Lue keskustelun säännöt.
Voiko lihavuus olla geeneissä?
16.04.2016 |
Mä aloin miettimään, kun mun yksi lapsuuden tuttu on ollut niin pienestä asti kun vaan muistan lihava/pullea. Asui silloin naapurissa ja ollaan varmaan 3vuotiaina alettu leikkimään toistemma kanssa. Muistiani virkistää myös kaikki vanhat valokuvat.
Ihmettelen asiaa, siksi, koska tämän tuttuni sisarus on kuitenkin hyvin hoikka. Vanhemmista äiti on sellanen melko pyöreä ja isä taas aika hintelä. Uskoisin kuitenkin, että lapset syövät samaa ruokaa kotona? Tää munkaan kaveri ei ole mikään kotilössykkä, että aktiivinen ihminen kuitenkin. Miksi jotkut lapsena pulleat vaan jäävät pulleiksi, vaikka söisi hyvin ja liikkuisi?
Onko muilla mitään samanlaisia esimerkkejä, joissa perheen lapset ovat toiset laihoja ja toiset lihavia?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Geenit ei saa ketään lihomaan. Geeneissä voi olla herkkyys lihoa huomattavasti helpommin kuin esim. sisarus mutta KUKAAN EI tule lihavaksi geenien takia!
No todellakin tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsyy lihavuuteen on niissä elämäntavoissa. Mikään geeni ei tunge ruokaa suuhusi samalla kun istuskelet sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenit ei saa ketään lihomaan. Geeneissä voi olla herkkyys lihoa huomattavasti helpommin kuin esim. sisarus mutta KUKAAN EI tule lihavaksi geenien takia!
No todellakin tulee.
Todellakaan EI tule. Herranjumala :D
Vierailija kirjoitti:
Mä aloin miettimään, kun mun yksi lapsuuden tuttu on ollut niin pienestä asti kun vaan muistan lihava/pullea. Asui silloin naapurissa ja ollaan varmaan 3vuotiaina alettu leikkimään toistemma kanssa. Muistiani virkistää myös kaikki vanhat valokuvat.
Ihmettelen asiaa, siksi, koska tämän tuttuni sisarus on kuitenkin hyvin hoikka. Vanhemmista äiti on sellanen melko pyöreä ja isä taas aika hintelä. Uskoisin kuitenkin, että lapset syövät samaa ruokaa kotona? Tää munkaan kaveri ei ole mikään kotilössykkä, että aktiivinen ihminen kuitenkin. Miksi jotkut lapsena pulleat vaan jäävät pulleiksi, vaikka söisi hyvin ja liikkuisi?
Onko muilla mitään samanlaisia esimerkkejä, joissa perheen lapset ovat toiset laihoja ja toiset lihavia?
Mulla on poika 6v joka alkoi lihomaan noin vuosi sitten ja lihoo ja lihoo vaan vaikka kuinka yritän ennaltaehkäistä! Poika painaa nyt 33 kg, on todella pyöreä ja liikkuminen on kömpelöä. On kuitenkin kova menemään ja tekemään mutta surkuhan se on kun meno on sellaista lyllertämistä jo tuon ikäisellä. Kehitys on jäljessä, varsinaista diagnoosia ei ole mutta alan olla päivä päivältä varmempi että kaikki ei ole hyvin. Läpäisee kaikki testit ja ajaa pyörällä ja luistelee ja kaikki tekemiset onnistuu mutta sosiaalisten taitojen puuttuminen ja tuo lihominen huolettaa. Sisko on 11v ja hoikka, paino noin 40-41. Isoveli on normaali teini ja samaa ruokaa syö kaikki, koululaiset vielä syövät karkkia omissa menoissaan, meillä kotona ei karkkeja ole juuri nuorimmaisen paino-ongelmien takia. Tilanne on todella huolestuttava, kaikkeni yritän että saisin eskaripojan "normaaliksi" koululaiseksi.
Lihavuudelle altistavia tekijöitä voi geeneistä löytyä, lihavuus silti tuskin on geeneissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenit ei saa ketään lihomaan. Geeneissä voi olla herkkyys lihoa huomattavasti helpommin kuin esim. sisarus mutta KUKAAN EI tule lihavaksi geenien takia!
No todellakin tulee.
Todellakaan EI tule. Herranjumala :D
Esim. Prader Willi on syndrooma, jossa geenivirhe väistämättä aiheuttaa lihomisen. Energiantarve on vain pieni terveen ihmisen tarpeesta. Nälkä on koko ajan. Vaikka valvottuna saataisiin nämä ihmiset pidettyä erittäin tiukalla ruokavaliolla, he lihovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenit ei saa ketään lihomaan. Geeneissä voi olla herkkyys lihoa huomattavasti helpommin kuin esim. sisarus mutta KUKAAN EI tule lihavaksi geenien takia!
No todellakin tulee.
Todellakaan EI tule. Herranjumala :D
Esim. Prader Willi on syndrooma, jossa geenivirhe väistämättä aiheuttaa lihomisen. Energiantarve on vain pieni terveen ihmisen tarpeesta. Nälkä on koko ajan. Vaikka valvottuna saataisiin nämä ihmiset pidettyä erittäin tiukalla ruokavaliolla, he lihovat.
Mutta tämä syndrooma EI tunge sitä ruokaa heidän kurkkuunsa, eihän!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustu FTO-geeneihin http://www.snpedia.com/index.php/FTO ja tämän lisäksi epigeneettiseen ohjelmoitumiseen http://www.nature.com/scitable/topicpage/Obesity-Epigenetics-and-Gene-R…
.. ja tiedoksi, että tuo rottakoe on vahvistettu ihmisillä (identtisillä kaksosilla), joista toisen laihdutettua ohelmoitui hänen geeninsä siten, että kulutti 500 kcal vähemmän energiaa kuin kaksoisveljensä, vaikka painoivat saman verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenit ei saa ketään lihomaan. Geeneissä voi olla herkkyys lihoa huomattavasti helpommin kuin esim. sisarus mutta KUKAAN EI tule lihavaksi geenien takia!
No todellakin tulee.
Todellakaan EI tule. Herranjumala :D
Esim. Prader Willi on syndrooma, jossa geenivirhe väistämättä aiheuttaa lihomisen. Energiantarve on vain pieni terveen ihmisen tarpeesta. Nälkä on koko ajan. Vaikka valvottuna saataisiin nämä ihmiset pidettyä erittäin tiukalla ruokavaliolla, he lihovat.
Mutta tämä syndrooma EI tunge sitä ruokaa heidän kurkkuunsa, eihän!?
Ei mutta aiheuttaa sen, että he lihovat alle 1000 kalorin vuorokausimäärällä. Eli lihominen johtuu virheestä geenissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenit ei saa ketään lihomaan. Geeneissä voi olla herkkyys lihoa huomattavasti helpommin kuin esim. sisarus mutta KUKAAN EI tule lihavaksi geenien takia!
No todellakin tulee.
Todellakaan EI tule. Herranjumala :D
Esim. Prader Willi on syndrooma, jossa geenivirhe väistämättä aiheuttaa lihomisen. Energiantarve on vain pieni terveen ihmisen tarpeesta. Nälkä on koko ajan. Vaikka valvottuna saataisiin nämä ihmiset pidettyä erittäin tiukalla ruokavaliolla, he lihovat.
Mutta tämä syndrooma EI tunge sitä ruokaa heidän kurkkuunsa, eihän!?
No ei toki, mutta oletetaan, että olet mies ja minä laitan 100 alastonta naista ympärillesi, valmiina naimaan ja sonon sinulle, että ei saa tulla seisakkia, niin voitko oikeasti hallita penistäsi niin hyvin, ettei tulisi seisokkia? Tilanne on biokemiallisesti täysin sama.
Lisätään vielä perspektiiviä: sokereilla saat aivoihin tilanteen, jossa leptiini ja ghreliini ei enää toimi. Eli terveen lapsen erottaa siitä, että kun sille antaa keksin, tulee hänestä villi (= polttaa energiaa) kun taas sairas (leptiiniresistentti) lapsi pyytää toista. Tämä on ns. graalin malja lihavuustutkimuksessa miksi leptiini ei enää toimi. Ihminen ei nimittäin syö yli tarpeensa (ei pysty syömään) jos biokemia toimii oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä lisätään sen verran perspektiiviä, että lihavuusleikkaus korjaa tämän ongelman siksi, että ne solut, jotka kylläisyyden säätelyyn ja energian kulutukseen osallistuu, tuhoutuu. Eli vatsalaukun pienennys ei ole se laihtumisen aiheuttaja, vaan korjaantuva hormonitoiminta.
On se geeneissä. Vaikka tietysti lihavuusgeenin kantaja voi olla laiha tiukalla ruokavaliolla, kun taas toinen pysyy ilmankin.
Koirissa ja kissoissakin on suuria eroja, lihovatko vai ei, vaikka syövät samaa ruokaa ja sitä on aina tarjolla ainakin kuivana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja isäni ollaan pulleita ja alttiita lihoomaan helposti. Äitini ja siskoni taas ovat luonnostaan hoikkia eikä aina tartte mittailla joka suupalaa.
Mä oon siis saanut geenejä isän suvusta, jossa on paljon lihavia.Ei ole olemassa mitään hoikkuutta luonnostaan. Lopettakaa etsimästä niitä syitä kaikkealta muualta kuin itsestänne, niin asia helpottuu.
Nojaa.. Ehkä ilmaisin väärin? En kuitenkaan etsinyt syitä mihinkään. En siihen, että olen siskoani suurempi kokoinen tai miksi äitini on hoikka. Minusta ihminen vaan voi olla laiha luonnostaan, jotkut ei vaan lihoa yhtä helposti. Jos minä ja siskoni syötäisiin saman verran lihottavaa ruokaa vaikka kuukauden verran, niin veikkaan, että mulle ne kaikki kertyisi, kuten taas siskostani tuskin näkyisi mitään ulospäin.
:)
Ei se lihova ole sairas vaan pikemminkin se laihana pysyvä. Lihominen on luonnon oloissa järkevää ravinnonsaannin vaihdellessa. Toissa vuosisadalla Suomessakin kuoltiin nälkään katovuosina.
Lihavuus tuskin voi olla geeneissä. Miettikääpä vaikka näitä TV:n laihdutusohjelmia, kuten Jutan puolen vuoden superdieetit, suurin pudottaja tai rakas sinusta on tullut pullukka. Näissä kilpailijat ovat aina ohjelman alussa todella lihavia, sitten tekevät täydellisen elämänmuutoksen, muuttamalla ruokavaliotaan ja alkamalla liikkua ja puolessa vuodessa laihtuvat poikkeuksetta kaikki useita kymmeniä kiloja. Jos lihavuus olisi geeneistä kiinni, niin kai näissä ohjelmissa joskus tulisi vastaan joku kilpailija, joka ei laihtuisi vaikka mitä tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja isäni ollaan pulleita ja alttiita lihoomaan helposti. Äitini ja siskoni taas ovat luonnostaan hoikkia eikä aina tartte mittailla joka suupalaa.
Mä oon siis saanut geenejä isän suvusta, jossa on paljon lihavia.Ei ole olemassa mitään hoikkuutta luonnostaan. Lopettakaa etsimästä niitä syitä kaikkealta muualta kuin itsestänne, niin asia helpottuu.
Nojaa.. Ehkä ilmaisin väärin? En kuitenkaan etsinyt syitä mihinkään. En siihen, että olen siskoani suurempi kokoinen tai miksi äitini on hoikka. Minusta ihminen vaan voi olla laiha luonnostaan, jotkut ei vaan lihoa yhtä helposti. Jos minä ja siskoni syötäisiin saman verran lihottavaa ruokaa vaikka kuukauden verran, niin veikkaan, että mulle ne kaikki kertyisi, kuten taas siskostani tuskin näkyisi mitään ulospäin.
:)
Vaikka olisitte identtisiä kaksosia, niin epigeneettinen ohjelmoituminen tapahtuu jo kohdussa. Eli voi olla, että siskosi on saanut kohdussa ollessaan vähemmän ravinteita ja näin ollen ohjelmoinut "vähäenergisen maailman" geenit päälle. Sama mekanismi toimii mm. siinä miksi identtisistä kaksosista toinen voi olla syöpäalttiimpi / affiniteettiä sairauksiin enempi kuin toisella.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus tuskin voi olla geeneissä. Miettikääpä vaikka näitä TV:n laihdutusohjelmia, kuten Jutan puolen vuoden superdieetit, suurin pudottaja tai rakas sinusta on tullut pullukka. Näissä kilpailijat ovat aina ohjelman alussa todella lihavia, sitten tekevät täydellisen elämänmuutoksen, muuttamalla ruokavaliotaan ja alkamalla liikkua ja puolessa vuodessa laihtuvat poikkeuksetta kaikki useita kymmeniä kiloja. Jos lihavuus olisi geeneistä kiinni, niin kai näissä ohjelmissa joskus tulisi vastaan joku kilpailija, joka ei laihtuisi vaikka mitä tekisi.
Oikein muuten, paitsi et näe heitä viiden vuoden kuluttua. Kuka tahansa voi laihduttaa vuodessa järkyttäviäkin määriä, mutta yli 90% epäonnistuu 5v+ tarkastelujaksolla.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin sisaruksistani kaikkein pyylevin, vaikka söin ja liikuin samalla lailla kuin muut. Ainoastaan annosten koossa oli eroja. Eikä ne olleet mitään suuria eroja. Pari kalapuikkoa enemmän, muita vähemmän salaattia jne. Hain muita herkemmin santsiannoksen, kun ruoka oli mielestäni hyvää. Ei mitään semmoista, mihin olisi hirveästi kiinnittänyt huomiota.
Monelle tuntuu olevan vaikeaa hahmottaa sitä, että vaikka lapsille on samaa ruokaa tarjolla, se ei tarkoita sitä, etteikö näiden syömisissä voisi olla eroja. Ja ei tarvitse olla hälyttävän suuria eroja, jotta esim. painossa alkaisi näkyä selviä eroja.
Samoin kuin liikunnankin suhteen. Lapset saattavat ulkoilla ja liikkua saman määrän, mutta toinen voi olla paljon aktiivisempi. Olen törmännyt lapsiin, jotka liikkuvat kokoisekseen paljon tarkoittaen sitä, että esim. ryhmäpeleissä saattavat hakeutua semmoiseen rooliin, jossa tarvitsee tehdä vähäisin fyysinen suoritus. Muiden juostessa hiki hatussa, yksi juoksee semmoista vauhtia, ettei rasitu.
Lihominen ei vaadi jatkuvaa mässäilyä kokoajan maaten paikalla. Yksi pienikin huono tapa voi helposti lihottaa, kunhan sitä toteuttaa tarpeeksi tiheästi.
Aivan!
Olimme lomalla kaksilapsisen perheen kanssa pari viikkoa ja aterioimme lähes aina yhdessä. Perheen vanhemmat olivat aina ihmetelleet, miksi toinen lapsista on aivan hoikka ja toinen huomattavasti tukevampi (ei kauhean lihava, mutta ero oli hyvin selvä). Jankuttivat tätä "samaa ruokaa" ja "samaa liikuntaa".
Noh... viikkojen aikana huomasin, että isompikokoinen otti aina vähän enemmän kuin toinen. Toinen otti kaksi keksiä ja puoli lasia mehua, toinen kolme keksiä ja koko lasin mehua, toinen kolme nakkia, toinen neljä jne. Kun tämä tapahtuu joka päivä miltei joka ruokailun yhteydessä, niin totta kai se näkyy.
Lisäksi hoikempi oli liikkuvaisempi. Samassakin juoksuleikissä hoikempi juoksi enemmän. Odottaessa hyppi paikallaan, kun toinen seisoi jne.
Eli vanhemmat vain olivat tälle sokeita. Ei kukaan kiinnitä tuollaiseen mitään huomiota, syökö nyt yhden nakin sinne tai tänne enemmän tai vähemmän.
(paitsi minä nyt kiinnitin, koska ihan tietoisesti tarkkailin)
Omassa lapsuudenperheessäni toinen lapsista oli laiha, toinen pullea. Sama ruoka, samankaltaiset harrastukset. Laiha nirsoili ruuan kanssa, pullea söi hyvällä ruokahalulla kaikkea. Pullea oli luonteeltaan rauhallisempi ja viihtyi piirtämässä/lukemassa/telkkarin ääressä, laiha ei pysynyt minuuttiakaan paikallaan.