Miksi annat lapsesi lyödä itseäsi?

Minä suostun, jos kyse on melko pienestä lapsesta. Kyllä sellainen saa purkaa tunteitaan minuun niinkin. Mutta toki jossain iässä, ja se ikä on lapsikohtaista, menee raja missä pitää ymmärtää että ei saa lyödä ja tunteet pitää pystyä käsittelemään muulla tavalla. 

En minäkään kyllä hyvällä katso jos joku ulkopuolinen alkaa puuttua asioihini. Joten jos sinä tulet sanomaan että sinun tähtesi ketään ei lyödä, jos pieni lapseni esim. väsymysitkukohtauksen tullen itkuisesti lyö minua, niin katson sinua vaan kuin vajakkia ja sanon että pidäpä sinä kuule huoli vaan ihan omista asioistasi.

Mulla on samanlainen tuttavaäiti ja hänen poikansa. Näin lapsettomana olen miettinyt, että miten tuollainen lopetetaan? Jos sitä ei heti alussa ole lopetettu, miten siihen myöhemmin puututaan? Pahaa tekee katsoa vierestä.

Tulee hyvä itsetunto.

Sellainen äiti, joka on jostain syystä menettänyt otteensa lapsen kasvatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Minä suostun, jos kyse on melko pienestä lapsesta. Kyllä sellainen saa purkaa tunteitaan minuun niinkin. Mutta toki jossain iässä, ja se ikä on lapsikohtaista, menee raja missä pitää ymmärtää että ei saa lyödä ja tunteet pitää pystyä käsittelemään muulla tavalla. 

En minäkään kyllä hyvällä katso jos joku ulkopuolinen alkaa puuttua asioihini. Joten jos sinä tulet sanomaan että sinun tähtesi ketään ei lyödä, jos pieni lapseni esim. väsymysitkukohtauksen tullen itkuisesti lyö minua, niin katson sinua vaan kuin vajakkia ja sanon että pidäpä sinä kuule huoli vaan ihan omista asioistasi.

Miten aiot saada myöhemmin sen loppumaan? Olen tuo toinen vastaaja, ja ihan oikeasti mietin miten se mahtaa onnistua. Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Komppi ykköselle. Jotain alle parivuotiasta taaperoa toki kiellän lyömästä ja otan tiukasti syliin - mutta katsoisin, että sivullisen kommentointi on täysin asiatonta.

Isompaa lasta voi jo tapauskohtaisesti rangaistakin vaikka jäähyllä. Kotona siis. Kiukuta saa, jopa huutaa, mutta ei saa lyödä.

Tämän nuijiminen lapsen kaaliin on kumminkin vanhemman asia. Ja ymmärrän hyvin, miksi äidit eivät julkisella paikalla ala sen isompaa kuin nuhdella. Käsistä voi ottaa kiinni, voi lähteä kotiin esim. leikkipuistosta jne., mutta pahapa siinä on kauheasti muita konsteja käyttää. Jos ap:lla on joku poppaskonsti näiden ohella tarjoilla, niin antaa tulla vaan.

2-vuotias on (normaalin) ihmisen väkivaltaisin ikä. Lapsi tempperamentista riippuen on melkoisessa tunnemyllerriäyksessä eikä ymmärrystä ja sanoja vielä ole riittävästi.

Omakin lapsi on kokeillut nyrkkejä ja kynsiä minuun ja aina siihen on puututtu. Pahimman Uhmakohtauksen vallassa puhe saattaa olla turhaa koska lapsella on mennyt niin pahasti yli. Jos tilanne tapahtuu kodin ulkopuolella niin asiasta puhutaan usein vasta rauhassa kotona. Yksi tärkeimmistä taidoista mitä varhaislapsuudessa olisi syytä oppia on, että hankalat tilanteen pitää opetella hoitamaan ilman väkivaltaa. Yleensä se tosiaan on opettelua, rahojen etsimistä tunteista puhumista, ymmärtämistä ja välillä erehdyksiä .

On toki vanhempia, jotka ei osaa tukea lapsen kasvua oikealla tavalla, ei välitä. Pelkillä rangaistuksilla ja kieltämisellä tunteiden käsittelyn opettelu jää vajavaiseksi, mutta vaikea sanoa sun kaverista.

Vierailija kirjoitti:

Minä suostun, jos kyse on melko pienestä lapsesta. Kyllä sellainen saa purkaa tunteitaan minuun niinkin. Mutta toki jossain iässä, ja se ikä on lapsikohtaista, menee raja missä pitää ymmärtää että ei saa lyödä ja tunteet pitää pystyä käsittelemään muulla tavalla. 

Minusta taas kuulostaa siltä, että oletat asian hoituvan itsestään, etkä näe ettei se lapsen ymmärrys ole iästä kiinni, vaan siitä että vanhemmat systemaattisesti opettaa että ei saa lyödä. Oletko sitten mielestäsi reilu vanhempi, kun yht äkkiä kun lapsi kasvaa karjaisetkin että "ei saa lyödä!", vaikka siihen saakka on saanut? Mikä ihmeen tolkku tuossa on?

Tuli mieleen vanha teinipomojakso, jossa vanhemmat oli kustantaneet pojalleen kaiken, antaneet aina kaiken, eivätkä ikinä ilmeisimmin olleet kertoneet mistä raha on pois. Poika käyttäytyi juuri niin kuin sellaisen lapsen kuvittelisi käyttäytyvänkin. Sitten vanhemmat naureskelivat ohjelman päätyttyä että kyllä se nyt varmaan tajuaa rahankäytöstäkin jotain. Mistä sen pojan olisi pitänyt asia aiemmin tajuta, jos kukaan ei kerro eikä opeta?

2 lasta ja kumpikaan ei ole ikinä lyönyt tai repinyt meitä vanhempia. Poika puri kerran minua kun luin lehteä mutta ei purrut toista kertaa kun karjaisin niin lujaa AUUUU että poika ihan säikähti. Sitten selitin että otti pipiä, ei saa purra ja jos äiti lukee lehteä niin tule siihen viereen niin kyllä äiti näkee sinut ym. 

On vanhempia jotka ei kasvata lapsiaan ollenkaan kun eihän se pieni Tiivi-Taavi mitään ymmärrä ja on niiiiin helluinen vaikka raivoaa ja lyö vanhempiaan ja sisaruksia ja vaikka vieraita lapsia puistossa.

Ymmärrän kyllä uhmaikäiset lapset enkä heidän kasvatukseensa tietenkään puutu. Tarkoitin lähinnä tätä ikää vanhempia lapsia. Tuttujeni lyövät lapset ovat iältään n.4-7v.

Omille lapsilleni tein jo vauvaiästä alkaen selväksi, ettei saa satuttaa. Uskalsin kyllä pitää puhuttelun muiden nähdenkin, jos joku omista kokeili lyömistä. Asiasta puhuttiin vielä kotonakin mutta kaikkein tehokkainta se on sillä hetkellä, kun jotain tapahtuu.

Ap

En ota pienen ihmisen pöllöilyjä kovin vakavasti. Yleensähän ne on noita taaperoita, joiden pinna palaa eikä heillä ole muuta keinoa purkaa kiukkua kuin lyöminen. Lapset kasvavat siitä yli ajan kanssa pienellä johdatuksela ja opastuksella. Pidän pikkuisen outona vanhempaa, jonka pitää nitistää se äiskän tai iskän pohkeen kimpussa reuhaava metrin mittainen taapero, se on ylireagointia ja liioiteltua voimankäyttöä. Enkä minäkään hyväksyisi yhtään, jos joku ulkopuolinen alkaisi neuvomaan minua oman pienen lapseni kanssa.

Jos taas ap on nähnyt näitä kouluikäisiä väkivaltaisia lapsia, niin mieti mistä se mallioppiminen lapsen kohdalla on lähtenyt. Vanhemmat ovat mestareita peittelemään lapseensa kohdistuvaa väkivaltaa. Suureen ääneen jollotetaan nykylapsien aggressiivisuutta, ja samalla näppärästi unohdetaan se, miten itse lapsiaan on kohdellut.

En tiedä yhtään lempeiden ja täyspäisten vanhempien lasta, joka olisi väkivaltainen. Tiedän sen sijaan paljon sellaisia vanhempia, jotka ovat lempeitä ja täyspäisiä ulospäin, eivätkä enää uskalla lyödä lastaan kun lapsesta on tullut riittävän iso lyömään takaisin. Sitä ennen, silloin kun lapsi on ollut avuton ja haavoittuva, sitä lasta on kyllä riepoteltu ja lyöty ja laiminlyöty monin eri tavoin. Tällaiset lapset ovat oppineet aggressiivisen käytösmallin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä suostun, jos kyse on melko pienestä lapsesta. Kyllä sellainen saa purkaa tunteitaan minuun niinkin. Mutta toki jossain iässä, ja se ikä on lapsikohtaista, menee raja missä pitää ymmärtää että ei saa lyödä ja tunteet pitää pystyä käsittelemään muulla tavalla. 

En minäkään kyllä hyvällä katso jos joku ulkopuolinen alkaa puuttua asioihini. Joten jos sinä tulet sanomaan että sinun tähtesi ketään ei lyödä, jos pieni lapseni esim. väsymysitkukohtauksen tullen itkuisesti lyö minua, niin katson sinua vaan kuin vajakkia ja sanon että pidäpä sinä kuule huoli vaan ihan omista asioistasi.

Miten aiot saada myöhemmin sen loppumaan? Olen tuo toinen vastaaja, ja ihan oikeasti mietin miten se mahtaa onnistua. Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Ihan itsestään se on loppunut. Jos lapsi on ihan normaali, eikä vaikea erityislapsi, niin ei kukaan esim. kouluikäinen halua takoa esim. väsyneenä jotain ihmisiä nyrkeillä. Ei meillä ainakaan ole halunnut. Toki on myös opetettu, sitten kun lapsi on riittävän iso tajuamaan, että ei saa lyödä ja että se sattuu toista. Mutta meillä ei ole tosiaan rangaistuksia käytetty ikinä, ja rajoittamista fyysisestikin äärimmäisen harvoin (lähinnä jos lapsen käytös aiheuttaa vaaratilanteen tyyliin että on juoksemassa autotielle eikä usko kun sanoo ei, pakkohan se on sieltä kantaa pois vaan), ja nuo teini-ikäiset on oikein hyvin käyttäytyviä ja koulussa hyvin menestyviä nuoria :) 

Samaa olen aina koirien koulutuksessakin käyttänyt: en ole stressannut esim. pentupuremisesta enkä koskaan kieltänyt sitä, koska tiedän, että se nyt kuuluu tietyn iän käytökseen, sellainen leikkkisä näykkiminen, mutta itsestään se loppuu hampaiden vaihtumisen jälkeen. Ihan luonnollinen aivojen ja kehon kehitys muuttaa monia käytösmalleja, ilman että ihmisten täytyy opettaa yhtään mitään, saati stressata jostain ikäkaudelle tavanomaisesta käytöksestä.

Miksi aina ajatellaan että jos lapsi käyttäyty epäsopivalla tavalla häntä ei ole kielletty ollenkaan ja häntä ei ole yritetty "kasvattaa" oikeaan toimintaa. Esim, jos lapsi joskus läpsii ja lyö vanhempaa kyllähän minä ja varmaan lähes kaikki muutkin sen siinä lopettavat ottamalla käsistä kiinni ja selittämällä tiukasti että äitiä ei lyödä mutta se ei ole mikään tae että se ei toistuisi uudestaan. Joten samat kuvioit voit tulla toitumaan uudestaan ja uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

2 lasta ja kumpikaan ei ole ikinä lyönyt tai repinyt meitä vanhempia. Poika puri kerran minua kun luin lehteä mutta ei purrut toista kertaa kun karjaisin niin lujaa AUUUU että poika ihan säikähti. Sitten selitin että otti pipiä, ei saa purra ja jos äiti lukee lehteä niin tule siihen viereen niin kyllä äiti näkee sinut ym. 

On vanhempia jotka ei kasvata lapsiaan ollenkaan kun eihän se pieni Tiivi-Taavi mitään ymmärrä ja on niiiiin helluinen vaikka raivoaa ja lyö vanhempiaan ja sisaruksia ja vaikka vieraita lapsia puistossa.

Kaksi lasta, joista kumpikaan ei ole ikinä lyönyt tai repinyt, ja siihen päälle vielä alkava dementia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2 lasta ja kumpikaan ei ole ikinä lyönyt tai repinyt meitä vanhempia. Poika puri kerran minua kun luin lehteä mutta ei purrut toista kertaa kun karjaisin niin lujaa AUUUU että poika ihan säikähti. Sitten selitin että otti pipiä, ei saa purra ja jos äiti lukee lehteä niin tule siihen viereen niin kyllä äiti näkee sinut ym. 

On vanhempia jotka ei kasvata lapsiaan ollenkaan kun eihän se pieni Tiivi-Taavi mitään ymmärrä ja on niiiiin helluinen vaikka raivoaa ja lyö vanhempiaan ja sisaruksia ja vaikka vieraita lapsia puistossa.

Kaksi lasta, joista kumpikaan ei ole ikinä lyönyt tai repinyt, ja siihen päälle vielä alkava dementia?

Purrut. Ei lyönyt ja repinyt. Alkava lukihäiriö?

Voi itku joka toisessa langassa syytetään miehiä siitä että ne lyö. No mitenköhän ne on oppinut, että naista saa lyödä.

Juuri niin kuin tässä ketjussa on kuvattu, eli äiti on opettanut äitiä=nainen on lupa lyödä, jos sen käytös harmittaa.

Hävettää olla äiti, jolka on yhä periaatteet.

Ei vanhemmalla nykyään ole oikeutta estää lyömistä. Rimpuilevan ja vihaisen lapsen kiinnipitely sattuu lasta, mikä taas johtaa lastensuojeluilmoitukseen ja pahoinpitelytuomioon.

Puhumattakaan, että lasta itseään vaikka nippaisisi tukasta, jolloin tämä tajuaisi kerralla, miten ikävältä se tuntuu kun sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhemmalla nykyään ole oikeutta estää lyömistä. Rimpuilevan ja vihaisen lapsen kiinnipitely sattuu lasta, mikä taas johtaa lastensuojeluilmoitukseen ja pahoinpitelytuomioon.

Puhumattakaan, että lasta itseään vaikka nippaisisi tukasta, jolloin tämä tajuaisi kerralla, miten ikävältä se tuntuu kun sattuu.

Kyllä vanhemmalla on edelleen oikeus pitää kiinni rimpuilevaa lasta. Vanhempi ei normaalisti sylissä pitäessä satuta lasta, lapsi siinä satuttaa itse itseään jos joku. Tukistaminen ei tietenkään ole ok. Sillä antaa vain lapselle viestin, että satuttaminen ja kostaminen on sallittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä suostun, jos kyse on melko pienestä lapsesta. Kyllä sellainen saa purkaa tunteitaan minuun niinkin. Mutta toki jossain iässä, ja se ikä on lapsikohtaista, menee raja missä pitää ymmärtää että ei saa lyödä ja tunteet pitää pystyä käsittelemään muulla tavalla. 

Minusta taas kuulostaa siltä, että oletat asian hoituvan itsestään, etkä näe ettei se lapsen ymmärrys ole iästä kiinni, vaan siitä että vanhemmat systemaattisesti opettaa että ei saa lyödä. Oletko sitten mielestäsi reilu vanhempi, kun yht äkkiä kun lapsi kasvaa karjaisetkin että "ei saa lyödä!", vaikka siihen saakka on saanut? Mikä ihmeen tolkku tuossa on?

Tuli mieleen vanha teinipomojakso, jossa vanhemmat oli kustantaneet pojalleen kaiken, antaneet aina kaiken, eivätkä ikinä ilmeisimmin olleet kertoneet mistä raha on pois. Poika käyttäytyi juuri niin kuin sellaisen lapsen kuvittelisi käyttäytyvänkin. Sitten vanhemmat naureskelivat ohjelman päätyttyä että kyllä se nyt varmaan tajuaa rahankäytöstäkin jotain. Mistä sen pojan olisi pitänyt asia aiemmin tajuta, jos kukaan ei kerro eikä opeta?

Jossain määrin tapahtuukin itsestään. Tiedäthän, että yleensä lapsi oppii jossain vaiheessa ilmaisemaan itseään verbaalisesti ja se aika merkittävästi vähentää turhautumista joka taas n. parivuotiaalla ilmenee merkillisenä nujakointina. Tuo nujakointi tulee fyysisesti estää mutta sen kieltäminen on ennen tunnistettavaa vaihetta, jossa lapsen ymmärrys on riittävällä tasolla, merkityksetöntä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina ajatellaan että jos lapsi käyttäyty epäsopivalla tavalla häntä ei ole kielletty ollenkaan ja häntä ei ole yritetty "kasvattaa" oikeaan toimintaa. Esim, jos lapsi joskus läpsii ja lyö vanhempaa kyllähän minä ja varmaan lähes kaikki muutkin sen siinä lopettavat ottamalla käsistä kiinni ja selittämällä tiukasti että äitiä ei lyödä mutta se ei ole mikään tae että se ei toistuisi uudestaan. Joten samat kuvioit voit tulla toitumaan uudestaan ja uudestaan.

Oma lapsi neljä ja lyö joskus. Joka kerta puutun, vähintään puhuttelen vakavasti, joskus jäähytän tai otan jotain mukavaa pois tms. Silti joskus turhautuessaan edelleen lyö. Jos tosiaan jollain on joku konsti niin mielelläni kuuntelen. Ei se kauhistelu auta jollei osaa tarjota vaihtoehtoa...