Onko sinulle ollut hyötyä koululiikunnasta?

ei. ei mitään.

todennäköisesti aiheutti minulle 9 vuoden piinallaan verenpainetaudin.

Ei, mutta sai minut inhoamaan ja häpeämään liikuntaa ilmeisesti loppuelämäkseni...

Ei.

Teoriassa koululiikunnan ajatus on hyvä, mutta käytännön toteutus menee yleensä pahasti pieleen.

Ei. Ihan hyvin olisin pärjännyt ilmankin.

On. Liikunnan kymppi painottui erityisesti alalla jonne hakeuduin opiskelemaan ja jolla olen sittemmin tehnyt töitä 20 vuotta.

Lisäksi liikunta oli pääsääntöisesti ihan kivaa. Sattui hyvät opettajat ja hyvä luokka.

Juna ei pysähtynyt sinun kohdallasi jatka istumista ja ihmettelemistä.

Itse olen kiitollinen kuinka sain tutustua eri lajeihin. Osa kivoja ja osa ihan perseestä. Osa niistä on jäänyt harrastukseksikin esim. kuntosali.

Syvä inho kaikkea liikkumista kohtaan.

Kyllä. Ainakin sen tiedän liikunta tuntien ansiosta, että en pidä hiihtämisestä, suunnistamisesta, jalkapallosta...

Oli koululiikunta keskkeytti päivän istumisen jaksoi taas loppu päivän istua. Tutustutti erilajeihin sai innostumaan liikunnasta ja urheilusta. Löysin liikunnan opettajani innostamana harrastuksen jonka parissa olen edelleen.

Ei ne itse liikuntatunnit vaan ne hikiset kylmänkarseat pukukopit, joissa joukkopukeuduttiin, yöks. Parempi olisi ollut vaikka urheilupäivä silloin tällöin eli kotona päälle ja koko päivän liikuntapäivä ja kotiin suihkuun. En mene enää minneen urheilulajiin mukaan, jossa on pukukoppeja esim. uimahalleihin. En tiedä, mikä niissä on niin epämiellyttävää, koko ilmapiiri hajut, toisten pälyily, ... ja ehkä se paleleminen.

Ei. Olin niitä, jotka valittiin aina viimeisenä joukkueeseen ja liikunnannumero oli todistuksen huonoin. Koska ei kiinnosta tehdä mitään, jossa jo lähtökohtaisesti olen huono, meni vuosia etten harrastanut liikuntaa. Vasta lähempänä keski-ikää olen tajunnut, että olen huono pallopeleissä ja nopeudessa, mutta olen hyvä kestävyyttä vaativissa lajeisss, kuten pitkänmatkan juoksussa. Olen myös sitkeä, joten minulle sopii myös lajit, joissa mennään äärirajoille, kuten Crossfit.

Ei todellakaan. Olen aina harrastanut paljon omatoimista liikuntaa, mutta siitä huolimatta ollut ylipainoinen koko ikäni. Tämän vuoksi koululiikunta oli täyttä helvettiä ja on suoranainen ihme, miten edelleen siitä huolimatta viitsin ylipäänsä liikkua. Koululiikunnassa opettaja ja kanssaoppilaat tuntuvat tekevän parhaansa traumatisoidakseen "heikommat" oppilaat loppuiäkseen.

Ei. Se permanettitukkainen kestorusketustekoblondi sai mut vihaamaan koululiikuntaa. Ämmä yritti olla niin nuorekas, talvisin joku lyhyt neonvärinen lyhyt toppatakki ja moonbootsit. Ai, että mä nautin, kun näin sen kuolinilmoituksen, oli kuollu aikas nuorena. Terveisiä vaan Åbostadiin.

Vierailija kirjoitti:

Juna ei pysähtynyt sinun kohdallasi jatka istumista ja ihmettelemistä.

Olipas kryptistä. Joku yritys sarkasmissa?

Ei mitään positiivista jäänyt mieleen. Talvella pelkkää hiihtoa. Kävin pientä koulua syrjäkylällä 30 v sitten. Yritän nyt liikkua terveysmielessä.

Elinikäisen pallokammon.

Ei. Lähinnä siitä on ollut haittaa, kun opin, että olen huono kaikessa liikunnassa ja koululiikunta vei liikunnan ilon loppuelämäksi. Nyt kolmekymppisenä kamppailen ahdistuksen kanssa, kun pitäisi liikkua, mutta meneminen ryhmäliikuntatunneille, salille, lenkille tms. missä ihmiset näkevät ja on mahdollista joutua pilkan kohteeksi, tuntuu mahdottomalta. Säännöllisin väliajoin kyllä yritän aloittaa jotakin, mutta aina se tyssää jossain kohtaa kun pitää niin kovasti tsempata ja psyykata, että pystyn menemään liikuntatunnille, aina tulee se kerta kun en jaksakaan tsempata ja sitten se jää. 

Yhden olen löytänyt mistä saan liikkumisen iloa ja se on luonnossa liikkuminen, mutta en tiedä voiko sitä laskea oikeaksi liikunnaksi. 

Mielestäni koululiikunnasta pitäisi lopettaa kaikki mittaaminen ja vertailu, ja lähteä siitä että kaikki saavat tuntea liikkumisen iloa huolimatta siitä miten hyvä tai huono on. Niille, jotka tahtovat suorittaa ja saada numeron, voisi olla erikseen oma ryhmä. Suomalaiset liikkuvat aivan liian vähän ja liikuntaintoa ei todellakaan lisätä siten, että lytätään itsetunto jo lapsesta ja tolkutetaan, että olet huono ja epäliikunnallinen. Myös meillä epäliikunnallisilla on oikeus liikkua ja saada siitä iloa ilman että sitä huonoutta hierotaan koko ajan naamaan.

Ei ollut, ei kouluaikana eikä myöhemminkään elämässä. Rakastin ns. lukuaineita, ja liikuntatunnit olivat mulle täysin hukkaan heitettyä aikaa.

Liikuntaa sain ihan tarpeeksi, kun joka päivä kuljin koulumatkan (edestakaisin 12 kilometriä), keväällä ja syksyllä pyöräillen ja talvisaikaan hiihtäen tai kävellen.

Haittaa pikemminkin. Lapsena tykkäsin kovasti hiihdellä kotimme ympäristössä, mutta muutama vuosi peruskoulun pakkoliikuntaa piti huolen siitä etten ole hiihtänyt nyt 25 vuoteen. Luistelemaan en edes oppinut, v-tti niin paljon se pakkopakkopakko. Onneksi löysin myöhemmin muita lajeja joitten kautta on tullut liikuttua.