Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Häpesittekö lapsena vanhempianne, jos ne olivat humalassa?

Vierailija
10.04.2016 |

Vai eikö sellaista päässyt tapahtumaan? Itse häpesin, enkä olekaan koskaan ollut humalassa lasteni nähden.

Kommentit (27)

Vierailija
21/27 |
11.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enpä oikeastaan hävennyt. Äiti sen sijaan nalkutti isälle päiväkausia jokaisesta pienestäkin alkoholinjuomisesta. Äitini oli, ja on edelleen, käytännössä absolutisti, enkä ole nähnyt häntä koskaan edes hyvin lievästi päihtyneenä.

Vierailija
22/27 |
11.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä, mutta päällimmäisinä tunteina oli kuitenkin ahdistus ja pelko. Alkoholia ei koskaan voinut juoda sivistyneesti tai vastuullisesti. Alkoholi tarkoitti sitä että kohta sattuu, tapellaan ja itketään. Häpeä oli sitten sitä kun koulukuraattori kysyi mikä mussa on vialla, mutten pystynyt sanomaan mitään. Luulin että se on jotenkin minun vikani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/27 |
11.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä häpesin vanhempiani sydämen pohjasta. Ei ne humalaassa olleet, ne olivat helluntailaisia.

Vierailija
24/27 |
11.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun isäni kosketteli minua aina sopimattomasti kun oli humalassa. Laittoi mm. sormensa pimppiini. Häpesin tätä todella paljon ja se oli ällöttävää.

Vierailija
25/27 |
11.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En.

Suoraan sanottuna se oli aina hauskaa. Yleensä se tarkoitti juhlia ja hauskanpitoa.

Näin meilläkin. Ja tosiaan enemmän hävetti se, kun äitini tosi pitkään eristäytyi ja kieltäytyi hauskanpidosta, kun kaikki muut joivat , lauloivat ja pitivät hauskaa. Hän istui nurkassa kutomassa.

Se hävetti.

Vierailija
26/27 |
11.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ai häpesinkö? Olin monta vuotta aikuistumisen jälkeen katkera vanhemmalle, joka minusta rajoitti nuoruuttani. Ei kehdannut 'pitää' kavereita, mennä kylään ym kun känninen vanhempi soittelee perässä kaverin vanhemmille ym. Joten olin suht erakko tahtomattani ja huono siitä syystä myöhemmin ihmissuhteissa. Mutta kyseessä alkoholisti, joten olen antanut anteeksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/27 |
11.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Häpesin ja muistan ikuisesti, kun kerran kaveri oli kylässä ja isä taas kännissä. Se kyläilyreissu jäi viimeiseksi, kun seuraavan kerran kysyin kaveria meille, hän sanoi, ettei uskalla, häntä pelottaa, jos isäni on taas humalassa. Ja etukäteenhän sitä ei voinut tietää. Äiti oli absolutisti. Itse en lasten nähden ota lainkaan, koska tiedän, että vähäinenkin alkoholi muuttaa esim. äänen sävyä ja itselleni se oli aina ahdistava tunne tajuta, että taas se juo. Mies ei tätä ymmärrä, vanhempansa ovat kohtuukäyttäjiä.