Lue keskustelun säännöt.
Pitkä suhde päättyi - mistä löytää ihana yli 30v mies?
17.04.2016 |
Vuosikausien (miehestä johtuva) soutaaminen ja huopaaminen ei sitten johtanut mihinkään.
Mistä yli 30-vuotias, lapseton nainen löytää seuraa jonka kanssa vanheta ja ryppyyntyä? Toivoisin saavani vielä lapsiakin ja perheen. Mitään treffi/deittitaitoja ei ole, ja jotenkin baarista seuran löytäminen tuntuu epätodennäköiseltä. Olen aivan onneton pokaamaan yhtään ketään. Juttelen ja olen spontaani, mutta jotenkin tuntemattoman lähestyminen siinä mielessä tuntuu haastavalta.
Onko yli 30v, lapsia haluavan, omillaan toimeentulevan, ei alkoholi- tai mielenterveysongelmaisen miehen löytäminen mahdotonta? Mistä löysit omasi? Vinkkejä?
Kommentit (60)
"Nämä jotka neuvovat etsimään seuraa lenkipolulta, posliinin maalauskursseilta, kavereiden kautta... Ovat varmaan jo lähempänä kuuttakymmentä sillä he ovat täysin ulkona nykyidistä kolmekymppisten parisuhde markkinoista. Jollet aktiivisesti etsi saat olla lopun ikääsi yksin."
- Tämä on muuten jännää. Voi olla, että ennen oltiin vähempään tyytyväisiä ja uskallettiin rakastua siihe, joka oli jotain sinnepäin. Kun taas nykyään tuntuu erikoiselta tai hankalalta niellä ajatusta siitä, että oikeasti pitäisi asettaa itsensä näytille nettiin / tinderiin what ever ja kuuluttaa, että katsokaan ja huomatkaa minut olen sinkku! Haluan kunnollisen parisuhteen! Onko siellä ketään toista samassa tilanteessa olevaa? Mitä?
- Juuri tämä itsensä julkituominen taidokkaasti ja luontevasti on ainakin itselleni vaikeaa. Ei yhtään huvita ajatus siitä, että olisin kylän "virllinen sinkku" josta kaikki tietäsivät minun hakevan (epätoivoisesti) kumppania. - Toisaalta mitä vikaa on kumppanin haussa?
Harvaa kai on kukaan tullut suoraan kotiovelta hakemaan. Ja lienee vähän kapeakatseista ajatella, että olisi olemassa vain joitain tiettyjä paikkoja joissa me "parittomat" voisimme kohdata tai kenties löytää sen toisen puoliskomme.... - Se mikä nettitreffeissä on hyvää on myös sen huono puoli: Siellä ihmiset oikeasti etsivät toistaan, tai toinen toista. Ei tarvitse arvailla, että saattaisiko tuo tai tuo olla oikeasti kiinnostunut tutustumaan yhtään kehenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi löytää mies? Miksei voi elää yksin ja tehdä omia valintoja elämässä? Olen ollut viimeisen vuoden sinkkuna, takana kaksi pitkää suhdetta. Omaa tilaa, vapautta, ei tarvitse kysellä tai ihmetellä mitään. Ei nuo parisuhteessa elävätkään jatkuvaa onnea hehkuta.
Vierailija kirjoitti:
"Nämä jotka neuvovat etsimään seuraa lenkipolulta, posliinin maalauskursseilta, kavereiden kautta... Ovat varmaan jo lähempänä kuuttakymmentä sillä he ovat täysin ulkona nykyidistä kolmekymppisten parisuhde markkinoista. Jollet aktiivisesti etsi saat olla lopun ikääsi yksin."
- Tämä on muuten jännää. Voi olla, että ennen oltiin vähempään tyytyväisiä ja uskallettiin rakastua siihe, joka oli jotain sinnepäin. Kun taas nykyään tuntuu erikoiselta tai hankalalta niellä ajatusta siitä, että oikeasti pitäisi asettaa itsensä näytille nettiin / tinderiin what ever ja kuuluttaa, että katsokaan ja huomatkaa minut olen sinkku! Haluan kunnollisen parisuhteen! Onko siellä ketään toista samassa tilanteessa olevaa? Mitä?
- Juuri tämä itsensä julkituominen taidokkaasti ja luontevasti on ainakin itselleni vaikeaa. Ei yhtään huvita ajatus siitä, että olisin kylän "virllinen sinkku" josta kaikki tietäsivät minun hakevan (epätoivoisesti) kumppania. - Toisaalta mitä vikaa on kumppanin haussa?
Harvaa kai on kukaan tullut suoraan kotiovelta hakemaan. Ja lienee vähän kapeakatseista ajatella, että olisi olemassa vain joitain tiettyjä paikkoja joissa me "parittomat" voisimme kohdata tai kenties löytää sen toisen puoliskomme.... - Se mikä nettitreffeissä on hyvää on myös sen huono puoli: Siellä ihmiset oikeasti etsivät toistaan, tai toinen toista. Ei tarvitse arvailla, että saattaisiko tuo tai tuo olla oikeasti kiinnostunut tutustumaan yhtään kehenkään.
Olen vuoden sisällä ollut kaksi kertaa nettideittipalsatlle kirjautuneena (6kk väliä) ja samat miehet siellä hakevat seuraa. En ole seurustellut puoleen vuoteen, tavannut parin miehen kanssa jutellen, ei synkannut sen enempää. Eri-ikäiset miehet katselevat minua missä liikunkin, hymyilevät ja joku saattaa vaihtaa muutaman lauseenkin. Onkohan aivan tavatonta, että nykyään ehdotetaan tapaamisia muuten kuin deittisivujen kautta? Etenkin kun en ole baareissa kävijä.
Vierailija kirjoitti:
"Olen aimmin vastannut lenkillä ja kirjastossa käyvä nainen. Kirjoittelen kyllä nettideittituttavien kanssa harvakseltaan, mutta lähteäpä yli 200km matkaan vaan tapailemaan ihmistä/ihmisiä. Tuntuu niin järjestetyltä ja sitten on liikaakin odotuksia. Autoilla useampi tunti ja käydä syömässä tai sitten maksaa hotellista ja ajaa aamulla kotiin. Olen varmaan sitten liian vaativa, en tyydy keneen tahansa. Kokemusta on pitkästä liitosta eli jotain tiedän parisuhteesta. Olen kyllä valmis rakastumaan täysillä, jos oikea mies kohdalle vielä osuu. Lapset jo tehtyinä ja kasvaneet minusta ohi. Viihdyn kyllä yksinkin ja elämä näissä raameissa tyydyttävää, mutta en voi kieltää, etteikö seurustelu samanhenkisen miehen kanssa tuntuisi toisinaan houkuttelevalta.
" - Hyvä, että tulit maininneeksi, että sinulla on lapsia. - Säpsähdin jo, että olenko huomaamattani muutanut sukupuoltani. - Lapsia (ellei hemmottelemiani kummilapsiani lasketa) minulla ei ole, mutta muuten olen aika lailla samassa tilanteessa paitsi, että lasten lisäksi minulta puuttuu -toistaiseksi- "kirjoittelu kaverit" nettideitti sivustoilla. - Samaa sen sijaan on kirjastossa ja lenkillä käynti. Minullakin on Useamman tunnin ajomatka mahd. kumppanin luo - jos siis löytäisin sellaisen vaikka joskus netin kautta. Samalla "löytööni" liittyisi pelko asettaisin tapamiselle (tiedostamattamani) liian suuret odotukset. En tyydy keneen tahansa. Olen valmis rakastumaan täysillä ja toistaiseksi olen ajatellut, että rakkauteni kohde olisi nainen. En tiedä olenko liian vaaativa. En ymmärrä miksei toiselta saisi vaatiakin jotain, kun viihtyy toisaalta hyvin ilmankin ja uskon, että saattaisin voida tarjota tai antaa itsekin jotain. Seurustelu samanhenkisen naisen kanssa houkuttaisi.
Niin, samanhenkisyys on se juttu, mitä seurustelukumppanilta eniten odotan. Jos arvomaailma mättää heti ensi alkuunsa, on aika vaikea jatkaa tuttavuutta. Omat mielipiteet ja kiinnostukset kyllä saa olla, mutta perusarvot ihmissuhteissa ja elämässä yleensä olisi hyvä olla samoilla aalloilla. Tämäkin on myönnettävä, että mieluummin olen yksin kuin suhteessa puoliteholla.Minusta saa seuraa matkoille, luontoon, pihatöihin ja kaikkeen arkiseen. Ja intohimoisen naisen kaikkiaan, kun on oikea mies elämässä. Vähempään en tyydy eli satunnaissuhteet saavat olla muitten heiniä. Ilmeisesti näillä kriteereillä voin turvallisesti jatkaa sinkkukauttani. Lenkkeilijä-lukija-nainen
"Miksi pitäisi löytää mies? Miksei voi elää yksin ja tehdä omia valintoja elämässä? Olen ollut viimeisen vuoden sinkkuna, takana kaksi pitkää suhdetta. Omaa tilaa, vapautta, ei tarvitse kysellä tai ihmetellä mitään. Ei nuo parisuhteessa elävätkään jatkuvaa onnea hehkuta."
Eriomainen kysymys. Koska olen sinkkumies, niin minun varmaan pitäisi osata vastata, sillä ellen osaisi lainkaan, kai siitä joku voisi tehdä perutellun tai perustelemattoman käsityksen miksi olen sinkku; tai miksi tulen pysymään sinkkuna.
Itse haluaisin parisuhdetta juurikin siksi, että haaveilen ja elän toiveissa, että nimen omaan voisin jakaa asioita, jonkun toisen kanssa.
Parisuhde ei ole minulle sitä, että olisi velvollisuus tehdä jotain toisen kanssa, vaan sitä, että haluaisi jakaa ja tehdä asioita yhdessä "toisen" kanssa. Toki molemmilla voi, etten sanoisi että pitää olla myös omia juttuja ja asioita. Mutta uskon siihe, että moni asia yksinkertaistaen tuntuu paljon paremmalta jos tai kun voi jakaa sen jonkun kanssa. Pelkästään kaikesta vastaaminen vai itselle on välillä hieman rankkaa, tai ainakin vähän tylsää.
Ei minusta taatusti ole kenellekään koko maailmaksi. Toisaalta vaikka sanon tuntuu, niin yhtä hyvin voisin sanoa, että usein myös mm. maistuu tai tuoksuu - kuullostaa tai näyttää paremmalta. Ruoka maistuu paremmalta jos sitä voi syödä yhdessä jonkun toisen kanssa. Tuoskut saattavat vahvistua toisensa kanssa. (-Eihän sitä itsestään aina erota mille tuoksuuu) Toisen käsi vaikka otsalla tai kädessä tuntuu ihan erilaiselta kuin oma käsi. Kahdet silmät näkevät tai kahdet korvat kuulevat paremmin kuin vain yksi pari. kaipaan jonkilaista älyllistä ja henkistä "yhteyttä" - Ajatusten ja mielipiteiden jakamista.
Mutta kyllä - kyllä myös sitä fyysistä läheisyyttä.
Saattaa olla, että kasvatan huomaamattani toista kohtaan paljon - ihan liian paljon odotuksia. Mutta toisaalta tiedän pärjääväni verraten hyvin myös itsekseni.
Toisinaan huomaan kysyväni itseltänikin, että ihan oikeasti, mihin minä oikeastaan tarvitsen ketään? - Voi olla että en ihan oikeasti mihinkään. Mutta toisaalta yritänkin siksi ajatella jotenkin niin, että toinen voisi olla jotain sellaista tai ainakin paljon sellaista, mitä en itse osaaa tai pysty tai kykene edes hahmottamaan. Mutta kuitenkin kaikkine puutteineneen ja vahvuuksineen täydellisenä omana itsenään.
- Ja hänellä toivottavasti olisi hyvä olla minun kanssani sekä hyvinä päivinä, mutta myös niinä ei niin hyvinä, jopa surkeina päivinä, sekä tai toisinaan myös ihan itsekseen; sillä luultavasti tukehtuisin jos minun pitäisi olla jonkun vierellä 24 tuntina ja seitsemänä vuorokautena viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miksi pitäisi löytää mies? Miksei voi elää yksin ja tehdä omia valintoja elämässä? Olen ollut viimeisen vuoden sinkkuna, takana kaksi pitkää suhdetta. Omaa tilaa, vapautta, ei tarvitse kysellä tai ihmetellä mitään. Ei nuo parisuhteessa elävätkään jatkuvaa onnea hehkuta."
Eriomainen kysymys. Koska olen sinkkumies, niin minun varmaan pitäisi osata vastata, sillä ellen osaisi lainkaan, kai siitä joku voisi tehdä perutellun tai perustelemattoman käsityksen miksi olen sinkku; tai miksi tulen pysymään sinkkuna.
Itse haluaisin parisuhdetta juurikin siksi, että haaveilen ja elän toiveissa, että nimen omaan voisin jakaa asioita, jonkun toisen kanssa.
Parisuhde ei ole minulle sitä, että olisi velvollisuus tehdä jotain toisen kanssa, vaan sitä, että haluaisi jakaa ja tehdä asioita yhdessä "toisen" kanssa. Toki molemmilla voi, etten sanoisi että pitää olla myös omia juttuja ja asioita. Mutta uskon siihe, että moni asia yksinkertaistaen tuntuu paljon paremmalta jos tai kun voi jakaa sen jonkun kanssa. Pelkästään kaikesta vastaaminen vai itselle on välillä hieman rankkaa, tai ainakin vähän tylsää.
Ei minusta taatusti ole kenellekään koko maailmaksi. Toisaalta vaikka sanon tuntuu, niin yhtä hyvin voisin sanoa, että usein myös mm. maistuu tai tuoksuu - kuullostaa tai näyttää paremmalta. Ruoka maistuu paremmalta jos sitä voi syödä yhdessä jonkun toisen kanssa. Tuoskut saattavat vahvistua toisensa kanssa. (-Eihän sitä itsestään aina erota mille tuoksuuu) Toisen käsi vaikka otsalla tai kädessä tuntuu ihan erilaiselta kuin oma käsi. Kahdet silmät näkevät tai kahdet korvat kuulevat paremmin kuin vain yksi pari. kaipaan jonkilaista älyllistä ja henkistä "yhteyttä" - Ajatusten ja mielipiteiden jakamista.
Mutta kyllä - kyllä myös sitä fyysistä läheisyyttä.
Saattaa olla, että kasvatan huomaamattani toista kohtaan paljon - ihan liian paljon odotuksia. Mutta toisaalta tiedän pärjääväni verraten hyvin myös itsekseni.
Toisinaan huomaan kysyväni itseltänikin, että ihan oikeasti, mihin minä oikeastaan tarvitsen ketään? - Voi olla että en ihan oikeasti mihinkään. Mutta toisaalta yritänkin siksi ajatella jotenkin niin, että toinen voisi olla jotain sellaista tai ainakin paljon sellaista, mitä en itse osaaa tai pysty tai kykene edes hahmottamaan. Mutta kuitenkin kaikkine puutteineneen ja vahvuuksineen täydellisenä omana itsenään.
- Ja hänellä toivottavasti olisi hyvä olla minun kanssani sekä hyvinä päivinä, mutta myös niinä ei niin hyvinä, jopa surkeina päivinä, sekä tai toisinaan myös ihan itsekseen; sillä luultavasti tukehtuisin jos minun pitäisi olla jonkun vierellä 24 tuntina ja seitsemänä vuorokautena viikossa.
Naisena tiivistän ajatuksen siihen, että on olemassa ihminen, jota ajattelen aamulla ensin ja illalla viimeisenä. Jakamassa kokemuksia, olipa kyse visuaalisesta tai sosiaalisesta tai jotain siltä väliltä. Älyllistä haastetta ja loukkaamatonta huumoria. Kyky kokeilla ja kokea uutta, uskallus ottaa vastaan joskus sitä tylsääkin arkea ja ihmistä.
"Niin, samanhenkisyys on se juttu, mitä seurustelukumppanilta eniten odotan. Jos arvomaailma mättää heti ensi alkuunsa, on aika vaikea jatkaa tuttavuutta. Omat mielipiteet ja kiinnostukset kyllä saa olla, mutta perusarvot ihmissuhteissa ja elämässä yleensä olisi hyvä olla samoilla aalloilla. Tämäkin on myönnettävä, että mieluummin olen yksin kuin suhteessa puoliteholla.Minusta saa seuraa matkoille, luontoon, pihatöihin ja kaikkeen arkiseen. Ja intohimoisen naisen kaikkiaan, kun on oikea mies elämässä. Vähempään en tyydy eli satunnaissuhteet saavat olla muitten heiniä. Ilmeisesti näillä kriteereillä voin turvallisesti jatkaa sinkkukauttani. Lenkkeilijä-lukija-nainen"
Hmm.. En voi luvata, että polkumme johtaisivat lenkillä ollessamme vielä samaan pisteeseen tai kohtaisimme kirjastossa. Haluan kuitenkin vielä jatkaa, että ainakin sait minut tuntemaan, että jossain on nainen - joka ajattelee tai jollain on ymmärrykseni mukaan samantapinen lähtökohtia parisuhteelle kuin minulla.
En minäkään tyydy tai välitä satunnaissuhteista. Ja tai halua ruveta suhteeseen puolittain. - Mutta toki kunnioitan etten sanoisi vaadin, että toisella on minun lisäkseni myös kykyä seistä omilla jaloillaan ja ajatella omilla aivoillaan. Mutta samanhenkisyyttä, jonkinlaista "henkistä yhteyttä" kaipaan. (-Toki jonkinlaista fyysisyyttäkin kaipaan, mutta luulen sen jäävän ontoksi, ellei "henkinen puoli" toimi).
Aurinkoista kevättä toivotaten Lukeva, lenkkeilevä -mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö te reppanat osaa olla hetkeäkään yksin?
Vierailija kirjoitti:
"Niin, samanhenkisyys on se juttu, mitä seurustelukumppanilta eniten odotan. Jos arvomaailma mättää heti ensi alkuunsa, on aika vaikea jatkaa tuttavuutta. Omat mielipiteet ja kiinnostukset kyllä saa olla, mutta perusarvot ihmissuhteissa ja elämässä yleensä olisi hyvä olla samoilla aalloilla. Tämäkin on myönnettävä, että mieluummin olen yksin kuin suhteessa puoliteholla.Minusta saa seuraa matkoille, luontoon, pihatöihin ja kaikkeen arkiseen. Ja intohimoisen naisen kaikkiaan, kun on oikea mies elämässä. Vähempään en tyydy eli satunnaissuhteet saavat olla muitten heiniä. Ilmeisesti näillä kriteereillä voin turvallisesti jatkaa sinkkukauttani. Lenkkeilijä-lukija-nainen"
Hmm.. En voi luvata, että polkumme johtaisivat lenkillä ollessamme vielä samaan pisteeseen tai kohtaisimme kirjastossa. Haluan kuitenkin vielä jatkaa, että ainakin sait minut tuntemaan, että jossain on nainen - joka ajattelee tai jollain on ymmärrykseni mukaan samantapinen lähtökohtia parisuhteelle kuin minulla.
En minäkään tyydy tai välitä satunnaissuhteista. Ja tai halua ruveta suhteeseen puolittain. - Mutta toki kunnioitan etten sanoisi vaadin, että toisella on minun lisäkseni myös kykyä seistä omilla jaloillaan ja ajatella omilla aivoillaan. Mutta samanhenkisyyttä, jonkinlaista "henkistä yhteyttä" kaipaan. (-Toki jonkinlaista fyysisyyttäkin kaipaan, mutta luulen sen jäävän ontoksi, ellei "henkinen puoli" toimi).
Aurinkoista kevättä toivotaten Lukeva, lenkkeilevä -mies
Kiitos, samoin sinulle. Itsenäisyys ja omillaan tuleminen toimeen (niin taloudellisesti kuin ajatuksiltaankin) ovat ensiarvoisen tärkeitä. Jatketaan ulkoilua säällä kuin säällä ja kirjastossa on edelleen lukemattomia kirjoja. Tuntuu palkitsevalta lukea ajatuksia, jotka osuvat mukavasti yksiin. Tällaisetkin asiat vievät mukavasti eteen päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi löytää mies? Miksei voi elää yksin ja tehdä omia valintoja elämässä? Olen ollut viimeisen vuoden sinkkuna, takana kaksi pitkää suhdetta. Omaa tilaa, vapautta, ei tarvitse kysellä tai ihmetellä mitään. Ei nuo parisuhteessa elävätkään jatkuvaa onnea hehkuta.
Jotta voisi elää kumppanin kanssa ja nauttia toisen seurasta ja toteuttaa esim seksuaalisuutta :)
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te reppanat osaa olla hetkeäkään yksin?
Kenelle mikäkin hetki on riittävä tai liikaa. Itse olen ollut kohta vuoden ajan yksin ja minulle se tuntuu tässä vaiheessa riittävältä. Toki olen jatkossakin yksin mieluummin kuin tyydyn keneen tahansa. Terveisin lenkkeilijä-aktiivinen kirjastossa vieraileva nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tässä dilemma onkin, mistä sen miehen löytäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosta on kuukausia. Ei tarvetta laastarille, vaan vinkkejä mistä löytää vähän samankaltaisessa tilanteessa olevia miehiä. Tinder ei kolise yhtään... Match.comin avasin, mutta en ole vielä mennyt siihen että maksaisin tilistä.
Suomi 24 on ilmainen ja siellä on samat naamat kuin muillakin treffi sivuilla. Oletkohan kuitenkaan ihan valmis suhteeseen. Sanotaan että eron jälkeen menee toipumiseen yhtä kauan kuin suhde kesti mutta eihän kolmekymppisellä naisella noin pitkään potemiseen ole aikaa jos suhde kesti vuosia. Mutta ei kolmekymppisellä miehelläkään ole aikaa vuosien seurusteluun. Jos kumpikin on yli kolmekymppisiä pitäis vuoden seurustelulla melkein selvitä tuleeko jutusta mitään vai ei.
Läpäläpäläälää... Ootkohan lukenut liikaa Cosmopolitania? Ei ole minnekkään kiveen hakattu että pitkän suhteen päättymisen jälkeen pitäisi odotella vuosi ennen uuden suhteen aloittamista. Monesti sitä eroa käydään pitkään päässä läpi ennen varsinaisen eron tapahtumista. Siinä tapauksessa jos tuntuu pahalta ja ettei ole päässyt yli suhteesta, niin kannattaakin odotella. Mutta surulla ja noiden asioiden käsittelyllä ei ole mitään tiettyä määräaikaa. Vähän sama kuin leskelle tullaan vinoileman jos löytää uuden kumppanin "liian nopeasti". Se ei kuulu kellekkään muulle. Toki itsellä kun on mennyt suhteet poikki, niin ei ole käynyt mielessäkään alkaa kenenkään kanssa vakavaan suhteeseen pitkään aikaan.
Niin joo ja kolmekymppinenhän on maailmanloppu :D. Kyllä sille suhteelle voi antaa enemmänkin aikaa kuin vuoden katsoakseen onnistuuko se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisiä miehiä ja yksinäisiä naisia ruutujen takana. On sattumaa, kuka kohtaa kenet. Mutta toivoa ei pidä menettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosta on kuukausia. Ei tarvetta laastarille, vaan vinkkejä mistä löytää vähän samankaltaisessa tilanteessa olevia miehiä. Tinder ei kolise yhtään... Match.comin avasin, mutta en ole vielä mennyt siihen että maksaisin tilistä.
Suomi 24 on ilmainen ja siellä on samat naamat kuin muillakin treffi sivuilla. Oletkohan kuitenkaan ihan valmis suhteeseen. Sanotaan että eron jälkeen menee toipumiseen yhtä kauan kuin suhde kesti mutta eihän kolmekymppisellä naisella noin pitkään potemiseen ole aikaa jos suhde kesti vuosia. Mutta ei kolmekymppisellä miehelläkään ole aikaa vuosien seurusteluun. Jos kumpikin on yli kolmekymppisiä pitäis vuoden seurustelulla melkein selvitä tuleeko jutusta mitään vai ei.
Läpäläpäläälää... Ootkohan lukenut liikaa Cosmopolitania? Ei ole minnekkään kiveen hakattu että pitkän suhteen päättymisen jälkeen pitäisi odotella vuosi ennen uuden suhteen aloittamista. Monesti sitä eroa käydään pitkään päässä läpi ennen varsinaisen eron tapahtumista. Siinä tapauksessa jos tuntuu pahalta ja ettei ole päässyt yli suhteesta, niin kannattaakin odotella. Mutta surulla ja noiden asioiden käsittelyllä ei ole mitään tiettyä määräaikaa. Vähän sama kuin leskelle tullaan vinoileman jos löytää uuden kumppanin "liian nopeasti". Se ei kuulu kellekkään muulle. Toki itsellä kun on mennyt suhteet poikki, niin ei ole käynyt mielessäkään alkaa kenenkään kanssa vakavaan suhteeseen pitkään aikaan.
Niin joo ja kolmekymppinenhän on maailmanloppu :D. Kyllä sille suhteelle voi antaa enemmänkin aikaa kuin vuoden katsoakseen onnistuuko se.
Mihin perustuu väite, että pitäisi olla yksin sama aika kuin suhde on kestänyt. Voi hyvänen aika, johan loppuu elämä kesken siinä vaiheessa. Näitä liittoja kun pyrkii purkautumaan 30 vuoden jälkeenkin. Miksei ihminen saisi elää ja jopa nauttia siitä ja toisesta ihmisestä.Olen tullut petetyksi ja jätetyksi lähes 10v kestäneestä liitosta. Pitäisikö rankaista itseäni vielä olemalla yksin seuraavat 10v. Ketään ei ole hakusessa, mutta en jarruttelekaan sopivan miehen osuessa kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäminäminä, haluan lapsia.
Olet siis itsekäs, ja mies on sinulle vain sinun halujesi mahdollistaja, siitoskone ja itsekkäiden toiveidesi täyttäjä. Ei jatkoon, ei todellakaan. Vaadit mieheltä vaikka mitä, mitä itselläsi on mukamas miehille tarjota?
Vähintään tietenkin sama mitä vaatii toiselta. Eikö se ole perusoletus?
Saman tason efforttia ehkä, mutta ei molemmat välttämättä samoja asioita halua suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosta on kuukausia. Ei tarvetta laastarille, vaan vinkkejä mistä löytää vähän samankaltaisessa tilanteessa olevia miehiä. Tinder ei kolise yhtään... Match.comin avasin, mutta en ole vielä mennyt siihen että maksaisin tilistä.
Suomi 24 on ilmainen ja siellä on samat naamat kuin muillakin treffi sivuilla. Oletkohan kuitenkaan ihan valmis suhteeseen. Sanotaan että eron jälkeen menee toipumiseen yhtä kauan kuin suhde kesti mutta eihän kolmekymppisellä naisella noin pitkään potemiseen ole aikaa jos suhde kesti vuosia. Mutta ei kolmekymppisellä miehelläkään ole aikaa vuosien seurusteluun. Jos kumpikin on yli kolmekymppisiä pitäis vuoden seurustelulla melkein selvitä tuleeko jutusta mitään vai ei.
Läpäläpäläälää... Ootkohan lukenut liikaa Cosmopolitania? Ei ole minnekkään kiveen hakattu että pitkän suhteen päättymisen jälkeen pitäisi odotella vuosi ennen uuden suhteen aloittamista. Monesti sitä eroa käydään pitkään päässä läpi ennen varsinaisen eron tapahtumista. Siinä tapauksessa jos tuntuu pahalta ja ettei ole päässyt yli suhteesta, niin kannattaakin odotella. Mutta surulla ja noiden asioiden käsittelyllä ei ole mitään tiettyä määräaikaa. Vähän sama kuin leskelle tullaan vinoileman jos löytää uuden kumppanin "liian nopeasti". Se ei kuulu kellekkään muulle. Toki itsellä kun on mennyt suhteet poikki, niin ei ole käynyt mielessäkään alkaa kenenkään kanssa vakavaan suhteeseen pitkään aikaan.
Niin joo ja kolmekymppinenhän on maailmanloppu :D. Kyllä sille suhteelle voi antaa enemmänkin aikaa kuin vuoden katsoakseen onnistuuko se.
Mihin perustuu väite, että pitäisi olla yksin sama aika kuin suhde on kestänyt. Voi hyvänen aika, johan loppuu elämä kesken siinä vaiheessa. Näitä liittoja kun pyrkii purkautumaan 30 vuoden jälkeenkin. Miksei ihminen saisi elää ja jopa nauttia siitä ja toisesta ihmisestä.Olen tullut petetyksi ja jätetyksi lähes 10v kestäneestä liitosta. Pitäisikö rankaista itseäni vielä olemalla yksin seuraavat 10v. Ketään ei ole hakusessa, mutta en jarruttelekaan sopivan miehen osuessa kohdalle.
Miksi lainata tekstiä, jonka kirjoitit uusiksi omin sanoin? En ymmärrä.
Mistä olet etsinyt jo tähän mennessä?
Ihan sama tilanne täälläkin, paitsi etten tiedä haluanko lapsia. Yksi on ennestään, mutta paljon vapaa-aikaa enkä ole niin sidottu mihinkään arkeen. Töissä tietenkin käyn!
Pelkään että kaikilla on jo niin vakiintuneet omat elämät 30-vuotiaina, että ei ole enää tilaa kumppanille ja sitoutumiselle. Minäkin vain haluaisin rakastua ja viettää ihanaa arkea ja juhlaa jonkun kanssa. Mutta samalla pelkään että kohta itsekin olen jo niin itsenäistnyt etten enää osaa kohta jakaa elämääni kenenkään kanssa! Apua! Kaipaan läheisyyttä ja intohimoa mutta irtosuhteita en harrasta.. Vaikeaa on.