Erottiin. Mikä saa ihmisen pettämään?

Tämä on elämäni hirvein päivä. Makaan ystäväni kylpyhuoneessa sikiöasennossa, vieressäni nököttää laukku johon puolitoista tuntia sitten tungin tavaroitani yhteisestä kodistamme. Tai ei se enää minun kotini ole. Siihen asuntoon en enää ikinä astu.

En halua nähdä kyseistä ihmistä enää ikinä. Takana oli kaksi ja puoli vuotta seurustelua ja vuosi yhteisessä kodissa. Miehellä on ollut yli puoli vuotta salasuhde toiseen naiseen. Kyseisen naikkosen kyllä tiedän mutta en sen enempää tunne. Mies on puoli vuotta pelehtinyt sen muijan kanssa ja koko sen ajan esittänyt niin ihanaa, niin rakastavaa avopuolisoa. Tai mikä mies? Silkka roskakasa se on. Oksettaa ja raivostuttaa, silmissä sumenee heti kun ajattelen että se nainen on nukkunut meidän sängyllämme.

Sydämeen sattuu niin paljon että koko ajan itkettää, vihaan miestä ja samalla vihaan itseäni. Miten en huomannut mitään? Miten saatoin olla niin tyhmä ja sinisilmäinen? Miten en huomannut niitä yksinkertaisiakin merkkejä, jotka nyt jälkeenpäin ajatellen tuntuvat itsestään selviltä? Luotin sokeasti ja olin itse paras mahdollinen rakastaja, mies oli aina kaikessa ensimmäinen. Sattuu ajatella, että minä en koskaan ollut sitä hänelle ja hän on vain valehdellut silmät kirkkaina yön päiväksi. Vielä enemmän kipeää tekee miettiä, että mies ja se nainen ovat yhdessä nauraneet sinisilmäisyydelleni ja rakastaneet toisiaan.

En vain ymmärrä, mikä saa ihmisen satuttamaan näin pahasti toista. Miksei mies vain eronnut kanssani? Miksi piti niin kauan teeskennellä ja pitää yllä jotain vitun teatteria? Mitä hän siitä hyötyi? Sai viihdettä, kun näki minun vain tyytyväisenä uskovan kaikki valheensa? Olen niin tyhmä että vihaan itseäni ja tätä koko helvetin suhdetta. Miksi toiselle ihmiselle pitää tehdä näin? Onneksi en sentään raskaaksi hankkiutunut tuon paskan kanssa eikä naimisiinkaan ehditty.

Halusin vain avautua johonkin. Itkettää niin paljon että kyyneliä ei enää tule.