Lue keskustelun säännöt.
Voinko kieltää nettipelailun miehen lapselta
paha äitipuoli
17.04.2016 |
Olenko ilkeä äitipuoli, kun haluan rajoittaa miehen lapsen nettipelailua? Mielestäni 9-veen ei kuulu saada pelata puhelimella tauotta ja siksi olen laittanut kiellon, että meillä ei pelata (max. puoli tuntia päivässä). Tämä tietenkin ärsyttää lasta suunnattomasta, eikä hän koskaan halua tulla luokseni vapaa-ehtoisesti. Ei asuta virallisesti yhdessä, vaikka paljon aikaa vietämmekin ns. perheenä. Lapsi saa kaikkialla muualla, jopa miehen luona, pelailla kännykällä ja tietokoneella melkein miten haluaa (tästä puhuttu myös miehen kanssa) ja siksi välillä koen, että teen väärin, kun puutun asiaan. Kieltäminen tuntuu myös osittain turhauttavalta, koska muualla tätä sääntöä ei ole. Itselläni kuitenkin nuorempi lapsi, jolla ei vielä pienintäkään aavistusta nettipeleistä ja tietokoneista, enkä halua hänen ottavan oppia vanhemmasta. Monella kun tuntuu jo hänen iässään olevan tablettia sun muuta, joten on vain ajan kysymys.
Lapsella tuntuu kuitenkin olevan useimmiten hauskaa, kun hän on luonani. Alun kiukuttelun jälkeen ja jos ei tule mistään muusta sanomista. Itselläni ei kuitenkaan ole kokemusta tuon ikäisistä, enkä oikein tiedä, miten saisin lapsen paremmin viihtymään. Selkeästi välillä tylsistyy, koska täällä ei ole paljon ns. ikätasoista tekemistä. Lautapelejä kyllä olisi ja niistä tykkää, mutta välillä niiden pelailu on mahdotonta, jos oma lapseni on paikalla (liian pieni, eikä jaksa keskittyä/osaa vaikeampia pelejä). Yhteiset leikit taas yltyvät usein liian rajuiksi ja vanhempi yllyttää pienempää tekemään ties mitä. Tavaroita rikkoutuu ja kiellettyja asioita tehdään, joita ei muutoin tehtäisi. Ja sitten kun komennetaan alkaa taas sama "en ikinä tule tänne". Välillä tuntuisi vaan helpommalta lykätä se puhelin käteen ja sanoa, että menee omaan huoneeseen pelamaan.
Eli kaikki vinkit, mitä tuon ikäiset tykkäävät tehdä, muuta kuin pelata, otetaan mielihyvin vastaan. Olisi kiva saada toinen jollain tavoin helposti unohtamaan se pelaaminen ilman jatkuvaa riitaa. Välillä olen lapsen kanssa kahdestaan ja silloin laittaa puhelimen heti kiltisti pois, mutta silloin voidaankin rauhassa pelailla jotain. Aina vain ei voi olla keksimässä tekemistä tai edes koko ajan tekemässä yhdessä. Piirtelyt, legot ym. ei tunnu kiinnostavan. Ei oikein omatoimisesti leiki itse yksin. EIkö tuon ikäisen jo kuuluisi hetken viihtyä itsekseen tekemässä jotain (sallittua).
Kommentit (42)
No ethän sinä ole hänelle mikään auktoriteetti joten et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se hänen pelaamisensa sinua häiritsee, että sitä pitäisi kieltää?
Millä tavoin koet olevasi äitipuoli vaikka ette asu miehesi kanssa yhdessä?
Miksi se lapsi ylipäätään on kanssasi kahden? Sillä on jo äiti, joten isäänsä se kaipaa.
Tietenkin voit kieltää miehen lapselta ihan mitä haluat. Tärkeintähän on, että saat käyttää valtaasi lapseen ja siten näyttää miehen exälle, että se olet sinä, joka maailmassanne määrää. Kun et voi miehelle mitään, joudut keskittymään hänen lapsensa kiusaamiseen.
Miksi ihmeessä sen lapsen muuten pitäisi siellä sinun luonasi olla yksin ja keksiä tekemistä yksin? Sillä olisi ydinperheenä ollut isä kotona ja isän kanssa olisi voinut tehdä kaikkea kivaa. Nyt pitää olla äitipuolen luona yksin?
Kovin paljon ap sinulla on poikaa rajoittavia asioita, moni niistä liittyy omaan lapseesi. Sitten ihmettelet 9 v. turhautumista, pitäisi olla itsekseen hiljaa ja näkymättömösti eli pelata kännykällä, mutta sitäkään ei huonon esimerkin takia saa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tämä lapsi viihdyttää itseään eri tavalla kuin minä lapsuudessani, joten se tapa on luonnollisesti VÄÄRIN ja PAHAA. Nyt pitäisi keksiä keino, jolla pakottaa lapsi samaan muottiin minun kanssani."
No täälläpä on rakantavaa keskustelua :)
Äitipuoli-nimekettä nyt käytin, koska en keksinyt muutakaan. Pahoittelut virheellisestä käytöstä. Olen siis kai puoliäitipuoli tai jotain...
Laspi on välillä luonani, koska vanhemmillaan on vuorotyö ja näin ei joudu olemaan yksin pitkiä aikoja. Kyse muutamasta tunnista silloin tällöin. Ei ole luonani yksin, mutta joudun välillä laittamaan esim. ruokaa ja vastaavia askareita, jolloin pitäisi kyetä viihdyttämään itseään. Nettipelailu häiritsee, koska en halua oman lapseni ottavan vaikutteita. Mielestäni nettipelailu ei kuulu yhdenkään lapsen ajanvietteeksi, vaikka nykyaikana näin näyttää olevan. Olen kai hieman vanhanaikainen ja haluan pitkittää pelailua mahdollisimman kauan oman lapseni kohdalla (olemme isänsä kanssa samoilla linjoilla).
Ja vielä selvennykseksi, vanhempansa eronneet jo monta vuotta ennen kuin tulin kuvioihin. Lapsen äidin kanssa hyvissä väleissä. En halua astua varpaille. Siksikin osittain epäröin sitä, saanko kieltää asian. Olen yrittänyt keksiä keinoja, että ei tavallaan tarvitsisi koko ajan kieltää. Että olisi jotain muuta puuhaa, mutta kun en keksi mitään yhtä kiinnostavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kirjoitti:
No täälläpä on rakantavaa keskustelua :)
Äitipuoli-nimekettä nyt käytin, koska en keksinyt muutakaan. Pahoittelut virheellisestä käytöstä. Olen siis kai puoliäitipuoli tai jotain...
Laspi on välillä luonani, koska vanhemmillaan on vuorotyö ja näin ei joudu olemaan yksin pitkiä aikoja. Kyse muutamasta tunnista silloin tällöin. Ei ole luonani yksin, mutta joudun välillä laittamaan esim. ruokaa ja vastaavia askareita, jolloin pitäisi kyetä viihdyttämään itseään. Nettipelailu häiritsee, koska en halua oman lapseni ottavan vaikutteita. Mielestäni nettipelailu ei kuulu yhdenkään lapsen ajanvietteeksi, vaikka nykyaikana näin näyttää olevan. Olen kai hieman vanhanaikainen ja haluan pitkittää pelailua mahdollisimman kauan oman lapseni kohdalla (olemme isänsä kanssa samoilla linjoilla).
Ja vielä selvennykseksi, vanhempansa eronneet jo monta vuotta ennen kuin tulin kuvioihin. Lapsen äidin kanssa hyvissä väleissä. En halua astua varpaille. Siksikin osittain epäröin sitä, saanko kieltää asian. Olen yrittänyt keksiä keinoja, että ei tavallaan tarvitsisi koko ajan kieltää. Että olisi jotain muuta puuhaa, mutta kun en keksi mitään yhtä kiinnostavaa.
Jos kyse on muutamasta tunnista silloin tällöin niin mikä estää antamasta pelata? Siis miksi juuri niinä muutamana tuntina pitää jonkun suht vieraan hoitotädin päsmäröidä?
En minäkään anna oman 9-vuotiaani pelata kännykällä koko aikaa. Kertokaa minulle vanhemmat miksi te annatte? Käteväähän se kyllä olisi kun lapsi olisi hiljaa mutta minun mielestä melko köykäistä vanhemmuutta. Meillä lapset lukevat, rakentelevat legoilla, piirtävät, ulkoilevat, leikkivät yhdessä. Ap:n pitäisi tietenkin keksiä jotain yhteistä tekemistä pojalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään anna oman 9-vuotiaani pelata kännykällä koko aikaa. Kertokaa minulle vanhemmat miksi te annatte? Käteväähän se kyllä olisi kun lapsi olisi hiljaa mutta minun mielestä melko köykäistä vanhemmuutta. Meillä lapset lukevat, rakentelevat legoilla, piirtävät, ulkoilevat, leikkivät yhdessä. Ap:n pitäisi tietenkin keksiä jotain yhteistä tekemistä pojalle.
Sillä lapsella ei ole siellä vieraassa paikassa leikkikaveria, taapero estää lautapelit jne.
Vierailija kirjoitti:
Kovin paljon ap sinulla on poikaa rajoittavia asioita, moni niistä liittyy omaan lapseesi. Sitten ihmettelet 9 v. turhautumista, pitäisi olla itsekseen hiljaa ja näkymättömösti eli pelata kännykällä, mutta sitäkään ei huonon esimerkin takia saa tehdä.
No niitä neuvojahan juuri hain... Mikä olisi tuon ikäiselle kiinnostavaa puhaa?? Muu, kuin pelailu. Legot ei kiinnosta, ei piirtely, ei oikein mikään. Olen kyllä valmis ottamaan vinkkejä vastaan! Vai onko se sitten niin, että ton ikäisen kuuluu vaan pelata koneella?? Ei lapsen tarvi olla hiljaa ja näkymättömissä, kuka niin on sanonut?? Saa kyllä leikkiä, kunhan ei riko asioita/kehenkään satu. Mutta millä leikkisi? Vai eikö ne enää leiki? Sanoin, ettei ole kokemusta tuon ikäisistä? En siis tiedä, mikä on normaalia ja mikä ei. Olen vain käsittänyt, että tossa iässä jo viihdytään omissa leikeissä.
En nyt tiedä, olenko kauheasti rajoittanut asioita. Muuta kuin tuota pelaamista. Se nyt vaan on, ettei oikein voi toistakaan lasta jättää huomiotta ja keskittyä koko ajan toiseen. Oikein vain ei tunnu löytyvän yhteistä tekemistä, kun kaikki, mitä pienempi osaa, on vanhemmalle tylsää (ja menee sitten ihan riehumiseksi). Ja sitten taas, kun pienemmällä on sääntönsä, niin ei oikein voi isommankaan antaa tehdä mitä vaan (pelata palloa sisällä...).
Okei, unohdetaan toi pelaaminen... Mitä hemmetti 9veet tekee, muuta kuin pelaa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa omituista kommentointia! Oikeasti, annatteko te vanhempina tai puolivanhempina lasten pelata vaan ihan vapaasti, että pysyvät hiljaa ja tyytyväisinä? Mun mielestä ap on ihan oikeilla linjoilla, ei ole hyväksi 9-vuotiaan pelata koko ajan tai räpeltää kännykkää! Leikkiä, piirtää, pelata lautapelejä, askarrella, ihan vaan jutellakin voi, ja onhan legoja isommillekin. ilmeisesti oon pudonnut jostain kelkasta, kun mun mielestä lapsen kuuluu leikkiä ja tehdä lapsillisia juttuja, eikä vaan viihdyttää itseään kännykän tai tietokoneen äärellä, tuollaisesta lapsesta tulee vaan sellainen tyytymätön, mielikuvitukseton olmi, joka ei osaa luontevasti olla kanssakäymisissä ihmisten kanssa, aina pitää olla ruutu jota tuijotella.
Se on sun asunto, sinä päätät säännöt, ei lapsi.Kysy lapselta vinkkejä, jutelkaa että mitä kivaa voisitte tehdä yhdessä, voisitteko käydä vaikka yhdessä ostoksilla että lapsen isäkin lähtisi, ja hankkia jotain uutta peliä tai puuhaa, jonka parissa lapsi viihtyisi. Mites palapelit tai joku pienoismalli?
Voisitteko käydä vaikka uimahallissa tai elokuvissa? Kumpikin olisi sellaista tekemistä, jossa känny jää automaattisesti pois. Leipokaa, paistakaa lättyjä yhdessä tai askarrelkaa, maalatkaa vesiväreillä tms. Voi olla vaikea saada innostumaan, mutta puuhailu vie kohta mennessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa omituista kommentointia! Oikeasti, annatteko te vanhempina tai puolivanhempina lasten pelata vaan ihan vapaasti, että pysyvät hiljaa ja tyytyväisinä? Mun mielestä ap on ihan oikeilla linjoilla, ei ole hyväksi 9-vuotiaan pelata koko ajan tai räpeltää kännykkää! Leikkiä, piirtää, pelata lautapelejä, askarrella, ihan vaan jutellakin voi, ja onhan legoja isommillekin. ilmeisesti oon pudonnut jostain kelkasta, kun mun mielestä lapsen kuuluu leikkiä ja tehdä lapsillisia juttuja, eikä vaan viihdyttää itseään kännykän tai tietokoneen äärellä, tuollaisesta lapsesta tulee vaan sellainen tyytymätön, mielikuvitukseton olmi, joka ei osaa luontevasti olla kanssakäymisissä ihmisten kanssa, aina pitää olla ruutu jota tuijotella.
Se on sun asunto, sinä päätät säännöt, ei lapsi.Kysy lapselta vinkkejä, jutelkaa että mitä kivaa voisitte tehdä yhdessä, voisitteko käydä vaikka yhdessä ostoksilla että lapsen isäkin lähtisi, ja hankkia jotain uutta peliä tai puuhaa, jonka parissa lapsi viihtyisi. Mites palapelit tai joku pienoismalli?
Aloin jo vähitellen epäillä, että olen ihan väärillä linjoilla ton pelaamisen suhteen. Täällä on legoja, mutta ne ei oikeen kiinnosta. Kirjoja voisi tietenkin olla hieman vanhemmille, mutta kovasti on kyllä kiinnostunut kuulemaan ihan näitä lasten satujakin (iltasadut). Itse ei oikein lue yksin. Ehkä joku kiinnostavampi kirja auttaisi asiaa? Piirtely ei oikein kiinnosta. Tehtävä kirjojakin oon ostanu, mutta ei innostu. Hamohelmiä jaksaa joskus väkertää. Joku isojen palapeli voisi ehkä olla... Niitä ei ole yhtään. Jos pelataan kahdestaan tai isänsä kanssa lautapelejä, niin silloin jaksaa keskittyä. On oikeeastaan ainut, milloin jaksaa kiinnostua jostain pidemmän aikaa. Jos yhdessä nuoremman kanssa tekevät jotain, niin menee se maksimissaan vartti ja alkaa tavarat lentämään. Enkä aina edes tiedä, kumpi aloittaa pelleilyn (molemmat syyttää toisiaan ja molemmat osaa valehdella). Kun yleensä toi nuorempi on yksin aika paljon rauhallisempi, ei mikään enkeli tietenkään. Mutta on enemmän semmonen, että voi vaikka tunnin leikkiä ihan ittekseen. Kahdestaan eivät sitten millään osaa kumpikaan käyttäytyä. Ei nuorempi, eikä vanhempikaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko käydä vaikka uimahallissa tai elokuvissa? Kumpikin olisi sellaista tekemistä, jossa känny jää automaattisesti pois. Leipokaa, paistakaa lättyjä yhdessä tai askarrelkaa, maalatkaa vesiväreillä tms. Voi olla vaikea saada innostumaan, mutta puuhailu vie kohta mennessään.
Yritetään käydä aina mahdollisuuksien mukaan uimassa, talvella mäessä, pyöräilemässä ym. Ne yleensä menee ihan ok. Mutta koko ajan ei voi olla menossa/tekemässä jotain. Noi normaali puuhat (askartelut, maalailut...) ei oikeen kauaa jaksa kiinnostaa. Varsinkaan, jos ovat molemmat paikalla. Eikä oikein yksinkään haluaisi muuta, kuin sitä kännykkää. Tai sitten voi mököttää sohvalla. Ei siis leiki/puuhastele yksin oikeestaan mitään, vaikka ois sallittu ja sais jopa rauhassa tehä ja keskittyä. Ei ois kukaan tappelemassa parhaista lego-palikoista tai tusseista.
Mites esim. Geomagit tms rakennusarja? Miettikää yhdessä, selitä sille lapselle, että olispa mukava jos keksittäisiin jotain sellaista puuhaa, missä viihtyisi, ja ettei ole hyväksi kehittyvälle lapselle liikaa pelailla kännykällä. Ei se oikeastikaan ole hyväksi, liika pelailu vaan tekee mielikuvituksettomaksi ja kiukkuiseksi, tuon ikäisen aivot tarvitsee ihan erilaista stimulointia, kuin elektroniikka ja pelit. Isompien palapelithän kannattaa kokeilla ja oisko esim. Askartelumassat, kuten fimo tai kipsimassa, niistä on ihan mukava muovailla ja hyvää motoriikalle. Facessakin varmaan voi löytyä jotain ryhmiä, joista saisi ideoita, mitä puuhaa keksiä lapsille, ja kirjastosta löytyy kirjoja aiheesta. Minusta on tosi kiva, että haluat järjestää fiksua tekemistä lapselle, uskon että vaikka lapsi jurnuttaisikin, niin kuitenkin tykkää kun näet vaivaa ja olet läsnä, kuulostaa siltä että biologiset vanhemmat aika herkästi antavat vaan pelata. :)
Vierailija kirjoitti:
Mites esim. Geomagit tms rakennusarja? Miettikää yhdessä, selitä sille lapselle, että olispa mukava jos keksittäisiin jotain sellaista puuhaa, missä viihtyisi, ja ettei ole hyväksi kehittyvälle lapselle liikaa pelailla kännykällä. Ei se oikeastikaan ole hyväksi, liika pelailu vaan tekee mielikuvituksettomaksi ja kiukkuiseksi, tuon ikäisen aivot tarvitsee ihan erilaista stimulointia, kuin elektroniikka ja pelit. Isompien palapelithän kannattaa kokeilla ja oisko esim. Askartelumassat, kuten fimo tai kipsimassa, niistä on ihan mukava muovailla ja hyvää motoriikalle. Facessakin varmaan voi löytyä jotain ryhmiä, joista saisi ideoita, mitä puuhaa keksiä lapsille, ja kirjastosta löytyy kirjoja aiheesta. Minusta on tosi kiva, että haluat järjestää fiksua tekemistä lapselle, uskon että vaikka lapsi jurnuttaisikin, niin kuitenkin tykkää kun näet vaivaa ja olet läsnä, kuulostaa siltä että biologiset vanhemmat aika herkästi antavat vaan pelata. :)
Geomagit, pitänee tutustua, en ole kuullutkaan. :) Noi kipsimassat olin unohtanukin, niistä ainakin ite tykkäsin pienenä paljon!
Lapsen kanssa yritetty puhua ja keskustella, mutta ei kuuntele. Äitinsä ei ehkä antaisi niin paljon pelata, mutta jotenkin homma on ajautunut siihen. Työvuorot estävät jatkuvan vahtimisen ja nuoremmat lapset vievät energiaa, joten ei kai jaksa aina tapella. Lapsi on viimeisen vuoden sisällä alkanut muutenkin käyttäytyä aika mahdottomasti, joten en syytä äitiä siitä, että valitsee joskus sen helpoimman keinon. Isänsä puolelta silkkaa laiskuutta (pakko myöntää). En halua kiillottaa sädekehää, enkä todellakaan ole mikään huippuyksilö itsekään. Mä vaan nään punasta noista peleistä ja oon ihan hukassa, kun en keksi mitään, mikä asiaan auttaisi.
Ehkä käyn ainakin alkuun hakemassa isompien palapelejä. Ja noita kipsimassa-jutskia. Ellei nekään auta, niin sitten saa kiukutella, kunnes itse keksii jotain mieleisempää.
Vierailija kirjoitti:
No ethän sinä ole hänelle mikään auktoriteetti joten et.
Eikös ton ikäiselle vähän jokaisen aikuisen kuuluisi olla auktoriteetti?
Kerro miesystävälle että ei antaisi pelata liikaa pelejä ja jos se ei auta niin ei ole sinun tehtävä ojentaa lasta joka ei ole sinun.
Pelit on saatanasta ja lapsellisia