minulla lapsi ja uutta miestä se jännittää

up

No sopiiko teille molemmille seuraavat 12 vuotta se, että olette vain etäsuhteessa ja tapailette satunnaisesti? Jos, niin silloinhan lapsi ei varmaan ole ongelma. Jos kuitenkin jompikumpi haluaa muuttaa yhteen, en ymmärrä miten se onnistuisi jos mies ei halua lapsen kanssa saman katon alla asua. 

Itse olen "äitipuoli" enkä tapaa miehen lasta kovin usein. En osaa selittää, oloni on jotenkin vaivaantunut lapsen seurassa enkä ole onnistunut luomaan mitään tunneyhteyttä lapseen. En muutenkaan välitä lapsista kovin paljon. Järjestely toimii meillä hyvin, onneksi mieheni ei vaadi minua ryhtymään pullantuoksuiseksi varaäidiksi.

Voi siihen ajatukseen tottua. Mun mies oli samanlainen, mutta ymmärsi että ne lapset kuuluu pakettiin. Nykyisin on ihan virallisesti niiden isä adoption kautta, että aika hyvin se tottui.

Seurustelkaa ihan rauhassa kahdestaan kun lapsi on isällään tai hoidossa. Ei kannata pakottaa kenekään tunteita ja lapsellekin se on hyvästä, että äitiä ei tarvitse jakaa uuden miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

No sopiiko teille molemmille seuraavat 12 vuotta se, että olette vain etäsuhteessa ja tapailette satunnaisesti? Jos, niin silloinhan lapsi ei varmaan ole ongelma. Jos kuitenkin jompikumpi haluaa muuttaa yhteen, en ymmärrä miten se onnistuisi jos mies ei halua lapsen kanssa saman katon alla asua. 

No sitä juuri kyselenkin että voisiko mahdollisesti tottua ajatukseen ja ehkä halutakin joskus asua lapsen kanssa saman katon alla. Joskin olemme sellaisia ihmisiä että emme välttämättä muuttaisi yhteen vaikka olisin lapsetonkin. Niin että se ei varsinaisesti ole ongelma. Jotenkin häntä tuntuu kauhistuttavan se vastuu mikä minulla lapsen myötä on vaikka en tosiaan hänelle ole sitä kaatamassa.

Luulisi olevan normaalia että lapseton poikamies joutuu hieman totuttelemaan ajatukseen. Tai ehkä hän sitten ei pidä minusta tarpeeksi vaikka ei erossakaan osaa olla.

Aloittaja

up

Itse seurustelen poikamiehen kanssa ja ikääkin meillä alkaa olla jo melkein viisikymmentä. Minulla on liuta lapsia ja hänen on vähän ollut vaikea sopeutua noihin..mutta nykyään kaipaa heidän seuraansa ja jos ei mekkalaa kuulu puhelimessa, kysyy oitis, missä tytöt.. 

Olemme kaukosuhteessa ja käymme toistemme luona vaihtelevasti. Hän tulee luokseni, kun lapset ovat kotona ja minä käyn hänellä, kun tyttäret ovat isällään.. 

Meidän suhteessa ei ehkä tuo, että on lapsia ole se suurin ongelma, mutta minulla vei aikansa tottua ajatukseen, että tavallaan vien häneltä oikeuden omiin lapsiin, koska en voi enää saada lapsia..

Kannattaa  antaa aikaa ja katsoa mihin suhde  menee..hätiköityjä ratkaisuja en suosittele.

Ei kaikkia lapsettomia poikamiehiä kauhista että joutuu olemaan lasten seurassa. Ehkä on ihan hyväkin ettet edes ajattele että muuttaisitte yhteen. En oikein usko että aikuinen ihminen, joka ei lainkaan tiedä miten lasten kanssa ollaan, tai ole yhtään lapsirakas, muuttuisi sellaiseksi ajan kanssa. Voi oppia näyttämään kohteliaalta ja tekemään oikeat eleet, niin kuin ostamaan lahjoja synttärinä.