Lue keskustelun säännöt.
Seuraava "iso" juttu elämässäsi?
muutos
11.04.2016 |
Onko sinulla suunnitelmia elämäsi varalle? Mikä on seuraava iso askel jonka aiot ottaa? Milloin se mahdollisesti tapahtuu?
Aiotko vaihtaa alaa, muuttaa toiselle paikkakunnalle, jättää sen sian, vaihtaa seurakuntaa...?
Kommentit (62)
Muutto toiseen maahan. Elokuussa kohti Malawia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti se, että mikään ei muuttuisi kun kaikki on just nyt hyvin. Virstanpylväät suoritettu:
(- kirkosta eroaminen)
- valmistuminen yliopistosta
- vakityöpaikka
- naimisiinmeno
- asunnon ostaminen
- (puolison) lasten lähtö kotipesästä
Ikää on vasta 40v ja tilanne sen verran hyvin hallinnassa, että seuraava valitettava elämänmuutos tullee olemaan se kun omista vanhemmista aika jättää (ja mahdollisesti vielä pelottavampana ajatuksena sitä ennen pitkä "ura" omaishoitajana). Tällä hetkellä siis toivon, että työpaikka säilyy, asuntolaina on kohta maksettu ja kaikki läheiset voivat hyvin. Lisätoiveena ettei miehen lapset alkaisi kovin pian lisääntyä vielä, koska mä en halua joutua "isovanhemmaksi".
Ulkomaille muutto ja sitten yhteenmuutto kumppanin kanssa ensi vuoden puolella.
Valmistuminen amk:sta ja seuraavana varmaan yhteenmuutto poikaystävän kanssa. Sitten mahdollisesti lapsi/kihlat+häät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi saada haettua ensi vuonna amk:hon.
Esikoisen syntymä. Toivottavasti mahdollisimman pian... LA tuli ja meni jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutan ulkomailta takaisin Suomeen. Valitettavasti, ainakin vuodeksi. Palaan kyllä nykyiseen asuinmaahan kuin rusakko makuulta heti, kun se on taas järkevästi mahdollista.
Jos vaikka sais joskus järkättyä ja siivottua kodin kuntoon, sellaiseksi kuin itse haluan.
Pitkään olen jo sitä suunnitellut, mutta voimat eivät ole riittäneet. Eivät riitä vieläkään.
Tilanteen pitäisi kuitenkin helpottua (toivottavasti), sillä olen jäänyt osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Toivottavasti sen ansiosta saan vähän lisäenergiaa ja saan kotini kuntoon.
En ihan tämmöiseksi elämääni suunnitellut, mutta eipä tälle mitään mahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuminen yliopistosta, oman alan työ ja matkustelu. Sillä voisikin jatkaa eläkeikään asti :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monta juttua kasautumassa yhteen sumaan: kesken olevat opinnot rutistaa loppuun siis gradu jäljellä, hometutkimukset tähän kämppään ja mahdollisesti muutto ja kaikki roskiin, erityislapsi aloittaa kuntoutuksen ja kait mä sen siankin jätän, kun siassa ei omasta mielestään ole mitään vikaa, eikä terapioihin sitten voi mennä, parina eikä yksin. Ja töitä pitäis löytää, mahdollisesti nyt vielä pitää vaihtaa alaakin, jos ei nämä kaksi ammattia työllistä.
Oho! Kaikkea hyvää sun tulevaisuutees!
Kovasti kiitoksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että avioero.
Tällä hetkellä vippejä kuudesta eri paikasta. Syksyllä saan kolme niistä maksettua pois, vuoden päästä yhden. Puolentoista vuoden päästä taas yksi ja sitten vielä 3-7 vuotta kakkua kahden viimeisen kanssa jäljellä, riippuen siitä saanko niihin sitten yhdistelmälainan jostain... Joka tapauksessa kohta tulee vuosi täyteen edellisestä vippaamisesta. Täyttyyhän nämä päivät miettiessä raha-asioitakin.
Lapset tehty, seurustelut nähty, ammattiakin vaihtanut... Omistusasuntoa ei ole eikä tule. Terveyttä vielä jäljellä... Täytyy toivoa että vastedeskin. Ehkä lastenlapsia luvassa joskus 10 vuoden päästä ja niitä sitten hoitelee terve ja velaton mummo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen saanti ja talon rakennus urakka
Voisit myös opetella kirjoittamaan; talonrakennusurakka.
Vauva, esikoisen la oli eilen.
Huomenna lähtee viimeinen lyhennys asuntolainasta. Aamulla herään täysin velattomana!
Todennäköisesti vietämme viimeistä kesää rakkaan mummini kanssa, joten syksyllä varmaan tähän asti rankimmat jäähyväiset ja gradun palautus tiedossa.
Eläkkeelle jäänti 2-4 vuoden sisään.
Tärkeämpänä tavoitteena opetella pitämään itsestäni ja hyväksymään itseni. Kamala morkkis noin kymmenestä liikakilosta, vatsan nahkapussista, itseinho. Tiedän, että sairauden rinnalla ei ole tämä minun vaiva mitään, mutta kuitenkin. Anteeksi, kun valitan.
Olisihan se kiva rohkaistua seurustelemaan, kun löytyisi kiva mies, jolle uskaltaisin "itseni paljastaa". Yli kymmenen vuotta on sylistä... nyt alkaa itkettää, joten lopetan.
Kiitos, kun luitte.
Gradun palautus ja valmistuminen, paluu Suomeen, toisen yliopistotutkinnon jatkaminen, työpaikan löytyminen, koiran hankinta, lapsen hankinta, asunnon ostaminen ja onnellinen loppuelämä!
Gradu pitäisi tehdä ja töitä hakea. Pikkuhiljaa olisi hyvä saada jotain muutakin kuin osa-aikaisia hanttihommia, mutta heikolta näyttää.
Siirtyminen yliopistosta kortistoon.
Esikoisen laskettu aika kesällä :)