Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taidanpa avata Pandoran lippaan, mutta...
21.02.2006 |
Ollaan tässä oltu lomalla neljä päivää (molemmat vanhemmat siis työelämässä) ja kyllä on alkanut käydä kotiäitejä kateeksi! Olen joka päivä leiponut, laittanut ruoat, tehnyt iltapalksi jotain kivaa (kiisseliä, köyhiä ritareita yms.), siivonnut, ollaan ulkoiltu monta tuntia päivässä jne. Silti on ollut aikaa vaan olla, katsella lätkää, lukea kirjoja ja käydä lenkillä.
En ikinä ehtisi/jaksaisi tehdä tätä kaikkea työviikolla!
Ei oikein enää riitä ymmärrystä kotiäideille jotka valittavat kuinka ei ehdi ja ei jaksa, eikä mieskään työpäivän jälkeen siivoa/laita ruokaa! Jokaisen kannattaisi kokeilla perheellisenä työelämää ennen kuin alkaa kovasti narisemaan!
Kommentit (24)
Ai niin kotiäitiyshän on pelkkää raatamista ja helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sitten kun on ollut k a u a n kotona eikä ole aikuisia ihmisiä juttukaverina niin kyllä työhön meno on juhlaa vaikka ei sitten niin paljon enää leipoa jaksakkaan kun ennen.
Siinä vaiheessa oli rankinta kun kaikki neljä olivat alle 5 vuotiaita. Nyt kun olen töissä ja nuorinkin jo 4vuotta, lomat ovat aivan autuaita. Saa nukkua ja lapset vetävät vaatteet itse päälle ja imuroivat omat huoneensa ja keräävät lelut yms.
Hyvin aika kyllä riitti kotona ollessakin. Kaipaan monesti sitä kiireetöntä ja leppoisaa aikaa kun sai tehdä hommat omaan tahtiinsa. Nyt toisaalta on kiire töiden jälkeen lämmittää ruoka, kuulustella isompien läksyjä, kuunnella pienempien päiväkotijutut, tehdä seuraavan päivän ruoka valmiiksi, pyykit yms.
Kotiäitinä oli helpompaa. Upeaa se olisi ollut jos olisi saanut nukkua tarpeeksi.
Alue: Aihe vapaa
Kun on kokemusta sekä työelämästä lasten vanhempana ja kotiäitinä, on jonkin verran perspektiiviä nähdä tämä kotielämän helppous. Ja mukavuuskin, kunhan tajuaa hommata itselleenkin muutakin elämää kuin kotona pyörimisen.
Minulla on kaksi uhmäikäistä, yksi vaikeavammainen murrosikäinen ja yksi rasittavan hankalaa murrosikää elävä lapsi ja silti minulla on aikaa istua tässä tietokoneellakin.