Häpesittekö lapsena vanhempianne, jos ne olivat humalassa?
Vai eikö sellaista päässyt tapahtumaan? Itse häpesin, enkä olekaan koskaan ollut humalassa lasteni nähden.
Kommentit (27)
Kyllä, mutta päällimmäisinä tunteina oli kuitenkin ahdistus ja pelko. Alkoholia ei koskaan voinut juoda sivistyneesti tai vastuullisesti. Alkoholi tarkoitti sitä että kohta sattuu, tapellaan ja itketään. Häpeä oli sitten sitä kun koulukuraattori kysyi mikä mussa on vialla, mutten pystynyt sanomaan mitään. Luulin että se on jotenkin minun vikani.
Minä häpesin vanhempiani sydämen pohjasta. Ei ne humalaassa olleet, ne olivat helluntailaisia.
Minun isäni kosketteli minua aina sopimattomasti kun oli humalassa. Laittoi mm. sormensa pimppiini. Häpesin tätä todella paljon ja se oli ällöttävää.
Vierailija kirjoitti:
En.
Suoraan sanottuna se oli aina hauskaa. Yleensä se tarkoitti juhlia ja hauskanpitoa.
Näin meilläkin. Ja tosiaan enemmän hävetti se, kun äitini tosi pitkään eristäytyi ja kieltäytyi hauskanpidosta, kun kaikki muut joivat , lauloivat ja pitivät hauskaa. Hän istui nurkassa kutomassa.
Se hävetti.
Ai häpesinkö? Olin monta vuotta aikuistumisen jälkeen katkera vanhemmalle, joka minusta rajoitti nuoruuttani. Ei kehdannut 'pitää' kavereita, mennä kylään ym kun känninen vanhempi soittelee perässä kaverin vanhemmille ym. Joten olin suht erakko tahtomattani ja huono siitä syystä myöhemmin ihmissuhteissa. Mutta kyseessä alkoholisti, joten olen antanut anteeksi.
Häpesin ja muistan ikuisesti, kun kerran kaveri oli kylässä ja isä taas kännissä. Se kyläilyreissu jäi viimeiseksi, kun seuraavan kerran kysyin kaveria meille, hän sanoi, ettei uskalla, häntä pelottaa, jos isäni on taas humalassa. Ja etukäteenhän sitä ei voinut tietää. Äiti oli absolutisti. Itse en lasten nähden ota lainkaan, koska tiedän, että vähäinenkin alkoholi muuttaa esim. äänen sävyä ja itselleni se oli aina ahdistava tunne tajuta, että taas se juo. Mies ei tätä ymmärrä, vanhempansa ovat kohtuukäyttäjiä.
Enpä oikeastaan hävennyt. Äiti sen sijaan nalkutti isälle päiväkausia jokaisesta pienestäkin alkoholinjuomisesta. Äitini oli, ja on edelleen, käytännössä absolutisti, enkä ole nähnyt häntä koskaan edes hyvin lievästi päihtyneenä.