Ero tuli. Tuntuu, että kuolen.

Et sä kuole. Nyt vaan pienin askelin, askel kerrallaan. Tsemppiä.

Löydät uuden ja paremman ;)

Voimia ja jaksamisia <3

Niin, olisiko kannattanut jättää ne lapset omista itsekkäistä haluistasi tekemättä?

Ehkä jatkossa ymmärrät ehkäisyn päälle ja pitää saksesi kiinni.

Sama täällä. Ei se auta kuin uskoa parempaan huomiseen ❤

Kyllä sä selviät, vaikka nyt tuntuukin pahalta. Ensin selviät omille jaloillesi ja huomaat miten ihanaa elämä on. Sen jälkeen löydät varmasti paremman miehen. Vaihtamalla paranee ja osaat todella arvostaa uutta onneasi. t. been there done that

Vierailija kirjoitti:

Niin, olisiko kannattanut jättää ne lapset omista itsekkäistä haluistasi tekemättä?

Ehkä jatkossa ymmärrät ehkäisyn päälle ja pitää saksesi kiinni.

Vaikka tämä onkin varmasti provo tms, niin vastaan nyt kuitenkin, että ei meidän lapset tähän liity millään tapaa.

-ap

Tämmöisen täältä joskus luin, helpotti ainakin itseäni kun ajattelin että se kuolema-olo ei kestä ikuisesti. Annoin itseni surra ja itkeä.

"Ystäväni kuvasi kriisistä selviytymistä epäkeskona spiraalina: alussa kierros kestää tosi lyhyen aikaa (tunnin, päivän...) ja ajatukset ja ahdistus palaavat mieleen. Vähitellen spiraali laajenee ja ahdistus palaa mieleen harvemmin (viikottain, pari kertaa kuukaudessa) ja lopulta päästään niin pitkälle lenkille, että asiat palaavat ahdistamaan vain silloin tällöin, kerran vuodessa tai jonkun asian muistuttaessa"

Kiitos tsempeistä muille. Eilen vielä mies kertoi rakastavansa, mutta en tiedä enää, voinko edes uskoa sitä.

Pitäisi vielä lapset saada nukkumaam, rintaa vaan puristaa ja pala on kurkussa koko ajan. Saa nähdä, miten selviän illasta. Sattuu vaan niin pirusti, kun tuntuu, että oon kaikkeni koko suhteen eteen antanut, vaikka en tietenkään täydellinen ole. Mutta rehellinen sentään oon ollut aina.

-ap

Minä olisin onnesta soikea jos akka ilmoittaisi lähtevänsä hevon vittuun.

Tiiän mitä käyt läpi. Itellä oli tismalleen sama tilanne ja pari ekaa vuotta meni selviytyessä ja sumussa. Sit vasta alko helpottaa. Uutta miestä en oo huolinu vieläkään. Mut selviydyin voittajana, niin säkin! Halaukset ja voimia!

Sinusta tulee yhäri jonka lapset hakevat isähahmoa jostakin perverssistä lehtorista. Tsemppiä. Pienin askelin pohjalle. 

Jätit sen sian

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin onnesta soikea jos akka ilmoittaisi lähtevänsä hevon vittuun.

'

Voi ilmoita itse hänelle lähteväsi, ehkä teet niin hänestäkin onnellisen?

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin onnesta soikea jos akka ilmoittaisi lähtevänsä hevon vittuun.

Jospa kuitenkin ensin yrittäisit saalistaa sellaisen akan ? Kukaan nainenhan ei sinuun vilkaisekaan.

Vierailija kirjoitti:

Löydät uuden ja paremman ;)

Jos nyt kuitenkin jätettäisiin kyrpäralli siihen aikaan, kun lapset eivät enää tarvitse äitiään. En oikein jaksa tuntea myötätuntoa, jos terapiasta huolimatta on ollut pakkomielle vääntää penikkaa penikan perään epämääräisiin olosuhteisiin.

vertaistukea kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, olisiko kannattanut jättää ne lapset omista itsekkäistä haluistasi tekemättä?

Ehkä jatkossa ymmärrät ehkäisyn päälle ja pitää saksesi kiinni.

Vaikka tämä onkin varmasti provo tms, niin vastaan nyt kuitenkin, että ei meidän lapset tähän liity millään tapaa.

-ap

Kuinka niin? Eikö ne kuitenkin teidän lapset ole, joiden lapsuuden eropäätökselläsi pilaat? Heille voisi jo automaattisesti kirjoittaa masennuslääkityksen, joka otetaan käyttöön murrosiän lopussa. Olet ehkä jo vähän ihastunut, tai haluat kokeilla omia siipiäsi. "Miehen valehtelu" on oiva tapa siirtää eron syy miehen niskoille ja valitella lähipiirille, sinä uhrin asemassa sääliä saaden samalla kun uusi jo kiikarissa oleva ihastuksesi jyystää edestä ja takaa.

vertaistukea kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, olisiko kannattanut jättää ne lapset omista itsekkäistä haluistasi tekemättä?

Ehkä jatkossa ymmärrät ehkäisyn päälle ja pitää saksesi kiinni.

Vaikka tämä onkin varmasti provo tms, niin vastaan nyt kuitenkin, että ei meidän lapset tähän liity millään tapaa.

-ap

Ei liity lapset tähän mitenkään? Kyllä vastuuntuntoinen ihminen osaa ehkäistä ja hakeutua aborttiin, jos kotiolot eivät ole kunnossa. Sinä uliset täällä itsesääliäsi, vaikka viattomat lapset kärsivät paljon enemmän. Häpeäisit edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löydät uuden ja paremman ;)

Jos nyt kuitenkin jätettäisiin kyrpäralli siihen aikaan, kun lapset eivät enää tarvitse äitiään. En oikein jaksa tuntea myötätuntoa, jos terapiasta huolimatta on ollut pakkomielle vääntää penikkaa penikan perään epämääräisiin olosuhteisiin.

Kyllähän sitä pitää kullikaruselliin hypätä mielellään jo ennen virallista eroa miehestä,

ja vääntää mahdollisimman äkkiä uuden miehen kanssa rakkauspakkaus uuden kanssa alulle.

Että ei vaan se oma elintaso ja lompakolla loisiminen laske ja katkea.

Lapset eivät liity miehen valehteluun, josta en ole ollut tietoinen ennen lasten syntymiä tai raskauksia.

Ja mitään uusia kumppaniehdokkaita ei ole, eikä varmaan vähään aikaan edes tule.

-ap