Teini syönyt luvatta mielialalääkkeitä

Seronil eli juurikin noita pahamaineisia SSRI-lääkkeitä. Lisäävät mm. itsemurhariskiä, paljon muitakin vakavia haittavaikutuksia. Niin että onko se nyt joku suuri ihmetys, että olen huolissani? Ihanko oikeasti teille on aivan sama mitä myrkkyjä omat lapsenne syövät tietämättä niistä riittävästi?? Voi apua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Seronil eli juurikin noita pahamaineisia SSRI-lääkkeitä. Lisäävät mm. itsemurhariskiä, paljon muitakin vakavia haittavaikutuksia. Niin että onko se nyt joku suuri ihmetys, että olen huolissani? Ihanko oikeasti teille on aivan sama mitä myrkkyjä omat lapsenne syövät tietämättä niistä riittävästi?? Voi apua.

Ap

Pahamaineisia. No mikä ei ole niin pahamaineinen masennuslääke? Laitoin vaihtoehtoja jo tuonne ylle. 

Lisää itsemurhariskiä, kyllä, siksi teinin olisi pitänyt voida luottaa äitiinsä että olisi uskaltanut kertoa syövänsä niitä. Kuinka kauan on syönyt? Itsemurhariski kun kuuluu lähinnä lääkehoidon aloitusvaiheeseen.

Ilman muuta kannattaa hoitaa teinin masennus nyt, kun hän saa vielä hoitoa nuorten puolella. Yleensä nuorille on tarjolla parempaa hoitoa ja ennen kaikkea nopeammin. Ja lääkitys on tärkeä osa hoitoa. Lääkityksestä pääsee asteittain vähentämällä eroon sitten, kun sitä ei enää tarvita.

Kävin juuri itse 16-vuotiaan tyttöni kanssa psykiatrin juttusilla kun oli sinne koululääkäriltä lähetteen (onneksi oma tyttöni halusi minut mukaan sinne ja itseasiassa kutsukirjeessä jo kehotettiin molempia vanhempia olemaan mukana). Kysyin lääkäriltä lääkkeiden aloittamisesta kun mahdollinen terapia eli hoito alkaisi aikaisintaan ensi syksynä, kuulemma ei IKINÄ aloiteta nuorilla ekana lääkkeillä mahdollisten haittojen vuoksi, vaan on oltava joko lähes kokonaan toimintakyvytön masennuksen vuoksi tai sitten terapia ei yksin riitä.

Sinänsä olen kyllä samaa mieltä siitä, että lääkkeillä voi olla haittoja, mutta silti tuntuu vähän kohtuuttomalta sekin että teini  joutuu odottamaan masennukseensa hoitoa useamman kuukauden. Psykiatrian puolelta ei ole mahdollista tarjota kuin 3-4 käyntiä tähän alkuun jonka perusteella psykoterapiahakemus sitten tehdään, eli se siitä hoidosta...

Olisit ennemmin huolissasi teinisi masennuksesta kuin lääkkeistä. Herranjumala.

Vierailija kirjoitti:

Seronil eli juurikin noita pahamaineisia SSRI-lääkkeitä. Lisäävät mm. itsemurhariskiä, paljon muitakin vakavia haittavaikutuksia. Niin että onko se nyt joku suuri ihmetys, että olen huolissani? Ihanko oikeasti teille on aivan sama mitä myrkkyjä omat lapsenne syövät tietämättä niistä riittävästi?? Voi apua.

Ap

Nyt mylvit turhaan. Seronil on helppo lopettaa vuosienkin jälkeen nimim. 7 vuotta kyseistä lääkettä käyttänyt. Ilman sitä en minä olisi ikinä kasvanut teinistä aikuiseksi ja sen sijaan että nyt äitini nauraisi kanssani onnesta hän itkisi haudallani.

Sen sijaan että kohtelen lastasi kuten kohtelet niin ostat sinä ne lääkkeet ja annat lapsen käyttää rahansa muuhun mikä piristää häntä.

Annoit lapsellesi luvan käydä nuorisopsykiatrilla? Eikö se ole positiivista että nuori hakee apua kun hänestä tuntuu siltä.

Kyllä se on ihan totta, että lääkkeitä määrätään nuorille liian helposti. Totta on myös se, että ne voivat latistaa tunne-elämää, aiheuttaa (aluksi) itsetuhoisuutta, tuhota libidon jne. Moni, jolle on tuon ikäisenä annettu mielialalääkitys on syönyt sitä pitkälle aikuisuuteen, ja sitten kokenut, ettei ole oppinut käsittelemään omia tunteitaan tai edes tutustunut itseensä ilman lääkkeitä. Totta on toki myös se, että joskus lääkkeet voivat olla ainoa ratkaisu ja arvokas ensiapu. Mielestäni ap:n huoli ei kuitenkaan ole liioiteltua, ssri-lääkityksestäkin on hyvin vaihtelevaa tutkimustietoa ja eriäviä mielipiteitä lääkäri- ja tiedepiireissä. Ei se, että joku lääkäri on määrännyt tytölle lääkkeet tarkoita, että se on mikään jumalan sana. Nuorille määrätään antipsykoottejakin nykyään univaikeuksiin tuosta vain.

T. Itsekin teininä mielialalääkkeitä syönyt

Vierailija kirjoitti:

Kävin juuri itse 16-vuotiaan tyttöni kanssa psykiatrin juttusilla kun oli sinne koululääkäriltä lähetteen (onneksi oma tyttöni halusi minut mukaan sinne ja itseasiassa kutsukirjeessä jo kehotettiin molempia vanhempia olemaan mukana). Kysyin lääkäriltä lääkkeiden aloittamisesta kun mahdollinen terapia eli hoito alkaisi aikaisintaan ensi syksynä, kuulemma ei IKINÄ aloiteta nuorilla ekana lääkkeillä mahdollisten haittojen vuoksi, vaan on oltava joko lähes kokonaan toimintakyvytön masennuksen vuoksi tai sitten terapia ei yksin riitä.

Sinänsä olen kyllä samaa mieltä siitä, että lääkkeillä voi olla haittoja, mutta silti tuntuu vähän kohtuuttomalta sekin että teini  joutuu odottamaan masennukseensa hoitoa useamman kuukauden. Psykiatrian puolelta ei ole mahdollista tarjota kuin 3-4 käyntiä tähän alkuun jonka perusteella psykoterapiahakemus sitten tehdään, eli se siitä hoidosta...

No jopa oli kärkäs lääkäri. Kyllä se nuorillakin aloitetaan aika aikaisin se lääkitys, jos siitä arvellaan olevan hyötyä. En usko, että AP:nkaan tytär on sinne kävellyt ja 15min myöhemmin resepti kourassa pois lähtenyt.

Alaikäinen päättää itse hoidostaan kehitystasonsa mukaan, eli tuon ikäinen tod. näk. ihan itse. Lääkkeitä kirjoitetaan aika huoletta, mutta alaikäisten kohdalla harkinta on tarkempaa. Haittoja on aiemmin vähätelty mutta niistä puhutaan yhä enemmän. Valitettavasti sitten menee lapsi pesuveden mukana; lääkkeet ovat myös monessa tilanteessa oikeasti elintärkeitä. Älä nyt helvetissä kuittaa lapsesi masennusta "teiniangstiksi" ja pidä mitään puhuttelua siitä että ihan oikein on ottanut apua vastaan. Ne täsmälääkkeet, eli bentsot, ovat muuten ihan tutkitusti hiton paljon riskialttiimpia kuin mielialalääkkeet, tosi moni psykiatri suhtautuu erittäin tiukasti niiden määräämiseen nykyisin, ja hyvä niin. T. alan ammattilainen

Vierailija kirjoitti:

Seronil eli juurikin noita pahamaineisia SSRI-lääkkeitä. Lisäävät mm. itsemurhariskiä, paljon muitakin vakavia haittavaikutuksia. Niin että onko se nyt joku suuri ihmetys, että olen huolissani? Ihanko oikeasti teille on aivan sama mitä myrkkyjä omat lapsenne syövät tietämättä niistä riittävästi?? Voi apua.

Ap

Seronilia saa lääkeselosteen mukaan antaa yli 8-vuotiaalle lapselle. Itse söin tuota samanikäisenä ja ikinä en ole itsemurhaa yrittänyt. Kun jokin mainitaan haittavaikutuksissa, ei tarkoita sitä että sellainen automaattisesti tulee kaikille. Hoito tapahtuu kuitenkin lääkärin valvonnassa, joten aivan turhaa huolta ja suurentelua.

Kun lukee näitä tämän vuoden mutsin kommentteja, ei tarvitse erityisesti edes miettiä, miksi nuori on masentunut.

Luuletko ap ihan tosissasi ettei nuorisopsykiatrian ammattilaiset erota teiniangstia ja masennusta toisistaan? Mitä ihmettä?

Vierailija kirjoitti:

Seronil eli juurikin noita pahamaineisia SSRI-lääkkeitä. Lisäävät mm. itsemurhariskiä, paljon muitakin vakavia haittavaikutuksia. Niin että onko se nyt joku suuri ihmetys, että olen huolissani? Ihanko oikeasti teille on aivan sama mitä myrkkyjä omat lapsenne syövät tietämättä niistä riittävästi?? Voi apua.

Ap

Ei Seronil koukuta, lopeta se riehuminen ja tue lastasi! Nimim. Olen käyttänyt, ei mitään haittavaikutuksia, mutta hyötyä oli.

28 jatkaa: Olen silti sitä mieltä, ettei sun ap missään tapauksessa tule tuomita tytön lääkkeidenkäyttöä! Sun tehtävä on olla tyttösi tukena. Minkälaiselta tytön tila sun mielestä vaikuttaa? Minäkin käytin tuon ikäisenä lääkkeitä, vaikka äitini asenne oli sama kuin sinun. En onneksi pitkään, ja nykyään en enää suostuisi moisia syömään. Mutta jos tytöllä on todella niin paha olla, että hän itse kokee lääkitystä tarvitsevansa, niin silloin sulla ei ole siihen nokan koputtamista. Suosittelisin rauhallista keskusteluhetkeä tytön kanssa. Oletko ylipäänsä keskustellut tytön kanssa hänen olostaan yms? Kuulostaa oudolta tuo, että "annoit luvan" mennä psykiatrin juttusille... Kai sen pitäisi olla itsestäänselvää, että jos lapsella on paha olo hänelle haetaan apua? Muutenkin suhtautumisesi kuulostaa kieltämättä vähän vähättelevältä, ja se jos mikä kirpaisee huonostivoivaa teiniä.

Ap:sta tulee kyllä vahvasti oma äitini mieleen. Teillä on kyllä erona se, että äitini ei antanut rahaa jotta en pystyisi ostamaan lääkkeitä koska ne nyt yksinkertaisesti olivat turhia siinä teiniangstissa. No se teiniangsti vei minut lopulta teholle yritettyäni itsemurhaa. Hoitosuhde oli kyllä jo aiemmin mutta se kerta kuukaudessa ei ollut mitenkään riittävä siinä tilanteessa.

Vasta itsemurhan yritys sai äitini heräämään todellisuuteen. Olen silti helvetin katkera hänelle, sillä jos äitini olisi antanut rahaa lääkkeisiin, en olisi menettänyt kolmea vuotta elämästäni masennukselle, joka melkein vei henkeni.

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee näitä tämän vuoden mutsin kommentteja, ei tarvitse erityisesti edes miettiä, miksi nuori on masentunut.

Ja nyt vasta onkin terapiassa kerrottavaa! Toivottavasti nuori pääsee nopeasti omilleen, tuo koti on hänelle vahingollinen.

Jos olet kovasti huolissasi, tai oikeastaan muutenkin, kysy kauniisti tytöltäsi saisitko tulla seuraavalle lääkärin vastaanotolle  mukaan. Voisit saada oikeata tietoa siitä mikä tilanne on ja miksi lääkkeet on määrätty, ei tarvitsisi täällä huudella että voi apua voi apua. En kyllä toisaalta ihmettele jos tyttö ei tahdo sinua mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee näitä tämän vuoden mutsin kommentteja, ei tarvitse erityisesti edes miettiä, miksi nuori on masentunut.

Haha, mietin ihan samaa. Voisi se kirje olla myös ihan paikallaan, eli ap kirjoittaisi miten perheessä tavallisesti ratkotaan pulmat ja mitä mieltä on.masennuslääkkeitä. Saisi psykiatri näkökulmaa perheoloista.

Enpä ehtinyt enää eilen, kun palsta sulkeutui, mutta EN ole räyhännyt lapselle, vaan kertonut keskustelussamme lääkkeiden haitoista ja vaaroista, joita teini-ikäinen ei vielä itse voi kaikessa vakavuusessaan hahmottaa. Esimerkiksi nämä kouluampujathan olivat SSRI-lääkkeiden vaikutuksen alaisina. Joten jos teini ei itse ymmärrä, on minun jotenkin asiaan vanhempana puututtava, sillä rakastan lastani. Joo, polille en voi soittaa, ok. Täytyy keksiä muuta.

Ap