Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä
Tiedetään, että näitä keskusteluja on paljon mutta aina löytyy jotain uutta :)
Kommentit (7268)
Koskaan ei ruokaa syödä eikä juomia juoda loppuun. Haarukallinen tai pari suuhun ja sitten sännätään johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Oiskin aika hyvä semmonen todenmukainen elokuva, aamulla läikkyisi kahvit ja sankari istuisi vessassa puolituntia. Ravintolassa mietittäis vartti että mitä otetaan ja syönnin jälkeen kyräiltäs että kumpi maksaa, toiminta kohtauksissa se ensimmäinen luoti koskisi niin pirusti ja tulis sairaalareissu THE END.
John Wayne aina saa olkapäähänsä nuolen tai luodin ja jatkaa toisella kädellä Winchesterin kanssa paukuttrlua.
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ruokaa syödä eikä juomia juoda loppuun. Haarukallinen tai pari suuhun ja sitten sännätään johonkin.
Yleensä tarkastaja Harold Francis "Dirty Harry" Callahanilla jää se syöminen tai juominen kesken erittäin hyvöstä syystä. Konnat eivät anna hänelle tilaisuutta syödä sitä nakkisämpylää rauhasssa loppuun asti tai kahvissa on liian paljon sokeria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi epärealistisimmista jutuista näissä maailmanlopun jälkeisissä yhteiskunnissa on se, että on olemassa polttoainetta joka vielä toimii moottoreissa ehkä vuosikymmeniä sen jälkeen kun maailma tuhottiin eli lisää ei ole valmistettu sen jälkeen. Tuossahan haihtuu nopeimmin haihtuvia osia jo kuukausissa ja hyvässä säilytyksessäkin alkaa muutaman vuoden jälkeen olla litkut kovin laihoja normiaalille moottorille.
Sama tietty öljyjen kanssa, ja ylipäänsä se, että ehjiä muoviosia ja astioita on vielä vuosisatojen jälkeen (kuten vaikka fallout maailmassa) on aika epärealistista.
The Walking Dead-zombisarjassahan tämä otettiin huomioon ja jengi joutui vaihtamaan hevoskyyteihin muutaman vuoden jälkeen, kunnes oppivat tislaamaan viinasta polttoainetta ja käyttämään metaanikaasua.
Tosin ilmeisesti amerikkalaisessa tv-sarjassa koettiin hevosten valitseminen westernien mukaisesti kulkuvälineeksi luontevammaksi vaihtoehdoksi kuin kunnollisten maastopyörien hankkiminen tavalla tai toisella. Zombit eivät olisi millään tavalla kiinnostuneita "elottomista" polkupyöristä verrattuna eläviin hevosiin. Lisäksi niillä pääsisi helposti pakoon zombeja verrattuna siihen että pitäisi kyetä juoksemaan pitkiä matkoja väsymättä.
Hyvällä maastopyörällä pystyisi liikkumaan huonokuntoisillakin teillä ja nykyiset renkaat on suunniteltu erittäin kestäviksi. Äkkinäisesti olisi aika kova homma opetella ratsastamaan hevosella verrattuna kerran opittuun taitoon ajaa polkupyörällä puhumattakaan siitä mistä löytyisi sopivasti useampia hevosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oiskin aika hyvä semmonen todenmukainen elokuva, aamulla läikkyisi kahvit ja sankari istuisi vessassa puolituntia. Ravintolassa mietittäis vartti että mitä otetaan ja syönnin jälkeen kyräiltäs että kumpi maksaa, toiminta kohtauksissa se ensimmäinen luoti koskisi niin pirusti ja tulis sairaalareissu THE END.
John Wayne aina saa olkapäähänsä nuolen tai luodin ja jatkaa toisella kädellä Winchesterin kanssa paukuttrlua.
Ehdottomasti pitäisi myös näyttää kun päähenkilö juo illalla kaljaa ja katsoo tv:tä. Tämän jälkeen seurattaisiin päähenkilön 8 tuntia kestäviä unia.
Miksi naiset aina kävelee öisin mahdollisimman syrjäisiä oikoteitä vaikka voisi mennä ihmisten ilmoillakin?
Minä kyllä ajattelen turvallisuutta.
Ja jos auto lähtee seuraamaan niin miksi juoksee keskellä tietä karkuun!? Kannattaisi heti pökäistä pusikkoon tai johonkin pois siltä avoimelta tieltä.
Kukaan ei käytä suojakuoria puhelimissaan
Vierailija kirjoitti:
Jossain pienessä maakunnassa tapahtuu jatkuvalla syötöllä murhia. Luulisi kiinnostavan muitakin kuin paikallista poliisia. Ja esimerkiksi Poirot. Mihin tahansa menee, tapahtuu murha. Occamin partaveistä voisi käyttää.
Poirotin pitäisi olla ensimmäinen epäilty.
Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa naiset puhuu usein jotenkin lapsellisella äänellä.
Vierailija kirjoitti:
Mean Girls-elokuva.
"Plastics" ovat koko koulun kuningattaria ja esimerkiksi heidän joulu-esityksestään sanotaan "he tanssivat sen joka vuosi". Heihin viitataan muutenkin kuin olisivat jo vuosia pitäneet valtaa koulussa. Elokuva sijoittuu jenkkien High-schooliin jota käydään kolme vuotta (vastannee kotimaista lukiota, eli ikävuodet 16-18). Koska elokuvan lopussa päähenkilöt ovat edelleen samassa koulussa, se sijoittunee heidän ensimmäiseen tai toiseen vuoteensa. Miten tämä ilkiökolmikko on voinut pitää valtaa "vuosia" kuten implikoidaan ja esittää sama jouluesitys "joka vuosi" jos he ovat käyneet koulua maksimissaan yhden vuoden ennen elokuvan tapahtumia? Kävisi järkeen jos sanottaisiin "he esittivät sen myös viime vuonna" mutta ei käy järkeen "joka vuosi".
Sama aikaparadoksi on myös muissa kepeissä high-school komedioissa. Päähenkilö on aina se "uusi" mutta saapuu kouluun tyypillisesti freshman-vuotena jolloin koulun "suosituimmat" ovat samalla vuosikurssilla mutta silti jotenkin pitäneet siellä jöötä jo vuosia, sen sijaan että olisivat edes rehdisti yhden tai kaksi vuosiluokkaa ylempiä.
High school kestää 4 vuotta, eli ikävuodet 14-18. Collegeen mennään sitten 18-19 -vuotiaana ja siellä ollaan myös se nelisen vuotta.
Ei se tosin selitä sitä, miten valtaa voi pitää vuosien ajan, koska harva kai sinne high schooliin menee jo valmiiksi jonain koulun valtiaana.
Tämä, nykyisin jo ärsyttävä klisee: päähenkilö, joka on aluksi kirjoissa ja sitten kirjoista tehdyissä leffoissa valkoinen, muuttuu kesken kaiken mustaksi, ilman ensimmäistäkään selitystä.
Reversenä taas ei koskaan.
Jos tämän huomaa ja mainitsee niin on r- sana.
Vierailija kirjoitti:
Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa naiset puhuu usein jotenkin lapsellisella äänellä.
Ja se jänisräikkä- tyylinen laulaminen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi epärealistisimmista jutuista näissä maailmanlopun jälkeisissä yhteiskunnissa on se, että on olemassa polttoainetta joka vielä toimii moottoreissa ehkä vuosikymmeniä sen jälkeen kun maailma tuhottiin eli lisää ei ole valmistettu sen jälkeen. Tuossahan haihtuu nopeimmin haihtuvia osia jo kuukausissa ja hyvässä säilytyksessäkin alkaa muutaman vuoden jälkeen olla litkut kovin laihoja normiaalille moottorille.
Sama tietty öljyjen kanssa, ja ylipäänsä se, että ehjiä muoviosia ja astioita on vielä vuosisatojen jälkeen (kuten vaikka fallout maailmassa) on aika epärealistista.
The Walking Dead-zombisarjassahan tämä otettiin huomioon ja jengi joutui vaihtamaan hevoskyyteihin muutaman vuoden jälkeen, kunnes oppivat tislaamaan viinasta polttoainetta ja käyttämään metaanikaasua.
Tosin ilmeisesti amerikkalaisessa tv-sarjassa koettiin hevosten valitseminen westernien mukaisesti kulkuvälineeksi luontevammaksi vaihtoehdoksi kuin kunnollisten maastopyörien hankkiminen tavalla tai toisella. Zombit eivät olisi millään tavalla kiinnostuneita "elottomista" polkupyöristä verrattuna eläviin hevosiin. Lisäksi niillä pääsisi helposti pakoon zombeja verrattuna siihen että pitäisi kyetä juoksemaan pitkiä matkoja väsymättä.
Hyvällä maastopyörällä pystyisi liikkumaan huonokuntoisillakin teillä ja nykyiset renkaat on suunniteltu erittäin kestäviksi. Äkkinäisesti olisi aika kova homma opetella ratsastamaan hevosella verrattuna kerran opittuun taitoon ajaa polkupyörällä puhumattakaan siitä mistä löytyisi sopivasti useampia hevosia.
Ehkäpä näin, mutta olisi naurussa pitelemistä katsella kun Rick ja kumppanit veivaisivat kukin omalla
sykkelillään pakoon zombieita..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain pienessä maakunnassa tapahtuu jatkuvalla syötöllä murhia. Luulisi kiinnostavan muitakin kuin paikallista poliisia. Ja esimerkiksi Poirot. Mihin tahansa menee, tapahtuu murha. Occamin partaveistä voisi käyttää.
Occamin partaveitsi ei tarkoita, että "valitaan selitys, jossa on vähiten liikkuvia osia" riippumatta siitä, miten hyvin se sopii havaintoihin. Se tarkoittaa suunnilleen: jos useampi selitys selittää havainnot yhtä hyvin, suosi sitä, joka vaatii vähiten ylimääräisiä oletuksia.
Poirot-esimerkissä päättely menee huvittavasti näin:
Poirot saapuu paikkaan.
Murha tapahtuu.
Tämä toistuu epäilyttävän usein.
Yksinkertaisin yhteinen tekijä on Poirot.
Siispä Poirot aiheuttaa murhat.
Ongelma on, että tämä sekoittaa korrelaation ja kausaliteetin. Lisäksi aineisto on valikoitunut: meille kerrotaan juuri niistä Poirot'n matkoista, joilla tapahtuu jotain kiinnostavaa. Emme näe romaania nimeltä Poirot viettää kolme viikkoa Mentonissa eikä mitään tapahdu.
Sama pätee vielä paremmin Midsomer Murders -tyyppiseen pieneen maakuntaan. Jos sitä käsittelisi oikeana maailmana, kymmenien tai satojen murhien keskittyminen pieneen väestöön todella olisi sellainen tilastollinen poikkeama, että pitäisi alkaa etsiä jotain yhteistä selittävää tekijää. Siinä mielessä ajatus ei ole täysin järjetön.
Mutta "Occamin partaveitsi -> Poirot on murhaaja" on enemmän hauska väärinkäyttö kuin oikea sovellus. Oikeampi muoto olisi: "Poirot'n läsnäolo ja murhat korreloivat niin vahvasti, että sitä pitäisi tutkia hypoteesina, ellei aineiston valikoituminen jo selitä ilmiötä."
Ja tietysti meta-tason Occamin partaveitsi ratkaisee koko mysteerin vielä helpommin: murhia tapahtuu Poirot'n ympärillä, koska muuten kirjaa ei olisi. 😄
Useinhan Poirot kutsutaan paikalle, kun (ensimmäinen) murha on jo tapahtunut.
Savolaisittain: ootekkaa raahassa, pian hoitaja tulloo ja hakkoo teijät ja sitten tulloo liäkäri ja tappoo teijät. Ei meinannut tulla loppua naurusta
Hiljaiset pyssyn laukaukset. Kaikki heti räjähtää törmäyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain pienessä maakunnassa tapahtuu jatkuvalla syötöllä murhia. Luulisi kiinnostavan muitakin kuin paikallista poliisia. Ja esimerkiksi Poirot. Mihin tahansa menee, tapahtuu murha. Occamin partaveistä voisi käyttää.
Occamin partaveitsi ei tarkoita, että "valitaan selitys, jossa on vähiten liikkuvia osia" riippumatta siitä, miten hyvin se sopii havaintoihin. Se tarkoittaa suunnilleen: jos useampi selitys selittää havainnot yhtä hyvin, suosi sitä, joka vaatii vähiten ylimääräisiä oletuksia.
Poirot-esimerkissä päättely menee huvittavasti näin:
Poirot saapuu paikkaan.
Murha tapahtuu.
Tämä toistuu epäilyttävän usein.
Yksinkertaisin yhteinen tekijä on Poirot.
Siispä Poirot aiheuttaa murhat.
Ongelma on, että tämä sekoittaa korrelaation ja kausaliteetin. Lisäksi aineisto on valikoitunut: meille kerrotaan juuri niistä Poirot'n matkoista, joilla tapahtuu jotain kiinnostavaa. Emme näe romaania nimeltä Poirot viettää kolme viikkoa Mentonissa eikä mitään tapahdu.
Sama pätee vielä paremmin Midsomer Murders -tyyppiseen pieneen maakuntaan. Jos sitä käsittelisi oikeana maailmana, kymmenien tai satojen murhien keskittyminen pieneen väestöön todella olisi sellainen tilastollinen poikkeama, että pitäisi alkaa etsiä jotain yhteistä selittävää tekijää. Siinä mielessä ajatus ei ole täysin järjetön.
Mutta "Occamin partaveitsi -> Poirot on murhaaja" on enemmän hauska väärinkäyttö kuin oikea sovellus. Oikeampi muoto olisi: "Poirot'n läsnäolo ja murhat korreloivat niin vahvasti, että sitä pitäisi tutkia hypoteesina, ellei aineiston valikoituminen jo selitä ilmiötä."
Ja tietysti meta-tason Occamin partaveitsi ratkaisee koko mysteerin vielä helpommin: murhia tapahtuu Poirot'n ympärillä, koska muuten kirjaa ei olisi. 😄
Useinhan Poirot kutsutaan paikalle, kun (ensimmäinen) murha on jo tapahtunut.
Usein Poirot on jo paikalla jossain kartanossa tai matkalla, kun murha tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa naiset puhuu usein jotenkin lapsellisella äänellä.
Ja lapset tekoreippaasti jonkinlaisella kurkusta tulevalla äänellä.
Mean Girls-elokuva.
"Plastics" ovat koko koulun kuningattaria ja esimerkiksi heidän joulu-esityksestään sanotaan "he tanssivat sen joka vuosi". Heihin viitataan muutenkin kuin olisivat jo vuosia pitäneet valtaa koulussa. Elokuva sijoittuu jenkkien High-schooliin jota käydään kolme vuotta (vastannee kotimaista lukiota, eli ikävuodet 16-18). Koska elokuvan lopussa päähenkilöt ovat edelleen samassa koulussa, se sijoittunee heidän ensimmäiseen tai toiseen vuoteensa. Miten tämä ilkiökolmikko on voinut pitää valtaa "vuosia" kuten implikoidaan ja esittää sama jouluesitys "joka vuosi" jos he ovat käyneet koulua maksimissaan yhden vuoden ennen elokuvan tapahtumia? Kävisi järkeen jos sanottaisiin "he esittivät sen myös viime vuonna" mutta ei käy järkeen "joka vuosi".
Sama aikaparadoksi on myös muissa kepeissä high-school komedioissa. Päähenkilö on aina se "uusi" mutta saapuu kouluun tyypillisesti freshman-vuotena jolloin koulun "suosituimmat" ovat samalla vuosikurssilla mutta silti jotenkin pitäneet siellä jöötä jo vuosia, sen sijaan että olisivat edes rehdisti yhden tai kaksi vuosiluokkaa ylempiä.