~*~SYYSKEIJUJEN TIISTAITURINAT~*~

Tänään on ollut hieman Parempi mieli.



Eilen olin äitini luona kylässä. Olen ollut ihan ränsistynyt ja voimaton viime viikot tän pahoinvoinnin takia. Äiti oli päättänyt hieman piristää mua. Laitettiin hienot meikit ja vaatteet, oli kyllä tosi hauskaa. Tänään jaksoin jopa lähteä ystäväni kanssa ostoksille, äitini on kyllä maailman ihanin ihminen :)



Minulla on hyvät välit vanhempiini ja miehen vanhempiin. Appi on hieman omatakeinen mies, jäärä ja itsenäinen tulen hänen kanssa kuitenkin hyvin toimeen. Meillä on hauskaa, kun nauretaan yhdessä mun miehen utopistisille tulevaisuuden suunnitelmille :)

Anoppi on sellainen hössääjä, mutta tosi hyväntahtoinen :)



Huh, oli pakko käydä ostamassa levolacia tänään, kun ei maha toimi yhtään. Johtunee ilmeisesti siitä, kun lopetin tupakoinnin plussan jälkeen, eikä kavi maistu. Toivottavasti nyt toimisi, meinaan on varmaan pari kiloa ylimääräistä tavaraa masussa.



Kuin moni Keijusta on polttanut, oliko helppo lopettaa? Itselläni ei ollut mitään ongelmaa, nimittäin tupakka teki minulle ja tekee edelleen niin huonon olon. Se haju on ihan kamala, mies joutui raukka lopettamaan myös ;)



T: Ull-Maij & Pikku-Pupu rv 11+1

tosta et mikä olo, kumpi tulee... Ihan alussa oli sellainen olo, että tyttö sieltä tulee, ku tein testin, eikä ollut mitään oireita. Sama kuin esikoistytöllä, toinen meillä oli poika ja tein testin, kun tulin huonovointiseksi. Salaa ehkä toivon tyttöä, koska itselläni ei ole ollut siskoa, kolme veljeä kylläkin. Mutta eipä sitä tiedä. Äitini on niin vakuuttunut tytöstä, että lupasi jo ruveta kutomaan vaaleanpunaista nuttua... (no joo, ku varmistui et siä joku on...). Mut varmuuden vuoksi tekee jonku neutraalimmanki värisen. Mun äiti höynähtää ihan täydellisesti jo kun kuulee vauva uutisia...

Mäkin polttelin joku kymmenisen vuotta tupakkaa ja lopetin ihan kans heti plussan jälkeen. Sama mulla eli se haju ällöttää ihan hirveesti ja nyt mietinkin että kuinka oon tollasta saattanut joskus itekin vetää keuhkoihini..hyi olkoon!!Se alkoi etomaan ihan kamalasti ja siitä pääsi irti todella helposti, en olisi koskaan uskonut, että näinkin helposti.Hyvä niin=)

Mulla on myös samaa onkelmaa havaittavissa, eli turvotusta/ummetusta, kun ennen maha toimi jokapäivä heti aamusavujen jälkeen ja enää se ei toimi kovinkaan usein ja olo on silloin aika heikko..Hyvä tietää et saa sit käyttää raskausaikana jotain levolackia, jos tää ei tästä yhtään helpotu!!

Mulla lisäksi ollut pää kipee aika usein, en tiedä johtuuko nikotiinin puutteesta vai vaan yleisesti raskaudesta..kertokaahan joku jos tiedätte asiasta enemmän, olis kiva kuulla onko jollainvastaanvanlaisia onkelmia..Kahvi ei maistu mullekaan enää (entisenä kahvin suurkuluttajana), joten sekin vielä..

No niin hyvää yötä vaan, huomenna on aikainen herätys, kun mennään katsomaan uutta isompaa asuntoa..

Manta79 9+3

Mäkin polttelin joku kymmenisen vuotta tupakkaa ja lopetin ihan kans heti plussan jälkeen. Sama mulla eli se haju ällöttää ihan hirveesti ja nyt mietinkin että kuinka oon tollasta saattanut joskus itekin vetää keuhkoihini..hyi olkoon!!Se alkoi etomaan ihan kamalasti ja siitä pääsi irti todella helposti, en olisi koskaan uskonut, että näinkin helposti.Hyvä niin=)

Mulla on myös samaa onkelmaa havaittavissa, eli turvotusta/ummetusta, kun ennen maha toimi jokapäivä heti aamusavujen jälkeen ja enää se ei toimi kovinkaan usein ja olo on silloin aika heikko..Hyvä tietää et saa sit käyttää raskausaikana jotain levolackia, jos tää ei tästä yhtään helpotu!!

Mulla lisäksi ollut pää kipee aika usein, en tiedä johtuuko nikotiinin puutteesta vai vaan yleisesti raskaudesta..kertokaahan joku jos tiedätte asiasta enemmän, olis kiva kuulla onko jollain vastaanvanlaisia onkelmia..Kahvi ei maistu mullekaan enää (entisenä kahvin suurkuluttajana), joten sekin vielä..

No niin hyvää yötä vaan, huomenna on aikainen herätys, kun mennään katsomaan uutta isompaa asuntoa..

Manta79 9+3

en näköjään osaa vieläkään käyttää tätä kunnolla, vaiks oonkin saanut atk-alalta koulutukseni, hyvä minä=) Tulee näköjään sama viesti aina useempaan kertaan..sorry!

Manta79 9+3

Risteilyreissu meni ihan mukavasti, ennalta arvellut kiukuttelut tuli lapsilla muutaman kerran linkassa ja poika huusi Tukholmassa kuin hinaaja, koska äiti ei ostanut HM:ltä hänelle tyttöjen vaatteita. Reppana. Onneksi mummo on luvannut ommella pojalle hameen :)



Isovanhemmista ollut puhetta: Anoppi, asuu lähimpänä miehensä kanssa, on neljän lapsen äiti, mieheni on saanut 16 vuotiaana. Sieltä puolen niitä neuvoja jos jonkinlaisia on riittänyt.. Muutenkin otetaan yhteen silloin tällöin, kun minua alkaa ärsyttämään liiallinen meidän elämän kontrollointi :( Miehen isä on jäänyt suht etäiseksi lapsille vaikka asuukin aika lähellä. Hänellä ei oo autoa ja asuu pikku mökissä melkein erakkona, talvisin varsinkaan ei sinne huvita mennä. Polttaa sisällä ym. Tykkää kyllä lapsenlapsistaan. Oma äitini asuu K-Suomessa miehensä ja velipuoleni (9v) kanssa. Hyvät on meillä välit, vaikka epäilen, et äiti vähän harmistui tästä kolmannesta. Oli vaan niin innoissaan syksyllä, kun lähdin työelämään. Kauheasti ei olla tästä vauvasta puhuttu. Isäni ja hänen vaimonsa ovat myös meille läheisiä.



Oma olo on ihan jees, väsymys ja haluttomuus petipuuhissa vaivaa yhä, eikä mies jaksa ymmärtää. Taas sain itkeä tirauttaa eilen illalla, kun herra suuttui :( Huokaus. Ja ite kun rakenti taloa, ei jaksanut moneen viikkoon edes suudella. Kummasti se unohtuu.



Ens viikolla np-ultra ja kohta ollaankin 4. kuukaudella menossa :)

-piias- rv 11+1

Tervetuloa mukaan Manta79!



Meillä on läheiset välit sekä minun että miehen vanhempiin ja mitään kummempia ristiriitoja ei ole ollut, vaikka jotkut pienet asiat joskus ärsyttääkin. Mielenkiintoista nähdä, miten tilanne muuttuu lapsen myötä - kyseessä on molempien vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi ja hössötystä on jo ilmassa...



Oma vointini on edelleen hyvä. Pahoinvointia ei ole ollut yli viikkoon - yökkäily on tosin jäänyt jäljelle ja esimerkiksi yskiminen saattaa aiheuttaa yökkäilyä, vaikkei paha olo olisikaan. Väsymys vaivaa ja nenä on jatkuvasti tukkoinen. En tiedä, onko pientä flunssan poikasta vai kuuluuko tämä muuten vain " taudin kuvaan" . Maha on varsinkin iltaisin niin turvoksissa, ettei tavalliset housut meinaa mahtua päälle. Ostinkin jo viime viikolla ensimmäiset under the belly -malliset farkut. Omat farkut eivät ole tuntuneet mukavilta viikkoihin. Reippaalla syömisellä voi olla osuutta asiaan...



terveisin



Toukka06 (rv 11+5)

Eilen odotti kotona kutsu ultraan, joka on jo ensi maanantaina! Jotenkin kuvittelin joutuvani odottamaan pidempään. Viikot ovat silloin tasan 11. Sittenpähän pääsen joko kunnolla nauttimaan tästä raskaudesta tai tekemään vaikeita päätöksiä. Tyttö 7 v. on jo pari kertaa halaillessaan äitiä hihkaissut " vauva" ja taputellut mahaa, mutta olen " päässyt pälkähästä" vielä toistaiseksi vain naurahtamalla ja toteamalla, että hänellä on taas vauvakuume vallallaan ja että olishan se kiva... Voin vain kuvitella tytön riemua, kun totuus paljastuu. Haluan kertomispoltteesta huolimatta odottaa ultran näkymät ensin. Sitten minua tuskin mikään pidättelee.



Vointi taitaa olla helpottamaan päin...



fullmoon rv 10+1

Parin viikon välein varmaan saan aikaiseksi kirjottaa :/



Eli siis tiivistä referaattia: pahoinvointi on helpottanut stressin ja murheitten syrjäyttäessä sen. Aiemmissakin raskauksissa olen huomannut sen, että sitä huonompi on vointi mitä enemmän on aikaa kärsiä. Jos tulee menee ja pysyy aktiivisena tai jos _joutuu_ pysymään aktiivisena, niin se pitää pahoinvoinnin poissa.



Kohdun tunnen kasvaneen (deep, deep down) ja ensi viikolla on seuraava neuvola. Jos dopplerilla ei kuulla sydänääniä, niin sitten tarkkari saa ultrata. Np-ultra jätetään väliin, koska sen antama tieto ei meille ole olennaista, vaan merkittävämpi on rakenneultra - ja meillä muutenkin ovat vaihtoehtoiset. Toivottavasti tämä nyt kestäisi...



Suvusta purnausta: meillä appivanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla. Ovat mahdottoman tärkeä tuki ja hoitavat lapsia tarvittaessa, mutta sappeni saa kiehumaan anopin iänikuinen tapa tuputtaa lapsille syötävää - ja yleisemmin makeita. Juottavat 2-vuotiaalle teetä kielloistani huolimatta (eihän se toki ole vaarallista, mutta miksi pitää tehdä väkisin niin jos kerran kiellän?!?), eivät tajua, että suklaakeksit kategorioidaan meillä karkkipäivän antiin eivätkä ole arkimussutettavaa. Koko ajan pitäisi olla lasten syömässä ja jos eivät pysy pöydässä, niin sitten juostaan niiden perässä ja tungetaan väkisin suuhun. Ikinä ei näytetä itse esimerkkiä ruokailussa ja istuta yhteiseen ruokapöytään vaan istutetaan lapsi ruokalautasen eteen istutaan itse viereen ja toitotetaan koko ajan, että syö sitä, haukkaa, otatko sitä ja sitä... Ei kunnioiteta ruoka-aikoja vaan ennen ruokaa tungetaan herkkuja, jne. Sairas suhtautuminen ruokaan!! Kun meillä taas on niin, että arki on perusruokaa, juhlat juhlia ja karkkipäivät erikseen. Ruokaillaan kaikki yhdessä ja kerralla syödään se mikä syödään, seuraavassa kattauksessa seuraavan kerran.



Olen ehkä nipo, mutta lapsillamme on niin suuri riski diabetekseen koska mies on diabeetikko (onkohan äitinsä vaikutusta...?) ja minulla oli edellisessä raskaudessa gestaatiodiabetes (eli kuulun II tyypin suuren riskin ryhmään) + perinnöllinen alttius. Ja toisaalta myös kismittää se, että periaatteessakin täytyy laistaa meidän perheen sääntöjä - onko ne sitten sillä kivoja isovanhempia?



Omat vanhempani asuvat kauempana. Isäni ei oikein tule toimeen uhmaikäisen esikoisen kanssa (tottunut vain tyttöihin, jotka äiti pääasiassa kasvattanut), hermot menee heti ja ei kestä kun hänen auktoriteettiaan uhmataan. Äitini taas on se joka jakelee neuvoja hamalta 70-luvulta, kuvittelee lasten menevän " siinä sivussa" - mikä ei päde kun on kaksi vilkasta ja päätöntä kollia (= eri asia kuin muutama kappale kuuliaisia tyttöjä, joista vanhin tunnollinen isosisko kantaa vastuun).



No joo, on ehkä huono päivä kun ei saa kuin katkeransävyistä palautetta aikaiseksi. Mitähän sitä tekisi, hyödyksi pitäisi olla, mutta keskittyminen ei nyt riitä...



Loofii 10+6

Ensimmäinen ultra takana ja kaikki oli hyvin. Ihanaa, nyt voi oikeestaan vasta ruveta raskaudesta nauttimaan. Laskettu aikakin pysyi samana eli 30.8, mutta pysyn kuitenkin teidän syyskeijujen seurassa.



Jouduttiin kättärillä aika kauan odottamaan ennen ultraan pääsyä ja mä oli suunnillen valmis kiipeemään pitkin seiniä. Jännitti ja pelotti niin vietävästi. Pariskunta jolla ennen minua oli ultra niin ei ollut asiat hyvin ultrassa niin siksi oli kätilö puoli tuntia myöhässä.



Nyt on monta kuvaa vaavista ja niitä tässä vähän väliä ihastelen. Vaavi oikein hienosti itseään meille esitteli ja mies tästä päättikin että on ihan varmisti tyttö kun niin keimaili.



Paha olo ei vieläkään ole kokonaan poistunut. No eipä siihen enään niin kiinnitä huomiota kun ihan alkuraskaudesta.



Tänään mennään kattomaan Matti leffaa. Saa vähän muutakin tekemistä kun aina vaan kotona kökkimistä poitsun kanssa.



Nyt meen poitsulle seuraa pitämään.



Öttis, poistu ja masutoukka rv 12+6

Loofii: Anoppini on kanssa aivan mahdoton ruuan tuputtaja. Koko ajan pitäis olla lasten syömässä milloin mitäkin. Karkkia onneksi suht vähän, mutta pullaa, keksiä, mehua, leipää, juustoa, ruokaa, sipsejä ym ym. Huh. Ja sekös anoppia ärsyttää, jos poika ei jaksa syödä ja sanoo siitä mulle ja minä sanon, et " ok, juo sit vaan maito loppuun" . Sit tulee tyypillistä " no sit et saa sitä ja tätä ym syömistä, kerta et syö ruokaasi" . No miten hitossa se sen ruuan jaksaa syödä, jos juuri äsken mummo tuputti pullaa??? (kauhulla muistelen, kun miehen sisko oli vajaa 2v ja lutkutti kokista tuttipullosta " unimamiksi" ..) Onneksi tuota temppua ei meidän lapsille ole tehnyt!!!



Näin viime yönä unta, et olin kaupoilla ja kohta olin jossain huoneessa saman kätilön kanssa, joka oli esikon synnytyksessä. Pian pöydällä oli sievä puhtoinen vastasyntynyt tyttövauva (unessa rv 20 oli menossa) ja painoa oli 3510g. Huhhui, mikä uni. Esikkoa oottaessa varsinkin näin näitä vauvaunia ja miusta ne on aina niin omituisia, et oisin mieluummin näkemättä.



Mulla on päivä päivältä enemmän tyttöolo, mies veikkaa poikaa, koska " nyt on pojan vuoro" . Loogista, eikö :D



-piias-

[color=purple] Tänään piti käydä aamulla pönttöä halailemassa kun olin tyhmä liian pitkään syömättä kun heräsin. Muuten ollu ihan ok olo. Pää meinaa olla vaan hieman kipeenä kun nukuin päikkärit...



Vanhemmista: Miehen vanhemmat on mukavia ja hyvin menee niiden kanssa, lukuunottamatta appiukon neuvoja, miten lasta pitäisi syöttää jne... Siinä menee hermot kun aletaan neuvoja jakeleen, kun itse kyllä tiedän milloin oma lapsi vain kiukuttelee syöttäessä ja milloin ei oikeesti enää jaksa syödä. Omien vanhempien kanssa ei oo mitään ongelmia, jos vaan pitää tarpeeksi etäisyyttä, eikä ole joka päivä tekemisissä =). Oma äitini meinaa olla nimittäin hirveä terveysintoilija, enkä itse jaksa sellasta intoilua.



Nyt ruoanlaittoon!



mamao, neiti ja masuasukki 9+1

Mä olen ollut laiska kirjoittelemaan kuulumisia, mutta ajattelin ryhdistäytyä. Voi luoja, mikä olo. Aikaisemmin oli vaan vähän kuvotusta, mutta eilisen ja tämänpäivän on ollut pahempaa, onneksi ei ole tarvinnut oksentaa. Ja kuinka totaalista tää väsymys voikaan olla. Vois nukkua vaikka kuinka paljon, mutta 2,5v ja 3,5v pitävät huolen, ettei turhia lepohetkiä jää. Onneksi molemmat nukkuvat vielä päiväunia, niin voi iteki huilata :)



Mulla oli eilen eka neuvola. Ihmettelin vähän, miksi niin aikaisin halus mut sinne, mutta enpä vastaankaan laittanu. Yritettiin kuulla sydänääniä, mutta eipä ne kuulunut. No, viikkoja oli 9+1 vasta ja luultavasti vielä vähemmän, kun mulla on epäsäännöllinen pitkä kierto. No, kuukauden kuluttua uudelleen. Niskapoimu ultraan en aio mennä, en ole ollut edellisistäkään.



Mun appivanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla, 7km päässä. Heistä ei kauheesti haittaa ole, käyvät meillä tosi harvoin ja vain kutsuttuna. Eivät koskaan tule " yllätyskylään" . Joskus tulee jotain suukopua, mutta yleisesti tulemme hyvin toimeen. Omat vanhemmat asuvat 300km päässä ja suhteet pysyvät hyvinä ehkä juuri siksi. Luulisin että he olisivat jopa riesaksi saakka meillä, jos asuisivat lähellä. Molemmat isovanhemmat ovat tärkeitä meidän lapsille ja he isovanhemmille. Meidän lapset ovat ainoita lapsenlapsia molemmille.

nuo raskausoireet, erityisesti pahoinvointi, väsymystä on kyllä jonkin verran samoin rintojen turvotusta ja aristusta. Alavatsa nippailuja aina silloin tällöin ja alaselkä kipuja. Nuhan tunne katosi n.viikko sitten. Vatsa tuntuu hieman kasvaneen ja tunne että painoa olisi hieman tullut lisää, kilon verranhan sitä tässä vaiheessa saa jo ainakin tulla.



vauva06 rv10+1

Mulla alkaa väsymyskin vähän helpottaa. Nyt riittää nuo tytön kanssa nukutut kahden tunnin päikkärit. Rinnat kyllä vielä aristaa ja vatsassa on alkanut tuntua jos jonkinlaista nippailua.



Keskustelua vanhemmista. No huh huh. Mun vanhemmista isä suhtautuu kaikkiin tyynen rauhallisesti. Äiti taas on aina mun asioissa tosi negatiivinen. Meillä on äidin kanssa ihan hyvät välit, mutta nää vauvajutut on aina olleet jostakin syystä kova pala äidille. Ekasta sano suoraan, että sun on pakko tehdä abortti. Olin silloin 21v ja tiedossa se, että musta tulee heti yksinhuoltaja. Viikkoa ennen ku ilmotin toisen tulosta, hän hehkutti mun veljeni ja hänen vaimonsa raskautta onnensa kukkulalla. Ajattelin, että nyt osais iloita munkin raskaudesta. No kuinkas kävi. Mun raskaus oli hänen mielestään todellinen katastrofi. Oli todella pettynyt kun aloin tehdä lasta mieheni kanssa. Puolta vuotta aiemmin, kun sain keskenmenon, äitini sanoi vain, että olipa hyvä kun meni kesken. Tästä raskaudesta vanhempani eivät tiedä vielä mitään. Kerrotaan sitten joskus. No lapsenlapsistaan ovat silti tykänneet todella paljon.



Miehen äiti taas ei hyväksy mua ollenkaan. Olen sille sanonut aika jyrkästi pelisäännöt lasten suhteen, joten on ottanut nokkiinsa. Ja kun minä en ole mieheni exä (joka on se ainoa oikea miniä), niin minusta ei tarvi edes tykätä. Ekasta raskaudesta anopin eka kommentti oli, että sehän tietää sitten miehelle lisää ruokkoja maksettavaksi. Mä en itse ole käynyt anoppilassa sitten viime kesän, joten mies kertoi raskaudesta itse. Anoppi oli kuulemma todennu vaan, että hän arvasikin, että näin käy. Tytöstä tykkää kovasti myös anoppi.



Mutta onneksi mun ei tarvi välittää muiden mielipiteistä, vaan lapsetkin tehdään siksi, kun itse halutaan tehdä.



Mulla on itsellä edelleen tyttöolo tästä vauvasta. Meillähän on vain tyttöjä muutenkin, kummallakin, minulla sekä miehelläni, on aiemmin yksi tyttö ja tää yhteinen on tyttö kans. Mies tuossa yks' päivä puheli, että onkos tyttö liikuskellut mahassa. Mä sanoin, että tyttöäkö toivot. Mies vain totes vähän huumorilla, että olishan se pettymys, jos poika tulis. Sillä suuret rakastajat saavat vain tyttöjä. No oikeasti taitaa säästellä itseään, kun tästä meidän yhteisestä toivoi kovasti poikaa. Vaikka tyttö on ihan yhtä rakas. Mä muuten näin tuossa joku aika sitten unta, että mulla oli pieni poikavauva, Luukas nimeltään. Silti on tyttöolo.



Tulipas romaani. Mutta nyt mä lähden tekeen laskiaispullat loppuun. Tuli ihme mieliteko pullaan (nimenomaa kerman kanssa). Yleensä en syö pullaa ollenkaan.



T. Költtänä 12+5

Minun äiti on jo vuosia odottanut mulle lasta, ei olisi varmaan pahaksi laittanut, vaikka se olisi tullut jo kuusitoista vuotiaana... Ja ihan alati on saanut kyselyjä sitten kuunnella, että millonkas...? Nyt äiti on tietysti aivan innoissaan asiasta ja ei malta olla ostelematta vauvan vaatteita... Isä ei puutu asiaan mitenkään, ai muutenkaan pahemmin kommentoi mun tekemisiä. Vanhemmat ovat eronneet. Miehen vanhemmat ovat kanssa asiasta innoissaan, mutta maltillisemmin kuin minun äiti. Niitä tulee nähtyä paljon useammin kun minun vanhemmat asuvat suomessa ja miehen vanhemmat täällä 15min päässä. Anopilta tulee varmasti tulemaan aika tiukkoja neuvoja, se on todella vaikea ihminen. Mutta ei suoraan hyökkää mun päälle, hoitaa sanomisensa mun miehen kautta ja voi sitä polosta, kun tosiaan käy usein sääliksi.



Me riideltiin eilen miehen kanssa, jopa niin isosta aiheesta kun mies jossakin välissä sanoi minut tyhmäksi. Siitä sitten otin niin nokkiini, etten koko iltana mitään enää puhunut vaan painuin jo kymmeneltä nukkumaan. Nukuin sitten yksitoista tuntia eli aivan liikaa ja nyt on pää kipeä! Ja tänään on vielä hammaslääkäri...! Ei kiva.



Huomiseen mennessä pitää lämmitellä välit mieheen, jotta päästään onnellisina sinne ultraan. Eiköhän se onnistu ;)

Laskiaispullia aion huomenna leipoa,nam.



Seirana rv 11 +4

Eilen kävin toisen kerran neuvolassa, nyt on rv12+5. Eka kerralla tehtiin ultra rv 10+6 ja kaikki oli ok. Ja oli eilenkin, tosin ehdin jo vähän säikähtää, kun terveydenhoitaja kysyi haluanko että kuunnellaan sydänääniä ja tottakai halusin. No, niitä ei sitten saatukaan kuulumaan ja kävi jo pahin mielessä. Onneksi vieressä oli ultralaite ja sillä sitten katsottiin tilanne mahan päältä ja kaikki oli hyvin. Hirvittävä " sytkyily" ja vipellys oli mahassa menossa. Minulla on tuota vatsanpeitettä jonkin verran, lieneekö se sitten ollut syy siihen, ettei sydänäänisä kuulunut vaikka viikkoja on tuonkin verran. Mites teillä muilla on sydänäänet kuuluneet eli millä viikoilla? Ekan ja tokan lapsen kohdalla eka kerran on kuunneltu vasta rv 15 jälkeen.



Marsu73 rv 12+5

[color=CD3333] Täällä ollaan herätty aikaisin, kun piti mies kuskata töihin. Ja tänään on meidän perhekerhopäivä, joten kohta suuntaamme sinne.



Vanhemmista ja appivanhemmista on ollut puhetta. Meillä on kumpiinkin hyvät välit. Tietenkin pientä kismaa on aina välillä, mutta ei sen suurempaa. Ainoa mikä minua ärsyttää on liika neuvominen lastenhoidon suhteen, mutta se on varmaan aika yleistä. Meillä suurimmat kiistan aiheet on/on ollut täysimetys 6kk, ei herkkuja, osittainen perhepeti ja kestovaipat. Pitkäimetys (jatkuu veilä, poika 11kk) ja imetys raskauden aikana ei onneksi ole ainakaan vielä olleet " arvostelun" kohteena. Tosin luulen, että he eivät vielä ole huomanneet tätä raskaus+imetys yhdistelmää :)



Omaa (.): olo samanmoinen, öllötystä. Voi kun se jo loppuisi. Neuvolaa odotellaan edelleen...enää viikko :) Ja np-ultra aikakin pitäisi varata. Viikonloppuna mennään miehen sukulaisiin ja siellä varmaan pitää kertoa raskaudesta, kun yleensä ollaan siellä alkoholia juotu...no kyllähän tuo maha jo näkyyki, jos osaa katsoa ja iltaisin aikamoinen pallo ;)



Hauskaa päivää kaikille!

Oona, esikko ja sintti 9+2 [color=deeppink][size=5]♥ (Niin ne viikot etenee hiljakseltaan)

En olisikaan uskonut että näin aikaisin lomalla nousisin ylös, mutta huomenna on vieraita tulossa ja täytynee jo nyt alkaa hieman pölyjä pyyhkimään ja herkkuja leipomaan.



Silloin kun testi näytti plussaa, miehen ensijärkytyksen jälkeen hän sai sanottua että nyt pitää sitten vaihtaa isompaan autoon... no nyt se sen sitten teki. Tuli eilen illalla kotiin ja pyysi minua vilkaisemaan parkkipaikalle. Isommat lapset ovat ihan innoissaan... (pääsevät nyt " takakonttiin" istumaan) Ennen tappelivat siitä, kumpi saa istua edessä lyhyellä matkalla, ja nyt kinaavat kumpi saa istua takakontissa. Eivät vielä tiedä että sielläpä onkin kaksi penkkiä.



Minulta hävisi lauantaina melkeinpä kaikki raskaus oireet. Hieman pisti miettimään... tosin aikaisemmissa raskauksissa minulla ei ole ollut minkäänlaisia oireita. Tosin eilen illalla alkoi ihan kauheasti tehdä piimää mieli, ja kävihän se mies sen hakemassa... sain juotua yhden lasillisen, niin pahalta se suussa maistui yäk!



Nyt pitää lähteä pyyhkimään ne pölyt....

OIkein mukavaa loppu viikkoa kaikille... lähdemme huomenna vieraiden jälkeen mökille viettämään loppu talvilomaa!

T: kiisseli 11+3

Hei kaikille!



Halusin liittyä mukaan syyskeijuihin, koska esikoisen eräpäivä on syyskuun lopussa=)

Olo ompi aika etova ja öllötystä on täälläkin ilmassa..Iltaisin masu turvottaa ja olokin on työpäivän jälkeen kaikkein heikoin, mutta sehän kestetään, koska jotain ihanaa siellä tapahtuu ja kovasti miehen kanssa odotellaan syyskuuta tulevaksi=) kukapa ei odottaisi esikoisensa syntymää..Raskausviikot on nyt 9+3 ja eka neuvola on ensiviikolla.Kovasti odotan jo sinne pääseväni lappuja täyttelemään=)

Me ollaan jo kerrottu melkein kaikille, eli molempien vanhemmille ja kavereille..töissä jo kaikki osasi odottaakin tätä pian tapahtuvaksi.Kaikki kovasti ympärillä hössöttää ja ovat onnellisia, joskus vaan vielä itsellä niin epätodellinen olo tästä kaikesta, ei meinaa todeksi uskoa..Mutta sitten Ultrassa viimeistään sen kai tajuaa, kun itse näkee jotain uskomatonta! Välillä vähän kaikki pelottaa, niinkuin asiaan varmaan kuuluukin..Hyvä puhua aina sanoin varmaan..ja kaippa..ja jne..kun ei ole aiempaa kokemusta asiasta.

Mukavaa liittyä syyskeijuihin ja kaikille oikein ihanaa odotusaikaa=)



T: Manta79

RV 9+3