Häpesittekö lapsena vanhempianne, jos ne olivat humalassa?
Vai eikö sellaista päässyt tapahtumaan? Itse häpesin, enkä olekaan koskaan ollut humalassa lasteni nähden.
Kommentit (27)
Häpesin, että vanhempani eivät koskaan olleet humalassa. Takakireet.
En. Mä toivoin, että ne olis useemmin humalassa.
En.
Suoraan sanottuna se oli aina hauskaa. Yleensä se tarkoitti juhlia ja hauskanpitoa.
Sama. Häpesin enkä ole koskaan ollut humalassa lasteni nähden. En kyllä muidenkaan lasten nähden. Tuttavapiiri on sellainen, että lapset ja alkoholi eivät kuulu samoihin juhliin tai illanistujaisiin. Ymmärrän lasin viiniä tms. lasten nähden, mutta humalaa en.
Häpesin ja pelkäsin, ihan hyvästä syystä.
Häpesin paljon, mutta vanhempani ovatkin alkoholisteja ja humalassa yleensä tapellaan ja itketään. En halua että omat lapseni näkevät minua koskaan humalassa tai joutuvat häpeämään vanhempiensa alkoholinkäyttöä. Haluaisin kuitenkin ettei alkoholi ole tabu ja lapset oppivat kohtuullisen käytön olevan ihan normaalia; esimerkiksi viinilasi ruoan kanssa jne. Itse kuitenkaan harvemmin juon edes sitä lasillista ja saunajuomaksikin riittää limu.
En hävennyt. Kävivät lähipubissakin niin kuin muidenkin kavereiden äidit ja isät. Baarista välillä haettiin iskältä karkki(tupakka)rahaa ja jatkettiin matkaa. Ei ne ikinä missään änkyrässä olleet. Lähinnä tapasivat ystäviään pubissa. Meille kun tuli vieraita, niin oli paljon hyvää ruokaa ja herkkuja eikä meitä muksuja haitannut että juhlat kesti pikkutunneille asti. Tämä 80-luvulla.
Itse en pahemmin ryypiskele kotona. Siiderin otan silloin tällöin teinin läsnäollessa, mut häntä ei haittaa.
En oo tähän päivään mennessä nähny vanhempiani humalassa.
Enkä halua että omat lapsenikaan näkevät meitä vanhempia humalassa.
Häpesin ja ahdistuin siitä. Päätin jo 12-vuotiaana, että kukaan ei tule kärsimään minun alkoholinkäytöstäni enkä tule juomaan alkoholia aikuisena. No, yhdessä illanvietossa lähes 10 vuotta sitten tuli juotua pari-kolme drinksua, yksi viskipaukku, yksi lasi skumppaa sekä maistettua kulaukset olutta sekä puna-ja valkoviiniä. Känniin en tullut ja tuli huomattua, että pidä alkoholin mausta. Huomasin myös etten jää mistään paitsi vaikka en alkoholia juokaan.
En ole nähnyt vanhempiani humalassa. Heillä oli ja on edelleen tapana juoda alkoa vain juhlaruuan kera lasillinen tai kaksi. Iskä saattaa ottaa myös saunakaljan joskus. Muuten eivät juo, eivätkä humalaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Känniin en tullut ja tuli huomattua, että en pidä alkoholin mausta. Huomasin myös etten jää mistään paitsi vaikka en alkoholia juokaan.
Äitiä en muista nähneeni humalassa. Isän olen monestikin eikä hävettänyt, kun ei hänestä muuttunut mitenkään ärsyttävä/pelottava.
Häpesin ja häpeän. Lapsena myös pelkäsin, että äidille sattuu humalassa jotain, tai että joku satuttaa häntä, jos hän ei pysty humalan takia pitämään huolta itsestään ja puolustautumaan. Nykyään hän ei onneksi (tai ainakaan tietääkseni) käytä alkoholia juuri ollenkaan, mutta ne harvat kerrat, kun olen joutunut juomista aikuisena todistamaan, ovat olleet erittäin epämieluisia.
En hävennyt. Äitiä en ole nähnyt minäkään humalassa mutta isän juopottelu liittyi yleensä juhliin ja ystävien näkemisiin ja meillä lapsillakin oli juhlissa aina hauskaa. Ei ole negatiivisia alkoholimuistoja.
En ole koskaan nähnyt vanhempiani humalassa, vaikka näin kyllä heidän käyttävän alkoholia. En hävennyt enkä saanut alkoholiin liittyviä traumoja. Samaa asennetta pyrin välittämään omille lapsilleni: saavat mieluusti nähdä vanhempiensa käyttävän alkoholia, mutta eivät humaltumista.
Häpesin, ja monta kertaa olenkin saanut hävetä. Muistan miten jouduin käymään kännisen äitini kanssa asioilla, esim. kaupassa tai lääkärissä, teki mieli vajota maan rakoon kun äiti kännissä yritti hoitaa niitä asioitaan ja ihmiset tuijotti sekä sitä äitini sönkötystä että mua. Erityisesti on jäänyt mieleen kun mentiin kävellen kauppaan ja äiti oli niin naamat että kaatui selälleen siihen kävelytielle. Onneksi on nykyään raitis.
En ole nähnyt koskaan vanhempiani humalassa.