Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien ärsyttävimmät riitelytavat
14.04.2016 |
Erityisesti siis vanhemman ja lapsen välisissä riidoissa, oli lapsi sitten teini-ikäinen tai aikuinen. Tuli mieleen pienestä Hesarin Torstai-osion jutusta, jossa neuvottiin miten teinin kanssa tulisi riidellä.
Omalta osaltani voin onneksi sanoa että välimme ovat nykyään todella hyvät ja riitoja ei ole ollut oikeastaan lainkaan sen jälkeen kun emme enää ole asuneet saman katon alla, mutta muutamia inhottavia muistoja on riitelystä äitini kanssa. Hyvin turhauttavaa on ollut se, että aikuisen ihmisen on aina täytynyt saada sanoa viimeinen sana, ja vaikka kuinka olisin halunnut perustella miksi teen tai ajattelen jotenkin, minua ei kuunnella vaan päälleni on puhuttu ja koska en itse saa puheenvuoroa edes puolustautumiseen vaikka pyydän kuuntelemaan minuakin, lopulta molemmat huutavat toistensa päälle. Teinikin haluaa kokea olevansa tasa-arvoinen keskustelija, joten tuollainen tuntuu pahalta.
Tämän lisäksi on muitakin mutta erityisesti yksi erittäin raivostuttava, turhauttava, ärsyttävä ja loukkaava tapa, jota äitini käytti silloin, kun periaatteessa pahimmat teinivuoteni olivat jo takana. Jos joskus suutuin jostain asiasta, jota en kokenut oikeutetuksi tai muuten alkoi kehkeytyä riitaa jostain, äitini tokaisi "Taitaa olla taas se aika kuukaudesta". En muista kertaakaan, jolloin tuo olisi edes osunut oikeaan, ja tuollainen vihjailu oli äärettömän inhottavaa, ihan niin kuin hän olisi ollut tuollaisten asioiden yläpuolella ja muuten muka ei voisi suuttua mistään, vain kuukautisten aikaan. Mitä tuollaisella edes saavuttaa, paitsi entistä suuttuneemman ja loukatun teinin? Tätä tapahtui myös muiden kuullen, mutta koskaan en kuullut noin sanottavan siskoilleni, joten otin asian myös melko henkilökohtaisena loukkauksena. Toivon, etten koskaan tule alentumaan tähän omien lapsieni kanssa.
Hieman nousi tunteet pintaan kun näitä muisteli, mutta onneksi ne ajat ovat jo takana. Onko muilla kokemuksia aiheesta?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni suuttuu ties kuinka herkästi, ja jos riitatilanteessa uskalsi sanoa mitään vastaan, oli aina uhkaavana huutamassa ja usein myös tukisti kivuliaasti, kerran tai pari on käynyt muutenkin käsiksi. Tämä oli lähinnä pelottavaa, mutta toki ärsyttää se, ettei saanut ilmaista itseään, kun aina oli rangaistuksen pelko. Kerran sain, joskin vahingossa, murrettua isäni varpaan, kun hän yritti väkivalloin tunkeutua huoneeseeni äitini kanssa käymäni riidan seurauksena. Tämä oli minun "kostoni" kaikista niistä kerroista jolloin minua on sattunut, ja taisi olla viimeinen kerta kun oli fyysistä uhkaa riidoissa mukana. Äitini ei melkein koskaan estänyt isää, vaikkei kannustanutkaan, ja enemmänkin vain varoitteli meitä suututtamasta häntä sen sijaan, että olisi puolustanut. Isä ei tietääkseni koskaan ollut väkivaltainen häntä kohtaan, mutta suuttui herkästi ja pikkuasioista, tiuski jne. Ovat eronneet.