Minkä ikäinen lapsi tajuaa jos pidän häntä " nälässä" että ei se ruoka puussa kasva ja ei ole leikkiä varten?

onks teillä sit iskälle paremmat safkat kun olit tekemässä jo uutta ruokaa? :O

ruokailkaa kaikki yhdessä, samaa ruokaa..

Siis siitä, mitä vanhemmat tarjoaa, syö sen mitä syö. Joskus pelkkää pottua, toisena päivänä pelkkää lihaa ja kurkkua. Mutta se on lapsen itsensä päätettävissä. Ja kun ruokahalu loppuu, pääsee pois pöydästä ja seuraava ruoka tarjotaan seuraavaan ruoka-aikaan.



Sen verran olen tiukkis, että jos päiväruoka ei maistunut hyvin, en anna isoa välipalaa, sillä sitten ei taas iltaruoka maistu.



Meillä ei esikkoa koskaan houkutella syömään eikä pakoteta. Syö kun syö, mutta ruoka-aikoina. Ja sitä mitä tarjotaan. Välipalalla on vaihtoehdot, joista valita, samoin pari kertaa viikossa saa valita iltapalan, muulloin iltapalaksi puuroa.



Lapsi nyt n. 4v. Aina ollut sääntö, että ruoka-aikoihin vain syö. Välillä sai vapaammin valita välipalat ja iltapalat, mutta se luisui siihen, ettei mikään koskaan kelvannut. Välillä myös lipsahdin houkutteleen syömään, mutta onneksi palasin ruotuun. Pienempänä kun vielä syötin häntä, tarjosin aina kahdesti ruokaa, jos vieläkin kieltäytyi, nostin pois pöydästä ja seuraavan kerran tuli ruokaa seuraavaan ruoka-aikaan.



Joskus sääntöjä on muistutettava esikolle, esim. sairastelun ja reissujen jälkeen (silloin löysemmät ruokarutiinit) saattaa tulla raivokohtauksia, mutta ne menevät ohi, kun muistaa, miten meillä toimitaan.

Ihan alle vuoden ikäinen, siis. Jos ei syö, niin ei syö, kyllä lapsi itse osaa säännöstellä ruuan tarpeensa, tietty ihan pienelle pitää maitoa sitten antaa kuitenkin. Mutta siitä vuoden iästä meillä on alettu tuota sääntöä noudattaa, että ruoka-aikaan syödään, ja jos ei kelpaa niin sitten odotat seuraavaan ruokailuaikaan. Tietysti päivässä on välipalojakin, mutta ei jatkuvaa napostelua.

meillä siis tarjoan lounaaksi joskus eilisiä " jämiä" , ihan hyvää kuitenkin, joskus teen uutta jos eiliseltä ei ole mitään jäänyt. Syön itse lasten kanssa samaa. Syövät sen mitä syövät, isoin syö yleensä aina hyvin. Taaperolla on nyt nirsoilukausi eli saattaa syödä tosi vähän (joskus syö hyvin). En tee asiasta minkäänlaista numeroa. Poika sanoo kiitos kun on valmis ja saa poistua. Joskus kiitos tulee jo ennen kun on maistanutkaan. Seuraava ruoka tarjotaan tavalliseen aikaan, ennen sitä ei tule mitään napostelupaloja. On mennyt ihan hyvin ja poika on ihan hyvän kokonen ja pirteä eli syö kyllä vuorokaudessa keskimäärin sen minkä tarvii.



Samaa olen kyllä huomannut että eilisen lämmitetyt ruuat eivät tunnu olevan kovin suosiossa mutta aion niitä jatkossakin tarjota.

inhottava ja mielivaltainen, eikä välitä ollenkaan lapsen mielipiteestä.



Tietysti kaikki muukin vaikuttaa, mutta tuttuni 8v tyttö ei vieläkään ole alkanut " joustaa" tässä asiassa niin, että söisi AINA sitä ruokaa, mitä äiti tarjoaa. Hänestä on päinvastoin tullut oikein reipas olemaan nälässä! Hän pelaa edelleen samaa " ruokapeliä" kuin minkä äiti aloitti vuosia sitten. Hän tietää että syömästä kieltäytyminen harmittaa äitiä aika paljonkin...

ap:n viestistä kyllä minusta ihan hyvin kävi ilmi että hän ei tarjonnut lapselle mitään sellaista ruokaa josta lapsi saa oksennusreaktion vaan samaa ruokaa joka lapsesta oli vielä edellisenä päivänä ollut hyvää!!



Eli tuo " oksentaminen" ap:n tekstissä varmaan tarkotti että lapsi sylkee ruuat ulos, ei sitä että olis niin pahaa ettei mene alas.



Terv. se relaava äiti

että iso osa vastaajista täällä on sitä mieltä että lapselle pitää tehdä omat ruuat aina kun hän sitä haluaa? Aivan järjetöntä, mitäköhän se siitä sitten oppii. Minusta ei ole ilkeyttä että tarjoan lapselle ruokaa mistä hän yleensä pitää tai mitä ei ainakaan inhoa, enkä suostu tekemään muuta vain siksi että nyt ei oikeen maistu juuri tuo.



Meillä on useampia lapsia eikä mulla todellakaan ole aikaa ruveta kaikille erikseen tekemään safkoja. Jos joskus jollekulle ei jokin maistu niin ei ole pakko syödä, enkä tee sitä minkäänlaista numeroa. Näin me tehtiin jo aikasemmin tosi nirson esikoisen kanssa ja kappas vaan että tyttö tänä päivänä syö tosi hyvin melkeen kaikkea, ja vähintään maistaa.

HIRVEE ÄMMÄ OLET! tuon ikäisillä saattaa olla syömättömyyskausia.

mutta siitä on silti tullut valtataistelu.

kyllä se niin on että sitä ruokaa syödään mitä tarjotaan ja jos ei kelpaa niin ei kelpaa. Sitten kun on seuraava ruoka-aika, välipala tai päivällinen niin saa samaa mitä muutkin, eli ei tarvi vanhoja syödä, ne on ollu ja menny.



Kyllä on naurettava 8-vuotias joka ei vaan valtataistelun takia syö vaikka ruoka on ok.



Enkä minä ainakaan koskaan tarjoa sellaista lapsille mitä tiedän että oikeasti inhoavat vaan ihan tavallista kotiruokaa joka on ainakin joskus kelvannut.



Ja sitten ihmetellään curling-vanhempia...

jos lapsi ei suostu syömään, tarjoamme hänelle sitä mitä hän suostuu syömään. Ei ole mitään järkeä syöttää pienelle lapselle ruokaa mikä saa hänet oksentamaan. Oksentelua on esiintynyt ja esiintyy varmaan jatkossakin meillä silloin tällöin. Vain joskus tälläisissä tilanteissa lapsi ei halua syödä lainkaan. Jos ei halua, tavallisesti vain kääntää päätä pois jne.



En koe hemmottelevani lastani syöttäessäni hänelle sitä mitä hän haluaa, koska hän kuitenkin maistelee kaikkea ruokaa. En itsekään syö mielelläni monella aterialla samaa ruokaa, varsinkaan useana päivänä peräkkäin.

etkö lukenut kunnolla, lapsi " oksensi" sellaset ruuat jotka eilen vielä oli maistuneet hyvin.



Kyllä kolmea lähentelevä lapsi osaa jo manipuloida vanhempia ja sanon ihan vakavissani että jos lapsi tuon ikäsenä tottuu että saa mitä haluaa niin siitä tulee ongelmia!



Eikö teillä ole muita lapsia kun on aikaa yhdelle tehdä omia ruokia?

Kysehän on siitä, että ei kaikissa asioissa kannata antaa periksi, mutta aikuinen on se, joka voi valita toisenkin tien jos tuntuu, että päätä vain hakataan seinään.



Musta on hassua, ettei sille 8-vuotiaalle voida edes sanoa, että " tätä on tarjolla" - ota tai jätä, leipää on. Joskus se, että tulee edes pikkuisen vastaan jääräpään lapsen kanssa, opettaa hänellekin, että molemmat voivat joustaa.

" En koe hemmottelevani lastani syöttäessäni hänelle sitä mitä hän haluaa" , ai et vai...



toihan on vähän että en koe hemmottelevani lastani kun hän saa päättää tekemisensä.

toisinaan kunnioittaa hänen valintaansa olla syömättä (ja antaa olla syömättä), mutta toisinaan myös houkutella syömään jotain, vaikkapa sitten muuta, jos tuntuu että on sen aika.



Joskus kannattaa myös asettua lapsen asemaan ja miettiä, miksi hän kieltäytyy. Voisiko olla kyse kipeästä kurkusta, tulevista hampaista tai siitä, että on paha mieli kun äidillä ei ole ollut tarpeeksi aikaa. Sylissä pitäminen hetken verran voi hyvinkin vähentää tappelua ruoankin kanssa.



Jos äiti ei ikinä jousta, ei lapsikaan opi joustamaan.

yksivuotiaalle voi tarjota " mitä hän haluaa" mutta kolmevuotias saa jo syödä perheen ruokia tai olla syömättä.



Muuten jos mun 8-vuotias poikani olisi tuollainen kun täällä jonkun tutun tyttö niin tuntisin kyllä epäonnistuneeni kasvattajana!

" Joskus kannattaa myös asettua lapsen asemaan ja miettiä, miksi hän kieltäytyy. Voisiko olla kyse kipeästä kurkusta, tulevista hampaista tai siitä, että on paha mieli kun äidillä ei ole ollut tarpeeksi aikaa. Sylissä pitäminen hetken verran voi hyvinkin vähentää tappelua ruoankin kanssa."



Meillä on usein kyse siitä että lapsi saa päähänsä että nyt kelpaa ainoastaan letut! Ja hän on jääräpää. Jos haluaa lettuja niin ei sitten syö makaronilaatikkoa joka yleensä on yksi lempiruuista. Enkä muuten todellakaan siinä sitten ala jotain lettuja paistamaan.

mutta tunnen harmittavan paljon äitejä, jotka ovat täynnä periaatteita, eivätkä kovinkaan usein katso lasta, vaan niitä periaatteita, jotka ovat seinään hakattuja ja joista ei jousteta sitten ikinä.



" Kun minä sanon, että sisällä ollaan vaatteet päällä, niin sisällä ollaan vaatteet päällä - lapsi 1v8kk"

22 ajattelet aika lyhyt näköisesti. Arvaa onko lapsestasi kiva sitten isona opetella syömään koulussa (kenties jo tarhassa) lämmintä ruokaa....



Kyllä aina välillä näkee uskomattomia tapauksia, joissa lapset tosiaan pyörittävät vanhempiaan kuin mitäkin.



Yksi tuttava perheen 10v poika on aivan mahdoton: syö huonosti ja senkin vähän natinalla. Aina täytyy olla herkkuja. Ja nekään ei aina kelpaa. Milloin on ranskalaiset väärän mallisia yms. syytä.

Ennen ruokailua vanhemmat antaa pojan vetää limpparia, karkkia ja sipsejä mahan täyteen. Sitten ihmettelevät, kun ei ruoka maistu.

Voi hallelujah!!!



Ja tiedän myös yhden 4.v tytön. Ensin sanoo, että haluaa lasagnea, maistaa yhden lusikallisen, ei kun haluankin pizzaa ja äiti pakkasesta lämmitää, yksi haarukallinen, ei kun mä haluankin voileivän ja äiti vääntää leipää..... VOI LUOJA!!!



Ei tulis meillä kuuloonkaan.

lapsen makuaisti kehittyy vasta myöhemmin. Sama ruoka ei välttämättä maistu lapselle mikä maistuu aikuiselle.