Miksi lasten tanssiryhmissä tähdätään aina esiintymiseen?

Ne tanssitunnit maksavat kuitenkin aika lailla. Ja ne on suljettujen ovien takana (ei sinne päästetä vanhempia katsomaan).

Esityksillä sitten näkee, että jotain ovat oppineet.

En tiedä missä päin asutte, mutta esim. Helsingin Tanssiopistossa ryhmät osallistuvat vain joko joulu- tai kevätnäytökseen, ei molempiin. Kilpailuihin ei ollenkaan. Tämä siis ns. normaaliryhmissä, toki EK ja erityisryhmät ovat asia erikseen. Lajeja on laidasta laitaan, baletista hiphoppiin ja show-tanssiin, ryhmiä kaikenikäisille. Esityksen harjoittelu aloitetaan esim. jouluesitystä varten noin lokakuussa. Ja vaikka esitystä harjoiteltaisiinkin, silti joka tunnilla on myös muuta. Tanssia on niin moneen lähtöön, että ainakin isommilla paikkakunnilla löytyy varmasti sopiva ryhmä ja taso. Useimmat lapset muuten nauttivat esiintymisestä, näytös on hieno päätös kaudelle ja silloinhan vanhemmat pääsevät myös näkemään harjoittelun tulokset.

Vierailija kirjoitti:

Ne tanssitunnit maksavat kuitenkin aika lailla. Ja ne on suljettujen ovien takana (ei sinne päästetä vanhempia katsomaan).

Esityksillä sitten näkee, että jotain ovat oppineet.

Hmm, minua ei kiinnosta oppivatko lapseni siellä hyvin tanssimaan. Minulle riittäisi, että tunnilta tulisi hikisiä ja tyytyväisiä lapsia, että olisivat kokeneet liikunnan iloa. Lapsi itse pn paras palautteen antaja siinä, onko ryhmä ja ohjaaja hyvä vai ei. Lapset voivat halutessaan kotona näyttää mitä biisejä tanssivat ja miten.

MIKSI lapsen pitää kehittyä harrastuksessaan, eikä vain käydä siellä omaksi ilokseen? Enhän minäkään oman jumppani jälkeen mieti menivätkö kaikki liikkeet oikein ja harmittele miehelle jos ei onnistunut täysin. Miksi liikunnan on oltava tavoitteellista?

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne tanssitunnit maksavat kuitenkin aika lailla. Ja ne on suljettujen ovien takana (ei sinne päästetä vanhempia katsomaan).

Esityksillä sitten näkee, että jotain ovat oppineet.

Hmm, minua ei kiinnosta oppivatko lapseni siellä hyvin tanssimaan. Minulle riittäisi, että tunnilta tulisi hikisiä ja tyytyväisiä lapsia, että olisivat kokeneet liikunnan iloa. Lapsi itse pn paras palautteen antaja siinä, onko ryhmä ja ohjaaja hyvä vai ei. Lapset voivat halutessaan kotona näyttää mitä biisejä tanssivat ja miten.

MIKSI lapsen pitää kehittyä harrastuksessaan, eikä vain käydä siellä omaksi ilokseen? Enhän minäkään oman jumppani jälkeen mieti menivätkö kaikki liikkeet oikein ja harmittele miehelle jos ei onnistunut täysin. Miksi liikunnan on oltava tavoitteellista?

Ap.

Eli, itseasiassa et etsi tanssituntia vaan jumppaa. Koreografia ja sen opettelu on olennainen osa tanssiharrastusta, samoin kuin liikkeiden oppiminen oikein ja koreografian tiettyjen kohtien hiominen niin kauan, että liike tallentuu lihasmuistiin. Musiikin tahdissa jumppaaminen on eri asia ja näitä tunteja löytyy kyllä pilvin pimein, mutta ei tanssikouluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne tanssitunnit maksavat kuitenkin aika lailla. Ja ne on suljettujen ovien takana (ei sinne päästetä vanhempia katsomaan).

Esityksillä sitten näkee, että jotain ovat oppineet.

Hmm, minua ei kiinnosta oppivatko lapseni siellä hyvin tanssimaan. Minulle riittäisi, että tunnilta tulisi hikisiä ja tyytyväisiä lapsia, että olisivat kokeneet liikunnan iloa. Lapsi itse pn paras palautteen antaja siinä, onko ryhmä ja ohjaaja hyvä vai ei. Lapset voivat halutessaan kotona näyttää mitä biisejä tanssivat ja miten.

MIKSI lapsen pitää kehittyä harrastuksessaan, eikä vain käydä siellä omaksi ilokseen? Enhän minäkään oman jumppani jälkeen mieti menivätkö kaikki liikkeet oikein ja harmittele miehelle jos ei onnistunut täysin. Miksi liikunnan on oltava tavoitteellista?

Ap.

Eli, itseasiassa et etsi tanssituntia vaan jumppaa. Koreografia ja sen opettelu on olennainen osa tanssiharrastusta, samoin kuin liikkeiden oppiminen oikein ja koreografian tiettyjen kohtien hiominen niin kauan, että liike tallentuu lihasmuistiin. Musiikin tahdissa jumppaaminen on eri asia ja näitä tunteja löytyy kyllä pilvin pimein, mutta ei tanssikouluista.

Ei löydy, ainakaan pienemmiltä paikkakunnilta. Tanssikoulussa lapseni eivät ole olleet, vaan eri urheiluseurojen järjestämillä tunneilla. Näillä ei ole ollut teemana mitään tiettyä tanssilajia, vaan yleisesti tanssia ja liikuntaa. Ja sitten se on ollut sitä hikisen koreografian hinkkaamista joka kerta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne tanssitunnit maksavat kuitenkin aika lailla. Ja ne on suljettujen ovien takana (ei sinne päästetä vanhempia katsomaan).

Esityksillä sitten näkee, että jotain ovat oppineet.

Hmm, minua ei kiinnosta oppivatko lapseni siellä hyvin tanssimaan. Minulle riittäisi, että tunnilta tulisi hikisiä ja tyytyväisiä lapsia, että olisivat kokeneet liikunnan iloa. Lapsi itse pn paras palautteen antaja siinä, onko ryhmä ja ohjaaja hyvä vai ei. Lapset voivat halutessaan kotona näyttää mitä biisejä tanssivat ja miten.

MIKSI lapsen pitää kehittyä harrastuksessaan, eikä vain käydä siellä omaksi ilokseen? Enhän minäkään oman jumppani jälkeen mieti menivätkö kaikki liikkeet oikein ja harmittele miehelle jos ei onnistunut täysin. Miksi liikunnan on oltava tavoitteellista?

Ap.

Eli, itseasiassa et etsi tanssituntia vaan jumppaa. Koreografia ja sen opettelu on olennainen osa tanssiharrastusta, samoin kuin liikkeiden oppiminen oikein ja koreografian tiettyjen kohtien hiominen niin kauan, että liike tallentuu lihasmuistiin. Musiikin tahdissa jumppaaminen on eri asia ja näitä tunteja löytyy kyllä pilvin pimein, mutta ei tanssikouluista.

Juuri näin. Useimmissa kaupungeissa esim. Naisvoimistelijat järjestävät tämän tyyppisiä, ei tavoitteellisia tunteja (myös tanssillisia)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tanssissakaan yhtä tanssia hiota koko lukuvuotta. Noin kuukaudesta kahteen menee näytökseen harjoitellessa ja lisäksi tunneilla tehdään paljon muutakin. Koreografian opettelu parantaa muistia ja pakottaa opettelemaan liikkeet oikein.

Ai, kaikissa ryhmissä (ovat olleet kolmessa eri tanssiryhmässä, eri järjestäjät) ovat viimeistään kauden kolmannella kerralla aloittaneet esitykseen harjoittelemisen. En yhtään ihmettele miksi kokevat harrastuksen puuduttavana.

Ap

Kyllä itselläni on sama kokemus kuin ap:llä. Lapsemme tanssi Helsingin tanssiopistossa ja suurin osa kevätlukukaudesta meni jonkun 2minuutin tansiin hiomiseen. Tuntui, että koko se massiivinen kevätnäytöskoneisto oli vain siksi, että nähtäisiin kuka opettaja on saanut ruoskittua parhaimman esityksen oppilaistaan. Todella vastenmielinen tapahtuma, josta ilo oli kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tanssissakaan yhtä tanssia hiota koko lukuvuotta. Noin kuukaudesta kahteen menee näytökseen harjoitellessa ja lisäksi tunneilla tehdään paljon muutakin. Koreografian opettelu parantaa muistia ja pakottaa opettelemaan liikkeet oikein.

Ai, kaikissa ryhmissä (ovat olleet kolmessa eri tanssiryhmässä, eri järjestäjät) ovat viimeistään kauden kolmannella kerralla aloittaneet esitykseen harjoittelemisen. En yhtään ihmettele miksi kokevat harrastuksen puuduttavana.

Ap

Kyllä itselläni on sama kokemus kuin ap:llä. Lapsemme tanssi Helsingin tanssiopistossa ja suurin osa kevätlukukaudesta meni jonkun 2minuutin tansiin hiomiseen. Tuntui, että koko se massiivinen kevätnäytöskoneisto oli vain siksi, että nähtäisiin kuka opettaja on saanut ruoskittua parhaimman esityksen oppilaistaan. Todella vastenmielinen tapahtuma, josta ilo oli kaukana.

Minulla taas täysin päinvastainen kokemus. Yhdeksän vuotta olen käynyt SYKin näytöksissä niin joulun aikaan kuin keväälläkin, ja oma tyttäreni + eri ryhmien kaverit näyttävät nauttivan täysillä. Yhdenkään opettajan aikana, eikä missään ryhmässä ole sitystä hiottu koko lukukautta ja joka tunnilla (ei vieläkään, vaikka nyt

nykyään korkeammilla tasoilla koreografiat ovat jo pitkiä ja vaativia) Näytökset ovat kohokohtia, ja mielestäni useimmista ryhmistä tanssin riemu välittyy katsomoon asti. Tänä keväänä luvassa toistaiseksi viimeiset näytökset Tanssiopiston "leivissä", kun tytär vaihtaa syksyllä tanssikoulua ja pientä haikeutta on kyllä mielessä, myös minulla. Olen nauttinut joka hetkestä. Ty

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se on muissakin harrastuksissa, esim musiikkiharrastuksissa treenataan myös esiintymisiin.

Lapseni soittaa myös musiikkiopistossa, eikä siellä hiota yhtä kappaletta koko lukuvuotta. Ja esiintymiset ovat täysin vapaaehtoisia. Soittaminen on eri juttu kuin tanssi, sitä pitää opetella kauemmin että osaa edes vähän. Tanssi sujuu kaikilta, vaikkei välttämättä täydellisesti :D

Ap

Ai, omat lapseni soittavat myös musiikkiopistoissa ja matineoihin pitää osallistua. Totta ettei sitä yhtä esiintymiskappaletta hinta koko lukuvuotta. Sama oli itselläni aikoinaan, joka lukukauden lopussa "jouduin" esiintymään...en tykännyt esiintymisestä. Joskussitä kritisoin ja sain vastaukseksi että musiikkia harrastetaan siksi että siitä voivat muutkin nauttia tms.

Nykyään laulan kuorossa ja ohjelmistoja harjoitellaan erilaisiin esiintymisiin...

Kansalaisopistossa ei ainakaan tarvitse. Poika kävi kitaratunneilla viisi vuotta, ilman yhtään esiintymistä. Meidän kaupungissa on raja, viittä vuotta pitempään ei samaa soitinta saa kansalaisopistossa yksityistunneilla käydä. Mutta noihin vaan on vaikea päästä; poika pääsi tuurilla peruutuspaikalle. Mun molemmat pojat soittavat vain omaksi ilokseen. Sukulaisille ovat esiintyneet, mutta enempään eivät lähde. 

Olisiko joku zumban kaltainen sitten hyvä harrastus, jos lapsille on tarjolla zumbaryhmiä? Itse ainakin tykkään zumbasta just sen takia että siinä saa pomppia ja tanssia musiikin tahtiin ilman että on mitään paineita saada esitys kuntoon. Koreografiatkin vaihtuvat muutamn viikon välein :)

Samaa olen pohtinut.

6-vuotias poikani tykkää tanssiharrastuksestaan paljon, ja saa nykyään musiikista irti ihan eri tavalla (rytmitaju löytynyt, tanssii kotona musiikin tahtiin). Mutta hän ei halua esiintyä, piste.

Käyn pienemmän sisaruksen kanssa taaperotanssissa, joka on aina alkukauden mukavaa puuhaa. Loppukausi hiotaan esitystä ja koreografiaa. En ymmärrä. Kyse on TAAPEROISTA ja niiden vanhemmista. Kumpikaan ryhmä tuskin nauttii lavalla olemisesta.

Kumpikaan ei osallistunut joulujuhliin, ja taidetaan skipata toukokuun vikat viikot. Kiva harrastus muuten.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko joku zumban kaltainen sitten hyvä harrastus, jos lapsille on tarjolla zumbaryhmiä? Itse ainakin tykkään zumbasta just sen takia että siinä saa pomppia ja tanssia musiikin tahtiin ilman että on mitään paineita saada esitys kuntoon. Koreografiatkin vaihtuvat muutamn viikon välein :)

Minä olen itse asiassa usein sanonut, että lapsilla tulisi olla oikeus harrastaa kuten me mammat harrastamme zumbaa. Maksimissaan kerran viikossa, liikunnan ilosta. Ja jos joku kerta jää väliin, niin maailma ei siihen kaadu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko joku zumban kaltainen sitten hyvä harrastus, jos lapsille on tarjolla zumbaryhmiä? Itse ainakin tykkään zumbasta just sen takia että siinä saa pomppia ja tanssia musiikin tahtiin ilman että on mitään paineita saada esitys kuntoon. Koreografiatkin vaihtuvat muutamn viikon välein :)

Minä olen itse asiassa usein sanonut, että lapsilla tulisi olla oikeus harrastaa kuten me mammat harrastamme zumbaa. Maksimissaan kerran viikossa, liikunnan ilosta. Ja jos joku kerta jää väliin, niin maailma ei siihen kaadu.

Ja kun harrastukseen kyllästyy, niin voisi kokeilla jotain muuta uutta harrastusta.

Minun lapseni mielestä esitykseen valmistautuminen on parasta. Siinä edistytään siinä omassa roolissa kerta kerralta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se on muissakin harrastuksissa, esim musiikkiharrastuksissa treenataan myös esiintymisiin.

Lapseni soittaa myös musiikkiopistossa, eikä siellä hiota yhtä kappaletta koko lukuvuotta. Ja esiintymiset ovat täysin vapaaehtoisia. Soittaminen on eri juttu kuin tanssi, sitä pitää opetella kauemmin että osaa edes vähän. Tanssi sujuu kaikilta, vaikkei välttämättä täydellisesti :D

Ap

Kyllä soittaminenkin sujuu kaikilta, mutta on toki pahan kuulloista. Meillä taaperokin saa useasta soittimesta ääntä ja omasta mielestään soittaa kappaleitakin. Ihan yhtälailla tanssia ja musiikkia voi tehdä vaikka ei yhtään osaa eikä ole harjoitellut.

Minullakin yksi lapsi tanssii ja soittaa musiikkiopistossa. Tanssii balettia ja eivät he harjoittele esiintymistä varten koko vuotta. Suurinosa tunneista on tekniikkaa myös ihan esiintymisen alla, mutta kai se koreografia pitää edes osata, jotta voi esiintyä? Soittoharjoituksessa on jo pitkällä ja koska kappalleet ovat pitkiä (konserttoja) niin kyllä niitä hiotaan pitkään ja saatetaan tarvittaessa ottaa sama kappale uudestaankin työn alle. Tietysti soittaa paljon muutakin, etydejä, asteikkoja ja muita harjoituksia. Yleensä lapsi esiintyy jokaisen kappaleen vähintään kerran. Orkesterillakin on ollut sääntö,että jos ei käy viimeisissä harjoituksissa ei pääse esiintymään. Musiikkiopistossa on meillä myös pakollisia esiintymisiä vähintään edistymisnäyte vuosittain ja suoritukset. Mutta kyllä musiikkiopistossa lapset esiintyvät paljon useammin kuin tanssissa, jossa esiinnytään vain kerran vuodessa.

Meillä lapsi ainakin rakastaa esiintymisiä :)

Onhan noita ryhmiä joka lähtöön. Nopealla googlettamisella löytyi ainakin kotikaupungistani kouluikäisille jytäjumppaa, tanssijumppaa, luovaa tanssia, show-tanssia, disco-jumppa.....

Tanssijumppa ei ainakaan kuulosta siltä, että valmisteltaisi esityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se on muissakin harrastuksissa, esim musiikkiharrastuksissa treenataan myös esiintymisiin.

Lapseni soittaa myös musiikkiopistossa, eikä siellä hiota yhtä kappaletta koko lukuvuotta. Ja esiintymiset ovat täysin vapaaehtoisia. Soittaminen on eri juttu kuin tanssi, sitä pitää opetella kauemmin että osaa edes vähän. Tanssi sujuu kaikilta, vaikkei välttämättä täydellisesti :D

Ap

Ai, omat lapseni soittavat myös musiikkiopistoissa ja matineoihin pitää osallistua. Totta ettei sitä yhtä esiintymiskappaletta hinta koko lukuvuotta. Sama oli itselläni aikoinaan, joka lukukauden lopussa "jouduin" esiintymään...en tykännyt esiintymisestä. Joskussitä kritisoin ja sain vastaukseksi että musiikkia harrastetaan siksi että siitä voivat muutkin nauttia tms.

Nykyään laulan kuorossa ja ohjelmistoja harjoitellaan erilaisiin esiintymisiin...

Kansalaisopistossa ei ainakaan tarvitse. Poika kävi kitaratunneilla viisi vuotta, ilman yhtään esiintymistä. Meidän kaupungissa on raja, viittä vuotta pitempään ei samaa soitinta saa kansalaisopistossa yksityistunneilla käydä. Mutta noihin vaan on vaikea päästä; poika pääsi tuurilla peruutuspaikalle. Mun molemmat pojat soittavat vain omaksi ilokseen. Sukulaisille ovat esiintyneet, mutta enempään eivät lähde. 

Joo, mutta ap:n lapsi kävi musiikkiopistossa ja niissä yleensä on pakollisia esiintymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se on muissakin harrastuksissa, esim musiikkiharrastuksissa treenataan myös esiintymisiin.

Lapseni soittaa myös musiikkiopistossa, eikä siellä hiota yhtä kappaletta koko lukuvuotta. Ja esiintymiset ovat täysin vapaaehtoisia. Soittaminen on eri juttu kuin tanssi, sitä pitää opetella kauemmin että osaa edes vähän. Tanssi sujuu kaikilta, vaikkei välttämättä täydellisesti :D

Ap

Tanssi ei suju kaikilta sen enempää kuin soittaminen. Saan minäkin soittimista ääniä, pianolla jopa yksinkertaisen melodian, mutta en silti osaa soittaa. Tanssi vaatii mm. koordinaatiota, lihasvoimaa, kehonhallintaa, rytmitajua, tilan hahmottamista, musiikin ja tunnelman sisäistämistä ja tunteen välittämistä liikkeen kautta. Se että osaa hytkyä suunnilleen musiikin tahdissa on sama kuin yksinkertaisen melodian pimputtaminen pianolla yksikätisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se on muissakin harrastuksissa, esim musiikkiharrastuksissa treenataan myös esiintymisiin.

Lapseni soittaa myös musiikkiopistossa, eikä siellä hiota yhtä kappaletta koko lukuvuotta. Ja esiintymiset ovat täysin vapaaehtoisia. Soittaminen on eri juttu kuin tanssi, sitä pitää opetella kauemmin että osaa edes vähän. Tanssi sujuu kaikilta, vaikkei välttämättä täydellisesti :D

Ap

Tanssi ei suju kaikilta sen enempää kuin soittaminen. Saan minäkin soittimista ääniä, pianolla jopa yksinkertaisen melodian, mutta en silti osaa soittaa. Tanssi vaatii mm. koordinaatiota, lihasvoimaa, kehonhallintaa, rytmitajua, tilan hahmottamista, musiikin ja tunnelman sisäistämistä ja tunteen välittämistä liikkeen kautta. Se että osaa hytkyä suunnilleen musiikin tahdissa on sama kuin yksinkertaisen melodian pimputtaminen pianolla yksikätisesti.

Tämä on niin totta! Minäkin voisin valittaa täällä, että miksei lapsille löydy musiikkiharrastusta ilman tavoitteita. Ryhmää, jossa saisi vaan soitella ilman, että täytyy opetella nuotteja tai harjoitella kappaleita, hinkata sitä yhtä biisiä kunnes se sujuu. Tai opetella musiikin perusteita. Haluaisin, että lapseni saisi vain soittaa, miksei tällaista ryhmää ole missään.

Vierailija kirjoitti:

Sillä tavalla edistytään tanssiharrastuksessa. Oma lapseni on sanonut, että esitykset ovat parasta tanssiharrastuksessa. Aivan alussa tunnit olivat lähinnä hippaleikkejä ja lapsi turhautui.

Oletko varma, että tanssi on ihan oikea harrastus lapsellesi?

Miksi pitää edistyä. Moni kiva liikuntaharrastus päättyy lapsilta juuri tuohon "edistymiseen ". Miksi ei vaan voi tanssia ja pitää hauskaa.?

Sama koskee soitto- tai taideharrastusta, aina pitää saada esille jotain ja moni ei todellakaan halua sitä.

Tiedän huippulahjakkaita nuoria, joilla harrastus on lopahtanut noihin vaatimuksiin.