä sivussa, koska kilpailukausi oli vielä kesken. Luistelukoululaiset ei edes harjoittele näytöksiin mitään ohjelmaa, he tekevät ohjaajien opastuksella jäällä sellaisia asioita joita ovat kauden aikana oppineet. Ja poikkeuksetta isoimmat aplodit koko näytöksessä saavat juuri ne luistelukoululaiset, vaahtosammuttimen kokoiset "keijukaiset".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se on muissakin harrastuksissa, esim musiikkiharrastuksissa treenataan myös esiintymisiin.
Lapseni soittaa myös musiikkiopistossa, eikä siellä hiota yhtä kappaletta koko lukuvuotta. Ja esiintymiset ovat täysin vapaaehtoisia. Soittaminen on eri juttu kuin tanssi, sitä pitää opetella kauemmin että osaa edes vähän. Tanssi sujuu kaikilta, vaikkei välttämättä täydellisesti :D
Ap
Tanssi ei suju kaikilta sen enempää kuin soittaminen. Saan minäkin soittimista ääniä, pianolla jopa yksinkertaisen melodian, mutta en silti osaa soittaa. Tanssi vaatii mm. koordinaatiota, lihasvoimaa, kehonhallintaa, rytmitajua, tilan hahmottamista, musiikin ja tunnelman sisäistämistä ja tunteen välittämistä liikkeen kautta. Se että osaa hytkyä suunnilleen musiikin tahdissa on sama kuin yksinkertaisen melodian pimputtaminen pianolla yksikätisesti.
Tämä on niin totta! Minäkin voisin valittaa täällä, että miksei lapsille löydy musiikkiharrastusta ilman tavoitteita. Ryhmää, jossa saisi vaan soitella ilman, että täytyy opetella nuotteja tai harjoitella kappaleita, hinkata sitä yhtä biisiä kunnes se sujuu. Tai opetella musiikin perusteita. Haluaisin, että lapseni saisi vain soittaa, miksei tällaista ryhmää ole missään.
No olisiko se niin kamalaa? Musiikkiryhmä, jossa lapset saisivat vain kokeilla eri soittimia, leikkiä sillä että minkälaisia ääniä niistä saa irti ja mitä kaikkea niillä voi tehdä. Nykytilanne kun on se, että pitää ensin päättää ihan ummikkona, että mitä soitinta alkaa soittaa, ja sitten se kallis soitin pitää ostaa ennen kuin sitä pääsee edes kokeilemaan ensimmäisen kerran. Ja kun se kerran on hankittu, no, sen kanssa on sitten jatkettava vaikka tajuaisi kokeiltuaan, että se ei olekaan se oma juttu.
Tässä samassa ryhmässä voitaisiin myös laulaa ihan vain laulamisen ilosta, ilman sitä jatkuvaa arviointia ja arvottamista, että kuka kuulostaa niin kamalalta ettei sitä voi ainakaan yleisön eteen laittaa. .
Tää on ihan hyvä idea ja ihmettelen, miksei musiikkimaailmassa tällaista ole???
Tämähän on vähän kuin luistelukoulu, temppukoulu tms. (tosin noikin ryhmät yleensä esiintyy kevät- ja joulunäytöksissä, koska lapset pääsääntöisesti haluavat esiintyä, ketään ei kuitenkaan pakoteta).
Mutta käsi sydämellä? Kuinka moni jaksaisi tahkota tällaista ryhmää vaikka useamman vuoden? Yleensä ihmisellä tulee kuitenkin se halu kehittyö ja oppia uutta ja edetä harrastuksessaan, niin lapsilla kuin aikuisillakin. Oli se sitten kakkujen leipominen, virkkaaminen, ap:n tanssillinen jumppatunti tai lasten tanssi.
Tällaisia ryhmiä ei ole todennäköisesti siksi, ettei niihin riitä osallistujia. Siis tekemiseen pelkästä tekemisen ilosta tai pelkän perustaidon omaksumiseksi ja sillä tasolla pysymiseksi.
Tylsää toki, jos ap:lle on sattunut tuollainen kokemus, että koko tanssiharrastus on pelkkää näytöksen opettelua. Itselläni kolme lasta, luistelussa, voimistelussa ja tanssissa eikä kuuna päivänä ole koko kautta harjoiteltu esiintymistä. Esim. taitoluistelussa lapsen seuralla oli juuri kevätnäytös, jota alettiin harjoitella pääsiäisen jälkeen näissä isompien ryhmissä, joilla on selkeät ja isommat yksilöroolit ja sekin siinä sivussa, koska kilpailukausi oli vielä kesken. Luistelukoululaiset ei edes harjoittele näytöksiin mitään ohjelmaa, he tekevät ohjaajien opastuksella jäällä sellaisia asioita joita ovat kauden aikana oppineet. Ja poikkeuksetta isoimmat aplodit koko näytöksessä saavat juuri ne luistelukoululaiset, vaahtosammuttimen kokoiset "keijukaiset".
Itseasiassa monissa musiikkiopistoissa on nykyään muskarin jälkeen erilaisia soitinkaruselleja tai vastaavia. Ideana, että kokeillaan soittimia matalalla kynnyksellä. Siinä olet oukeassa, että ei kukaan jaksa vuosia harrastaa niin, että "soittaa" jokaista soitinta aina kuukauden kerrallaan ja sitten vaihtaa, koska ei opi soittamaan mitään. Kansalaisopistoissa on myös näitä kitararyhmä, kanteleryhmä tunteja, mutta tuollakin oppiminen on aika vähäistä ja moni vaikuttaa jaksavan harrastaa vain 1-2 vuotta ja sitten joko lopettaa tai vaihtaa oikeilla soittotunneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku zumban kaltainen sitten hyvä harrastus, jos lapsille on tarjolla zumbaryhmiä? Itse ainakin tykkään zumbasta just sen takia että siinä saa pomppia ja tanssia musiikin tahtiin ilman että on mitään paineita saada esitys kuntoon. Koreografiatkin vaihtuvat muutamn viikon välein :)
Minä olen itse asiassa usein sanonut, että lapsilla tulisi olla oikeus harrastaa kuten me mammat harrastamme zumbaa. Maksimissaan kerran viikossa, liikunnan ilosta. Ja jos joku kerta jää väliin, niin maailma ei siihen kaadu.
Arvatkaapa vaan... Esikoinen oli vuoden zumbassa, juuri yhden näistä urheiluseuroista järjestämällä tunnilla. Minä odotin iloisia latinorytmejä ja vaihtelevia tansseja. Mutta ei. Biisit olivat ihan normaalia poppia, ja joulun alla huomasin vääntäväni tytön tukkaa nutturalle, koska sen piti olla tiukassa nutturassa joulunäytöksessä. Silloin kyllä hiukan ihmettelin että tätäkö zumba oikein on (itse en ole zumbatunnilla koskaan ollut).
Ja uskon kyllä että monilla on se tarve kehittyä ja nauttivat että saavat hiottua jonkun koreografian. Mutta ei tosiaankaan kaikilla. Mitään pelkkää "jytäryhmää" en kouluikäisille kyllä silti kaipaa, sillä onhan se hienoa että joku ohjaa ne liikkeet, joku joka osaa kehitellä niitä hiukan paremmin kuin esimerkiksi minä :D Mutta että pääasia ei olisi siinä tekeekö liikkeet oikein, vaan siinä että antaa musiikin viedä. Itse ainakin nautin sellaisesta kovasti.
Ap.
Myös kuntosaleilla on tanssillisia tunteja lapsille/nuorille. En ole ainakaan ikinä kuullut, että kuntosaleilla olisi näytöksiä.
Esim. Forever Clubilla on toimipisteitä monessa kaupungissa:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se on muissakin harrastuksissa, esim musiikkiharrastuksissa treenataan myös esiintymisiin.
Lapseni soittaa myös musiikkiopistossa, eikä siellä hiota yhtä kappaletta koko lukuvuotta. Ja esiintymiset ovat täysin vapaaehtoisia. Soittaminen on eri juttu kuin tanssi, sitä pitää opetella kauemmin että osaa edes vähän. Tanssi sujuu kaikilta, vaikkei välttämättä täydellisesti :D
Ap
Hyvä, ettei pakoteta esiintymään. Aikoinaan soitin musiikkiopistoissa ja pelkäsin noita matineoita niin että oksensin. Ja kun kieltäydyin menemästä matineaan soittamaan, ilmoitettiin, että menetän opiskelupaikkani, ellen mene tutkintolautakunnan eteen soittamaan. Sinne äiti minut sitten pakolla vei, mutta opinnot jäivät siihen. En suostu missään tilanteessa soittamaan julkisesti ja olin kokonaan soittamatta lähes 15 vuotta. Nykyään, kun perhe on poissa kotoa, hiivin pianon ääreen, koska tykkään soittamisesta, mutta kammoan edelleen esiintymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku zumban kaltainen sitten hyvä harrastus, jos lapsille on tarjolla zumbaryhmiä? Itse ainakin tykkään zumbasta just sen takia että siinä saa pomppia ja tanssia musiikin tahtiin ilman että on mitään paineita saada esitys kuntoon. Koreografiatkin vaihtuvat muutamn viikon välein :)
Minä olen itse asiassa usein sanonut, että lapsilla tulisi olla oikeus harrastaa kuten me mammat harrastamme zumbaa. Maksimissaan kerran viikossa, liikunnan ilosta. Ja jos joku kerta jää väliin, niin maailma ei siihen kaadu.
Arvatkaapa vaan... Esikoinen oli vuoden zumbassa, juuri yhden näistä urheiluseuroista järjestämällä tunnilla. Minä odotin iloisia latinorytmejä ja vaihtelevia tansseja. Mutta ei. Biisit olivat ihan normaalia poppia, ja joulun alla huomasin vääntäväni tytön tukkaa nutturalle, koska sen piti olla tiukassa nutturassa joulunäytöksessä. Silloin kyllä hiukan ihmettelin että tätäkö zumba oikein on (itse en ole zumbatunnilla koskaan ollut).
Ja uskon kyllä että monilla on se tarve kehittyä ja nauttivat että saavat hiottua jonkun koreografian. Mutta ei tosiaankaan kaikilla. Mitään pelkkää "jytäryhmää" en kouluikäisille kyllä silti kaipaa, sillä onhan se hienoa että joku ohjaa ne liikkeet, joku joka osaa kehitellä niitä hiukan paremmin kuin esimerkiksi minä :D Mutta että pääasia ei olisi siinä tekeekö liikkeet oikein, vaan siinä että antaa musiikin viedä. Itse ainakin nautin sellaisesta kovasti.
Ap.
Nyt kuulosta siltä, että et oikein itsekään tiedä mitä haluaisit :)
Tanssia, mutta ei koreografiaa tai sittenkin vähän koreografiaa, ainakin joku ohjaamaan ja tekemään koreografiaa "kehittämään eteenpäin". Onko esiintyminen ongelma lapsellesi vai sinulle? Jos lapselle esiintyminen on OK, sinäkin varmaan kestät sen kerran vuoteen ja annat lapsen nauttia tanssitunnista. Aikuistenkin zumbassa on ideana se, että jokaiseen biisiin on nimenomaan oma koreografia ja sitä toistetaan ohjaajan perässä, samoja biisejä "hinkataan" monella tunnilla että koreografiat tulevat tutuiksi. Ja uusia biisejä otetaan mukaan vähitellen, kuitenkin niin että jokaista treenataan ainakin se 6-8 viikkoa. Lapsilla on harvoin valmiuksia seurata ihan suoraan ohjaajaa, jos sarjoja ei yhtään käydä läpi ensin ja opetella vaikeimmat kohdat. Vasta sitten, kun koreografia on lihasmuistissa, tanssista alkaa nauttia ja sitä voi tehdä täysillä.
Teidän kannattaa ehkä hankkia Playstation tai vastaava ja siihen tanssipeli, esim. Just Dance Olisi varmaan juuri se mitä kaipaat.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuulosta siltä, että et oikein itsekään tiedä mitä haluaisit :)
Tanssia, mutta ei koreografiaa tai sittenkin vähän koreografiaa, ainakin joku ohjaamaan ja tekemään koreografiaa "kehittämään eteenpäin". Onko esiintyminen ongelma lapsellesi vai sinulle? Jos lapselle esiintyminen on OK, sinäkin varmaan kestät sen kerran vuoteen ja annat lapsen nauttia tanssitunnista. Aikuistenkin zumbassa on ideana se, että jokaiseen biisiin on nimenomaan oma koreografia ja sitä toistetaan ohjaajan perässä, samoja biisejä "hinkataan" monella tunnilla että koreografiat tulevat tutuiksi. Ja uusia biisejä otetaan mukaan vähitellen, kuitenkin niin että jokaista treenataan ainakin se 6-8 viikkoa. Lapsilla on harvoin valmiuksia seurata ihan suoraan ohjaajaa, jos sarjoja ei yhtään käydä läpi ensin ja opetella vaikeimmat kohdat. Vasta sitten, kun koreografia on lihasmuistissa, tanssista alkaa nauttia ja sitä voi tehdä täysillä.
Teidän kannattaa ehkä hankkia Playstation tai vastaava ja siihen tanssipeli, esim. Just Dance Olisi varmaan juuri se mitä kaipaat.
Ei se haittaa jos samaa biisiä mennään monella tunnilla peräkkäin, mutta se että samaa biisiä vedetään joka kerta se 5-10 kertaa niin missä hauskuus? Koreografiat on jees, niin ei tarvitse omiaan hytkyä, mutta koreografian äärimmäinen hiominen ei ole hauskaa hommaa. Ja minusta liikunnan pitäisi olla nimenomaan hauskaa, eikä suorittamista. Josku tanssipeli on ok, mutta ryhmäliikunnassa on oma draivinsa, siksi itsekin käyn mieluummin tanssimassa jumppasalissa muiden kanssa, jossa joku kannustaa ja on hyvä tunnelma, kuin tanssin ruudun edessä olohuoneessa.
Ap.
Jos esiintyminen ja kova harjoittelu ei kiinnosta, tanssi on väärä laji lapsillesi. Kotona voitte tanssia ja hytkyä ilman koreografiaa vaikka joka päivä uuden kappaleen tahtiin, mutta jos lapsella ei ole intohimoa ja keskittymiskykyä opetelemaan koreografiaa, se ei ole hänelle sopiva laji. Tanssi ei ole mitään tanssia ilman koreografiaa. Kuka tahansa osaa kyllä hytkyä ja liikkua musiikin tahtiin, mutta oikeasti kaikki eivät osaa tanssia. Se on taidetta ja vaatii ihan yhtä paljon, ellei enemmänkin harjoittelua kuin musiikin soittaminen. Tässä lajissa instrumentti on ihmisvartalo, joka hiotaan jokaisessa liikkeessä huippuunsa.
Vie lapsesi johonkin luovan ilmaisun ryhmään, siellä varmaan tehdään improvisaatiota musiikin tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku zumban kaltainen sitten hyvä harrastus, jos lapsille on tarjolla zumbaryhmiä? Itse ainakin tykkään zumbasta just sen takia että siinä saa pomppia ja tanssia musiikin tahtiin ilman että on mitään paineita saada esitys kuntoon. Koreografiatkin vaihtuvat muutamn viikon välein :)
Minä olen itse asiassa usein sanonut, että lapsilla tulisi olla oikeus harrastaa kuten me mammat harrastamme zumbaa. Maksimissaan kerran viikossa, liikunnan ilosta. Ja jos joku kerta jää väliin, niin maailma ei siihen kaadu.
Arvatkaapa vaan... Esikoinen oli vuoden zumbassa, juuri yhden näistä urheiluseuroista järjestämällä tunnilla. Minä odotin iloisia latinorytmejä ja vaihtelevia tansseja. Mutta ei. Biisit olivat ihan normaalia poppia, ja joulun alla huomasin vääntäväni tytön tukkaa nutturalle, koska sen piti olla tiukassa nutturassa joulunäytöksessä. Silloin kyllä hiukan ihmettelin että tätäkö zumba oikein on (itse en ole zumbatunnilla koskaan ollut).
Ja uskon kyllä että monilla on se tarve kehittyä ja nauttivat että saavat hiottua jonkun koreografian. Mutta ei tosiaankaan kaikilla. Mitään pelkkää "jytäryhmää" en kouluikäisille kyllä silti kaipaa, sillä onhan se hienoa että joku ohjaa ne liikkeet, joku joka osaa kehitellä niitä hiukan paremmin kuin esimerkiksi minä :D Mutta että pääasia ei olisi siinä tekeekö liikkeet oikein, vaan siinä että antaa musiikin viedä. Itse ainakin nautin sellaisesta kovasti.
Ap.
Siis mitä sä nyt oikeen haluat? Haluat vapaata liikkumista musiikin tahtiin niin, että musiikki ja liikkeet vaihtuu jatkuvasti, mutta haluat kuitenkin jonkun opettamaan ja ohjaamaan. Mitä se opettaja ohjaa ja opettaa, jos pitää kuitenkin saada vaan mennä vapaasti ja antaa musiikin viedä? Mitä luulet lasten tanssitunnista tulevan, kun siellä 15 naperoa "antaa musiikin viedä".
Se mitä itse olen käynyt ihan tavallisilla ryhmäliikuntatunneilla, niin aina tietyn ajanjakson siellä tehdään samaa musiikkia ja samaa "koreografiaa", jota kehitellään eteenpäin. Zumbassa käsittääkseni idea on nimenomaan siinä, että niitä tansseja opetellaan tietyn koreografian mukaan ja lisätään vähitellen monimutkaisempia kuvioita.
Oliko tuo esiintyminen pakollinen? Eikö lapsesi halunnut sinne? En mitenkään jaksa uskoa että joku Zumbaesitys on pakollinen. Ja pahoitit mielesi whatsup viesteistä joissa kehotetaan harjoittelemaan kotona. Ihan yksinkertaisesti suu auki tai puhelimeen viesti: "xx ei osallistu kevätnäytökseen, joten jätämme kotiharjoittelut väliin".
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä sä nyt oikeen haluat? Haluat vapaata liikkumista musiikin tahtiin niin, että musiikki ja liikkeet vaihtuu jatkuvasti, mutta haluat kuitenkin jonkun opettamaan ja ohjaamaan. Mitä se opettaja ohjaa ja opettaa, jos pitää kuitenkin saada vaan mennä vapaasti ja antaa musiikin viedä? Mitä luulet lasten tanssitunnista tulevan, kun siellä 15 naperoa "antaa musiikin viedä".
Se mitä itse olen käynyt ihan tavallisilla ryhmäliikuntatunneilla, niin aina tietyn ajanjakson siellä tehdään samaa musiikkia ja samaa "koreografiaa", jota kehitellään eteenpäin. Zumbassa käsittääkseni idea on nimenomaan siinä, että niitä tansseja opetellaan tietyn koreografian mukaan ja lisätään vähitellen monimutkaisempia kuvioita.
Oliko tuo esiintyminen pakollinen? Eikö lapsesi halunnut sinne? En mitenkään jaksa uskoa että joku Zumbaesitys on pakollinen. Ja pahoitit mielesi whatsup viesteistä joissa kehotetaan harjoittelemaan kotona. Ihan yksinkertaisesti suu auki tai puhelimeen viesti: "xx ei osallistu kevätnäytökseen, joten jätämme kotiharjoittelut väliin".
Ihan sitä samaa kuin aikuistenkin tanssillisilla jumppatunneilla: koreografioita on ja ne todennäköisesti opitaan paremmin kun niitä mennään muutama kerta, mutta vain kerran per jumppakerta. EI sitä, että sitä samaa koreografiaa hiotaan yhdellä tunnilla monta kertaa ja painostetaan, jos ei aina pääse tunnille.
Ja kuten sanoin, se esiintyminen ei ole se mikä tekee asiasta epämiellyttävän, vaan juuri se että siihen esiintymiseen tähdätään pipo tiukalla joka ikinen kerta kun tanssia on. Esiintymisestä voi tietenkin kieltäytyä, mutta niissä tanssitunneissa ei ole mitään makua, kun siellä hinkataan samaa juttua koko ajan, monta_kertaa_yhden_tanssikerran_aikana. Joko esitin asian ymmärrettävästi?
Ap.
Hän on teidän lapsi, mikä ei tarkoita kaikkia lapsia.