Lue keskustelun säännöt.
Miksi teini-ikäinen tyttäreni jätetään jatkuvasti ulkopuolelle?
12.04.2016 |
Kyseessä 13-vuotias tyttö, iloinen ja reipas tapaus. Koulussa hänellä on aika kavereita, myös vapaa-ajalla tapaa heitä. Oleilevat usein meillä ja heillä tuntuu olevan tosi hauskaa yhdessä, että kiusaamisesta tuskin on kyse. Olen kavereiden kanssa jutellutkin aika paljon, iloisia ja reippaita, ystävällisiä. Kuitenkaan tyttöä ei ole kutsuttu kertaakaan kavereiden synttäreille, halloweenjuhliin, ystävänpäivänjuhliin tai uudenvuodenviettoon, vaikka muut ovatkin niitä viettäneet illanistujaistyyliin toistensa luona. Ajattelin, että kyse on siitä että emme ole ehtineet vielä itse järjestää mitään suurempia "juhlia", mutta kun koetimme järjestää uudenvuodenjuhlia, kaikki olivat kiireisiä. Kouluun palatessa olivat kuitenkin jutelleet, että olipa kivat juhlat ja näyttäneet tytölleni kuviakin. :(
Tuntuu niin pahalta, kun oma lapsi jää ainoana ulos hauskanpidosta. Olen koettanut haalia hänen kavereitaan meille leffailtaan ja yökylään, ovat kyllä usein tulleetkin, mutta jos ovat keskenään sopineet vastaavaa niin eivät tule, vaikka kaikki on varmasti kutsuttu. Mikä avuksi? Kiusallinen aihe ottaa esillekään.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Tuupi lastasi sellaiseen seuraan,johon hän on tervetullut.Uusi harrastus tai serkkujen kanssa vietetty aika tekisi hyvää.Miksi roikkua mielistelemässä porukkaa,joka ei välitä?
Opettele sinäkin ripuliruikku lukemaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina sitä hoetaan, että pitää saada olla oma itsensä ja se on kavereiden menetys jos ei seura kelpaa. Tosiasia vaan on se, että tuolla asenteella jää yksin. Ainoa tapa päästä eroon tuosta lopullisesti on muuttaa itseään. Käytös, ulkonäkö tms.
Jouduin itse yläasteen alussa samantyyppiseen tilanteeseen. Se oli aivan kamalaa, tuntui ettei kuulunut minnekään. Tosin syrjiminen oli vielä avoimempaa, ei pelkkää illanistujaisista pois jättämistä.
Aloin pukeutua ja näyttää samalta kuin muut. Olin aina ollut kiltti tyttö ja yllättäen omaksuttuani hieman ylimielisen ja pomottelevan asenteen kipusin lopulta muiden suosioon.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä teinityttöjen ystäväporukoilla (ja miksei aikuisemmillakin ihmisillä) on tapana alkaa syrjiä ja jättää jotakuta henkilöä ulkopuolelle. Näin ryhmän dynamiikka tyyvistyy ja tuo yhteenkuuluvuuden ja paremmuuden tunnetta kun haukutaan/syrjitään / vältellään henkilöä x. Hhö x on saatettu kokea uhaksi tai sitten jollain tavalla heikommaksi jolloin on helppo nostaa itseään ylemmäksi lyömällä heikompaa maahan.
Itse olen koulukiusaamisen uhri ja näin olen ymmärtänyt kuvion.
Ihan oikein olet ymmärtänyt kuvion.
Itsekin olen aina ihmetellyt, miksi yhteisöllisyyttä pidetään hyvänä asiana ja tarjotaan ratkaisuksi joka asiaan. Yhteisöllisyys syntyy siitä, että joku on ulkopuolinen, syrjitty ja kiusattu. Yhteisöllisyyttä on olemassa vain silloin, kun on ulkopuolisia, syrjittyjä ja kiusattuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöä kuitenkin kutsutaan ulos potkimaan palloa, kaupungille, shoppailemaan, kylään, kirjastoon yms, muttei koskaan kaveriporukan illanistujaisiin. Voiko oikeasti homma olla niin kieroa, että esitetään kaveria kaiket päivät ja murskataan ihan täysin, kun sopiva tilanne iskee?
- ApKutsutaanko vai kutsuuko lapsesi kuitenkin itse itsensä? Toisaalta nuo shoppailut ja pallon potkimiset on sellaisia joissa saatetaan roikottaa joukon jatkona vaikka ei varsinaisesti seuraan haluttaisikaan. Sitten kun onkin kyseessä kotibileet niin sinne ei näitä ylimääräisiä otetakaan kuokkimaan. Saatetaan tosiaan tekemistä ehdottavalle ihan päin naamaa valehdella että perjantaina ei ole mitään ja kaikilla on muka jotain tyyliin sukulointia ja sitten maanantaina saakin kuulla suunnilleen koko koulun olleen joissakin bileissä.
Tekisi mieli sanoa että tyttäresi kannattaa kieltäytyä myös noista muista riennoista sanomalla ettei kerkiä. Mielistelemään ei kannata ruveta ketään. Tyttäresi pitäisi löytää joku harrastus tai muuten uusi ystävä piiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakaan ei kutsuttu. Aikuisena ymmärsin miksi, teininä en. Minä olin ikäisekseni lapsellinen ja muut halusi maistella alkoholia, polttaa, pussailla yms. En sopinut joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Minuakaan ei kutsuttu. Aikuisena ymmärsin miksi, teininä en. Minä olin ikäisekseni lapsellinen ja muut halusi maistella alkoholia, polttaa, pussailla yms. En sopinut joukkoon.
Tämä tuli mieleen. Voisiko olla niin että ap, vaikka olet rakastava, ihana ja hyvää tarkoittava äiti, olemalla hieman liikaa tyttäresi jutuissa mukana saat aikaan sen ettei tytär ei oikein irtaudu sinusta?
Se ei välttämättä ole paha asia. Mutta teini-iässä varsinkin voi johtaa syrjimiseen. Toisaalta, kaikki nerot ja taiteilijat ovat olleet väärinymmärrettyjä vähintään elämänsä alussa. Sanoisinkin siis, että joukkoon sopeutumisen sijasta kannusta tyttöäsi olemaan oma ihana itsensä. Ehkä löytämään muita harrastuksia ja uusia ystäviä? :)
Yläaste on rankkaa aikaa, mutta kestää onneksi vain kolme vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoo, että olisin ollut todella, todella ihmeissäni jos jonkun äiti olisi soittanut mulle kun olin 13. Tai jos vanhempani olisivat soittaneet jollekin kaverilleni.
Meillä oli tuolloin jo täysin omat kuviot ja vanhempani tuskin tunsivat kavereitani. Tuolloin toisaalta opeteltiin jo juomaan sun muuta sellaista.
Tuupi lastasi sellaiseen seuraan,johon hän on tervetullut.Uusi harrastus tai serkkujen kanssa vietetty aika tekisi hyvää.Miksi roikkua mielistelemässä porukkaa,joka ei välitä?