Lue keskustelun säännöt.
Pitikö rakenneultran sukupuoliveikkaus paikkansa?
16.04.2016 |
Ultraaja sanoi, että pojalta näyttää ja olin tosi yllättynyt koska mulla oli niin tyttöolo.
Tyttöolo ei ole edelleenkään kadonnut minnekään ja kuulinkin nyt yhdeltä kaverilta että hänen tutulleen oli käynyt niin, että pojaksi veikattu olikin sitten tyttö. Jotenkin vielä elättelen toiveita että äidinvaistoni on oikeassa ja en ainakaan uskalla ostella poikamaisia vaatteita vauvalle.
Olen ainakin itse ihan siinä käsityksessä että aikamoista arpapeliä noi kätilöiden rakenneultraveikkaukset. Joku sanoi että 50% mahdollisuus että arvaus menis oikeaan että en ainakaan vielä ala miettimään liikaa poikanimiä.
Miten teillä muilla? Pitikö ultran ennustus paikkansa ja kertokaa vielä että kumpaa sukupuolta siis veikattiin.
Kommentit (62)
Ekasta ultran kuva oli huono, eivätkä halunneet kertoa sukupuolta. Sanoivat kyllä ihan kuin siellä jotain vilkkuisi. Toisessa opettivat uutta ultraajaa ja katsoivat kaikki tosi tarkkaan näin itsekin että poika oli. Ja mulla on kaksi poikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap... ne sun unet ovat niitä toiveita ja haaveita mitä pyörittelet mielessä päivät pitkät.
Ei niissä mitään väärää ole, mutta kyllä se olisi tärkeää tiedostaa se totuus että sieltä voi tulla myös se ultraajan arvelema poika. Sieltä on varmuudella tulossa ihana vauva ja sehän se tärkeintä ja oikeasti kaikista ihaninta on!
Ehkä kuvitelet että tyttö olisi sitten sellainen ja tällainen, ehkä samanlainen kuin sä pienenä mutta suuri mahdollisuus on että ne mielikuvat romuttuisivat pahasti. Itse kun sain kuulla, että esikoiseni olisi tyttö niin heti ajattelin että sieltä on tulossa samanlainen rauhallinen pikkuprinsessa kuin itsekin olin, mutta voi hyvänen aika kuinka väärässä olin. Lastani ei todellakaan kiinnostanut prinsessajutut pienenä ja rauhallisuus oli hyvin vieras käsite. Poika kun syntyi sitten toiseksi lapseksemme, niin hän taas oli luonteeltaan ja tempperamentiltaan hyvin samanlainen kuin minä. Poika pienenäkin aina halusi olla mukana mun touhuissa. Lempipuuhiamme oli kokkaaminen, leipominen, ompelu, siivoaminen, kaupoissa käynti :D Ja tyttö mieluiten viiletti menemään naapuruston poikien kanssa tai oli enemmän kiinnostunut autojutuista isänsä kanssa.
Nyt kun molemmat lapsemme ovat jo teini-iässä niin taas ne erot huomaa selkeästi. Tyttömme on edelleen se villimpi tapaus, aina menossa ja mieluiten ei kertoisi meille minne oikeasti on menossa. Teini-ikäisen tyttömme angstailutkin ovat aika raastavia ja poikamme taas ottaa nämä teini-iän henkiset muutokset jotenkin paljon syvällisemmin ja haluaa enemmän keskustella asioista minun kanssani. Eli todellakin lapset ovat niin omia persoonia, ei sukupuolistereotypioiden vankeja! :)