Ajattelin vaatia perinnönjakoa. En tiedä arvommeko vai sovimmeko, minkä osan kukin saa...

Jos kerran perintöä on maalaistalon verran jokaiselle jaettavaksi, niin voithan aina myydä oman osuutesi oli se mitä tahansa ja ostaa sillä maalaistalon.

Yksinkertaistettuna"..

Pesän omaisuus arvioidaan tämän päivän arvoilla (esim kiinteistövälittäjä) ja summat yhteen.

Sitten summa jaetaan perijöiden määrällä.

Seuraavaksi yritetään sopujakoa. Sinun osuus vaikka 150 000€ ja maatilan arvo on 200 000€. Jos muut sopuisasti hyväksyvät saat maatilasi maksamalla sen 50 000€ pesään.

Näin helpostihan se ei mene. Ekä riita tulee maatilan arvosta. Joka haluaa sen niin sen mielstä se on suunnilleen arvoton ja joka ei halua sitä, niin arvo miljoonan luokkaa.

Perintöä ei siis arvota. Yksi arpa on maatila ja toinen arpa on auto ja kolmas lp-levyt.

Kukapa suostuisi tuohon jos kädessä on lp- levyjen lappu....

Monimutakisemmaksi tekee jos on lesken asumisoikeus, vanhat riidat vaikka mummon hoidosta ja kukapa saa sen taulun seinältä...

Ehkä olen jo vähän kyyninen jo muutaman jaon suurittaneena.

Paras tilanne on kun kaikki ovat tuytymättömiä. Sillon tietää, ettei ole ketään suosinut - melkein ilmaisen rahan ja omaisuuden saamisessa.

Oho, jos jokaiselle on kokonaisen talon verran perintöä.

No jos tuo on mummonmökki tai muu rintamamiestalo syrjässä maaseudulla, niin eipä se tietysti montaa kymmentä tuhatta ole. Muut voivat olla tyytyväisiäkin kun suostut ottamaan sen osuudeksesi, nimittäin ne ei ehkä mene kaupaksi vuosiin.

Ongelma vaan perikunnissa on että monilla ei ole käsitystä paljonko siitä tönöstä tai tontista saa oikeasti. Sitten ei myydä ihan potentiaaliselle ostajaehdokkaalle, kun "menee liian halvalla" ja "kyllä siitä enemmän pitää saada". Mieluummin pidetään seisomassa tyhjillään vuosikymmeniä, kunnes lattiat on romahtaneet ja katon läpi kasvaa koivuja.

Varsinkin jos joku serkku sen haluaa lunastaa, niin iskee kateus, että se kumminkin saa sen jotenkin halvalla ja jotenkin hyötyy siitä.

Mutta joo, jos onnistut niin onnea vaan talonomistajalle.

Kannattaa kyllä kuolinpesän ihan ensiksi antaa välittäjän arvioida sen kiinteistön arvo, ja pyytää kunnanvirastosta lausunto siitä että onko sillä palstalla rakennusoikeutta tai rantatontteja saatavissa. Niitä kuitenkin ensin kysytään: "mutta tästä voi myydä tontteja ja sitten tuo tienaa ja me jäädään ilman". Ei niitä tontteja niin vaan myydä.

Sitten vasta kun on puolueeton arvio, niin alat yhtään puhua sen talon ostamisesta itsellesi muilta.

3

Tai odota että joku vieras tarjoaa ostaa sen ja tarjoat sitten saman. Ei ainakaan voi kukaan sanoa että sait halvemmalla kuin vieras.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kyllä kuolinpesän ihan ensiksi antaa välittäjän arvioida sen kiinteistön arvo, ja pyytää kunnanvirastosta lausunto siitä että onko sillä palstalla rakennusoikeutta tai rantatontteja saatavissa. Niitä kuitenkin ensin kysytään: "mutta tästä voi myydä tontteja ja sitten tuo tienaa ja me jäädään ilman". Ei niitä tontteja niin vaan myydä.

Sitten vasta kun on puolueeton arvio, niin alat yhtään puhua sen talon ostamisesta itsellesi muilta.

3

Täytyyhän sille olla määritelty arvo perukirjaan. Eikä se arvo voi olla tyyliin maatalo 2 eur vaan ihan käypä arvo koska arvon perusteella määräytyy perintöverotkin.

Onneks oon ainut lapsi. Ei tarvitse tapella perinnöistä kenenkään kanssa. Yritän vielä pyytää että laittaisivat lahjoituksina ennakkoperintöä, ettei tarvitsisi sitten aikanaan niin isoja veroja maksaa. Lahjoituksia kun sai muistaakseni tehdä johonkin 4000e asti verottomana, olikohan 3-4vuoden välein, tai jotain sinnepäin.