Ihastunut tulkitsee kaiken väärin haaveillessaan ihastuksestaan

Vierailija kirjoitti:

Miten käyttäytyisitte, jos olisitte naimisissa ja ihastunut toiseen, myös naimisissa olevaan työkaveriin? 

Varmaankin muutoin samalla tavalla kuin jos olisimme sinkkuja, mutta en tekisi aloitetta tai myöntäisi ihastusta. Eli pyrkisin silmäkontaktiin, hymyilisin, hakeutuisin seuraan, olisin kiinnostunut ihastukseni asioista, kyselisin häneen liittyviä asioita, olisin korostuneen ystävällinen hänelle, juttelisin mielelläni myös henkilökohtaisemmista asioista (ei pelkkää small talkia tai työasiaa).

Hyvä aloitus. Työkaveri ihastui minuun mulla ei ollut mitään käsitystä tästä. Reilun vuoden jälkeen hän avautui humalassa mesessä. Miksi minä härnään häntä ja annan signaalia hänelle vaikka olen naimisissa.  Et hän ei pääse musta ylitse koska aina kun hän alkaa ihastua muihin minä aloitan hänen kiusaamisen.

Keskusteltiin asiasta ja hän oli lukenut minun käytöstä kuin piru Raamattua. 

Olin vuoden ajan tykännyt hänen face/ig julkaisuista. 

Olin aina iloinen ja hymyillyt hänelle.

Olin ollut kiinnostunut hänestä, eli kysellyt kuulumisia, mitä lomasuunnitelmia ym.

Olin kuulemma antanut pitkiä katseita.

Työviesteissä oli ollut piilo viestintää esim 😏 hymiöt mitä käytin olivat kaksikielisiä ymym.

Toi tapaus herätti mut siihen että nykyään en juttele, ole mukava tai yritä piristää kenenkään päivää enää koskaan. Siitä ei tunnu seuraavan kuin pahaa mieltä.

Ap:n listasta:

-kyllä minä tervehdin ihastustani iloisesti, vaikken muutoin ole tervehtijätyyppiä

-en yritä tehdä ihastustani mustasukkaiseksi flirttailemalla muille, mutta saatan esittää sosiaalisempaa toisten seurassa kuin olen, etten vaikuttaisi täysin syrjäytyneeltä

-en varsinaisesti lähetä piiloviestejä, vaan verhoan aidot flirttiviestini huumoriksi, että voin kuitata ne vitseiksi, jos ne eivät olekaan toivottuja

-välttelen kyllä toisinaan ihastukseni seuraa, koska niin on helpompi. Poissa silmistä, poissa mielestä

-samoin saatan vältellä silmiin katsomista

Joten: Kuten moni on täällä jo aiemmissa viesteissä maininnut, niin kyllä tuota tapahtuu. Moni kertoo olevansa suhteessa näiden ihastustensa kanssa, jotka ovat myös olleet ihastuneita, mutta eivät vain ole saaneet sitä sanotuksi ja ovat vältelleetkin.

Nosto vanhalle hyvälle ketjulle!

Ihastus tuli palaveriin, johon häntä ei ollut kutsuttu vain jotta näkisi minut. Totuus: häntä kiinnosti palaverin aihe.

Ihastus oli ostanut kukkia kahvihuoneeseen, koska haluaisi todellisuudessa antaa minulle kukkia muttei uskalla. Totuus: hän halusi ilahduttaa kaikkia.

Ihastus käyttäytyi seurassani hermostuneen oloisesti, koska on ihastunut. Totuus: hän ei ollut hermostunut vaan lähinnä väsynyt.

Ihastus kysyy haluanko lisää kahvia, koska haluaa tehdä minuun vaikutuksen ja kohdella hyvin. Totuus: hän käyttäytyy tavanomaisen kohteliaasti.

Bonus:

Ihastus sanoi, että hänen piti kysyä jotakin mutta unohti mitä se oli. Hän sanoi palaavansa asiaan kun muistaa kysymyksensä. Unohdus johtui tietenkin siitä, että hän oli niin lumoutunut läsnäolostani, tai sitten hän keksi koko jutun saadakseen ottaa uudestaan yhteyttä, ja nyt hän kuumeisesti miettii mitä voisi kysyä. Se ettei hän ole palannut asiaan kokonaiseen viikkoon johtuu siitä, ettei hän ole keksinyt mitään uskottavaa kysyttävää, tai ei uskalla ottaa yhteyttä koska on niin ilmiselvä. Totuus: hän ei muista enää koko juttua saatika olemassaoloani.