Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaisia kokemuksia teillä on parisuhteesta narsistiin tai psykopaattiin?
ihmettelijä
18.04.2016 |
Jättääkö rauhaan eron jälkeen? Mitä kaikkea keksinyt päänne menoksi eron jälkeen? Uhkaileeko jollain veriteolla jos etsit uuden kumppanin tai jos et alistu hänen tahtoonsa? Onko teillä yhteisiä lapsia? Miten suhtautuu lapsiinne tai edellisestä suhteesta tulleisiin lapsiin? Kauan seurustelitte? Kauan meni yipääsemiseen?
Täällä kysyy mies joka seurusteli psykopaatin kanssa. Jäin lähes yksin lasten kanssa(hyvä niin) eron jälkeen, mutta nyt tämä psykopaatti yrittää kääntää kaiken mukkelismakkelis, eli uhriuttaa itsensä, voi luoja. Hän tavoittelee lapsia kokonaan itselleen, eli erittäin realistinen ja lapsienetua hyväilevä näkökulma kun ei itse kanna/ole kantanut vastuuta vielä tähän asti lapsistamme. Seurustelumme kesti 4vuotta ja suhteemme oli erittäin sairas, noudatti perinteistä kaavaa psykopaatti\narsistisuhdetta siis sen mukaan mitä olen lukenut. Eromme jälkeen olen ollut henkisesti aivan romuna, mutta kyennyt lapset ja itseni hoitamaan. Minulla on hoitokontakti psykoterapeutille, alkoi eromme jälkeen ja täällä käsittelen tätä kaikkea joutui läpikäymään tässä suhteessa. Tälläistä kokemattoman on varmasti vaikea uskoa tälläisen olevan mahdollistakaan, jumalattomasti valheita, manipulaatiota, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, pettämistä, täydellistä piittaamattomuutta ja häpeämättömyyttä ja uskomatonta kykyä kääntää asiat mullinmallin.
Henkisten kipujen ja olojen lisäksi paljon fyysisiä oireita jäänyt eron jälkeen.
Onko kohtalotovereita? Kertokaa ihmees nyt kokemuksistanne! Kerron myös itse lisää kysyttäes
Kommentit (48)
Ap, en ehdi nyt kirjoittaa eikä tilanne ollut noin paha, kun ei onneksi ollut lapsia.
Tilanne lähti heti rauhoittumaan, kun saatiin erilliset osoitteet enkä vastannut enää mihinkään yhteydenottoon kirjallisesti tai suullisesti. Siinä vaiheessa pommitusta kesti pari kuukautta (itse en siis reagoinut mitenkään mihinkään) ja kuulin, että oli ollut yhteydessä pariin tuttavaan - yrittänyt katkaista kuvittelemaansa suhdettani.
Tsemppiä sinulle! Olet tehnyt oikean ratkaisun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua, neljässä vuodessa tehty lapsia vaikean ihmisen kanssa?
Ei koskaan mene mun jakeluun, että miten ihmiset menee näihin ansoihin.
Onneksi meillä on feministinen lainsäädäntö, joka sanelee meille naisen olevan aina oikeutettu huoltajuuskiistoissa. Faktoilla ei ole merkitystä.
Tsemppiä! Kuulostaa mieheni exältä. Kun tapasimme, exä aktivoitui taas, ja alkoi lähetellä minullekin sekavia uhkailuviestejä. Emme kumpikaan vastannut niihin mitään, ja ne ovat laantuneet.
Ilmeisesti mieheni osalta tilanteeseen auttoi se, että lopetti kaiken yhteydenpidon eikä vastannut enää yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen vaimo..
Saiskin jotenkin rohkeutta lähteä..Kaikki pitää mun vaimosta eikä edes tiedä millaista helvettiä elän. Sais varmaan lapset vaikka itse niitä enimmäkseen hoidan.
Voin sanoa että lähteminen kannattaa, ei kannata jäädä mistään hinnasta, koska siinä tuhoat itsesi ja silloin lapsesi menettävät ainoan terveen vanhempansa. Lähtemisen jälkeen alkaa käsittelyvaihe mikä on rankka ja pitkä,mutta se on ovi vapauteen ja onneen. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Kuulostaa mieheni exältä. Kun tapasimme, exä aktivoitui taas, ja alkoi lähetellä minullekin sekavia uhkailuviestejä. Emme kumpikaan vastannut niihin mitään, ja ne ovat laantuneet.
Ilmeisesti mieheni osalta tilanteeseen auttoi se, että lopetti kaiken yhteydenpidon eikä vastannut enää yhtään mihinkään.
Onko miehelläsi hänen eksän kanssa yhteisiä lapsia?
Vierailija kirjoitti:
En tajua, neljässä vuodessa tehty lapsia vaikean ihmisen kanssa?
Ei koskaan mene mun jakeluun, että miten ihmiset menee näihin ansoihin.
No toivottavasti sun ei tarvitse koskaan tietääkään. Ei sitä tajua ennen kuin osuu kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua, neljässä vuodessa tehty lapsia vaikean ihmisen kanssa?
Ei koskaan mene mun jakeluun, että miten ihmiset menee näihin ansoihin.
1. Aluksi kaikki on hyvin, paremmin kuin hyvin. Asioiden todellinen laita paljastuu usein vasta kun on naimisissa ja syntyy lapsi\lapsia. Siinä vaiheessa lähteminen on vaikeaa.
2. Tilanne kehittyy hitaasti. Tässä tehdään uhrista syyllinen.
3. Kyseessä on voimakas riippuvuussuhde.
Toistan ehkä itseäni, mutta tälläistä kokemattomalla ON VAIKEAA YMMÄRTÄÄ TÄTÄ ILMIÖTÄ.
ihmettelijä2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua, neljässä vuodessa tehty lapsia vaikean ihmisen kanssa?
Ei koskaan mene mun jakeluun, että miten ihmiset menee näihin ansoihin.
1. Aluksi kaikki on hyvin, paremmin kuin hyvin. Asioiden todellinen laita paljastuu usein vasta kun on naimisissa ja syntyy lapsi\lapsia. Siinä vaiheessa lähteminen on vaikeaa.
2. Tilanne kehittyy hitaasti. Tässä tehdään uhrista syyllinen.
3. Kyseessä on voimakas riippuvuussuhde.
Toistan ehkä itseäni, mutta tälläistä kokemattomalla ON VAIKEAA YMMÄRTÄÄ TÄTÄ ILMIÖTÄ.
Lisäksi tekijä sitouttaa uhrinsa monilla eri keinoilla. Kihlaus, yhteenmuutto, omistusasunto, lapsi, naimisiinmeno - joku tai kaikki voidaan tehdä normaalia nopeammalla aikataululla tekijän aloitteesta, näin saadaan uhrin lähtö vaikeutettua. Lisäksi hän saattaa kertoa itsestään nyyhkytarinoita, joilla luo itsestään kuvaa herkkänä ja haavoittuvana. Ja kiltti uhri yrittää aluksi ymmärtää ja olla satuttamatta lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ihmettelijä2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua, neljässä vuodessa tehty lapsia vaikean ihmisen kanssa?
Ei koskaan mene mun jakeluun, että miten ihmiset menee näihin ansoihin.
1. Aluksi kaikki on hyvin, paremmin kuin hyvin. Asioiden todellinen laita paljastuu usein vasta kun on naimisissa ja syntyy lapsi\lapsia. Siinä vaiheessa lähteminen on vaikeaa.
2. Tilanne kehittyy hitaasti. Tässä tehdään uhrista syyllinen.
3. Kyseessä on voimakas riippuvuussuhde.
Toistan ehkä itseäni, mutta tälläistä kokemattomalla ON VAIKEAA YMMÄRTÄÄ TÄTÄ ILMIÖTÄ.
Lisäksi tekijä sitouttaa uhrinsa monilla eri keinoilla. Kihlaus, yhteenmuutto, omistusasunto, lapsi, naimisiinmeno - joku tai kaikki voidaan tehdä normaalia nopeammalla aikataululla tekijän aloitteesta, näin saadaan uhrin lähtö vaikeutettua. Lisäksi hän saattaa kertoa itsestään nyyhkytarinoita, joilla luo itsestään kuvaa herkkänä ja haavoittuvana. Ja kiltti uhri yrittää aluksi ymmärtää ja olla satuttamatta lisää.
Hyviä lisäyksiä! Ongelmat ovat hyvin moniulotteisia. Juuri nuo nyyhkytarinat ovat oiva keino manipuloida puolisoa ja vaikeuttaa lähtöä. Kaikki tapahtuu tavallista nopeammin, kuin pikakelauksella, ja kaikki on vähän liiankin hyvin, tässä herätyskellot soivat mutta ne on mielekkäämpää vaientaa tässä tilanteessa ja uskoa kaikki todeksi.
Narsisti ei löydä koskaan itsestään vikaa.Saa kaikki asiat käännettyä toisten syyksi.Seuran vuoksi voi esittää muuta, mutta totuus tulee piankin ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt ylipäätään koskaan kuvittelin, miltä tuntuisi olla luonnehäiriöisen kanssa niin se, mitä en olisi tajunnut kuvitella oli se, että en tunne itse itseänikään siinä suhteessa. En tiedä, miten se tapahtuu, mutta oma pää menee ihan sekaisin eivätkä tunteet ja ajatukset kulje normaalia latuaan. Eron jälkeen sitten oma itse löysi onneksi tiensä takaisin.
Sellainen kokemus että eron jälkeen elämä on ollut narsistiexän tempausten vuoksi helvettiä. Jotenkin pärjäilisi, kunhan asuu tarpeeksi kaukana, mutta kun on yhteiset lapset niin :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ylipäätään koskaan kuvittelin, miltä tuntuisi olla luonnehäiriöisen kanssa niin se, mitä en olisi tajunnut kuvitella oli se, että en tunne itse itseänikään siinä suhteessa. En tiedä, miten se tapahtuu, mutta oma pää menee ihan sekaisin eivätkä tunteet ja ajatukset kulje normaalia latuaan. Eron jälkeen sitten oma itse löysi onneksi tiensä takaisin.
Tuo on sitä uhrin sairastumista, persoonallisuushäiriöisen omasta sairaasta todellisuudesta tulee uhrinkin todellisuus. Kuin kahdenkeskinen psykoosi. Juu mikään normaali ei enää päde kun on sisällä tässä maailmassa, sitä ei itse tajua miten sairaassa maailmassa elää liian lähellä. Vasta jälkikäteen nämä asiat kunnolla ymmärtää. Kaikkia uhreja yhdistää se et mielenterveys on aivan palasina siinä kohti kun viimein tajuaa lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen kokemus että eron jälkeen elämä on ollut narsistiexän tempausten vuoksi helvettiä. Jotenkin pärjäilisi, kunhan asuu tarpeeksi kaukana, mutta kun on yhteiset lapset niin :/
Mielenkiinnolla kuulisin näistä tempauksista, voisitko kertoa?
Muutamia kokemuksia:
Salamaihastuimme. Rakastuin aivan päätä pahkaa. Erosin tuolloisesta miehestäni. Työskentelin hänen kanssa samassa paikassa töissä. Kun se selvisi narskulle, hän uhkaili ja syyllisti minut irtisanoutumaan. Lopetin sen työn 3kk tutustumisemme jälkeen.
Tuolla 3kk työjaksolla, jonka olin entisen mieheni kanssa samassa työpaikassa, narsku on perustellut minulle pettämiset, ilkeydet, torjumisen, hylkäämiset... Vaikka mitä vuosien ajalta. Edelleen hän palaa siihen samaan hetkeen ja huutaa, miten häntä on satutettu.
Jo ensimmäisen vuoden aikana hän tapaili salaa eksäänsä ja ylläpiti sidettä häneen. Mies valehteli siitä minulle päin naamaa. En tuolloin voinut käsittää, että joku toimisi niin. Itse olin täysin avoin ja rehellinen kaikesta, rakastin ja luotin häneen täysin. Mies mm. Valehteli eksälleen meidän eronneen. Myöhemmin mies jätti minut, ilmeisesti palatakseen eksänsä kanssa yhteen.
Olin murheen murtama. Kului muutamia kuukausia ja aloin selvitä jaloilleni. Narsku alkoi yhtäkkiä taas soitella ja olla jatkuvasti yhteydessä, hän oli tajunnut että olen elämänsä nainen. Hän puhui itsensä takaisin elämääni. Minä olin kauhean rikki. Mutta halusin niin paljon, että hän rakastaisi ja olisi minulle hyvä. Jonkin ajan kuluttua kävi taas ilmi, että hän valehtelee ja puuhailee selän takana jotain, mitä haluaa salailla.
Narsku haukkui perheeni, ystäväni, työni ja harrastukseni. Hän kommentoi kävelyäni ja vaatteitani. Sinisilmäisenä ja täynnä rakkautta olin kertonut hänelle paljon itsestäni, myös henkilökohtaisia kokemuksia ja vastoinkäymisiä menneisyydestä. Hän koitti manipuloida ja syyllistää minut katumaan menneisyyden asioita. Hän vihjaili ja antoi ymmärtää, että kokemani pahoinpitely oli omaa syytäni ja olin ansainnut sen.
Täytin 30 vuotta. Olin itse ollut järjestämässä monia juhlia pyöreitä täyttäville ystävilleni. Odotin innolla sitä ihanaa juhlaa, jonka rakkaani minulle järjestäisi. Olin itse järjestänyt hänelle yllätyssynttärit, kontaktoinut ystäviään ja varannut pöydät. Miestä ei saanut päiviin kiinni, hän oli juomassa eikä vastannut puhelimeen. Hän ei kokenut tärkeäksi olla paikalla. Eikä toivottaa hyvää syntymäpäivää.
Oli minulle erittäin tärkeä tilaisuus, jossa paikalla oli perhettäni. Kutsuin myös miehen. Kerroin hänelle, että on minulle todella tärkeää että hän on paikalla. Mies oli kyllä lähistöllä - juomassa kavereidensa kanssa. Hän ei koskaan tullut paikalle vaan myöhästyi. Onneksi en tajunnut sitä ennen kuin tilaisuus oli ohi.
Halusin valmistella yhteistä joulua ja olin ottanut aatonaaton töistä vapaaksi. Ajattelin meitä ja yhteistä joulua. Halusin että meillä olisi mukava joulu. Mies oli järjestänyt aaton aatoksi ryyppäjäiset kaveriensa kanssa. Aattona mies valitti ja syyllisti "nämä kuule pitäisi valmistella etukäteen". Hän oli niin kovassa krapulassa että tuskin pystyi toimimaan.
Itkin.
Olen kymmenet kerrat tullut siirretyksi sivuun, jotta mies voi juoda. Hänestä on normaalia puhetta haukkua lehmäksi, huoraksi ja lutkaksi minua. Hän kertoo vitsillä olevansa misogynisti. Minä olen ahdaskatseinen, mulkku, itserakas ja narsisti.
Kävi ilmi, että mies oli tavannut muutaman kerran ja ylläpitänyt viestittelysuhdetta toiseen naiseen vuoden ajan suhteemme aikana. Voin niin huonosti, että laihduin merkittävästi. Kun kerroin, että olen masentunut, mies vaihtoi puheenaihetta. Kun koko vyyhti paljastui, mies raivosi minulle, haukkui ja syytti minua siitä, että hän on tutustunut toiseen ihmiseen. Suhde oli siis minun syytäni. Oli minun syytäni, että hän oli tutustunut tähän naiseen.
Tulin raskaaksi. Ennen kuin tein testiä, aavistelin jo tulosta. En ollut tavoittanut miestä kunnolla viikkoihin, hänellä oli muuta tekemistä. Meidän oli määrä nähdä viikonloppuna. Kerroin, että meidän olisi tärkeää jutella ja en halua mennä baariin. Mies sai raivarit. Olin itsekäs lehmä, koska sanelin hänelle mitä hän saa ja ei saa tehdä. Tajusin olevani kamalan yksin. Halusin lapsen, mutten näin, joten verta itkien tein abortin.
Tällaisia tarinoita ja lukemattomia pieniä tilanteita riittää. Niistä voisi kirjoittaa kirjan. Mies haukkui minua narsistiksi ja ihmettelin sitä. Aidosti mietin asiaa - olenko henkisesti sairas, minussa on niin paljon vialla. Lopulta tilasin salaa kirjan "Sata tapaa tappaa sielu". Sitä lukiessa tuli kamalan kylmä. Oppikirjamainen lista narsistin käyttäytymismalleja, vastaan tulevia tilanteita ja tuntomerkkejä täsmäsi häneen. Se oli kylmäävä hetki.
Monet varmasti pitävät minua idioottina. Miten saatan sietää tuollaista? Tiedän. Ja koukun, jossa olen, voi tietää vain toinen samassa tilanteessa ollut...
Minä olen urallani menestynyt, ulospäin itsevarma nainen. Sisältä minut on murennettu. Tuo mies on urallaan menestynyt, monien ihailema ja ulospäin vetää nöyrää ja kaikkia miellyttävää roolia. Hän hoitaa työnsä, joten mielestään hänellä ei ole alkoholiongelmaa.
En pidä miestä pahana. Todella hukassa olevana vain. Uskon edelleen, että jos hän kuuntelisi jotakuta, hänellä olisi mahdollisuuksia. Sellaista on rakastaa narsistia - uskomista, että jonain päivänä tuo ihminen alkaa olla se hieno, upea ihminen joka hän oikeasti on.
En oo ikinä kommentoinu tälle sivulle, mutta kerrankin aihe mikä koskettaa minuakin!
Seurustelin miehen kanssa joka oli näitä molempia (minua 4 vuotta vanhempi). Ensimmäiset 9kk oli maailman mahtavimpia, ja olin oikeasti onnellinen ja tuntui turvalliselta. Sitten muutettiin yhteen, ensimmäinen viikko kului, kunnes tuli kuvioihin fyysinen väkivalta, mun 18v synttäreillä. Syynä tähän oli se, että halusin nähdä kavereitani, ja koska halusin juhlistaa sitä. Miehellä tottakai mahdollisuus tulla mukaan, mutta hän taas ei halunnut lähteä, enkä silloin minäkään saisi. Väkivaltaan oli aina monia syitä, jos en esim. ollut tiskannut, siivonnut tai tehnyt/sanonut jotain mitä hän halusi. Henkistä oli lähes aina ollutkin, mutta uskoinpa silloin sen olevan omaa syytäni.
Lähestulkoon jokainen tilanne kääntyi siihen, että minä pyytelin anteeksi kun kaikki pahahan oli tottakai mun syytä. Ja niin mäkin uskoin, mun vikahan se kaikki oli. Nimenomaan heittäytyi uhrin paikalle.
Lopetin täysin omasta hyvinvoinnista huolehtimisen, menetin jokaikisen ystävän (joista moni todistanut tätä väkivaltaa), perhettä en saanut/halunnut/kehdannut nähdä koska mies vihasi äitiäni, sekä harvemmin sitä kehtasi edes lähteä kouluun naama piestyn näköisenä.
Pari sairaalakeikkaa tuli koettua, sekä reilu vuosi sitten tämä hullu pahoinpiteli kissani ja jätti kitumaan. Niin dramaattiselta kuin se kuulostaakin, se oli ainoa asia mitä mulla oli jäljellä. Loppujen lopuksi piti pieni lopettaa, se sattuu helvetisti edelleen.
Ja tasan vuosi sitten vasta tajusin lähteä, kun heräsin aamulla sairaalaosastolta, tietämättä kuinka sinne edes jouduin. Ei sitä tullut kuin vuosi kestettyä, mutta alle kaksikymppisenä se tuntuu hullulta ajatella, että on tämäkin koettu.
Nykyään käyn traumaterapiassa (onko sille joku oikea nimi, en tiedä?) , sekä jo toinen oikeudenkäynti tähän suhteeseen liittyen tulossa. Koulunkäynti venyi yli vuodella, mutta kiitos luojalle että on edes koulupaikka tallella, sekä perhe!
Pahoittelut sekavasta tekstistä, mutta en oo koskaan oikein puhunu/kirjottanu tästä aiheesta, enkä oikeastaan tiedä mitä kertoa.
û
Vierailija kirjoitti:
Muutamia kokemuksia:
Salamaihastuimme. Rakastuin aivan päätä pahkaa. Erosin tuolloisesta miehestäni. Työskentelin hänen kanssa samassa paikassa töissä. Kun se selvisi narskulle, hän uhkaili ja syyllisti minut irtisanoutumaan. Lopetin sen työn 3kk tutustumisemme jälkeen.
Tuolla 3kk työjaksolla, jonka olin entisen mieheni kanssa samassa työpaikassa, narsku on perustellut minulle pettämiset, ilkeydet, torjumisen, hylkäämiset... Vaikka mitä vuosien ajalta. Edelleen hän palaa siihen samaan hetkeen ja huutaa, miten häntä on satutettu.
Jo ensimmäisen vuoden aikana hän tapaili salaa eksäänsä ja ylläpiti sidettä häneen. Mies valehteli siitä minulle päin naamaa. En tuolloin voinut käsittää, että joku toimisi niin. Itse olin täysin avoin ja rehellinen kaikesta, rakastin ja luotin häneen täysin. Mies mm. Valehteli eksälleen meidän eronneen. Myöhemmin mies jätti minut, ilmeisesti palatakseen eksänsä kanssa yhteen.
Olin murheen murtama. Kului muutamia kuukausia ja aloin selvitä jaloilleni. Narsku alkoi yhtäkkiä taas soitella ja olla jatkuvasti yhteydessä, hän oli tajunnut että olen elämänsä nainen. Hän puhui itsensä takaisin elämääni. Minä olin kauhean rikki. Mutta halusin niin paljon, että hän rakastaisi ja olisi minulle hyvä. Jonkin ajan kuluttua kävi taas ilmi, että hän valehtelee ja puuhailee selän takana jotain, mitä haluaa salailla.
Narsku haukkui perheeni, ystäväni, työni ja harrastukseni. Hän kommentoi kävelyäni ja vaatteitani. Sinisilmäisenä ja täynnä rakkautta olin kertonut hänelle paljon itsestäni, myös henkilökohtaisia kokemuksia ja vastoinkäymisiä menneisyydestä. Hän koitti manipuloida ja syyllistää minut katumaan menneisyyden asioita. Hän vihjaili ja antoi ymmärtää, että kokemani pahoinpitely oli omaa syytäni ja olin ansainnut sen.
Täytin 30 vuotta. Olin itse ollut järjestämässä monia juhlia pyöreitä täyttäville ystävilleni. Odotin innolla sitä ihanaa juhlaa, jonka rakkaani minulle järjestäisi. Olin itse järjestänyt hänelle yllätyssynttärit, kontaktoinut ystäviään ja varannut pöydät. Miestä ei saanut päiviin kiinni, hän oli juomassa eikä vastannut puhelimeen. Hän ei kokenut tärkeäksi olla paikalla. Eikä toivottaa hyvää syntymäpäivää.
Oli minulle erittäin tärkeä tilaisuus, jossa paikalla oli perhettäni. Kutsuin myös miehen. Kerroin hänelle, että on minulle todella tärkeää että hän on paikalla. Mies oli kyllä lähistöllä - juomassa kavereidensa kanssa. Hän ei koskaan tullut paikalle vaan myöhästyi. Onneksi en tajunnut sitä ennen kuin tilaisuus oli ohi.
Halusin valmistella yhteistä joulua ja olin ottanut aatonaaton töistä vapaaksi. Ajattelin meitä ja yhteistä joulua. Halusin että meillä olisi mukava joulu. Mies oli järjestänyt aaton aatoksi ryyppäjäiset kaveriensa kanssa. Aattona mies valitti ja syyllisti "nämä kuule pitäisi valmistella etukäteen". Hän oli niin kovassa krapulassa että tuskin pystyi toimimaan.
Itkin.
Olen kymmenet kerrat tullut siirretyksi sivuun, jotta mies voi juoda. Hänestä on normaalia puhetta haukkua lehmäksi, huoraksi ja lutkaksi minua. Hän kertoo vitsillä olevansa misogynisti. Minä olen ahdaskatseinen, mulkku, itserakas ja narsisti.
Kävi ilmi, että mies oli tavannut muutaman kerran ja ylläpitänyt viestittelysuhdetta toiseen naiseen vuoden ajan suhteemme aikana. Voin niin huonosti, että laihduin merkittävästi. Kun kerroin, että olen masentunut, mies vaihtoi puheenaihetta. Kun koko vyyhti paljastui, mies raivosi minulle, haukkui ja syytti minua siitä, että hän on tutustunut toiseen ihmiseen. Suhde oli siis minun syytäni. Oli minun syytäni, että hän oli tutustunut tähän naiseen.
Tulin raskaaksi. Ennen kuin tein testiä, aavistelin jo tulosta. En ollut tavoittanut miestä kunnolla viikkoihin, hänellä oli muuta tekemistä. Meidän oli määrä nähdä viikonloppuna. Kerroin, että meidän olisi tärkeää jutella ja en halua mennä baariin. Mies sai raivarit. Olin itsekäs lehmä, koska sanelin hänelle mitä hän saa ja ei saa tehdä. Tajusin olevani kamalan yksin. Halusin lapsen, mutten näin, joten verta itkien tein abortin.
Tällaisia tarinoita ja lukemattomia pieniä tilanteita riittää. Niistä voisi kirjoittaa kirjan. Mies haukkui minua narsistiksi ja ihmettelin sitä. Aidosti mietin asiaa - olenko henkisesti sairas, minussa on niin paljon vialla. Lopulta tilasin salaa kirjan "Sata tapaa tappaa sielu". Sitä lukiessa tuli kamalan kylmä. Oppikirjamainen lista narsistin käyttäytymismalleja, vastaan tulevia tilanteita ja tuntomerkkejä täsmäsi häneen. Se oli kylmäävä hetki.
Monet varmasti pitävät minua idioottina. Miten saatan sietää tuollaista? Tiedän. Ja koukun, jossa olen, voi tietää vain toinen samassa tilanteessa ollut...
Minä olen urallani menestynyt, ulospäin itsevarma nainen. Sisältä minut on murennettu. Tuo mies on urallaan menestynyt, monien ihailema ja ulospäin vetää nöyrää ja kaikkia miellyttävää roolia. Hän hoitaa työnsä, joten mielestään hänellä ei ole alkoholiongelmaa.
En pidä miestä pahana. Todella hukassa olevana vain. Uskon edelleen, että jos hän kuuntelisi jotakuta, hänellä olisi mahdollisuuksia. Sellaista on rakastaa narsistia - uskomista, että jonain päivänä tuo ihminen alkaa olla se hieno, upea ihminen joka hän oikeasti on.
Tuon kierouden, manipulaation ja valheiden määrä on kuvottavaa mitä nämä psykopaatit ja narsistit tekevät. Ei-ihmismäistä toimintaa, niin sielutonta.
Alue: Aihe vapaa
Mulla samanlainen vaimo..
Saiskin jotenkin rohkeutta lähteä..
Kaikki pitää mun vaimosta eikä edes tiedä millaista helvettiä elän. Sais varmaan lapset vaikka itse niitä enimmäkseen hoidan.