"Kyllä sinä siihen pystyt!" tai "Hyvin se menee!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat tällaisia vähämielisten toivotuksia. Tulee mieleen uskis, joka kuvittelee tietävänsä tulevaisuuden ilman mitään perusteita vain, koska jumalansa on sen ilmoittanut. Olen aina ihmetellyt (ja vähän kadehtinutkin) ihmisiä, jotka kykenevät uskomaan tällaisiin latteuksiin.

Tosiasiassa "se" (työhaastattelu, tentti, urheilusuoritus...) voi mennä joko hyvin tai huonosti tai jotakin siltä väliltä. Voit saada sydänkohtauksen tai päästä flow-tilaan, josssa aivan kaikki menee nappiin. Tulevaisuus on salaperäinen ja tuntematon, ja se ei latteilla toivotuksilla muuksi muutu.

Kaverini suosima "Sen näkee sitten, miten menee" on toivotuksena koominen understatement mutta myös ytimekäs ja salaviisas.

Tottakai suoritus voi epäonnistua, mutta onnistumiseen uskominen on onnistumisen edellytys. Jos ei usko itseensä, ei voi onnistua. Jos esimerkiksi korkeushyppääjä ei aidosti usko voivansa tehdä uuden ennätyksen, ei hän sitä myöskään kykene tekemään. Tämä ei tarkoita, että urheilija uskoo latteuksiin. Urheilija uskoo pystyvänsä, vaikka tietää että myös epäonnistuminen on mahdollista.

Se, että arvioi kykenevänsä suoritukseen, on kuitenkin aivan eri asia kuin tuollainen perusteeton väite, että tentti tulee menemään hyvin. Vaikka kykenisikin suoritukseen, epäonnistuminen on silti mahdollista. Ei kukaan voi etukäteen tietää, mitä tapahtuu, ja jos lopputuloksesta on epävarmuutta, positiiviset affirmaatiot eivät tosiaan auta. -4

Jos jännittää tenttiä, ampuu itseään jalkaan. Opettelee asian niin hyvin, ettei tarvitse jännittää.

V

Vierailija kirjoitti:

Tilanteessa, jossa joku sanoo, että nyt jännittää kovasti ja sitten siihen vastataan: "älä stressaa, hyvin se menee", ikäänkuin kielletään se toisen tunne koko tilanteesta, eikä osata olla empaattisesti läsnä. Ehkä parempi keino toisen kannalta olisi vastata: "jännittääkö sinua siksi, että pelkäät epäonnistuvasi? Pelkäätkö tulevasi torjutuksi? " Sitten keskustellaan yhdessä, että mikä siinä tilanteessa toista pelottaa ja koitetaan yhdessä miettiä keinoja, millä tilannetta voisi ajatella positiivisen kautta. Ei torpata toisen pelkoa, vaan ymmäretään sitä. Yleensä jo pelkkä empaattinen ymmärrys riittää luomaan toiselle tunteen siitä, että joku välittää, eikä tuleva pelottava tilanne välttämättä sen jälkeen enää tunnukaan niin pelottavalta.

Voi yäk mitä lässytystä. Ehkä joku kaipaa tollasta terapointia, mutta onneksi mun kaveripiirissä ei sellasta harrasteta. Kukin tyylillään.

Ap:n ja muiden samoin ajattelevien pitäisi ymmärtää, että ystävät eivät ole terapeutteja eivätkä voi korjata toisen itsetunto-ongelmia.

Tuttu tunne, vaikka toki olen samalla kiitollinen tuesta silti. Se vaan lisää stressiä jos on jo valmiiksi paha tunne ettei pysty ja lisäksi nostaa kynnystä kysyä apua :( Toki olen kieltämättä aika epävarma ihminen ja stressaannun herkästi.

No, ihmiset harvoin on mitään psykologeja joten sen takia näitä latteuksia sanotaan. En mä ainakaan tiedä, mitä muuta voisin sanoa tuollaisessa tilanteessa? Paitsi kysellä jatkokysymyksiä, että mikä tarkalleen ottaen jännittää ja mikä eniten pelottaa, ja sitten toivottaa tsemppiä ja sanoa ettei ole maailmanloppu jos meneekin pieleen. Se tukeminen on niin helvetin hankalaa, kun jotain rohkaisevaa pitäisi sanoa, mutta sitten kuitenkin kaikki mitä sanoo onkin väärin. Sitten valitetaan, kun ihmiset kaikkoavat ympäriltä vaikeina aikoina, kun eivät tiedä mitä voisivat sanoa.

Ymmärrän ap:n pointin, mutta toisaalta nykyään eletään sellaista aikaa, että pitää olla todella tarkka, mitä esim. tietyille ihmisryhmille saa ja ei saa sanoa. Esim. olen lukenut lehtijuttuja, jotka sisältävät vakavat varoitukset, tyyliin: "10 lausetta, joita masentuneelle ei saa sanoa" tai "5 lausetta, joita ei saa sanoa irtisanotulle" jne.

Jos erehtyy sanomaan masentuneelle vaikkapa "Meidän kaikkien elämään kuuluu vaikeuksia, mutta voitetaan ne yhdessä!", on vihapuheen harjoittaja ja törkeä ihminen, joka ansaitsee halveksuntaa.

keinotekoinen tyhjä positiivisuus on perseestä. Realistinen suhtaituminen taas ok. Sitäpaitsi hyvän päivän tuttujen sanomisilla ole mitään väliä. Jos on hyvä ystävä, joka tuntee, hän voi auttaa kannustamalla juuri sinun vahvuuksiasi.

Muakin ärsyttää aloituksessa manitut lausahdukset siinä tilanteessa, kun sanoja tasan tietää mun kärsivän sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ahdistus on suuri. Kun sanoja tietää että ei se ole niin yksinkertaista että "meet vaan, kyllä se hyvin menee!". Siinä vaiheessa tulee melkeen mieli näyttää ärtymys (siis jos kyse läheisestä, esim äidistäni) ja huutaa että YMMÄRRÄTKÖ ETTÄ SE EI OLE MULLE NOIN HELPPOA, "MENNÄ VAAN"! Mutta olenkin ystävällinen luonteeltani ja totean että äiti rakas kun ei se ole mulle noin yksinkertaista..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttajia saattaa kiinnostaa tieto, että tällaiset positiiviset affirmaatiot lisäävät ahdistusta ihmisisissä, joilla on jo valmiiksi heikko luotto omiin onnistumisen mahdollisuuksiinsa. Positiivinen ajattelu ei toimi.

Mitä pitäisi sanoa? Turhaan yrität, kun et onnistu kuitenkaan?

Ei kannata esittää perusteettomia ennustuksia lopputuloksesta ollenkaan. Sano vaikka jotakin mukavaa, joka osoittaa sinun arvostavan ystävääsi ja tämän yritystä, tai lupaa tarjota kaljat jälkeenpäin palkkioksi vaivannäöstä.  -4

Vierailija kirjoitti:

Muakin ärsyttää aloituksessa manitut lausahdukset siinä tilanteessa, kun sanoja tasan tietää mun kärsivän sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ahdistus on suuri. Kun sanoja tietää että ei se ole niin yksinkertaista että "meet vaan, kyllä se hyvin menee!". Siinä vaiheessa tulee melkeen mieli näyttää ärtymys (siis jos kyse läheisestä, esim äidistäni) ja huutaa että YMMÄRRÄTKÖ ETTÄ SE EI OLE MULLE NOIN HELPPOA, "MENNÄ VAAN"! Mutta olenkin ystävällinen luonteeltani ja totean että äiti rakas kun ei se ole mulle noin yksinkertaista..

o.O

Oletko minä?

Vierailija kirjoitti:

Noin sanoo usein ihminen, joka haluaa vain päästä tilanteesta pois, ei jaksa oikeasti paneutua ystävän ongelmaan tai tilanteeseen. Mä sanon mielummin, että "varmaan jännittää hirveästi, ymmärrän sen. Tsemppiä hirveesti, ajattelen sua huomenna."

Ihana, juuri noin! Tuossa on aitoa empatiaa, eikä pelkkä köykäinen, muka-positiivinen heitto!

Joo kuulostaa tutulta. Olen yrittänyt epätoivoisesti hakea töitä, tuloksetta. Ottaa päähän ihmiset, jotka hokee vaan että "Kyl sä viel pääset, mikset pääsis, MÄKIN PÄÄSIN" Sama kun mulle ikisinkkuna jaksetaan jauhaa, että "Kyllä

sä vielä miehen löydät, MÄKIN OON LÖYTÄNYT" Ihmiset on erilaisia eikä kaikkien elämä mene sen elokuvista tutun ideaalikaavan mukaan, valitettavasti (Kuulostaa nyt siltä että esitän jotain uhria, mutta olen oikeasti yrittänyt tehdä asioille jotain, käynyt työnhakuvalmennukset ja kokeillut nettideittailua jnejnejne)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttajia saattaa kiinnostaa tieto, että tällaiset positiiviset affirmaatiot lisäävät ahdistusta ihmisisissä, joilla on jo valmiiksi heikko luotto omiin onnistumisen mahdollisuuksiinsa. Positiivinen ajattelu ei toimi.

Mitä pitäisi sanoa? Turhaan yrität, kun et onnistu kuitenkaan?

Ei kannata esittää perusteettomia ennustuksia lopputuloksesta ollenkaan. Sano vaikka jotakin mukavaa, joka osoittaa sinun arvostavan ystävääsi ja tämän yritystä, tai lupaa tarjota kaljat jälkeenpäin palkkioksi vaivannäöstä.  -4

Anna joku esimerkki sellaisesta lauseesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin sanoo usein ihminen, joka haluaa vain päästä tilanteesta pois, ei jaksa oikeasti paneutua ystävän ongelmaan tai tilanteeseen. Mä sanon mielummin, että "varmaan jännittää hirveästi, ymmärrän sen. Tsemppiä hirveesti, ajattelen sua huomenna."

Ihana, juuri noin! Tuossa on aitoa empatiaa, eikä pelkkä köykäinen, muka-positiivinen heitto!

Mulle taas toi ois hirveä, koska sen sanoja lisää sitä jännitystä ja vihjaa, että minussa on jotain vikaa ("varmaan jännittää hirveästi..." eli "minuakin jännittäisi, jos olisin SINÄ").

Tässä huomataan, että on mahdotonta tietää etukäteen, kenelle kannattaa sanoa mitäkin. Virheiltä ja suoranaisilta törkeyksiltä on näköjään mahdotonta välttyä.

No eivät ne muut ihmiset voi tietää, millaista tsemppausta ja suhtautumista toivot, ellet sitä itse sano. Tuollainen "kyllä se hyvin menee" on aika neutraali repliikki, jollaisen voi sanoa kelle vain. Ei suurin osa ihmisistä halua, että muut alkavat hyvinkin syvällisesti vatvoa heidän ongelmiaan, vaan monet kokevat sen jopa loukkaavana jos joku kaveri menee analysoimaan esim. toisen parisuhdetta, vaikka toinen olisikin itse ottanut asian esille. Esim. itse kun luin viime vuonna pääsykokeisiin, oli ihanaa, kun kaverit jaksoivat tsempata juuri tuollaisilla "hyvin se menee, mä niin uskon suhun! Luotat vaan ittees niin kyllä se onnistuu!". Stressasin muutenkin niitä pääsykokeita, niin en olisi kyllä todellakaan halunnut, että kaverit vielä alkavat analysoida ja vatvoa mun onnistumisen mahdollisuuksia, kun itse niitä jo väänsin päässäni joka päivä. Mulle tuollainen yltiöpositiivinen hehkutus oli parasta tsemppausta, se positiivisuus tarttui muhunkin.

Ihmiset siis ovat erilaisia ja toivovat erilaista tukea muilta ihmisiltä. Sun täytyy ilmaista ystävillesi, jos haluat syvällisemminkin puhua ongelmistasi. Tai jos he siitä huolimatta eivät kommentoi mitään syvällisempää, niin todennäköisesti he eivät halua ottaa kantaa asiaan tai aihe tuntuu heille vaikealta, silloin kannattaa puhua mieluummin terapeutille.