Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä

No vähän mä sellaisia elokuvia olen nähnyt,missä mies olisi paljon vanhempi.Mun puolisoni oli paljon vanhempi,että olisi puolestani saanut vaikka olla.Minusta se on yhtä normalia kuin samanikäisyyskin.Rakastuminen on niin monesta jutusta kiinni.

Tuulen viemää,kaikki on suunnilleen samaa ikää,paitsi Scarletin vanhemmat.Heillä on iso ikäero.

Vihollinen vuoteessani,samaa ikää.Vuorovetten prinssi,samaa ikää.

Tuo,missä Robert de Niro jahtaa asianajajaansa,samaa ikää.

Tunnit,samaa ikää.

En tosin ole elokuvien suurkuluttaja,antakaa esimerkkejä.

Mitä muuten tarkoitatte suurella ikäerolla.Mulle se on parikymmentä vuotta.

Lumella, soralla, metsässä, pellolla, maalla, meressä ja ilmassa auton renkaat vinkuu.

Aina naiset ja lapset kiljuu. Jos ne näkee hiiren ne kiljuu. Jos ne näkee hämähäkin ne kiljuu. Jos ne näkee käärmeen ne kiljuu. Ja varsinjin silloin kun pitäisi olla hiljaa että pahis tai dinosaurus ei huomaisi heitä, kiljutaan entistä kovempaa.

Kukaan ei runkkaa, hyvikset ainakaan. Ei edes tavikset.

Toi on totta, että elokuvissa naiset ja lapset kiljuu nähdessään hiiriä, vaikka tosielämässä ne lemmikkihiirten omistajat taitaa olla 99 prosenttisesti naisia ja lapsia.

Isovanhempani, syntyneet 1910-luvulla, olivat juuri tyyppiesimerkki tähän liittyen. Kun meille ostettiin 70-luvulla  lapsuudessani marsu, mummo oli heti ottamassa sitä syliin ja kiikuttamassa sille herkkuja. Ukki kauhistui, jos joku otti sen syliin, koska sehän nyt voi purra ja ties mitä! Joskus yritettiin että ukki olisi paijannut marsua. Hah, ei tullut mitään, lähes suuttui, kun pelkäsi sitä niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Aina naiset ja lapset kiljuu. Jos ne näkee hiiren ne kiljuu. Jos ne näkee hämähäkin ne kiljuu. Jos ne näkee käärmeen ne kiljuu. Ja varsinjin silloin kun pitäisi olla hiljaa että pahis tai dinosaurus ei huomaisi heitä, kiljutaan entistä kovempaa.

Tämä on ihan naurettava juttu kyllä. Kiljuviin lapsiin olen elämässäni kyllä törmännyt mutta en ole koskaan todistanut yhdenkään aikuisen naisen kiljuvan missään tilanteessa. Kyllä heitäkin varmasti on, mutta kuinka moni oikeasti kiljuu jollekin helvetin hiirelle tai ötökälle?

Kiitos elokuvat kun esitätte meidät naiset infantiileina avuttomina pelleinä.

Savun ja höyryn tuleminen jokaisesta rööristä. Ohjaajat kyllä tykkää kun on muutakin, kuin tylsä kaupungin sivukatu tai juna-asema. Mutta ei niissä oikeasti jokainen aukko puuskuta höyryä (savua) ilmoille.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei runkkaa, hyvikset ainakaan. Ei edes tavikset.

Paitsi luuserit komedioissa. Ja silloin se on aina hävettävää ja seuraukset ovat poikkeuksetta nolot.

Vierailija kirjoitti:

No vähän mä sellaisia elokuvia olen nähnyt,missä mies olisi paljon vanhempi.Mun puolisoni oli paljon vanhempi,että olisi puolestani saanut vaikka olla.Minusta se on yhtä normalia kuin samanikäisyyskin.Rakastuminen on niin monesta jutusta kiinni.

Tuulen viemää,kaikki on suunnilleen samaa ikää,paitsi Scarletin vanhemmat.Heillä on iso ikäero.

Vihollinen vuoteessani,samaa ikää.Vuorovetten prinssi,samaa ikää.

Tuo,missä Robert de Niro jahtaa asianajajaansa,samaa ikää.

Tunnit,samaa ikää.

En tosin ole elokuvien suurkuluttaja,antakaa esimerkkejä.

6 days, 7 nights, harrison ford taisi olla 56 ja vastapuolensa anne heche pikkasen alle 30

Ovia ei koskaan elokuvissa laiteta lukkoon, ei talojen, ei asuntojen eikä autojen, koska ulkopuolinen saa ne auki ihan noin vaan.

Elokuvissa ihmisen turhautuminen ilmaistaan sillä, että henkilö ryhtyy nojailemaan seinää vasten, katsoo ylöspäin ja huokaisee. Jos henkilö on oikein epätoivoinen, niin hän valuu siitä lattialle istumaan. Tekeekö joku tätä oikeassa elämässä?

Perheen lapsia kuunnellaan ja heidän näkemystä arvostetaan. Jos nuori haluaa tehdä jotakin typerää (jättää koulut kesken rakkauden takia tms), hänen onnensa asetetaan etusijalle ja vanhempi osoittaa pyyteetöntä rakkautta. Tosielämässä menee "hiukan" toisin.

Elokuvan kaunotar/komistus/ tai ylipäätään päähenkilö saa aina vastarakkautta. Kukaan ei elä syrjittynä ja yksinäisenä leffan lopussa. Olisipa joku sellainen elokuva, että päähenkilö päätyy onnettomaan eloon ja on masentunut ja kuolee ilman mitään hyvää lopputulemaa.

Vierailija kirjoitti:

Aina naiset ja lapset kiljuu. Jos ne näkee hiiren ne kiljuu. Jos ne näkee hämähäkin ne kiljuu. Jos ne näkee käärmeen ne kiljuu. Ja varsinjin silloin kun pitäisi olla hiljaa että pahis tai dinosaurus ei huomaisi heitä, kiljutaan entistä kovempaa.

Pointsit dinon maininnasta!!

Mutta joo, nainen on aina se avuton joka itkee ja kirkuu kun sen henkeä uhattaisiin. Tai sitten on joku Salt joka ei edes silmiään räpäytä kun räjähtää vaan kävelee tyylikästä dressman-kävelyä.

Miksi ei voi olla sellaista naista joka toteaa, että hengissä et minua raiskaa, tai että ei arvosta elämäänsä sen vertaa että mielummin kuolee vastaantaistellen kuin antaisi käyttää itseään panttivankina.

Vierailija kirjoitti:

No vähän mä sellaisia elokuvia olen nähnyt,missä mies olisi paljon vanhempi.Mun puolisoni oli paljon vanhempi,että olisi puolestani saanut vaikka olla.Minusta se on yhtä normalia kuin samanikäisyyskin.Rakastuminen on niin monesta jutusta kiinni.

Tuulen viemää,kaikki on suunnilleen samaa ikää,paitsi Scarletin vanhemmat.Heillä on iso ikäero.

Vihollinen vuoteessani,samaa ikää.Vuorovetten prinssi,samaa ikää.

Tuo,missä Robert de Niro jahtaa asianajajaansa,samaa ikää.

Tunnit,samaa ikää.

En tosin ole elokuvien suurkuluttaja,antakaa esimerkkejä.

Rhettin ja Scarletin näyttelijöillä on 12 vuoden ikäero, mikä ei ole "samaa ikää" (mutta toki tässä se kuului käsikirjoitukseen/kirjaan alunperinkin eikä ollut casting-vaiheessa päätetty).

Kauhuleffoissa aina kaikki taskulamput lakkaavat toimimasta. Aina on myös joku joka ei vaan osaa olla hiljaa silloin kun pitäisi.

Teinitytön huoneen seinä on ahdettu täyteen erilaisia lehtileikkeitä ja julisteita, niin ettei seinää edes näe. Sänky on pinkki ja täynnä pehmoleluja.

Kaikilla on valtava sänky jossa on useita tyynyjä. Pikkulastenkin sängyt ovat aikuisten kokoa. Sänky vie suurimman osan huoneesta.

Kaikilla teineillä on uusin Applen puhelin, tietokone ja tabletti. RIippumatta siitä ovatko rikkaita vai köyhiä.

High schoolissa järjestetään teatteriesitys, joka on aina Shakespearea. Yleensä Romeo ja Julia, jossa kaksi toisiinsa ihastunutta nuorta joutuu esittämään pariskuntaa ja pussaamaan. Kaikki muut tytöt ovat sitten kateellisia Julian esittäjälle, koska kaikki tykkäävät samasta pojasta.

Amerikkalaisisissa elokuvissa melkein kaikki asuvat superhienoissa taloissa ja jopa kartanoissa. Keskiluokkaiset ihmiset esim sairaanhoitajat ja opettajat asuvat hienolla alueella mahtavassa talossa, johon tosiselämässä ei olisi kyllä varaa. Yleensä myös yksinhuoltajat. Olen mielenkiinnosta kysynyt amerikkalaisilta tuttaviltani miten asiat oikeasti ovat ja kaikki ovat sanoneet, ettei kukaan tavallista työtä tekevä pystyisi oikeasti asumaan sellaisisissa hienoissa ja isoissa taloissa, kuten elokuvissa kuvataan. Tietenkin jotkut huipputienaavat lakimiehet ja lääkärit, mutta se on jo asia erikseen. Yksi esimerkki on Yksin kotona elokuva, jossa isä, äiti ja 5 lasta asuivat melkein kartanossa. Eikä elokuvassa muuten muistaakseni kerrottukaan, mitä vanhemmat tekivät työkseen, mutta rahaa vaan kummasti löytyi.