Mitä ajattelet avoimesta suhteesta?
Pystyisitkö itse sellaiseen tai mitä ajattelisit, jos saisit tietää tuttavapariskunnan suhteen olevan vapaa?
Kommentit (35)
En itsekään pystyisi. Olen todella "yksiavioinen" ihminen ja haluan sellaisen kumppanin jolle minä riitän yksin täyttämään sellaiset tarpeet, joita avoimesta suhteesta osa lähtee hakemaan. Toisaalta jos avoin suhde toimii joillekin parisuhteessa niin mikäs siinä, kuhan tilanne on kaikille osapuolille ok.
Mitäpä minulle muitten pariskuntien suhteet kuuluvat. Itse olen sinkku ja mieluummin sellaisena pysynkin kuin tyydyn mieheen, jolle en riitä ainoana naisena.
Ystäväni on avoimessa suhteessa enkä pidä sitä mitenkään ihmeellisenä.
Itse en kuitenkaan pystyisi
Ihan normaalia nykypäivänä. Tuttavapiirissä on näitä ja joitakin polyamoristejakin. Itsekin olin avoimessa avoliitossa viitisen vuotta, nykyään olen sinkku.
Kaikkien elämä ei pyöri pelkän seksin ja sillä hallitsemisen ympärillä. En koe, että minulle kuuluu se, mitä kumppanini tekee muiden ihmisten kanssa, enkä toisaalta koe olevani hänelle tilivelvollinen omista tekemisistäni. Itse en välttämättä pystyisi polyamoriaan, koska voisin tuntea mustasukkaisuutta (tai ehkä enemmänkin kateutta) toisen jaetuista tunteista, mutta seksi on aivan eri asia ja sille on annettu aivan liiallinen painoarvo ihmissuhteissa.
Meillä panosuhde muuttunut avoimeksi suhteeksi.Aluksi vain seksisuhde pari vuotta.Nyt olemme pari,eli seurustelemme ja teemme yhdessä muutakin.En halua kieltää toiselta nautintoa ja iloja elämästä.En halua näistä muista kuvioista myöskään tietää yhtään mitään.Myös minulla joskus muita seikkailuista,joista en koskaan kerro.En osaa sanoa,toimiiko pidemmän päälle ja miltä tuntuu,jos tulee joku ihan todellinen mustasukkaisuuden aiheuttama tilanne.
Kaikki tekee mitä tykkää ja elää miten haluaa. Itse tuskin pystyisin, eihän sitä koskaan tiedä.
En ajattele mitään ihmeellistä. Eri pariskunnille sopivat erilaiset asiat. Minä en haluaisi olla avoimessa suhteessa, en halua maata muiden kuin oman mieheni kanssa, niin se olisi aika yksipuoleista :/ En tosin usko, että mieskään haluaisi avointa suhdetta, vaikka hänelle sellainen varmasti paras ratkaisu olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia nykypäivänä. Tuttavapiirissä on näitä ja joitakin polyamoristejakin. Itsekin olin avoimessa avoliitossa viitisen vuotta, nykyään olen sinkku.
Kaikkien elämä ei pyöri pelkän seksin ja sillä hallitsemisen ympärillä. En koe, että minulle kuuluu se, mitä kumppanini tekee muiden ihmisten kanssa, enkä toisaalta koe olevani hänelle tilivelvollinen omista tekemisistäni. Itse en välttämättä pystyisi polyamoriaan, koska voisin tuntea mustasukkaisuutta (tai ehkä enemmänkin kateutta) toisen jaetuista tunteista, mutta seksi on aivan eri asia ja sille on annettu aivan liiallinen painoarvo ihmissuhteissa.
Ei ole missään mielessä normaalia. Hyvin epänormaalia jopa koko eliökunta mukaanluettuna. Kyse on mielisairaudesta. Hyväksyttyä se on siinä missä muutkin poikkevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia nykypäivänä. Tuttavapiirissä on näitä ja joitakin polyamoristejakin. Itsekin olin avoimessa avoliitossa viitisen vuotta, nykyään olen sinkku.
Kaikkien elämä ei pyöri pelkän seksin ja sillä hallitsemisen ympärillä. En koe, että minulle kuuluu se, mitä kumppanini tekee muiden ihmisten kanssa, enkä toisaalta koe olevani hänelle tilivelvollinen omista tekemisistäni. Itse en välttämättä pystyisi polyamoriaan, koska voisin tuntea mustasukkaisuutta (tai ehkä enemmänkin kateutta) toisen jaetuista tunteista, mutta seksi on aivan eri asia ja sille on annettu aivan liiallinen painoarvo ihmissuhteissa.
Ei ole missään mielessä normaalia. Hyvin epänormaalia jopa koko eliökunta mukaanluettuna. Kyse on mielisairaudesta. Hyväksyttyä se on siinä missä muutkin poikkevat.
Kerrotko, mikä siinä on mielisairautta ja mikä sen diagnoosi on. Hoidetaanko sitä terapialla, lääkityksellä vai jopa osastolla?
Ihan oikeasti, miksi sanot jostain asiasta, josta et pidä, että se on mielisairautta ilman minkäänlaista todistetta? Ja jos luontoa haluat ottaa peliin, niin käytännössä ihmiset ovat pienissä sosiaalisissa ryhmissä eläneet todennäköisesti hieman vapaammin seksuaalisuutta ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia nykypäivänä. Tuttavapiirissä on näitä ja joitakin polyamoristejakin. Itsekin olin avoimessa avoliitossa viitisen vuotta, nykyään olen sinkku.
Kaikkien elämä ei pyöri pelkän seksin ja sillä hallitsemisen ympärillä. En koe, että minulle kuuluu se, mitä kumppanini tekee muiden ihmisten kanssa, enkä toisaalta koe olevani hänelle tilivelvollinen omista tekemisistäni. Itse en välttämättä pystyisi polyamoriaan, koska voisin tuntea mustasukkaisuutta (tai ehkä enemmänkin kateutta) toisen jaetuista tunteista, mutta seksi on aivan eri asia ja sille on annettu aivan liiallinen painoarvo ihmissuhteissa.
Ei ole missään mielessä normaalia. Hyvin epänormaalia jopa koko eliökunta mukaanluettuna. Kyse on mielisairaudesta. Hyväksyttyä se on siinä missä muutkin poikkevat.
Olisiko meille sitten tulossa kaksinkertainen sairasloma, kun olemme naispari ja elämme vielä avoimessa suhteessa...
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia nykypäivänä. Tuttavapiirissä on näitä ja joitakin polyamoristejakin. Itsekin olin avoimessa avoliitossa viitisen vuotta, nykyään olen sinkku.
Kaikkien elämä ei pyöri pelkän seksin ja sillä hallitsemisen ympärillä. En koe, että minulle kuuluu se, mitä kumppanini tekee muiden ihmisten kanssa, enkä toisaalta koe olevani hänelle tilivelvollinen omista tekemisistäni. Itse en välttämättä pystyisi polyamoriaan, koska voisin tuntea mustasukkaisuutta (tai ehkä enemmänkin kateutta) toisen jaetuista tunteista, mutta seksi on aivan eri asia ja sille on annettu aivan liiallinen painoarvo ihmissuhteissa.
Ei ole missään mielessä normaalia. Hyvin epänormaalia jopa koko eliökunta mukaanluettuna. Kyse on mielisairaudesta. Hyväksyttyä se on siinä missä muutkin poikkevat.
Kerrotko, mikä siinä on mielisairautta ja mikä sen diagnoosi on. Hoidetaanko sitä terapialla, lääkityksellä vai jopa osastolla?
Ihan oikeasti, miksi sanot jostain asiasta, josta et pidä, että se on mielisairautta ilman minkäänlaista todistetta? Ja jos luontoa haluat ottaa peliin, niin käytännössä ihmiset ovat pienissä sosiaalisissa ryhmissä eläneet todennäköisesti hieman vapaammin seksuaalisuutta ajatellen.
Todisteet ovat nenäsi edessä. Katso mitä tahansa nisäkästä. Normaaliksikaan sitä ei voi laskea kuin ehkä täällä. Naisena sinut tapettaisiin yli 50%:ssa maailman maita, osassa kivittämällä. Mielisairautena löydät sen tästä DSM-5 listauksesta http://www.ifge.org/?q=dsm-5/sexual_and_gender_identity_disorders
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia nykypäivänä. Tuttavapiirissä on näitä ja joitakin polyamoristejakin. Itsekin olin avoimessa avoliitossa viitisen vuotta, nykyään olen sinkku.
Kaikkien elämä ei pyöri pelkän seksin ja sillä hallitsemisen ympärillä. En koe, että minulle kuuluu se, mitä kumppanini tekee muiden ihmisten kanssa, enkä toisaalta koe olevani hänelle tilivelvollinen omista tekemisistäni. Itse en välttämättä pystyisi polyamoriaan, koska voisin tuntea mustasukkaisuutta (tai ehkä enemmänkin kateutta) toisen jaetuista tunteista, mutta seksi on aivan eri asia ja sille on annettu aivan liiallinen painoarvo ihmissuhteissa.
Ei ole missään mielessä normaalia. Hyvin epänormaalia jopa koko eliökunta mukaanluettuna. Kyse on mielisairaudesta. Hyväksyttyä se on siinä missä muutkin poikkevat.
Kerrotko, mikä siinä on mielisairautta ja mikä sen diagnoosi on. Hoidetaanko sitä terapialla, lääkityksellä vai jopa osastolla?
Ihan oikeasti, miksi sanot jostain asiasta, josta et pidä, että se on mielisairautta ilman minkäänlaista todistetta? Ja jos luontoa haluat ottaa peliin, niin käytännössä ihmiset ovat pienissä sosiaalisissa ryhmissä eläneet todennäköisesti hieman vapaammin seksuaalisuutta ajatellen.
Todisteet ovat nenäsi edessä. Katso mitä tahansa nisäkästä. Normaaliksikaan sitä ei voi laskea kuin ehkä täällä. Naisena sinut tapettaisiin yli 50%:ssa maailman maita, osassa kivittämällä. Mielisairautena löydät sen tästä DSM-5 listauksesta http://www.ifge.org/?q=dsm-5/sexual_and_gender_identity_disorders
Miksi minut kivitettäisiin missään kuoliaaksi? Ja muutekseen, ei löytynyt sitä avointa suhdetta edes tuolta sinun vanhentuneelta listaltasi...
Vierailija kirjoitti:
Normaaliksikaan sitä ei voi laskea kuin ehkä täällä. Naisena sinut tapettaisiin yli 50%:ssa maailman maita, osassa kivittämällä.
Laitatko listan kaikista demokratioista, joissa näin tapahtuu? Jos joissain alikehittyneissä diktatuureissa niin tehdään, sitä tuskin kannattaa mitenkään esikuvallisena pitää.
En ajattele sen kummempia kuin muistakaan suhdetyypeistä. Olen ollut vapaassa suhteessa, mutta tällä hetkellä ei ole intressejä siihen suuntaan. Ehkä taas joskus, ehkä ei.
Olen teini-ikäisestä saakka miettinyt, että miksi ihmisellä voi olla useita läheisiä ystäviä ilman mustasukkaisuusdraamoja ja kilpailuasetelmia, mutta rakkauselämässä pitäisi sitoutua vain yhteen ihmiseen ja tuntea olonsa hirveän uhatuksi ja loukatuksi, jos joku ulkopuolinen herättää myös välillä kiinnostuksen. (En nyt yritä sanoa, etteikö ystävienkin kesken voisi tulla riitoja, mutta tajuatte varmaan, mitä ajan takaa.)
En ole koskaan kokeillut, mutta luulen pystyväni varsin helposti lähtemään mukaan avoimeen suhteeseen. Kunhan vain yhteiset pelisäännöt ovat selvillä esim. ehkäisytapojen suhteen, eikä pyritä loukkaamaan tai manipuloimaan ketään, niin miksei muka sellainen olisi myös hyvää elämää.
Aika harvoinhan pariskunnan seksuaalinen aktiivisuus on täsmälleen samaa mittaluokkaa, niin sittenhän toinen saisi tarpeensa tyydytettyä eikä toisen tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä ettei huvita.
En pystyisi, mielestäni se on itsekkään ja vastuuttoman henkilön hommaa, sellaisen joka haluaa sekä syödä että säästää kakun. N26
Mitä syitä teillä on ollut avoimeen suhteeseen?
Itse en avointa suhdetta haluaisi, muttei kiinnosta mitä muut suhteissaan tekevät. Omalla kohdallani seksi on niin henkilökohtainen asia, että tuskin pystyisin edes kiihottumaan ilman syvempiä tunteita.
Enpä pystyisi. On lähinnä mielisairaiden hommaa.