Taidanpa avata Pandoran lippaan, mutta...
Ollaan tässä oltu lomalla neljä päivää (molemmat vanhemmat siis työelämässä) ja kyllä on alkanut käydä kotiäitejä kateeksi! Olen joka päivä leiponut, laittanut ruoat, tehnyt iltapalksi jotain kivaa (kiisseliä, köyhiä ritareita yms.), siivonnut, ollaan ulkoiltu monta tuntia päivässä jne. Silti on ollut aikaa vaan olla, katsella lätkää, lukea kirjoja ja käydä lenkillä.
En ikinä ehtisi/jaksaisi tehdä tätä kaikkea työviikolla!
Ei oikein enää riitä ymmärrystä kotiäideille jotka valittavat kuinka ei ehdi ja ei jaksa, eikä mieskään työpäivän jälkeen siivoa/laita ruokaa! Jokaisen kannattaisi kokeilla perheellisenä työelämää ennen kuin alkaa kovasti narisemaan!
Kommentit (24)
Mun lapset oli 3v2kk ja 1v4kk, kun aloitin monimuoto-opiskelun. Lapset pysyivät kotihoidossa. 40ov sain 9kk aikana suoritettua. Olen yh. Isompi lapsi on kroonisesti sairas. Koti oli puhdas, sekamelskaa saattoi silti esiintyä. Ruuat tein itse leipiä myöten. Lasten kanssa muovailtiin, tehtiin nukketeatteri, käytiin museoissa/elokuvissa, laulettiin ja leikittiin. Kyllä sitä nuorena jaksaa!
Vierailija:
Kyllä sitä nuorena jaksaa!
mies on kotihoidontuella ja hänelle sopii koti-isinä oleminen,kuin nenä naamaan=) lapsen kanssa puuhailevat päivät ja käyvät kylässä ja lenkkeilemässä...koti on siisti,kun tulen kotiin ja ruoka odottaa valmiina..
itse en varmasti pystyisi samaan
On se hienoa että sää lomalla viittit kotona puunata! =)) Mutta puunaatko kun tuut töistä vai onko koti heti sottanen (koska olet töissä et ehdi) ja jos olisit puoli vuotta kotona niin olisiko koti millasessa kunnossa? -Muistele vaikka apuna minnonen oli siivouksen taso ja kuinka monta lättyä paistoit viikossa kun olit kotona.
Mää oon vielä kevään kotiäitinä ja välillä kerkeen tekeen vaikka mitä.
Nytkin on jopa viikon ollu mielettömän hyvin kaikki paikat. Mutta toista se on kun mua väsyttää, tai lapset on väsyneitä, mies on väsyny.
Siivous on ollu musta aina pieni juttu ja äkkiä sitä siivoo pyykit koneeseen, tyhjää ja täyttää astianpesukoneen ja imuroittee. Sitä saa pitää mielen ihan tosissaan virkeenä että olisi reipas eikä huokailis päivät pitkät! Sillon pelkkä astiakoneen tyhjentäminen on suuren ponnistelun tulos..
ja mieluummin kotona kuin töissä. Kotona on aidosti aikaa olla ja lekotella. Ainoa mikä jää puuttumaan ovat ketjusaa aiemmin mainitut sosiaaliset kontaktit, joiden puute alkaa rassata. Ihminen on kuitenkin yhteisöllinen eläin.
Kun tekee pari tuntia viikonloppuna jotain sellaista, josta tulee hyvä mieli sekä itselle että muille, jaksaa paljon paremmin viikollakin. Muistakaa myös, ettette jätä kaikkia normaaleja ihmissuhteitanne heitteille, vaikka kotona olettekin. Työtovereihin ja ystäviin voi pitää yhteyttä muulloinkin kuin töissä ollessa.
Lasten kerhojen kautta on mahdollisuus saada itselleen sellaista seuraa, jolla on samanlainen elämäntilanne kuin itsellä kotona ollessa.
Kyllä sitä löytyy aikuistakin seuraa, kunhan ei hautaudu neljän seinän sisälle.
sitä samaa, samat hommat aloitat aina alusta, puudut, ryydyt turhaudut, ja lopulta menet töihin.
Nautit uudesta elämästäsi, kunnes jonkin ajan kuluttua alat haikailla kotiäitiydestä joka olisi juuri tätä:
Vierailija:
Olen joka päivä leiponut, laittanut ruoat, tehnyt iltapalksi jotain kivaa (kiisseliä, köyhiä ritareita yms.), siivonnut, ollaan ulkoiltu monta tuntia päivässä jne. Silti on ollut aikaa vaan olla, katsella lätkää, lukea kirjoja ja käydä lenkillä.
Ehkä se on tapa hakea hyväksyntää? Tai sitten he eivät ole työelämässä olleetkaan kuin satunnaisesti.
Kotona on tuhat kertaa helpompaa kuin töissä. Ikuista lomaa, sanoisin.
Vierailija:
Kotona on tuhat kertaa helpompaa kuin töissä. Ikuista lomaa, sanoisin.
Vierailija:
sitä samaa, samat hommat aloitat aina alusta, puudut, ryydyt turhaudut
Eli kun ei päivän aikana muuta teekään alkaa palstailu tuntua todella ryydyttävältä hommalta. Muille se on rentoutumista.
Nimittäin lasten iällä ja lukumäärällä on myös paljon vaikutusta siihen riittääkö kotiäidillä aikaa lukemiseen sun muihin ihanuuksiin.
Mulle ainakin työn tuomat sosiaaliset kontaktit muihin ihmisiin on niin tärkeitä, että ne auttavat jaksamaan myös kotona. Nyt olen ollut kaksi vuotta kotiäitinä ja täytyy myöntää, että mieluummin kävisin töissä, kuin olisin 24/7 kotona. Rankkaa hoitaa jatkuvasti sairasta kuopusta.
mitäs silloin tuumit kun olit kotona lasten kanssa vai säntäsitkö töihin heti kun vanhempainloma loppui?
Pandora [kreik. -do:´ra:], kreikk. mytol. henkilö. Pandora oli Hefaistoksen savesta muovailema maailman ensimmäinen nainen. Athene puhalsi saveen hengen, ja näin syntynyt Pandora lähetettiin maan pinnalle mukanaan savirasia (Pandoran lipas), johon oli suljettu kaikki sairaudet ja onnettomuudet. Pandoran avattua uteliaisuudessaan lippaan kaikki ihmiskuntaa sittemmin vaivanneet sairaudet ja onnettomuudet pääsivät irralleen; vain toivo jäi lippaaseen.
...ja pitäisi vaikka viikon lomaa ja hoitaisi tällöin kotiaan, juuri niinkuin kuvailit. Ihanaahan tuo on! :D
Minä olen itse tällä hetkellä kotiäitinä yhdelle lapselle, ja nautin samalla tavoin kotona olosta, kuten sinäkin kuvailit.
Mutta eroavaisuus tuleekin siinä vastaan, että sinä käyt töissä ja tapaa varmasti työpäiväsi aikana muita aikusia, eli sinulla on aikuisia sosiaalisia suhteita. Ja juuri niitä normaali aikuinen tarvitsee.
Joten siinä vaiheessa kun niitä lapsia on vaikka sitten se kaksi, niin kerhoihihn ja kahviloihin lähteminen ei enää onnistukaan niin helposti, joten sitä alkaa pikku hiljaa seinät kaatumaan päälle, kun ei tapaa ketään muita ihmisiä päivittäin vaikka haluaisi... ja se jos mikä ihan oikeasti on ahdistavaa ja rankkaa.
Tällä hetkellä minä tosiaan vielä pystyn nauttimaan tuosta kaikesta, kun käyn 4kertaa viikossa kerhoissa lapseni kanssa, ja saan jutella muiden äitien kanssa niin paljon kuin sielu sietää. Ja sitten vielä illemmalla käydään vaunuilemassa, niin kyllä tällä tavoin jaksaakin erittäin hyvin. Niin, ja mieheni auttaa kosinhoidossa, ruoanlaitossa ja lastenhoidossa... itse asiassa hän ei auta, vaan teemme kaiken 50/50.
Mutta jos minä en pääsisi tekemään em. asioita, niin minä en kertakaikkiaan jaksaisi olla kotiäitinä, saati sitten siivota, pyykätä, laittaa ruokaa, leipoa, ommella, lukea, ja varsinkaan leikkiä ja touhuta lasten kanssa jne...
Eli kyllähän tuollainen viikon loma kotona olisi kenestä tahansa ihanaa, jos sen jälkeen taas pääsee kiinni niihin omiin juttuihinsa, eli töihin. :)
selceä provo tai muuten vaan outo juttu. kun katsoi noita lastesi ikiä, niin voi päätellä, että olet itsekin jokusen vuoden putkeen maistellut kotiäitiyden ihanuuksia ja varmaan vielä tuoreessa muistissa. enkä usko ,että on kovin auvoista ja leppoisaa ollut 4 pienen lapsosen kanssa.
Laitan kuitenkin joka päivä ruokaa, usein leivon, siivoilen, ulkoillaan, vien esikoista kerhoon ja muskariin jne. Mutta, mutta: joka päivä EI jaksa! Tulee päiviä, että ei tee mieli kun hoitaa välttämättömimmät asiat.
Ja mitä mieheen tulee: teen tietenkin suurimman osan kotitöistä, mutta en ole mikään hänen pikku kotiorjansa. Kyllä miehellekin jotain kuluu. Iltaisin hän sitten on lasten kanssa ja ohimennen siivoilee myös.
Kotonaolo on mielestäni henkisesti raskaampaa, sillä päivät kuitenkin muistuttavat toisiaan ja vaihtelua ei ihan mahdottomasti ole kun päivä kuluu ihan perustarpeiden tyydyttämiseen. Töissä on töitä myös aivoille ja sosiaalisia kontakteja. Kaikista parhaiten jaksaa silloin kun on vaihtelua eli välillä töissä, mutta joskus myös lomalla!
Muut lapset jo noin isoja. Ei mikään ihme että ehdit lueskella romaaneja ja viettää laatuaikaa. Jos nuorimmaisesi 2.5 vee olisi poika ja sulla olisi vielä kaksi pienempää lasta, niin voisi romaanien luvut olla vähän vähissä.
Kato kun me kaikki kotiäidit ei olla isojen lasten äitejä.. Nih.
Vierailija:
Lisäksi kotona ollessa tulee tehtyä useampia aterioita, mutta silti kotiäidillä on koko päivä aikaa tehdä se. Kotiäidit valittavat 24 tunnin työpäivistään, eivätkä saa edes sen aikana tehtyä mitään. Valittaminen taitaa olla niin paljon mukavampaa.