Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämme kaverin kanssa aina eri vaiheissa
18.04.2016 |
Olen ihan kyllästynyt siihen että kun itse olin pienten lasten äiti niin eräs kaverini vietti sinkkuelämää ja pohdimme usein hänen elämänkuvioitaan ja uraansa jne.
En juurikaan viitsinyt vaivata häntä omilla "äitijutuillani": Ketä menevää sinkkua kiinnostaa mitä lapseni ovat syöneet ja miten nukkuneet? Vaikka kuinka hyviä kavereita olisimmekin.
No, minun lapseni ovat jo kouluiässä ja käyn töissä. Elämässäni ei ole enää vuosiin ollut mitään kakkavaippoja vaan on mahdollisuus viettää vapaata useammin ja tehdään kaikkea kivaa. Olen vähän enemmän nainen kuin äiti, vaikka tottakai edelleen kasvatan lapsiani ja aina tulee uusia juttuja joita äitinä miettii (lasten kaverisuhteet, alkava murrosikä jne.).
Mutta tämä kaverini elää nyt sitä "pahinta" vauva/taaperovaihetta. Elämä on pelkkää imetystä ja esikoisen kiukuttelua...en jaksa kuunnella. ENÄÄ! Ensin kuuntelin ja ymmärsin, koska tiedän että vauva-aika on välillä rankkaakin. Mutta itselläni se aika on nyt takana päin enkä halua neuvoa muita (ellei suoraa kysytä, että milloin esim. laitoimme potalle tai jotain), kuuntelen ja tuen kyllä mutta en kerta kaikkiaan jaksa pohtia mitä soseita voi tehdä itse ja mitä ei...aaarrgghh.
Ja ennen kuin joku väläyttää kateus-kortin niin ei, en kaipaa vauvoja ja taaperoita, se oli ihanaakin aikaa mutta kyllä tämä elämä tuntuu taas eri tavalla elämältä kun voi käydä yksin vessassa tai käydä lasten kanssa helposti kaupassa, syömässä, elokuvissa jne.
Nyt ymmärrän miksi joskus äidit tippuvat lapsettomien porukasta pois.
Kommentit (4)
Anna anteeksi ja jatka elämääsi. Ehkä tienne erkanevat hetkeksi ja kun lapsi on kasvanut voitte jälleen lähentyä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole lapsia, mutta kävin läpi samankaltaista juttua erään kaverini kanssa. Minulla oli parisuhde, hän kärsi akuutista miehenpuutteesta (muttei tehnyt mitään asialle). Minä opiskelin, hän vasta mietiskeli mitä tekisi (ei mitään). Minä en saanut puhua opiskeluistani tai miehestäni, koska asiat selkeästi hiersivät kaveriani.
Ja kuinkas sitten kävikään? Kaveri sai työpaikan, ja sitten minun pitikin ihastella hänen jokaista aikaasaannostaan. Sitten hän sai miesystävän, ja muusta ei tarvinnut enää puhuakaan. Jouduin lopulta sanomaan päin näköä ettei ihan jokaista asiaa tarvitse minulle parisuhteestaan kertoa (ainakaan sieltä makuukamarista).
Lopulta lopelin kaverisuhteen. Aina menimme toisen tahtiin. Tajusin, etten tule koskaan saamaan samankaltaista tukea ja empatiaa mitä itse annoin vuosikausia kaverin pulmille. Puhuin kyllä asiasta hänelle, mutta hän kehtasi inttää vastaan (kuin murkku äidille) ettei minulla kertakaikkiaan VOI olla mitään ongelmia, vain hänellä on. Juu ei, kiitos hei.
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan ajatellut, että ystävääsi ei ehkä olisi haitannut yhtään, vaikka olisitkin hänelle avautunut aikoinaan äitijutuista? Nyt olet vain olettanut, ettei ketään menevää sinkkua muka kiinnostaisi. Toisia kun oikeasti kiinnostaa aina ystävien elämäntilanteet ja kuulumiset - olivatpa ne kuinka erilaisia tahansa omaan elämään nähden.
On tässäkin perää tietysti ja tottakai kerroin hänelle myös omia asioitani, mutta et voi kieltää etteikö lapsettoman ole vaikea ymmärtää joitain asioita joita pienten lasten äiti käy läpi? Korvatulehduksia tai uhmaikää tms.?
Aika pian huomasin että tietyt asiat eivät millään tavalla kosketa häntä ja elämäntilanteet ovat niin erilaiset että oli vain helpompaa puida hänen elämäänsä.
Aloitus on kieltämättä vähän katkera mutta kyse onkin siitä että toivoisin kaverini ymmärtävän että minä puhun myös mielelläni muitakin juttuja kuin aina vain niitä jotka ovat keskeisiä hänelle.
Mutta kyllä pienten lasten äidit usein elävät omassa kuplassaan, sitä et voi kieltää. Ap
Alue: Aihe vapaa
Oletko koskaan ajatellut, että ystävääsi ei ehkä olisi haitannut yhtään, vaikka olisitkin hänelle avautunut aikoinaan äitijutuista? Nyt olet vain olettanut, ettei ketään menevää sinkkua muka kiinnostaisi. Toisia kun oikeasti kiinnostaa aina ystävien elämäntilanteet ja kuulumiset - olivatpa ne kuinka erilaisia tahansa omaan elämään nähden.