Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä

Päähenkilö pitää yhtäkkiä puheen ja kaikki kuuntelee. Kukaan ei puhu päälle tai keskeytä. Pahin esimerkki tästä oli Schindlerin listassa.

Kaikki tytöt kokeilevat tyttöjen pussailua/sekstailua lukiossa tai collegessa, mutta ovat kuitenkin lopulta heteroja.

Sen sijaan poika, joka pussaa toista poikaa, on aina oikeasti homo.

Ärsyttää, kun kellään ei ole illalla pimeässä kaihtimia tai verhoja ikkunoiden edessä. Ja kaikki tietenkin näkyy jollekin psykopaatille/ sarjamurhaajalle.

mua jotenkin ärsyttää nämä kliseiset lastenelokuvat kuten Risto Räppääjä ja Heinähattu jne. Tyyli on tietynlainen, hahmot, varsinkin aikuiset ovat mahdottoman teennäisiä ja outoja, puhuvat järjestään kummasti. Miksi ne ei voi edes puhua tavallisesti? Sitten ne on olevinaan niin hassuja..Ei niissä ole oikeasti mitään kiehtovaa tai kiinnostavaa, vain outoa.

Naiset ovat niitä, jotka raiskataan. Oli sitten sotaelokuva, rikos, mikä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat niitä, jotka raiskataan. Oli sitten sotaelokuva, rikos, mikä vaan.

Mutta miestä ei voi raiskata.

Vierailija kirjoitti:

Teinitytön huoneen seinä on ahdettu täyteen erilaisia lehtileikkeitä ja julisteita, niin ettei seinää edes näe. Sänky on pinkki ja täynnä pehmoleluja.

Kaikilla on valtava sänky jossa on useita tyynyjä. Pikkulastenkin sängyt ovat aikuisten kokoa. Sänky vie suurimman osan huoneesta.

Amerikkalaisilla on isot sängyt oikeastikin, ei pelkästään elokuvissa.

Kiusatulla on aina silmälasit.

Pistooleista kuuluu aina viritysnaksahdus kun niillä osoitellaan jotakuta. Pumppuhaulikoista kuuluu aina se tuplarasahdusääni kun sitä pitää pumppailla huvikseen joka välissä, vaikkei edes ammuttaisi. Sädeaseista kuuluu aina sellainen lyhyt kiihtyvä sähkösurinaääni ja lisäksi niissä on jotain turhia valoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat niitä, jotka raiskataan. Oli sitten sotaelokuva, rikos, mikä vaan.

Mutta miestä ei voi raiskata.

Syvässä joessa raiskataan heteromies.

Vierailija kirjoitti:

Kiusatulla on aina silmälasit.

Ja nörteillä on aina astma. En ole nähnyt juurikaan ei-nörttejä, joilla olisi astma elokuvissa.

Nimim. astmaatikko, joka ei ole todellakaan nörtti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat niitä, jotka raiskataan. Oli sitten sotaelokuva, rikos, mikä vaan.

Mutta miestä ei voi raiskata.

Syvässä joessa raiskataan heteromies.

Ja American History X:ssä.

Joku tulee yllättäen kylään koputtamatta ilmestyen vain, "päähenkilö" on juuri lähdössä ulos tympeänä ja näyttää siltä että kylään tuppautuja jää sinne kylään kun päähenkilö lähtee kiireellä ulos. 

Twilightissa Edward ei tarvitse unta, mutta silti nukkuu Bellan sängyn vieressä. Vampyyrit ei voi liikkua ulkona päivällä, mutta silti pystyvät liikkumaan päivällä mm. kouluun. Yli satavuotiaat vampyyrit käy koulua.

Samojen sanojen toistelu "missä hän on" vaikka päänäyttelijän puoliso seisoisi vieressä/oven takana, let's get out of here aina kun viholliset on mestattu, I'm so so sorry milloin minkäkin takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat niitä, jotka raiskataan. Oli sitten sotaelokuva, rikos, mikä vaan.

Mutta miestä ei voi raiskata.

Syvässä joessa raiskataan heteromies.

Ja American History X:ssä.

Ja Vuorovetten prinssissä perheen poika (aikuisen sitä näyttelee Nick Nolte).

Noin ihan tosielämässä niin Ruotsissa ainakin voi ihan hyvin mies tulla raiskatuksi, vaikkei se tietty yhtä yleistä ole kuin naisten osalta.

Tämä on ehkä one-off, mutta mies rakastuu prostituoituun (Pretty Woman).

Naiset kuvataan heikoiksi.

Aasialaiset saavat menettää henkensä.

Epämiellyttävän näköiset kuvataan vastenmielisiksi.

Hyvän-näköiset miehet kuvataan sankareiksi.

Eikö nämä ole tyypillisiä amerikkalaisissa elokuvissa?

Brittisarjoissa ärsyttää se jatkuva teen lipittäminen..sillä paranee kaikki murheet.

Vierailija kirjoitti:

Joku tulee yllättäen kylään koputtamatta ilmestyen vain, "päähenkilö" on juuri lähdössä ulos tympeänä ja näyttää siltä että kylään tuppautuja jää sinne kylään kun päähenkilö lähtee kiireellä ulos. 

Twilightissa Edward ei tarvitse unta, mutta silti nukkuu Bellan sängyn vieressä. Vampyyrit ei voi liikkua ulkona päivällä, mutta silti pystyvät liikkumaan päivällä mm. kouluun. Yli satavuotiaat vampyyrit käy koulua.

Samojen sanojen toistelu "missä hän on" vaikka päänäyttelijän puoliso seisoisi vieressä/oven takana, let's get out of here aina kun viholliset on mestattu, I'm so so sorry milloin minkäkin takia.

Okei pakko tarkentaa näin entisenä Twilight-fanina, että Edward ei varsinaisesti nuku, vaan chillailee Bellan vieressä, kun tämä nukkuu öisin. Twilightissä vampyyrit pystyvät liikkumaan päiväsaikaan, mutta kimaltelevat auringonvalo osuu niihin. Sen takia Cullenit pystyvät menemään koulun pilvisinä päivinä. Yli 100-vuotiaat vampyyrit käyvät koulua sen vuoksi, koska he haluavat olla mukana ihmisten maailmassa. Mitä nuorempia he uuteen kaupunkiin muuttaessaan esittävät, sitä pidemmän aikaa ne pystyvät viettämään samassa paikassa ennen kuin ihmiset huomaavat, että he eivät vanhene. Vampyyrit käyvät siis koulua huvikseen, vaihdellen esimerkiksi high schoolin ja yliopiston välillä.

Täydellinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että elokuvissa hahmoilla on samanlainen käyttäytymismalli puheessa

Tätä on vaikeaa selittää ymmärrettävästi

Itse näen nämä tilanteet niin, että...

yksi ihminen on luonut nämä keskustelu tilanteet elokuviin

Oikeasti hyvän sarjan/leffan merkki on se, että hahmoilla on erilainen ääni ja puhetapa.

Itse inhoan esimerkiksi Diablo Codyn leffoja (Juno jne), koska kaikki laukovat samanlaisia vitsejä koko ajan.  Ei pysty unohtamaan, että tämä on käsikirjoitettu leffa jonka on tarkoitus viihdyttää ja paikoin myös järkyttää, että olipas hurja vitsi.

Joissakin komedioissa hahmot eivät voi olla hetkeäkään kertomatta vitsejä. Ja kaikilla sama huumorintaju, samanlainen sarkasmi. Vaikka joku kuolisi, niin kerrotaan vaan vitsejä, eikä hahmot pysty olemaan hetkeä hiljaa ja pysähtymään sen asian äärelle.

Frendeissä huomaa selvästi käsikirjoituksen kaavamaisuuden: neljä repliikkiä - hahhahhahhah - neljä repliikkiä - hahhahhahhah - neljä repliikkiä - hahhahhahhah - jne.

Koko naururaita yleensäkin on turha klisee.

Frendeissähän oli monesti liveyleisö, eli se on oikeastaan stand-uppia / sketsinäytelmää enemmän kuin vakavaa, normaaleja ihmisiä kuvaavaa "kunnon" ohjelmaa.

Ei sillä, tykkään kyllä, mutta oma genrensä tuo on. Olen lähiaikoina katsonut paljon stand-uppia netflixistä ja siinä huomaa, miten joskus joutuu pitää pitkänkin tauon, ennen kuin voi kertoa seuraavan hauskan kommentin, tai se hukkuu edellisen kommentin reaktioon. Frendeissä toki tuntuu hölmöltä, että hahmot kunnioittavat tätä vitsin jälkeistä odotusaikaa, vaikkeivat muuten riko neljättä seinää.