Miten tässä näin kävi? Ystävänainen rakastui minuun...
Ja minäkin siis olen nainen. Olemme molemmat tahoillamme naimisissa ja tapasimme harrastuksen kautta. Tulimme heti hyvin toimeen ja olemme viettäneet aikaa myös harrastuksen ulkopuolella ja jutelleet kaikesta maan ja taivaan välillä. Olen häntä tukenut vaikeina aikoina ja hän minua.
Eilen hän lähetti minulle sitten viestin, jossa tunnusti että tuntee minua kohtaan syvemmin. En ole koskaan ollut vastaavanlaisessa tilanteessa. Naisesta on muotoutunut yksi lähimpiä ystäviäni melko lyhyessä ajassa (puoli vuotta), mutten odottanut mitään tällaista...
Kommentit (7)
Huhhuh! Eikö tästä ollut mitään merkkejä ilmassa aiemmin?
Vierailija kirjoitti:
No miltä susta tuntuu tuo?
En oikein osaa sanoa. Toisaalta koen hänet todella läheiseksi ja ne syyt, minkö perusteella tämä toinen nainen sanoi rakastavansa minua, ovat kyllä minunkin päässä olemassa, mutta en ole osannut edes kuvitella tilannetta romanttisena. Seksuaalista vihjailua tai muuta vastaavaa ei ole ollut. Keskusteluja, hauskanpitoa, kiintymystä kyllä.
Vaikea tilanne. Toteaisin hänelle, että olen onnellisesti naimisissa ja toivoisin, että voisimme olla jatkossakin ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! Eikö tästä ollut mitään merkkejä ilmassa aiemmin?
Vastasin jo aiemmassa viestissäni, että seksuaalista vihjailua tai muuta sellaista ei ole ollut. Mutta nyt kun ajattelen, niin kyllä siellä on elementtejä, jotka voisi nähdä merkeiksi. Yömyöhään tekstailu, viivyttely kun pitäisi lähteä, pitkittyneet tyttöjen illat keskustellen. Mutta toisaalta sitten taas olen ihan yhtä syyllinen näihin "merkkeihin", koska vilpittömästi pidän hänen seurastaan...
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne. Toteaisin hänelle, että olen onnellisesti naimisissa ja toivoisin, että voisimme olla jatkossakin ystäviä.
Niin. Minua vain pelottaa, että ilmaan jää katkeruutta ja ystävyys kuihtuu. Niin suurin osa tällaisista tilanteista on päättynyt. Ainakin miesten kanssa. Naisista minulla ei ole mitään kokemusta.
Tästä naisesta on lyhyen ajan sisällä tullut minulle todella tärkeä ihminen ja ajatus hänen menettämisestä sattuu...
Kuulostaa varsin samalta kun vastapuolen tunteet minuun.
Minä rakastuin häneen, mutta olen hänelle vain erityinen ja tärkeä ystävä. Hauskinta tässä on, että hän on sanonut asioita, joita ei voi lukea ystävyydeksi, hän myös haluaa läheisyyttä. Mutta ei mitään.
No miltä susta tuntuu tuo?