Minkälaisia toipumiskokemuksia sektiosta?

Leikkaus on aina leikkaus, joten on järkevää olla huolissaan. Itselläni on kolme sektiota takana ja aina seuraavalla kerralla yllätti, että oliko tämä näin kivuliasta ja vaivalloista. Toipuminen tapahtui kuitenkin nopeasti.



Kannattaa aloittaa " jumppa" heti leikkauksen jälkeen. Kun vaan tuntoa jaloissa löytyy, varpaiden heilutusta :-) Sairaalassa kannattaa vähän jo käveleskellä, toisena päivän päässee jo liikeellekin, ellei pyörtymisvaaraa ole. Kipulääkkeitä kipuun vaikka jo vähän etukäteen ennemmin kuin käpristellä kivun kanssa, mahan toimintaan lääkkeitä kans, jos maha puhistuu jne. Vauvan puolesta kannattaa peukuttaa/lukea esirukous myöskin.



Onnea synnytykseen!

Leikkaus oli kivuton, ei epämielyttäväkään. Sujui nopeasti ja turvallisesti, vauvat näytettiin minulle ja miehelleni heti, ennenkuin heidät vietiin lastenlääkärin tarkastukseen. Vauvat olivat kanssani heräämössä, josta pääsimme kaikki osastolle.



Seuraavana aamuna nousin ylös sängystä ja siitä eteenpäin vauvat olivat koko ajan vierihoidossa. Kotiuduimme neljäntenä päivänä leikkauksesta. Ennen kotiinlähtöä sektiohaavasta poistettiin joka toinen tikki, loput poisti äitiysneuvolan kätilö kotikäynnillä.



Leikkauksesta ensimmäisen vuorokauden ajan oli käytössä kipupumppu. Sen jälkeen söin 3 panadolia päivässä sairaalassaoloajan. Kotona otin pari kertaa särkylääkkeen, mutta kipuja ei juurikaan ollut.



Kun miehen 3 viikon isyysloma loppui, jäin kotiin kahden vauvan ja vajaa 3-vuotiaan esikoisen kanssa ja hienosti pärjättiin.



Nyt sektiosta on kulunut kohta vuosi, haava ei ole kertaakaan tulehtunut ja on näkyvissä enää hentoisena viivana bikinirajassa.

eli mut leikattiin aamulla ja vauvalla oli kaikki ok.

Olin heräämössä muistaakseni n. 3 tuntia jonka jälkeen pääsin osastolle jossa mies ja vauva odotti (en ollut saanut nähdä vauvaa aiemmin).

koko päivän olin ihan tokkurassa ja nukahtelin vähän väliä, enkä kyllä paljoa muista koko päivästä.



seuraavan päivän iltapäivänä pääsin ekan kerran sängystä ylös kipulääkkeiden avulla. haava ja koko mahan alue oli tosi kipeä. käveleminen oli vaikeaa. en voinut vielä kantaa vauvaa.



kolmantena päivänä aloin päästä jo omin avuin sängystä ylös mutta se teki TOSI kipeää.

Haava parani kuitenkin hyvin ja päästiin kotiin viidentenä päivänä.



pari viikkoa istuminen oli vaikeaa ja haava aristi aika paljon, mutta sen jälkeen se alkoi kyllä paranemaan nopeasti!

Kaksi sektiota takana ja voin sanoa että ne erottuivat kuin yö ja päivä. Ensimmäisen sektion jälkeen oli haava kipeä juuri yhdestä tietystä paikasta. Ja kun sanon että se oli kipeä, niin se TOSIAAN OLI KIPEÄ! En pystynyt käymään wc:ssä kun haavaa poltti niin paljon että oli tosi rankaa päästä edes istumisasentoon sängyssä, puhumattakaan siitä että hoitajan mielestä minun piti nousta ylös jotta sais lakanat yms vaihdettua, YHTÄ TUSKAA! Kun tikit poistettiin hoitaja vaan kommentoi että olipa siellä yksi tikki paljon tiukemmalla kuin ne muut. Eli se yksi tikki oli tehnyt mun elämästä helvetin. En jaksanut moneen päivään kävellä edes lastenhoitohuoneeseen asti, ja kun viimein sinne pääsin, niin mies sai kärrätä mut pyörätuolilla takaisin! Vihdoin ja viimein hoitajatkin tajusivat että taitaa mulla olla kovemmat kivut kuin normaalisti, ja sain voimakkaita kipulääkkeitä niin että olo vähän parani.



Toinen sektio on kivuiltaan ihan eri kokemus. Sanoin suoraan hoitajalle samana iltana kun sektio oli ollut (aamulla) että ei kiitos, en halua nousta ylös vessalle, odotan suosiolla huomispäivää. Tämä kelpasi hänelle ja seuraavana aamulla kokeiltiin sitten sitä ylösnousemista. Olin TODELLA YLLÄTTYNYT kun pääsin istuma-asentoon ilman sen enemmän kipuja. Siis totta kai sattui, mutta se ei ollut mitään edelliseen sektioon verrattuna! Sain käytyä vessassa, ja mieskään ei oikein tajunut mitään kun oli odottanut että olisin todella kivuissani!



Eli samalla henkilölläkin voi olla ihan erilaisia tilanteita ja pienikin huolimattomuus lääkärin suunnalta voi aiheuttaa tuhottomasti kipuja.



Tämä oli ihan rehellinen tilitys, en halua pelotella mutta sektio on iso leikkaus ja jos voisin synnyttää normaalisti niin en kyllä sektiota valitsisi! (yksi alatiesynnytys läpikäyneenä, eikä sekään " normaali" )

riittää :)



Itselläni takana yksi sektio. Kivulias kokemus oli, mutta parantuminen oli tosiaan nopeaa. Leikkauspäivän iltana nousin sen verran seisomaan, että vaihdoin pyjaman. Seuraavana päivänä nousin ylös, mutta pyörryin. Muutaman tunnin päästä pääsin jo suihkuun asti. Tokana päivänä vannoin, etten enää koskaan kulje rappusia kun minulle ehdotettiin, että kannattaisi jossain vaihessa kokeilla niitäkin. No, kolmantena päivänä nousin jo rappuja, vaikka hissukseen pitikin liikkua.



Inhottavinta oli se repeämisen tunne. Tuntui, että koko maha levähtää auki, jos ponnistaa enemmän. Pikkuhiljaa se kuitenkin hälveni ja viikon kuluttua pääsin jo kävelemään suht normaalisti. Kahden viikon kuluttua leikkauksesta tein normaalit lenkit koirien kanssa jne.



Tsemppiä sektioon, kaikki menee varmasti hienosti. Tosiaan kannattaa aloittaa " jumppaaminen" heti leikkauksen jälkeen (tehostettu hengitys, varpaiden ja sormien pumppaus jne.).

.. minulle tehty siis kaksi sektiota. eka oli suoraan sanottuna elämäni kauhein kokemus. olin niin kipeä. minulla oli kyllä kipupumppu, mutta epikatetri oli väärässä paikassa ja se ei auttanut, mutta minua ei uskottu ja en saanut muuta lääkettä kuin buranaa.. no kivut eivät johtuneet pelkästä haavakivusta vaan siitä että joku suoni oli jäänyt vuotamaan ns. subcutis tilaan (=läskiin) ja sinne tuli määrältään n. 1 litran hematooma joka tietty tulehtui ja sitten oltiinkin 6 päivää antibiootti tipassa ja sain punasoluja ja jne. sairaalassa oli 12 päivää! ja sain siitä reissusta hirveät kiinnikkeet, jotka vaivasivat pari vuotta päivittäin. no toinen reissu oli aivan muuta kaikki meni hyvin ja lähdin kotiin viidentenä päivänä enkä ollut juurikaan kipeä. tällä kertaa siis ebiduraalikin toimi..

ensimmäinen kiireellinen (4 päivää kestänyt synnytys) jonka jälkeen oli kipeänä sekä maha että haava. Meni pari viikkoa, ennenkuin pystyin kunnolla kävelemään. Sairaalassa toista viikkoa ja vahva kipulääkitys.



Toinen oli suunniteltu ja iloinen yllätys: aamulla kävelin ja selvisin omin avuin vessaan, pääsin pois jo 3. päivänä ja särkylääkkeeksi riitti Ketorin.



Ala heti salissa pyöritellä jalkoja ja varpaita, kun tunto palaa varpaisiin. Se on tärkeää.

Kannattaa kokeilla haavakohdan tukemista rullalla olevalla lakanalla esim. sängystä noustessa ja kävellessä. Kudos ei pääse venymään ja kipua ei synny niin kovin. Itselleni siitä oli oiva apu, kun sattui yskä olemaan samaan aikaan.

Puolessatoista viikossa toivuin.

Ainut mikä kesti kauan oli epiduraalin laitto, mutta se johtui siitä että paikalle sattui kokematon anestesialääkäri. Mutta sitten kun onnistui niin ei se mitään ollut, ei sattunut tms. Itse sektio meni nopeasti ja olin heräämössä 2 h.



Mulla ei ollut MITÄÄN KIPUJA kertaakaan sektion jälkeen!!! Siis ei mitään! Toivuin tosi nopeasti ja haava parani hienosti.



Sektiosta nyt 4½ vuotta. Todella helpolla pääsin.



Pystyviilto tehtiin.