Miksi te katkeroidutte muista naisista?
Näitä juttuja on tullut mietittyä jo pidempään, mutta jotenkin tuo "pahimmat turn offit naisissa"- ketju oli viimeinen niitti ja halusin avautua tästä asiasta. MIKSI te olette niin katkeria muista naisista, erityisesti sellaisista, jotka ovat teitä kauniimpia, hoikempia, nuorempia tai ihan mitä tahansa? Tähän alkuun disclaimer: jos itse satut kuulumaan niihin naisiin, joilla on itsetunto kunnossa etkä pidä muita naisia uhkana tai ole toiselle naiselle susi, olet ensinnäkin onnellisessa asemassa, älä muutu ikinä. Toiseksi, ethän floodaa keskustelua näillä "en minä kyllä ole tuollainen"/"en minä tee noin"- viesteillä. Hieno juttu, jos näin on, mutta haluaisin nyt keskustelua tästä ilmiöstä eikä kommenttisi oikeastaan auta, jos vain toteat ettei se koske sinua. Kun puhun naisista tai "teistä", osoitan sen vain niille, jotka kyseistä asiaa tekevät, en kaikille naisille.
Aina kun joku kirjoittaa kohtaamastaan syrjinnästä tai ilkeilystä vaikkapa työpaikalla, koska on itse nätti nuori nainen ja epäilee sen olevan syynä kiusaamiselle koska kiusaajat itse ovat parhaat päivänsä nähneet, minkälaisia vastauksia keskusteluun tulee? Vaihtoehtoja on yleensä tasan kolme, ja peukkujakaumat myös tukevat tätä: 1) Aloittaja on vainoharhainen 2) Aloittaja on itserakas ja kuvittelee ja haluaa muiden kadehtivan häntä 3) Aloittaja on itse ilkeä akka, mikä ilmeisesti oikeuttaa kiusaamisen. Jos joku erehtyy sanomaan, että ilmiö saattaa olla ihan todellinen ja kiusaaminen voi johtua katkeruudesta, se joku on käytännössä yksin mielipiteensä kanssa, ja alapeukkuja ropisee kuin räntää marraskuussa. Se ilmiö on ihan todellinen ja sen huomaa todella hyvin täällä palstalla.
Hyvä esimerkki on nämä "kerro pituutesi+painosi"- ketjut. AV-kansan mielestä ideaalimitat ovat mahdollisen keskinkertaiset, mikä Suomessa tarkoittaa lyhyenläntää ja vähäsen ylipainoista - niihin tulee kaikkein eniten yläpeukkuja suhteessa alapeukkuihin. Jos joku kertoo olevansa saman pituinen mutta bmi vaikka 19, tai mikä vielä pahempaa, pitkä JA laiha, alapeukkuja tulee paljon enemmän, usein enemmän kuin yläpeukkuja. Poikkeuksia näkee joskus, mutta pääsääntöisesti se menee näin. Koetteko te hoikat, nätit naiset jotenkin uhkana, koska itsellänne saattaa olla vähän ylimääräistä?
Tällä kertaa kamelin selän katkaisi tämänpäiväinen "pahimmat turn offit naisissa" tms. keskustelu, jossa aloittaja (oletettavasti mies) listasi - noh - aika monta vaatimusta unelmakumppanilleen. Lista oli pitkä ja siinä kuvaillun naisen löytäminen voi olla haastavaa, muttei missään nimessä mahdotonta. Heti ensimmäisten ulkonäkövaatimusten kohdalla arvasin, että AV-kansa ottaa taas itseensä, ja peukkujakauman perusteella olin oikeassa. Ensimmäisessä kommentissa luki suunnilleen "hommaa pumpattava barbara, se täyttää kriteerisi" mikä antoi ymmärtää, että aloittajan kuvailemaa naista ei ole olemassa, tai jos on, niin nainen on joku barbaran tasoinen feikki barbiprinsessarobotti. Kommentissa oli valtavasti yläpeukkuja. Koin sen jotenkin loukkaavana, sillä itse täytän kaikki aloittajan kriteerit pilvenpolttoa ja liikunnan harrastamattomuutta lukuunottamatta , enkä todellakaan ole mikään aivoton pikkubimbo tai itsetunnonton miesten miellyttäjä tai mitään muutakaan vastaavaa.
Ottaako se todella niin paljon itsetunnolle, jos joku ilmaisee olevansa nätti, hoikka, nuori ja vaikka fiksukin nainen, tai palstaa lukeva mies sanoo haluavansa kuvausta vastaavan naisen? Kaikissa tällaisissa aloituksissa on hirveästi enemmän alapeukkuja kuin yläpeukkuja, joten ilmiön olemassaoloa ei voi kieltää. Haluaisin kovasti tietää, mikä tekee AV-kansasta eli ihan tavallisista suomalaisista naisista niin katkeria ja itsetunnottomia. Nuohan ovat ihan hoidettavissa olevia asioita, joista voi esimerkiksi asennemuutoksen, terapian tai kehonmuokkauksen avulla päästä kokonaan eroon. Ainoa kärsijä olet joka tapauksessa sinä itse, ja jos haluat elää elämäsi muista naisista katkeroiden ja huonossa itsetunnossa kieriskellen, en minä voi siihen vaikuttaa, se on sinun valintasi. MUTTA jos katkeruutesi on niin ylitsevuotavaa ettet voi olla ilkeilemättä naisille, joita ilmeisesti salaa kadehdit tai pidät happamina kuin kettu pihlajanmarjoja, siirrät vain pahaa oloasi muille. Se on suorastaan rikollista, eikä KENENKÄÄN pitäisi joutua tuntemaan syyllisyyttä siitä, että on nuori, hoikka, kaunis, älykäs tai mitä tahansa muita kulttuurissamme yleisesti tavoilteltuja asioita.
P.S. Jos AV-kansa on oikeasti poikkileikkaus suomalaisista aikuisista naisista, olen kauhean surullinen kaikesta siitä vihan, kateuden ja katkeruuden määrästä, jota suurin osa näyttää kantavan mukanaan. Jos minustakin pitäisi joku päivä tulla tuollainen, en kasva aikuiseksi ikinä. -N20
Kommentit (44)
Mä otin vielä kaiken kiusaamisen itseeni. Pari ihmistä sanoi mulle että syynä on kateus. Töissä minusta tuli epävarmempi ja pelkäsin virheitä. Välttelin ihmisiä vaikka oikeasti olen puhelias. Sain melkein paniikkioireita yhdestä naisesta. Pelkkä hänen läsnäolonsa sai mut ahdistuneeksi.
Ahaa, vanha provo onkin puettu tällä kertaa tällaiseen muotoon. Ovelaa naisvihaa, pointsit sinne.
Anteeksi, mutta kirjoituksesi oli mielestäni huvittava. Pahoittelen. En kadehdi.
Minä olen niitä hyväitsetuntoisia ja ilmeisesti joko ruma tai sokea, koska en ole kokenut kateuttakaan. Mutta minulla on tarjota näkemys tuohon "kateuteen".
Suomalainen on perinteinen luterinen kulttuurimaa, jossa arvostetaan ennen kaikkea työntekoa, rehellisyyttä ja nöyryyttä. Itsestään ei saa tehdä numeroa, se koetaan ryhmästä erottautuvaksi väärällä tavalla ja se täytyy kitkeä pois.
Esimerkki: Vähän kuin mietitään spartalaisten sotamuodostelmia, sellaista, jossa on kilvet päällä suojana nuolilta, yksi keikari siellä nostaakin kilven pois ja katsoo ylös. Hän vaarantaa myös kaverit, joten hänet on saatava aisoihin.
Varsinkin niin homogeenisessä ympäristössä, kuin Suomikin on, on muutokset kulttuurissa hitaampia. Täällä ei saa sanoa ääneen olevansa tyytyväinen itseensä (ellei ole samanlainen kuin muut), eikä saa kertoa saavutuksistaan, koska se on heti kehuskelua. Toisaalta ymmärrän, koska Suomen kulttuuri on niin vahvasti luterilainen vielä 2016, mutta toisaalta tuntuu hassulta, etteivät ihmiset itse ymmärrä sen olevan turhaa ja nykyisen internetin aikakautena luulisi kulttuurien muuttuvan nuorison kautta nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, vanha provo onkin puettu tällä kertaa tällaiseen muotoon. Ovelaa naisvihaa, pointsit sinne.
Halusin nimenomaan keskustella naisvihasta ilmiönä, en itse harrasta naisvihaa. Miksi harrastaisin? Eikö ilmiöistä saa puhua?
Näinpä. Arvasinkin että Ap saa osakseen vähättelyä. Miksiköhän?
Vielä pahempi asia kuin nuori, hoikka ja kaunis nainen tuntuu muuten olevan aikuinen (omanikäinen) hoikka ja kaunis nainen.
Eikä tuo koske pelkästään 20 vuotiaita vaan kateutta voi esiintyä myös samanikäisten kesken. Kaikki ei perustu pelkästään kauneuteen vaan ihan ihmisen yleiseen habitukseen, koulutukseen, lapsiin, temperamenttiin tai siihen että joku saa huomiota. Sitten kun huomaa että huomion saaminen aiheuttaa ilkeyttä jossain henkilössä, niin julmuutta välttääkseen erakoituu.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta kirjoituksesi oli mielestäni huvittava. Pahoittelen. En kadehdi.
Mikä tässä herätti huvittuneisuuden? Minusta oli ihan asiaa.
_Dahlia_ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, vanha provo onkin puettu tällä kertaa tällaiseen muotoon. Ovelaa naisvihaa, pointsit sinne.
Halusin nimenomaan keskustella naisvihasta ilmiönä, en itse harrasta naisvihaa. Miksi harrastaisin? Eikö ilmiöistä saa puhua?
1) et koskaan tiedä kommentoijien sukupuolta: ketjusi ei perustu faktoihin vaan omiin oletuksiisi
2) johtuen kohdasta 1, et voi keskustella naisvihasta ilmiönä koska et edelleenkään kun et ttiedä minkä sukupuolen ihmiset täällä katkeria kommentteja antavat: harjoitat itse naisvihaa tekemällä stereotyyppisiä yleistyksiä perustuen subjektiiviseen kokemukseesi.
Ei jatkoon, keksi parempi provo ensi kerralla.
HEL-NYC kirjoitti:
Minä olen niitä hyväitsetuntoisia ja ilmeisesti joko ruma tai sokea, koska en ole kokenut kateuttakaan. Mutta minulla on tarjota näkemys tuohon "kateuteen".
Suomalainen on perinteinen luterinen kulttuurimaa, jossa arvostetaan ennen kaikkea työntekoa, rehellisyyttä ja nöyryyttä. Itsestään ei saa tehdä numeroa, se koetaan ryhmästä erottautuvaksi väärällä tavalla ja se täytyy kitkeä pois.
Esimerkki: Vähän kuin mietitään spartalaisten sotamuodostelmia, sellaista, jossa on kilvet päällä suojana nuolilta, yksi keikari siellä nostaakin kilven pois ja katsoo ylös. Hän vaarantaa myös kaverit, joten hänet on saatava aisoihin.
Varsinkin niin homogeenisessä ympäristössä, kuin Suomikin on, on muutokset kulttuurissa hitaampia. Täällä ei saa sanoa ääneen olevansa tyytyväinen itseensä (ellei ole samanlainen kuin muut), eikä saa kertoa saavutuksistaan, koska se on heti kehuskelua. Toisaalta ymmärrän, koska Suomen kulttuuri on niin vahvasti luterilainen vielä 2016, mutta toisaalta tuntuu hassulta, etteivät ihmiset itse ymmärrä sen olevan turhaa ja nykyisen internetin aikakautena luulisi kulttuurien muuttuvan nuorison kautta nopeammin.
Ihanaa, että sinulla on hyvä itsetunto, juuri sen takia et koe kateuttakaan. :)
Jotain tällaista minullakin on käynyt mielessä. Toivoisin todella, että ihmiset alkaisivat kehua itseään ja toisiaan ja "tehdä numeroita" omista saavutuksistaan. Itsekehut (eikä mitenkään itserakkaassa mielessä vaan ihan neutraalilla tavalla) ovat hunajaa itsetunnolle, niin onko ihme että hirveän monilla tuntuu olevan huono itsetunto, kun itseään ei ole hyväksyttävää kehua missään ikinä?
Nuori ja kaunis nainen = tyhmä ja tietämätön, koska on nuori. Ei se nuoruus ikuisesti kestä. Luulee liikoja itsestään.
Aikuinen ja kaunis nainen = tyhmä ja pinnallinen, koska aikuisena ei pitäisi keskittyä ulkonäön hoitamiseen. Luulee liikoja itsestään.
HEL-NYC kirjoitti:
Minä olen niitä hyväitsetuntoisia ja ilmeisesti joko ruma tai sokea, koska en ole kokenut kateuttakaan. Mutta minulla on tarjota näkemys tuohon "kateuteen".
Suomalainen on perinteinen luterinen kulttuurimaa, jossa arvostetaan ennen kaikkea työntekoa, rehellisyyttä ja nöyryyttä. Itsestään ei saa tehdä numeroa, se koetaan ryhmästä erottautuvaksi väärällä tavalla ja se täytyy kitkeä pois.
Esimerkki: Vähän kuin mietitään spartalaisten sotamuodostelmia, sellaista, jossa on kilvet päällä suojana nuolilta, yksi keikari siellä nostaakin kilven pois ja katsoo ylös. Hän vaarantaa myös kaverit, joten hänet on saatava aisoihin.
Varsinkin niin homogeenisessä ympäristössä, kuin Suomikin on, on muutokset kulttuurissa hitaampia. Täällä ei saa sanoa ääneen olevansa tyytyväinen itseensä (ellei ole samanlainen kuin muut), eikä saa kertoa saavutuksistaan, koska se on heti kehuskelua. Toisaalta ymmärrän, koska Suomen kulttuuri on niin vahvasti luterilainen vielä 2016, mutta toisaalta tuntuu hassulta, etteivät ihmiset itse ymmärrä sen olevan turhaa ja nykyisen internetin aikakautena luulisi kulttuurien muuttuvan nuorison kautta nopeammin.
Tuo on totta. Jo pelkästään Ruotsissa asuessani iloista temperamenttiani arvostettiin. Ihmiset nauroivat enemmän. Toisia ei koettu jatkuvasti uhkana.
Ap:n jutun kun lukee, niin voi vain todeta miten sekaisin ihmiset ovat. Mitä helvetin väliä sillä on, mitä jossain AV-palstalla jauhetaan? Ottaako joku itseensä, jos jossain baarissa ihmiset puhuu paskaa? Peukutusten laskeminen on jotain ällöä facebookin mukanaan tuomaa itsetunnon korrelointia: mitä enemmän peukkuja, sitä parempi olen. Sekin on täyttä paskaa, koska suurin osa joita Facebuukissakin peukutetaan, ovat täysiä idiootteja! Ohjeeksi sanoisin, että jos hakee itsetunnon kohotusta tällaisista paikoista, kannattaa hieman pohtia, mitä se elämä oikeasti on!
:) miks otat niin paljo ittees joistain random vauva.filäisten kirjotuksista ja yläpeukuista? Itse oon myös saman ikänen kuin sinä ja hyvännäköinen, mutta ymmärrän kyllä miksi ihmisiä ärsyttää jos sitä hyvännäköisyyttään oikein hieroo muiden ihmisten naamaan ja vähättelee muiden ulkonäköä. Tarkoitan tuota esimerkkiäsi jossa työpaikalla ei ihmiskemiat kohtaa ja heti epäilee, että se johtuu siitä kun itse on "kaunis ja nuori" ja toinen "parhaimmat päivänsä nähnyt". Ei aina kaikki liity ulkonäköön, yleensä metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja jos itse on mukava ja kiltti työkavereille eikä ajattele heidän olevan "parhaimmat päivänsä nähneitä" (jonka ajattelu oikeesti näkyy naamasta), on se toinenkin väittäisin että _aina_ kiltti myös sinulle. Tottakai alussa voi olla ennakkoluuloja, mutta ne menevät ajan kanssa ihan vain hyvällä käytöksellä pois. mieluummin kannattaa siihen sisäiseen kauneuteensa kiinnittää huomiota, kuin ulkoiseen, sillä pääsee oikeasti paljon pidemmälle ja elämäkin on kivempaa:)
Vierailija kirjoitti:
Näinpä. Arvasinkin että Ap saa osakseen vähättelyä. Miksiköhän?
Vielä pahempi asia kuin nuori, hoikka ja kaunis nainen tuntuu muuten olevan aikuinen (omanikäinen) hoikka ja kaunis nainen.
Kyllä! 20 vuotiaista ajattelee että kaikki nuoret ovat nättejä. Sitten kun ollaan lähemmäs 40, niin erot alkavat näkyä.
Mielestäni on todella typerää haukkua muita naisia ja pyrin välttämään sitä, mutta ei sille voi mitään kun tuntee surun pistoksen ytimissään kun omakin mies kuolaa kauniita nuoria naisia. Jotenkin kornia, muistan kuinka itse olin aikoinaan nuori ja kaunis nainen ja minua ällöttivät varatut miehet jotka katsoivat pitkään sekä huomattavasti vanhemmat miehet jotka kuolasivat minua silloin.
Hyväksyn kyllä vanhenemisen ja pidän itsestäni, mutta siitä huolimatta tunnen sen kateuden ja surun piston kun oma rakas mieheni katselee teitä niin ihaillen ja minua ei enää juuri koskaan. Ei sitä voi muuttaa missään terapiassa tai kehonkuvan muokkauksessa.
N43
Vierailija kirjoitti:
Nuori ja kaunis nainen = tyhmä ja tietämätön, koska on nuori. Ei se nuoruus ikuisesti kestä. Luulee liikoja itsestään.
Aikuinen ja kaunis nainen = tyhmä ja pinnallinen, koska aikuisena ei pitäisi keskittyä ulkonäön hoitamiseen. Luulee liikoja itsestään.
Kuka noin ajattelee?
Pahoittelen. Pidän edelleen aloitusta koomisena itsetunnon pönkityksenä.
Minä olen älykäs, mutta en pidä kaikkia teitä tyhminä. Vain 99 prosenttia teistä on ääliöitä. :D
Koska olet kirjoittanut noin pitkän ja pohdiskelevan viestin, oletan ettet ole provo (tai vaikka olisitkin provo, niin ansaitset vaivannäöstäsi kunnollisen vastauksen).
Itse alapeukutin mainitsemasi ketjun aloitusviestiä, koska vaatimuslistalla oli mielestäni kohtuuttomuuksia. En mitenkään kadehdi kauniita, fiksuja, hyvin pärjääviä naisia, vaikka en toki ole missään nimessä itse paras mahdollinen ihmisyksilö (sen sijaan minä ihan vilpittömästi ihailen sellaisia naisia, joiden katson olevan itseäni korkeampaa luokkaa niin sanotusti). Turnoff-ap:n listalla oli kuitenkin sellaisia kohtia, kuten "pienet tissit" tai "miesmäinen nauru" eli siis ominaisuuksia, joille ei itse voi mitään (ainakaan ilman plastiikkakirurgiaa, mitä on mielestäni sairasta edellyttää toiselta) tai outoja sukupuolistereotypiota, jotka ovat mielestäni loppujen lopuksi meille kaikille vahingollisia.
Sen takia yläpeukutin myös barbara-kommenttia. En siksi, etten kestäisi alfanaisia (tai mitä termiä nyt haluaakaan käyttää :D), vaan koska turnoff-ap:n lista oli kuitenkin monen kohdan suhteen juuri niin pinnallinen että nukke täyttäisi hyvin hänen tarpeensa niiltä osin. Ei naisten pitäisi joutua tuntemaan olonsa toisen luokan naisiksi sen takia, että he haluavat pitää hiuksensa lyhyinä.
Ja toimisin aivan vastaavalla tavalla, jos joku nainen tekisi listan miesten turnoff-piirteistä ja kirjaisi huolellisesti ylös pitkät hiukset, hartioiden leveyden, hiusten värin jne., ja joku laittaisi siihen vastaukseksi ivallisen kommentin.
Mä tunnen vihaa sellaisia naisia kohtaan, jotka katsovat toisia naisia nokan vartta pitkin. Ovat yleensä nuoria, ulkonäöltään peruspirkkoja; tasapaksu pitkä "jeesushius". Yleensä omaa väriä. Perusvaatteet. Neutraali meikki. Mitäänsanomattomat kasvot. Ja luulevat olevansa kedon kauneimpia kukkia, kaikki muut ovat paskaa heihin verrattuina. "Mut eihän sulla oo ees varaa ostaa tätä MK-laukkua". Yleensä nämä tyttöset kirjoittavat vielä jotain lifestyleblogia joka ei eroa massasta mitenkään muuten kuin kirjoitusvirheiden määrällä. Oma kaveripiiri on paras, kaikki muut naiset voi muiluttaa maan rakoon.
: D