Ketipinor ja kyvyttömyys ajatella tai puhua

Vierailija kirjoitti:

Alkusyytä ollaan korjaamassa. Tai miten se nyt menikään? Vammautuminen kolarissa ja siitä sitten muita sairauksia jotka vieneet liikuntakyyn, työpaikan, harrastukset. Siinä vuosien rämpimisen jälkeen seuras masennus joka aiheuttaa sen unettomuuden. Mikään nukkuminen lääkkeellä tai ilman ei poista aiemmin tapahtunutta ja pysyvää vammaa. Mä lähinnä kyselin mielenkiinnosta tuosta niin idioottimaisesta olosta jonka moni täällä tunnistikin. Ap

Masennus ilmenee yleensä hieman toisin, mutta hyvä, että asia on hoidossa. Kannattaa aloittaa aina vähiten haitallisista vaihtoehdoista, kuten melatoniinista, magnesiumista, akupunktiosta jne. Asiaa kannattaa myös opiskella. Usein voi olla taustalla valo- tai äänisaaste, rauhaton ilta yms tekijät. Itseäni auttoi aikoinaan tietynlaisen musiikin kuuntelu.

Aivan hirveää kuraa tuo lääke!

Mulla määrättiin masennukseen, joka saattoi tosin siinä vaiheessa ollakin ihan hyvä juttu.

Mutta hyvänenaika mikä aloitekyvytön zombi musta tuli. Ihan kuin ne mt-potilaat, jotka laahustaa ylilääkittyinä hoitokotien käytävillä.

Joillakin tuo toimii, mulla ei.

Mulle ketiä määrättiin kans se 25mg illalla. Sen kanssa sit nukuinki 15 tuntia yhtäkyytiä ilman et heräsin kertaakaan ja seuraava päivä meni ihan zombina. En syöny sitä ku sairasloman ajan kaks viikkoa. Se pas*a ois vieny lopunki työkyvyn jos oisin sitä jatkanu. Kyl mä mielummin kärsin sen 2-3 viikkoo unettomuuden ja masennusta sekamelskaa keväällä ja alkutalvesta kuin syön ketiä. Olen myös opetellut tunnistamaan oireet ennen kuin olen siinä tilassa etten kykene enään nousemaan sängystä. Pidän mieliala päiväkirjaa/taulukkoa josta pystyn helposti seuraamaan milloin aallonpohja on lähestymässä.

Ei mikään lääke kaikille sovi. Ihmettelen kyllä sitä, että Ketipinoria unettomuuteen käytetään aika yleisesti, psyykelääkehän se on... Itse syöny jotain 13 v rajuja määriä eli 300-500 mg kaksisuuntaseen mielialahäiriöön ja mulla ei mitään sivuvaikutuksia. Ei painonnousua (171/54 kg), ei aloitekyvyttömyyttä eikä muutakaan järjenjuoksuun tai ajatteluun vaikuttavaa. Siitä hyvänä esimerkkinä se, että omaa juristitoimistoa olen pyörittänyt nyt 10 v.  Paria muuta lääkettä kokeiltiin eka (seroquel ja joku muu), mutta ne nosti painon heti. Sitte tää nyt sopii mulle eikä sairaus vaivaa enää.

Tiedossa se, että loppuelämän joudun syömään noita, ku aivot ei tuota tarpeeks serotoniinia ja se taas aiheuttaa viime kädessä psykoosioireita. Onneksi on tämä lääkitys löytyny :) Tosin vois käydä lekurilla pitkästä aikaa tarkistaan lääkitys määrä. Tällä hetkellä 300 - 400 mg.

Imovanea ei tarvi syödä kuin viikon iltaisin niin tulee jo olot niistä. Varsinaisia niiden kanssa. Pahemmat olot ja nopeammin alkaa imppareista, kuin muista pentsoista. Tätä on monet sanonu.. lääkärikin, omalla kokemuksella ja mulla myös kokemusta asiasta. Ei kannata olla peloton niiden kanssa siksi ettei ne ole bentsoja. Ne vaikuttaa samalla aivojen alueella kuin pentsot, mutta eivät ole pentso vaikka vaikuttaa samaan tapaan.

Kuulin muuten että ketipinor voisi aiheuttaa aivovamman.. onko kellään tällaisesta oikeaa faktaa??

Piipahtamassa kirjoitti:

Imovanea ei tarvi syödä kuin viikon iltaisin niin tulee jo olot niistä. Varsinaisia niiden kanssa. Pahemmat olot ja nopeammin alkaa imppareista, kuin muista pentsoista. Tätä on monet sanonu.. lääkärikin, omalla kokemuksella ja mulla myös kokemusta asiasta. Ei kannata olla peloton niiden kanssa siksi ettei ne ole bentsoja. Ne vaikuttaa samalla aivojen alueella kuin pentsot, mutta eivät ole pentso vaikka vaikuttaa samaan tapaan.

Kuulin muuten että ketipinor voisi aiheuttaa aivovamman.. onko kellään tällaisesta oikeaa faktaa??

Mitä tuo "olot" tarkoittaa? Käytän imovanea joskus putkeenkin pari viikkoa tarvittaessa, mutta ei minulla tulee niistä mitään "oloja". En tiedä mitä siitä pitäisi tulla kun minua ne vain hieman unettaa ja seuraava päivä on aivan tavallisen hyvä olo hyvin nukuttuna. Eikä riippuvuutta vaikka lääkärit siitä varoittelee.

Fatalji kirjoitti:

Ei mikään lääke kaikille sovi. Ihmettelen kyllä sitä, että Ketipinoria unettomuuteen käytetään aika yleisesti, psyykelääkehän se on... Itse syöny jotain 13 v rajuja määriä eli 300-500 mg kaksisuuntaseen mielialahäiriöön ja mulla ei mitään sivuvaikutuksia. Ei painonnousua (171/54 kg), ei aloitekyvyttömyyttä eikä muutakaan järjenjuoksuun tai ajatteluun vaikuttavaa. Siitä hyvänä esimerkkinä se, että omaa juristitoimistoa olen pyörittänyt nyt 10 v.  Paria muuta lääkettä kokeiltiin eka (seroquel ja joku muu), mutta ne nosti painon heti. Sitte tää nyt sopii mulle eikä sairaus vaivaa enää.

Tiedossa se, että loppuelämän joudun syömään noita, ku aivot ei tuota tarpeeks serotoniinia ja se taas aiheuttaa viime kädessä psykoosioireita. Onneksi on tämä lääkitys löytyny :) Tosin vois käydä lekurilla pitkästä aikaa tarkistaan lääkitys määrä. Tällä hetkellä 300 - 400 mg.

Ketipinor ja Seroquel ovat sama lääke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketipinor on ihan myrkkyä. Varsinkin jos sitä käyttää unettomuuteen, johon on monta muuta vaarattomampaa ainetta keksitty. Minulla ketipinor pätki ajatuksia ja aivot jumitti todella paljon. Meni monta kuukautta, että palauduin.

Ärsyttävää kyllä, Suomessa Ketipinorista on tullut joku yleislääke masennukseen ja unettomuuteen. Sehän on oikeasti kova psykoosilääke, ja esim. jenkeissä sitä ei missään nimessä suositella masennuksen ja unettomuuden hoitoon, koska sen käyttöön liittyy myös selittämättömiä kuolemantapauksia nuorilla ja muuten terveillä ihmisillä. Mutta Suomessa on valtava riippuvuuden pelko, ja paras lääke on se missä ei ole riippuvuusriskiä, muista vaikutuksista viis. Esim. ahdistukseen joku bentso tarvittaessa voisi olla parasta mitä on, mutta kamalaa kun siitä voi tulla hyvä olo ja joku voi sitä väärinkäyttää, niin kirjoitetaanpa sen sijaan Ketipinor, niin että saa olla psykoosilääkittynä zombina päivästä toiseen, ilman ahdistusta mutta  myös ilman iloa tai oikein mitään muutakaan liikettä mielessä.

Kun ihan tarkkoja ollaan niin jenkeissä ei saa kirjoittaa ketipinoria unilääkkeeksi. Se on oikeasti niin haitallista. Itse kokeilin sitä 10 iltaa ja sanoin lääkärille että valvon mielummin kuin syön tuota lääkettä. Kroonisten univaikeuksien takia on suomessa ihan nesteessä. Oikeita lääkkeitä ei saa koska väärinkäyttö ja riippuvuus blaa, blaa, blaa. Liika unettomuus on vaarallista mutta sehän ei ole lääkärien ongelma.

Eipä nuo päänuppiin vaikuttavat lääkkeet keskimäärin paranna kenenkään aivotoimintaa kun ne turruttavat tai sekoittavat ajatustoimintaa.

Luonnomukaiset vaihtoehdot kuten liikunta ja luonnossa liikkuminen saavat aikaan paljon luonnollisemman hyvän olon tunteen mikä auttaa jaksamaan ja nukkumaan paremmin.

Se on kumma miten nykyihminen kuvittelee että asiat muuttuvat paremmiiksi kun vain ottaa pari nappia lääkettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketipinor on ihan myrkkyä. Varsinkin jos sitä käyttää unettomuuteen, johon on monta muuta vaarattomampaa ainetta keksitty. Minulla ketipinor pätki ajatuksia ja aivot jumitti todella paljon. Meni monta kuukautta, että palauduin.

Ärsyttävää kyllä, Suomessa Ketipinorista on tullut joku yleislääke masennukseen ja unettomuuteen. Sehän on oikeasti kova psykoosilääke, ja esim. jenkeissä sitä ei missään nimessä suositella masennuksen ja unettomuuden hoitoon, koska sen käyttöön liittyy myös selittämättömiä kuolemantapauksia nuorilla ja muuten terveillä ihmisillä. Mutta Suomessa on valtava riippuvuuden pelko, ja paras lääke on se missä ei ole riippuvuusriskiä, muista vaikutuksista viis. Esim. ahdistukseen joku bentso tarvittaessa voisi olla parasta mitä on, mutta kamalaa kun siitä voi tulla hyvä olo ja joku voi sitä väärinkäyttää, niin kirjoitetaanpa sen sijaan Ketipinor, niin että saa olla psykoosilääkittynä zombina päivästä toiseen, ilman ahdistusta mutta  myös ilman iloa tai oikein mitään muutakaan liikettä mielessä.

Kun ihan tarkkoja ollaan niin jenkeissä ei saa kirjoittaa ketipinoria unilääkkeeksi. Se on oikeasti niin haitallista. Itse kokeilin sitä 10 iltaa ja sanoin lääkärille että valvon mielummin kuin syön tuota lääkettä. Kroonisten univaikeuksien takia on suomessa ihan nesteessä. Oikeita lääkkeitä ei saa koska väärinkäyttö ja riippuvuus blaa, blaa, blaa. Liika unettomuus on vaarallista mutta sehän ei ole lääkärien ongelma.

Aina halutaan lääkeitä vuosikausiksi mutta ei olla halukkaita kokeilemaan mitään muuta. Mikähän tähän on syynä että aina halutaan vaan lääkettä. Onko tarkoituksena saada lääkkeistä jotain hyvänolon tunnetta kun elämässä ei ole muuta sisältöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketipinor on ihan myrkkyä. Varsinkin jos sitä käyttää unettomuuteen, johon on monta muuta vaarattomampaa ainetta keksitty. Minulla ketipinor pätki ajatuksia ja aivot jumitti todella paljon. Meni monta kuukautta, että palauduin.

Ärsyttävää kyllä, Suomessa Ketipinorista on tullut joku yleislääke masennukseen ja unettomuuteen. Sehän on oikeasti kova psykoosilääke, ja esim. jenkeissä sitä ei missään nimessä suositella masennuksen ja unettomuuden hoitoon, koska sen käyttöön liittyy myös selittämättömiä kuolemantapauksia nuorilla ja muuten terveillä ihmisillä. Mutta Suomessa on valtava riippuvuuden pelko, ja paras lääke on se missä ei ole riippuvuusriskiä, muista vaikutuksista viis. Esim. ahdistukseen joku bentso tarvittaessa voisi olla parasta mitä on, mutta kamalaa kun siitä voi tulla hyvä olo ja joku voi sitä väärinkäyttää, niin kirjoitetaanpa sen sijaan Ketipinor, niin että saa olla psykoosilääkittynä zombina päivästä toiseen, ilman ahdistusta mutta  myös ilman iloa tai oikein mitään muutakaan liikettä mielessä.

Kun ihan tarkkoja ollaan niin jenkeissä ei saa kirjoittaa ketipinoria unilääkkeeksi. Se on oikeasti niin haitallista. Itse kokeilin sitä 10 iltaa ja sanoin lääkärille että valvon mielummin kuin syön tuota lääkettä. Kroonisten univaikeuksien takia on suomessa ihan nesteessä. Oikeita lääkkeitä ei saa koska väärinkäyttö ja riippuvuus blaa, blaa, blaa. Liika unettomuus on vaarallista mutta sehän ei ole lääkärien ongelma.

Aina halutaan lääkeitä vuosikausiksi mutta ei olla halukkaita kokeilemaan mitään muuta. Mikähän tähän on syynä että aina halutaan vaan lääkettä. Onko tarkoituksena saada lääkkeistä jotain hyvänolon tunnetta kun elämässä ei ole muuta sisältöä.

En odota että hyvin nukkuva ymmärtää unettomuuden ongelmia. Ei niitä unilääkkeitä haluta syödä vaan niitä joutuu syömään kun mikään muu ei auta.