Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jättäisitkö miehesi jos hän joutuisi happohyökkäyksen kohteeksi ja hänen naama sulaisi rumaksi?
17.04.2016 |
Ja voisitko tuntea seksuaalista vetoa häneen jos hän naamastaan näyttäisi homehtuneelta kalalta?
Kommentit (34)
Ehkä hänestä tulisi sankari kuten Toxic Avenger
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
En tietenkään jättäisi. Vaikka kyllähän se surku olisi, koska mieheni on todella komea. Mies ei kuitenkaan ole sen luontoinen, että jäisi sitä itse sekunniksikaan murehtimaan. Ja luonteen takia minä mieheni kanssa olen, ihan sama mitä muut luulevat.
Miksi alleviivaat joka kerta sitä että miehesi on todella komea? Olet aivan kynnysmatto miehellesi.
No jos se mielestäni antaa kontekstia sille mielipiteelleni, jonka kerron. Ja tässä se oli mielestäni tärkeä informaatio. Enkä koe olevani kynnysmatto.
Eiköhän se ole tullut selväksi jo kaikille tällä palstalla oleville. Erikoista kuitenkin, että kukaan muu vastaajista ei halunnut painottaa tätä asiaa, vain sinä.
Miksi ihmeessä jättäisin?
Rakastan häntä ihan liikaa että voisin luopua hänestä.
En. Me ollaan samaa perhettä. En voisi kuvitella että jättäisin miestäni oikein mistään syystä. Se mitä elämässä tulee vastaan täytyy vaan ottaa niin kuin se tulee. Tämä kysymys ei itselleni eroa mitenkään siitä jos kysyttäisiin että jättäisinkö lapseni jos hän halvaantuisi tms. En vaan pidä jättämistä oikein minään vaihtoehtona. En usko että miehenikään jättäisi minua. Toki tuossa tilanteessa olisi sillä loukkaantuneellakin velvollisuus tsempata ja taistella masennusta vastaan, niin ettei elämä muuttuisi aivan mustaksi. Ulkonäön muuttuminen ei sitä tekisi.
Minä satun tietämään yhden miehen, jolle näin on käynyt, tai vähän tämän tyylinen tapaus. En ole varma, miten avioliitolle on käynyt, mutta mielestäni se jatkui. En tunne kovin hyvin, vaan yhteisten tuttujen kautta tiedän hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. En ole mieheni kanssa hänen ulkonäkönsä vuoksi, vaikka toki sitäkin rakastan. Olisin tukena ja turvana sekä auttaisin kaikessa missä tarvii. Onhan noita leikkauksiakin nykyään, joilla kasvoja voitaisiin parannella.
Vierailija kirjoitti:
Voi tsiisus tätä paskan määrää täällä :D
90% jättäisi miehen seuraavan 6kk aikana piste.
Tietty joku av-läski joka ei saa uutta mistään, katsoisi miestään kun "rakastaa" tätä niin paljon.
Läskikortti vedetty esiin. Joopa joo, vain läskit pystyisi rakastamaan rumaa miestä. Voihan tätä keskustelun tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
En tietenkään jättäisi. Vaikka kyllähän se surku olisi, koska mieheni on todella komea. Mies ei kuitenkaan ole sen luontoinen, että jäisi sitä itse sekunniksikaan murehtimaan. Ja luonteen takia minä mieheni kanssa olen, ihan sama mitä muut luulevat.
Miksi alleviivaat joka kerta sitä että miehesi on todella komea? Olet aivan kynnysmatto miehellesi.
No jos se mielestäni antaa kontekstia sille mielipiteelleni, jonka kerron. Ja tässä se oli mielestäni tärkeä informaatio. Enkä koe olevani kynnysmatto.
Eiköhän se ole tullut selväksi jo kaikille tällä palstalla oleville. Erikoista kuitenkin, että kukaan muu vastaajista ei halunnut painottaa tätä asiaa, vain sinä.
No jos heidän miehensä eivät ole komeita tai jos se ei ole heille tärkeää? Minulle on merkityksellistä, että mieheni on komea. Se ei ole kaikki kaikessa, eikä mitenkään päin pääosassa, mutta tärkeää joka tapauksessa. Ei niin tärkeää, että jättäisin mieheni vaikka naama katoaisi, mutta olisihan se ikävää.
Minusta kysyttiin tahdonko rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin ja tahdoin ja tahdon, joten en tietenkään jättäisi. Hän on elämäni rakkaus: kultainen, rakastava, älykäs, menestynyt, hauska, ihana rakastaja ja upea kessKutelukumppani. Totta kai olisin surullinen hänen puolestaan ja itsenikin, kun tykkään kovasti hänen kasvoistaan ja varsinkin kauniista silmistä, mutta en jättäisi. Kuka nyt elämänsä rakkauden haluaa jättää, kun on kerran sellaisen löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
En tietenkään jättäisi. Vaikka kyllähän se surku olisi, koska mieheni on todella komea. Mies ei kuitenkaan ole sen luontoinen, että jäisi sitä itse sekunniksikaan murehtimaan. Ja luonteen takia minä mieheni kanssa olen, ihan sama mitä muut luulevat.
Miksi alleviivaat joka kerta sitä että miehesi on todella komea? Olet aivan kynnysmatto miehellesi.
No jos se mielestäni antaa kontekstia sille mielipiteelleni, jonka kerron. Ja tässä se oli mielestäni tärkeä informaatio. Enkä koe olevani kynnysmatto.
Eiköhän se ole tullut selväksi jo kaikille tällä palstalla oleville. Erikoista kuitenkin, että kukaan muu vastaajista ei halunnut painottaa tätä asiaa, vain sinä.
No jos heidän miehensä eivät ole komeita tai jos se ei ole heille tärkeää? Minulle on merkityksellistä, että mieheni on komea. Se ei ole kaikki kaikessa, eikä mitenkään päin pääosassa, mutta tärkeää joka tapauksessa. Ei niin tärkeää, että jättäisin mieheni vaikka naama katoaisi, mutta olisihan se ikävää.
Minä en oo se, kenelle vastasit, mutta uskon, ettei kyse ole tästä. Osallistun itsekin täällä satunnaisesti keskusteluihin, olen tainnut joskus avatakin ketjun. Mieheni on pitkä ja mielestäni komea ja sen lisäksi työurallaan menestynyt ja varakas, mutta en usko, että koskaan olen tätä tainnut palstalla mainita, koska se ei jotenkin siihen ketjuun niin kuulu. Nää asiat on toki minulle tärkeitä, mutta se, että tuoko niitä esille vähän joka välissä, niin se on eri juttu. No me ollaan sinun kanssa varmaan vaan erilaisia ihmisiä, minä oon enemmän pidättyväinen. En koe sitä niin asiaankuuluvaksi puhua miehestä kaikkea tuollaista. Minä ennemmin kertoisin sitten itsestäni, omasta työurastani ja koulutuksestani, väitöskirjaprojektista, jos ketju koskee jotain sellaista. Minusta sinä kyllä tosi usein miehesi näitä ominaisuuksia sanot ikään kuin et olisi kovin itsenäinen, vaan tietyllä tavalla hänen saavutukset ois sinunkin saavutuksia ym. Minusta minun saavutuksia on ne saavutukset, joissa lukee minun nimi, siis vaikka työuralla ym. Tai ulkonäkösaavutus on huolehtia itse itsestään, että näyttää siltä kuin haluaakin näyttää, ei se toisen ulkonäkö ole mitenkään minun etu. Joskus tulee sellainen olo, että näkisit vastaavat asiat eri tavalla. Tätä en sano sinulle pahalla ollenkaan, mutta pohdin vain mitä aiempi kirjoittaja mahtoi hakea tuolla kommentilla.
Olet siis varma että heillä on toimiva suhde ja itse menetit hänet; nyt suunnittelet jo hapon heittoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättäisi. Minkä viestin se opettaisi pienille pojillemmekaan, "joo, äiskä sitten jätti isän, kun tästä tuli ruma". Sitten pitäisi uudelleen arvioida tilanne, jos mies masentuisi ja katkeroituisi ylitsepääsemättömästi. Sellainen elämänkumppani on erittäin raskas.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
En tietenkään jättäisi. Vaikka kyllähän se surku olisi, koska mieheni on todella komea. Mies ei kuitenkaan ole sen luontoinen, että jäisi sitä itse sekunniksikaan murehtimaan. Ja luonteen takia minä mieheni kanssa olen, ihan sama mitä muut luulevat.
Miksi alleviivaat joka kerta sitä että miehesi on todella komea? Olet aivan kynnysmatto miehellesi.
No jos se mielestäni antaa kontekstia sille mielipiteelleni, jonka kerron. Ja tässä se oli mielestäni tärkeä informaatio. Enkä koe olevani kynnysmatto.
Eiköhän se ole tullut selväksi jo kaikille tällä palstalla oleville. Erikoista kuitenkin, että kukaan muu vastaajista ei halunnut painottaa tätä asiaa, vain sinä.
No jos heidän miehensä eivät ole komeita tai jos se ei ole heille tärkeää? Minulle on merkityksellistä, että mieheni on komea. Se ei ole kaikki kaikessa, eikä mitenkään päin pääosassa, mutta tärkeää joka tapauksessa. Ei niin tärkeää, että jättäisin mieheni vaikka naama katoaisi, mutta olisihan se ikävää.
Minä en oo se, kenelle vastasit, mutta uskon, ettei kyse ole tästä. Osallistun itsekin täällä satunnaisesti keskusteluihin, olen tainnut joskus avatakin ketjun. Mieheni on pitkä ja mielestäni komea ja sen lisäksi työurallaan menestynyt ja varakas, mutta en usko, että koskaan olen tätä tainnut palstalla mainita, koska se ei jotenkin siihen ketjuun niin kuulu. Nää asiat on toki minulle tärkeitä, mutta se, että tuoko niitä esille vähän joka välissä, niin se on eri juttu. No me ollaan sinun kanssa varmaan vaan erilaisia ihmisiä, minä oon enemmän pidättyväinen. En koe sitä niin asiaankuuluvaksi puhua miehestä kaikkea tuollaista. Minä ennemmin kertoisin sitten itsestäni, omasta työurastani ja koulutuksestani, väitöskirjaprojektista, jos ketju koskee jotain sellaista. Minusta sinä kyllä tosi usein miehesi näitä ominaisuuksia sanot ikään kuin et olisi kovin itsenäinen, vaan tietyllä tavalla hänen saavutukset ois sinunkin saavutuksia ym. Minusta minun saavutuksia on ne saavutukset, joissa lukee minun nimi, siis vaikka työuralla ym. Tai ulkonäkösaavutus on huolehtia itse itsestään, että näyttää siltä kuin haluaakin näyttää, ei se toisen ulkonäkö ole mitenkään minun etu. Joskus tulee sellainen olo, että näkisit vastaavat asiat eri tavalla. Tätä en sano sinulle pahalla ollenkaan, mutta pohdin vain mitä aiempi kirjoittaja mahtoi hakea tuolla kommentilla.
Ehkä kyse on myös siitä, että minä en ole kovin kiinnostava ihminen. Pidän itsestäni kovasti ja olen itseeni ja elämääni hyvin tyytyväinen, mutta en koe, että minusta riittää keskusteltavaa kamalasti. Olen ehkä tottunut siihen, että vieraammat ihmiset (eivät siis ystäväni) haluavat keskustella kanssani lähinnä miehestäni?
Alue: Aihe vapaa
No jos se mielestäni antaa kontekstia sille mielipiteelleni, jonka kerron. Ja tässä se oli mielestäni tärkeä informaatio. Enkä koe olevani kynnysmatto.