Milloin sinä aloit tuntemaan, että sisälläsi kasvaa ihminen

Niin ja voitte kertoa ihan mitä mieleenne tulee, esim. ensimmäisistä tuntemuksista, kun vauva potkii masuasi. 

Olisi todella kiva kuulla kaikenlaisia tarinoita ja kokemuksia. Kiitos! 

T. Ap

En muista mut en ihan noilla viikoilla vielä

Ekassa ultrassa rv 12 raskaus todella konkretisoitui. En kylläkään silloin tuntenut sisälläni mitään, ainakaan fyysisesti. Noin rv 18 aloin tuntemaan vauvan liikkeitä ja silloin alkoi todella tuntumaan, että sisälläni todella kasvaa uuden elämän alku.

kuule ap,sitä ei koskaan tunne.ei se ole mikään tuntoaisti.siellä kasvaa uusi elämä.se koetaan ei tunneta.äly hoi.

Mää aattelin, että tuo otsikko on joku vertauskuva sille, että millon on huomannu, että ei oo muitten mielipiteistä riippuvainen ja voi alkaa toteuttaan itteä:D

Minä aloin tuntemaan noin rv. 26.

:) Oli ihana tunne. Silloin tuntui, että heo meille tulee vauva.

Vierailija kirjoitti:

Mää aattelin, että tuo otsikko on joku vertauskuva sille, että millon on huomannu, että ei oo muitten mielipiteistä riippuvainen ja voi alkaa toteuttaan itteä:D

Otsikko meni minulla hieman mönkään, koska unohdin lopusta vallan kysymysmerkin.

Anteeksi! No ehkäpä ymmärrätte kuitenkin ''kysymykseni''. :) 

T. Ap

Joskus rv 24calkoi liikkeet tuntumaan. Mutta vaikka 4 viikkoa sitten tuo pikkuinen putkahti vatsasta ulos ja sen omin silmin todistin, en voi vieläkään uskoa, et on mun sisällä kasvanut :O ihmeellinen asia <3

Vierailija kirjoitti:

Ekassa ultrassa rv 12 raskaus todella konkretisoitui. En kylläkään silloin tuntenut sisälläni mitään, ainakaan fyysisesti. Noin rv 18 aloin tuntemaan vauvan liikkeitä ja silloin alkoi todella tuntumaan, että sisälläni todella kasvaa uuden elämän alku.

Tunsitko sinä kuinka usein vauvan liikkeet?

Tunsitko minkäänlaista muuta erikoista? Painetta vatsassa tms? Ap.

Vierailija kirjoitti:

kuule ap,sitä ei koskaan tunne.ei se ole mikään tuntoaisti.siellä kasvaa uusi elämä.se koetaan ei tunneta.äly hoi.

Ei helv... mikä vastaus! Oletko sä ihan selväjärkinen? "Äly hoi"

Vasta nyt viikolla 20, kun liikkeet tuntuvat selkeästi monta kertaa päivässä. Ovat liikkeet tuntuneet jo viikolta 16 asti jollain tavoin mutta vaikea sitä oli vielä silloinkaan tajuta, varsinkin kun vauva on alkunsa saanut lapsettomuushoidoilla. :)

Niin ja olen kyllä käynyt ultrissakin jo viikolla 6+4 ja 11+5 mutta ei se vielä niissäkään tuntunut siltä, että on oikeasti raskaana :D hassua sinänsä, koska kärsin alkuraskaudessa todella voimakkaasta pahoinvoinnista ja oksensin pari kuukautta koko päivän ympäri. Eli ei ollut oireiden puutekaan syynä sille ettei tuntunut raskaana olevalta :D

11

Minulla oli vauva istukan takana, joten en tuntenut juurikaan potkuja koko raskauden aikana. Kolmannella kuulla tunsin sellaista poreilua vatsassa. Myöhemmin joissakin asennoissa maatessa tunsin myös potkuja.

Minä olin siitä vääränlainen raskaanaolija, että minua ahdisti ihan hirveästi se, että sisälläni on toinen olento. En tuntenut mitään raskausonnea enkä huokaillut ilahtuneena, kun silloin tällöin joku potku tuntui. Sain töin tuskin pidettyä itseni kasassa ja hillittyä pakokauhuni siitä, että kehossani on jotain, mikä ei kuulu minuun. Melkein kuin kasvain.

Minulla tuntuu myös semmoista poreilua masussa. Ei ole nälästä. Voisiko olla vauva? Olen noin rv 13 nyt.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli vauva istukan takana, joten en tuntenut juurikaan potkuja koko raskauden aikana. Kolmannella kuulla tunsin sellaista poreilua vatsassa. Myöhemmin joissakin asennoissa maatessa tunsin myös potkuja.

Minä olin siitä vääränlainen raskaanaolija, että minua ahdisti ihan hirveästi se, että sisälläni on toinen olento. En tuntenut mitään raskausonnea enkä huokaillut ilahtuneena, kun silloin tällöin joku potku tuntui. Sain töin tuskin pidettyä itseni kasassa ja hillittyä pakokauhuni siitä, että kehossani on jotain, mikä ei kuulu minuun. Melkein kuin kasvain.

Saanko kysyä miksi koit oman lapsesi sinulle vieraaksi ja halusit sen mahasta pois?

Oman lapsen tunteminen mahassa on mitä ihanin asia.

Haluaisin vain tietää miksi sinä ajattelit tällä tavalla.

Ap mene neuvolaan ja kysy sieltä, mitä täällä kyselet?!?

Fyysisesti kun sikiön liikkeet alkoivat tuntua, esikoisesta rv 17 ja kuopuksesta rv 14.

Henkisesti tunsin heti. Molemmista raskauksista vain "tiesin" eräänä päivänä, että nyt on tärpännyt. Mulla oli molemmat raskaudet alusta loppuun oireettomat ja kuukautiskierto tosi epäsäännöllinen, joten siitäkään ei voinut laskea.

Muistan vieläkin kun mulle valkeni, että olen esikoisesta raskaana. Olin kaupassa kun tunne tuli. Hain samantien raskaustestin ja aamulla testissä loisti kaksi viivaa. Kuopuksesta olin töissä kun yhtäkkiä iski tunne, että nyt se on tapahtunut. Aamulla testissä jälleen plussa.

Esikoista tehtiin 8kk ja kuopusta 9kk ja missään muussa vaiheessa ei tullut tuollaista "tietoa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli vauva istukan takana, joten en tuntenut juurikaan potkuja koko raskauden aikana. Kolmannella kuulla tunsin sellaista poreilua vatsassa. Myöhemmin joissakin asennoissa maatessa tunsin myös potkuja.

Minä olin siitä vääränlainen raskaanaolija, että minua ahdisti ihan hirveästi se, että sisälläni on toinen olento. En tuntenut mitään raskausonnea enkä huokaillut ilahtuneena, kun silloin tällöin joku potku tuntui. Sain töin tuskin pidettyä itseni kasassa ja hillittyä pakokauhuni siitä, että kehossani on jotain, mikä ei kuulu minuun. Melkein kuin kasvain.

Saanko kysyä miksi koit oman lapsesi sinulle vieraaksi ja halusit sen mahasta pois?

Oman lapsen tunteminen mahassa on mitä ihanin asia.

Haluaisin vain tietää miksi sinä ajattelit tällä tavalla.

Ehkä se johtui siitä, että minulla on kahdesti ollut kasvain, joka on leikattu pois. Vauva tuntui samalla tavalla joltain, joka elää ja kasvaa minussa enkä voi mitenkään kontrolloida asiaa. Mutta luulen silti, että ilman kasvaimiakin olisin inhonnut raskaana olemista ja sitä, että kohdussani on sikiö. Ehkä sinusta lapsen tunteminen mahassa oli elämän kutkuttavin asia, minulle se oli vastenmielistä. Lapsi oli silti hartaasti toivottu ja rakastettu.

Samalla tavalla inhosin suuresti imettämistä. Sen sijaan vauva sylissä mukavassa asennossa, katse- ja ihokontakti sekä tuttipullo - se oli mukavaa.

Jos voisi tehdä lapsen ilman raskaana olemista ja synnyttämistä, tekisin toisenkin. Imettäminenhän ei ole ongelma, tai siis imettää ei tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli vauva istukan takana, joten en tuntenut juurikaan potkuja koko raskauden aikana. Kolmannella kuulla tunsin sellaista poreilua vatsassa. Myöhemmin joissakin asennoissa maatessa tunsin myös potkuja.

Minä olin siitä vääränlainen raskaanaolija, että minua ahdisti ihan hirveästi se, että sisälläni on toinen olento. En tuntenut mitään raskausonnea enkä huokaillut ilahtuneena, kun silloin tällöin joku potku tuntui. Sain töin tuskin pidettyä itseni kasassa ja hillittyä pakokauhuni siitä, että kehossani on jotain, mikä ei kuulu minuun. Melkein kuin kasvain.

Saanko kysyä miksi koit oman lapsesi sinulle vieraaksi ja halusit sen mahasta pois?

Oman lapsen tunteminen mahassa on mitä ihanin asia.

Haluaisin vain tietää miksi sinä ajattelit tällä tavalla.

Ehkä se johtui siitä, että minulla on kahdesti ollut kasvain, joka on leikattu pois. Vauva tuntui samalla tavalla joltain, joka elää ja kasvaa minussa enkä voi mitenkään kontrolloida asiaa. Mutta luulen silti, että ilman kasvaimiakin olisin inhonnut raskaana olemista ja sitä, että kohdussani on sikiö. Ehkä sinusta lapsen tunteminen mahassa oli elämän kutkuttavin asia, minulle se oli vastenmielistä. Lapsi oli silti hartaasti toivottu ja rakastettu.

Samalla tavalla inhosin suuresti imettämistä. Sen sijaan vauva sylissä mukavassa asennossa, katse- ja ihokontakti sekä tuttipullo - se oli mukavaa.

Jos voisi tehdä lapsen ilman raskaana olemista ja synnyttämistä, tekisin toisenkin. Imettäminenhän ei ole ongelma, tai siis imettää ei tarvitse.

Varmaan aika yleistä että hetkittäin tulee ahdistus että joku ylimääräinen kasvaa sinussa. Minulla nyt rv30 ja varsinkin vähän aiemmin noita ahdistus kohtauksia tuli paljon.

Tuntuu kuin olisi ollut parin kuukauden darra&oksutauti ja mahassa joku ihme mötikkä tiellä kun kumartelee yms. Yhdessä ultrassa käyty mutta jotenkin en oikein tajua todella olevani raskaana. Nyt vko 13 ja kovasti toivottu ja odotettu vauva. Jotenkin oudosti tähän outoon ja huonoon oloon vaan tottuu eikä ajattele että uutta elää tässä haudotaan, vaikea selittää 😁

Varmaan tuntuu konkreettisemmalta kun alkaa liikkeet tuntua.

Tsemppiä ja onnea raskauteen ap! 😊