Lue keskustelun säännöt.
Hyvää tarkoittava "uhrin elämä on lopullisesti pilalla"-argumentointi pitäisi saada loppumaan
10.04.2016 |
Yleensä aina väkivalta- ja henkirikosten jälkimainingeissa heitetään ilmoille se kortti, että "uhrin elämä on nyt lopullisesti pilalla". Sillä tarkoitetaan hyvää, yritetään olla empaattisia uhria kohtaan ja syyllistää tekijää. Oikeasti se toimii kuitenkin toisin.
Meistä moni on varmasti kohdannut tuon "elämä pilalla"-argumentin huomattavasti pienempien asioiden kohdalla. Tuntuuko kivalta, jos joku ulkopuolelta määrittelee elämäsi menneen pilalle, kun saat lapsen tai joudut muuttamaan työn perässä pikkupaikkakunnalle? Ei. Myöskään siitä raiskauksen, silmittömän väkivallan tai perhepiiriin osuneen henkirikoksen uhrista ei tunnu hyvältä, että joku ulkopuolinen kertoo, että hänen elämänsä on nyt ohi eikä tule enää koskaan tarjoamaan mitään elämisen arvoisia, hyviä asioita. Siitähän tuossa nimenomaan on kysymys: elämäsi on nyt ohi, etkä enää koskaan tule tuntemaan mitään tuntemisen arvoisia tunteita, et iloa, tyytyväisyyttä, innostusta, rakkautta, onnea.
Ihmisiin sisäänrakennettu resilienssi auttaa ihmistä selviytymään sellaisistakin tilanteista, jotka tuntuvat täysin epäoikeudenmukaisilta, käsittämättömän raskailta ja vastoinkäymisinä sellaisilta, ettei niistä voi mitenkään päästä yli. Resilienssin kehittymistä ei kuitenkaan tue se, että ihmiselle vakuutellaan tämän olevan nyt umpikujassa josta ei voi nousta, vaan luodaan tulevaisuudenuskoa ja annetaan mahdollisuuksia iloita pienistä asioista.
Välillä tuntuu, että näiden "uhrin elämä on nyt ohi"-ihmisten ei ole tarkoituskaan tukea uhria paranemisprosessissa, vaan tekijää syyllistääkseen tehdä uhrista loppuiäkseen ihmisraunio, joka ei pysty kokemaan mitään positiivisia tunteita.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää. Ei siinä uhrista haluta mitään ihmsirauniota, vaan oletetaan, ettei uhri sitä debattia edes NÄE. Tuskinpa kukaan uhrin kuullen tuollaisia muotoiluja käyttäisi, ap.
Vaan siinä halutaan syyllistää tekijää ja kuvata rikoksen julmuutta.
No olisiko aika miettiä uhriakin ja ottaa hänet huomioon keskusteluissa? Oisko paha?
En ymmärrä, miksi pitäisi erikseen korostaa ihmisten yksilöllistä kykyö selvitä eriasteisista vaikeuksista ja jaari jaari jaari kun keskustellaan esimerkiksi jostakin yksittäisestä raskaasta rikoksesta. Eiköhän se nyt ole päivänselvää, että osa selviää sellaisesta, toinen vetää itsensä kaulakiikkuun ja kaikkea siitä välistä. Rikoksen tekohetkellä sitä ei voi edes TIETÄÄ, miten käy, mutta empaattinen ihminen voi tuntea surua ja vihaa uhrin puolesta ja miettiä, miten kauhealla tavalla rikos tuhoaa ihmisen perusturvallisuutta, terveyttä jnejne.
Mä ymmärrän pointtisi siinä tapauksessa, että on pienikin mahdollisuus sille, että uhri tai joku toimen samanlaisen rikoksen uhri näkee/kuulee kommentit.
Toisaalta, vastaavasta rikoksesta JO selvinneen kannalta kauhistelu tuskin voi latistaa toivoa. Hän voi päinvastoin jopa onnitella itseään, että "niinpä, kauhea oli rikos, mutta minäpä selvisin siitä silti!"
Toisin sanoen: minusta on vähän höpsöä julistaa mitään "sääntöjä" siitä, miten tuollaisista asioista pitää puhua ja soveliasta keskustella. Muuta kuin että kannattaa aina miettiä, keitä keskustelun näkee ja ovatko kommentit ok kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa vain yksi rikos, josta uhri ei voi koskaan toipua: raiskaus. Moni sen kokenut on vannonut, että raiskatun kohtalo on kuolemaakin pahempi ja monihan heistä päätyy lopulta itsemurhaan.
Jos oletetaan, että 0,5% naisista raiskataan (en tiedä oikeaa tilastoa joten älkää takertuko siihen)
niin väität ettei heidän elämässä ole mitään hyvää raiskausen jälkeen?
Takerrutaanpa, mikä vitun 0,5%?
Useiden arvioiden mukaan noin yksi kuudesta.
Tuokin luku on vähättelyä. Lähes 40% naisista on erään tuoreen tutkimuksen mukaan painostettu seksiin vastoin tahtoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa vain yksi rikos, josta uhri ei voi koskaan toipua: raiskaus. Moni sen kokenut on vannonut, että raiskatun kohtalo on kuolemaakin pahempi ja monihan heistä päätyy lopulta itsemurhaan.
Jos oletetaan, että 0,5% naisista raiskataan (en tiedä oikeaa tilastoa joten älkää takertuko siihen)
niin väität ettei heidän elämässä ole mitään hyvää raiskausen jälkeen?
Takerrutaanpa, mikä vitun 0,5%?
Useiden arvioiden mukaan noin yksi kuudesta.
Tuokin luku on vähättelyä. Lähes 40% naisista on erään tuoreen tutkimuksen mukaan painostettu seksiin vastoin tahtoaan.
Missä predatorivaltiossa te oikein elätte?
Vierailija kirjoitti:
Nämä tällaiset voivottelijat ovat yksinkertaisia, hyvää tarkoittavia hölmöjä, jotka eivät ymmärrä tekevänsä hallaa uhreille. Luultavasti suurin osa näistä voivottelijoista on hyvin nuoria, joilla ei juurikaan ole elämänkokemusta.
Tai sitten niitä,joiden elämä on todellakin pilattu, lopullisesti.Ja luulevat että kenelläkään muullakaan ei ole kykyä koota itseään kohtuullisen hyvään elämään.Huvittaa että esim. kaksi kk-tutkintoa suorittanut psykiatri heitti tosta vaan "ystävänä" eräälle että :"elämäsi on surullista ja pilalla loppuikäsi". Tosin siinä varmaankin oli tarkoituksena paitsi "hyvä" uhrille, myös hänelle itselleen.Ettei tarvitsisi enää koskaan kuulla toisen tilityksiä.Rajansa kaikella.Se kyllä sai uhrin sisuuntumaan ja "näyttämään" että sanoja oli väärässä.
Suomessa 1,1 % miehistä ja 1,3 % naisista pakotettiin sukupuoliyhteyteen ja 1,1 % ja 1,2 % muuhun sukupuoliseen kanssakäymiseen vuonna 2012, ilmenee kansallisesta rikosuhritutkimuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen raiskauksen uhri ja nuo "hyvää tarkoittavat" elämä pilalla kommentit tuntuvat pahalta. Ei elämäni ole pilalla, traumat siitä jäi ja työstin pitkään niitä terapiassa mutta nykyään olen onnellinen, neljän ihanan lapsen äiti, upean miehen vaimo ja kunnollinen veronmaksaja. Olisipa ikävää jos elämäni määriteltäisiin pilalla olevaksi ja minut jotenkin huonommaksi siksi että olen rikoksen uhri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tällaiset voivottelijat ovat yksinkertaisia, hyvää tarkoittavia hölmöjä, jotka eivät ymmärrä tekevänsä hallaa uhreille. Luultavasti suurin osa näistä voivottelijoista on hyvin nuoria, joilla ei juurikaan ole elämänkokemusta.
Tai sitten niitä,joiden elämä on todellakin pilattu, lopullisesti.Ja luulevat että kenelläkään muullakaan ei ole kykyä koota itseään kohtuullisen hyvään elämään.Huvittaa että esim. kaksi kk-tutkintoa suorittanut psykiatri heitti tosta vaan "ystävänä" eräälle että :"elämäsi on surullista ja pilalla loppuikäsi". Tosin siinä varmaankin oli tarkoituksena paitsi "hyvä" uhrille, myös hänelle itselleen.Ettei tarvitsisi enää koskaan kuulla toisen tilityksiä.Rajansa kaikella.Se kyllä sai uhrin sisuuntumaan ja "näyttämään" että sanoja oli väärässä.
Mikä ihmeen kaksi korkeakoulututkintoa suorittanut psykiatri? Psykiatrin koulutus menee näin: lääketieteen kandidaatti, lääketieteen lisensiaatti, erikoistumistutkinto. Jos antaa lisäksi psykoterapiaa, niin koulutus kestää yhteensä n. 15-19 vuotta. Siihen joku maisterintutkinto päälle, niin 20-24 vuotta kouluja. Tällä koulutuksella sitten päästeltäisiin tuollaisia aivopieruja. Porvoossa ehkä. Tai sitten et ymmärrä tuttavasi sarkasmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaakseni luin joskus tutkimuksesta, jonka mukaan juuri tuollainen asenne hidastaa raiskauksen uhrin toipumista, tai jopa estää sen.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa 1,1 % miehistä ja 1,3 % naisista pakotettiin sukupuoliyhteyteen ja 1,1 % ja 1,2 % muuhun sukupuoliseen kanssakäymiseen vuonna 2012, ilmenee kansallisesta rikosuhritutkimuksesta.
Nuo luvut kuvaavat ilmoitettuja ja käsiteltyjä raiskauksia. Samassa artikkelissa mainitaan, että vain 25% tekee rikosilmoituksen. Sitten on muut rikosnimikkeet, kuten lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Kyllähän noista kertyy väestötasolla aika iso kourallinen uhreja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa 1,1 % miehistä ja 1,3 % naisista pakotettiin sukupuoliyhteyteen ja 1,1 % ja 1,2 % muuhun sukupuoliseen kanssakäymiseen vuonna 2012, ilmenee kansallisesta rikosuhritutkimuksesta.
Nuo ovat ne tilastoidut tapaukset, jotka ovat menneet oikeuteen asti. Poliisi päätyy tutkimaan vain 50% raiskausilmoituksista, loput lakaistaan maton alle. Moni nainen myös jättää raiskausilmoituksen kokonaan tekemättä jos tekijänä on oma mies, jos taas tekijä oli kaverimies niin nainen voi pelätä kostoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa 1,1 % miehistä ja 1,3 % naisista pakotettiin sukupuoliyhteyteen ja 1,1 % ja 1,2 % muuhun sukupuoliseen kanssakäymiseen vuonna 2012, ilmenee kansallisesta rikosuhritutkimuksesta.
Nuo ovat ne tilastoidut tapaukset, jotka ovat menneet oikeuteen asti. Poliisi päätyy tutkimaan vain 50% raiskausilmoituksista, loput lakaistaan maton alle. Moni nainen myös jättää raiskausilmoituksen kokonaan tekemättä jos tekijänä on oma mies, jos taas tekijä oli kaverimies niin nainen voi pelätä kostoa.
Myös suri osa näistä maton alle lakaistuista jutuista on keksittyjä.
http://yle.fi/uutiset/helsingin_poliisi_tuskastui_asiattomiin_seksiriko…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa 1,1 % miehistä ja 1,3 % naisista pakotettiin sukupuoliyhteyteen ja 1,1 % ja 1,2 % muuhun sukupuoliseen kanssakäymiseen vuonna 2012, ilmenee kansallisesta rikosuhritutkimuksesta.
Nuo ovat ne tilastoidut tapaukset, jotka ovat menneet oikeuteen asti. Poliisi päätyy tutkimaan vain 50% raiskausilmoituksista, loput lakaistaan maton alle. Moni nainen myös jättää raiskausilmoituksen kokonaan tekemättä jos tekijänä on oma mies, jos taas tekijä oli kaverimies niin nainen voi pelätä kostoa.
25% ilmoittaa, joista 50% käsitellään. Siinäpä pullonkaula.
Minua hyväksikäytettiin lapsena, mukaanlukien yhdyntää. En tiedä voisinko sanoa tapahtunutta raiskaukseksi, vaikka siihen liittyi painostusta ja olin lapsi. En ole ole uskaltanut tai pystynyt tekemään rikosilmoitusta. Jotenkin tunnen tapahtuneesta syyllisyyttä, ikään kuin ilmoittamalla rikoksen tekisin pahaa tekijälle. Ehkä pelkään myös jonkinlaista kostoa. Rikos ei tosin ole vielä vanhentunut.
Tavallaan on ilmiselvää, että jos aikuinen painostaa lapsen seksuaalisiin tarkoituksiin, se on väärin. Tunnetasolla tapahtunut tuntuu kuitenkin paljon sekavammalta ja epäilen jatkuvasti itseäni ja tunteideni aiheellisuutta. Yritän hakea psykoterapiaa, mutta hakuprosessi ei etene. En kykene puhumaan tapahtuneesta ääneen, eivätkä ammattilaiset voi auttaa minua johdattelun ja valemuistojen pelon takia.
Tässä tilanteessa ei auta hokema, että uhrin elämä on pilalla. Ei auta myöskään ajattelutapa, että raiskauksia tapahtuu puolelle prosentille väestöstä ja oikea raiskaus on sellainen ja sellainen ja siinä käytetään sellaista ja sellaista väkivaltaa. Seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen on itsessään vieraannuttavaa, altistaa epätodellisuuden tunteille ja itsesyytöksille.
Vierailija kirjoitti:
Henkirikosten uhrien elämä on yleensä aika lopullisesti pilalla.
Mulle kävi myös näin, pilattu elämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tällaiset voivottelijat ovat yksinkertaisia, hyvää tarkoittavia hölmöjä, jotka eivät ymmärrä tekevänsä hallaa uhreille. Luultavasti suurin osa näistä voivottelijoista on hyvin nuoria, joilla ei juurikaan ole elämänkokemusta.
Tai sitten niitä,joiden elämä on todellakin pilattu, lopullisesti.Ja luulevat että kenelläkään muullakaan ei ole kykyä koota itseään kohtuullisen hyvään elämään.Huvittaa että esim. kaksi kk-tutkintoa suorittanut psykiatri heitti tosta vaan "ystävänä" eräälle että :"elämäsi on surullista ja pilalla loppuikäsi". Tosin siinä varmaankin oli tarkoituksena paitsi "hyvä" uhrille, myös hänelle itselleen.Ettei tarvitsisi enää koskaan kuulla toisen tilityksiä.Rajansa kaikella.Se kyllä sai uhrin sisuuntumaan ja "näyttämään" että sanoja oli väärässä.
Mikä ihmeen kaksi korkeakoulututkintoa suorittanut psykiatri? Psykiatrin koulutus menee näin: lääketieteen kandidaatti, lääketieteen lisensiaatti, erikoistumistutkinto. Jos antaa lisäksi psykoterapiaa, niin koulutus kestää yhteensä n. 15-19 vuotta. Siihen joku maisterintutkinto päälle, niin 20-24 vuotta kouluja. Tällä koulutuksella sitten päästeltäisiin tuollaisia aivopieruja. Porvoossa ehkä. Tai sitten et ymmärrä tuttavasi sarkasmia.
Eikö silloin ole kaksi kk-tutkintoa suorittanut, jos on psykiatrian erikoislääkäri ja kauppatieteen maisteri? Niin, kansakoulupohjalla ei todellakaan ole mitään edellytyksiä ymmärtää akateemisten sarkasmia, esim. sitä että yrittää raiskata ja syyttää sitten uhria tapahtuneesta.Vitsi,vitsi.
Mutta toivotaan, että ne, joilla vielä on mahdollisuus juosta karkuun ja lujaa, lukevat "pilatut elämät" voivoi-voivottelut ja ottavat opiksi, eivätkä masennu niistä:)) Sivusta seuranneena en todellakaan toivo yhtään uutta "uhria", vaan valintojaan tarkkaan harkitsevia ja omasta elämästään vastuunsa ottavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa vain yksi rikos, josta uhri ei voi koskaan toipua: raiskaus. Moni sen kokenut on vannonut, että raiskatun kohtalo on kuolemaakin pahempi ja monihan heistä päätyy lopulta itsemurhaan.
Ai miten niin ei koskaan voi toipua? Minä olen toipunut ja tiedän muitakin... Kamalaahan se oli ja ikävät fiilikset oli pitkään, mutta ei jäänyt hallitsemaan elämää missään määrin.
Se oli yhden ihmispaskan paska teko.
Ja ap pli oikeassa: ei tosiaan sitä toipumisprosessia YHTÄÄN auta tuollainen asenne ja voivottelu... Eiku, tämähän on vaan osa sitä traumaa, että LUULEE toipuneensa.. sitä vaan kuvittelee elävänsä normaalia, mukavaa elämää, mutta eihän se raiskatulle ole mahdollista, ei.. näinkin on mulle väitetty...XD
Minä ainakin olen ihan itse pilannut oman ja muiden elämän, tekemällä pahaa paitsi muille, myös itselleni.Mutta me jotkut olemme niin pieniä, osa tekee ihan tietoisesti pahaa, toiset taas tiedostamattaan, toistamalla sitä minkä ovat itse kokeneet.Jotkut eivät herää koskaan aiheuttamaansa tai kokemaansa pahaan vaan pitävät sitä normaalina, ennenkuin joku sen tuo ihan kasvojen eteen.Sitä kutsutaan myös tyhmyydeksi:))
Kyllä sellainen elämä on mielestäni "pilalla", jossa ihminen joutuu esim. pelkäämään jatkuvasti mahdollista väkivaltaa ja alistuu siksi nöyristellen elämättömään elämään, josta ei ole mitään mahdollisuutta päästä pois.Itse ainakin mieluimmin kuolisin.Sen sijaan sairaudet ja menetykset eivät mielestäni välttämättä pilaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tällaiset voivottelijat ovat yksinkertaisia, hyvää tarkoittavia hölmöjä, jotka eivät ymmärrä tekevänsä hallaa uhreille. Luultavasti suurin osa näistä voivottelijoista on hyvin nuoria, joilla ei juurikaan ole elämänkokemusta.
Tai sitten niitä,joiden elämä on todellakin pilattu, lopullisesti.Ja luulevat että kenelläkään muullakaan ei ole kykyä koota itseään kohtuullisen hyvään elämään.Huvittaa että esim. kaksi kk-tutkintoa suorittanut psykiatri heitti tosta vaan "ystävänä" eräälle että :"elämäsi on surullista ja pilalla loppuikäsi". Tosin siinä varmaankin oli tarkoituksena paitsi "hyvä" uhrille, myös hänelle itselleen.Ettei tarvitsisi enää koskaan kuulla toisen tilityksiä.Rajansa kaikella.Se kyllä sai uhrin sisuuntumaan ja "näyttämään" että sanoja oli väärässä.
Mikä ihmeen kaksi korkeakoulututkintoa suorittanut psykiatri? Psykiatrin koulutus menee näin: lääketieteen kandidaatti, lääketieteen lisensiaatti, erikoistumistutkinto. Jos antaa lisäksi psykoterapiaa, niin koulutus kestää yhteensä n. 15-19 vuotta. Siihen joku maisterintutkinto päälle, niin 20-24 vuotta kouluja. Tällä koulutuksella sitten päästeltäisiin tuollaisia aivopieruja. Porvoossa ehkä. Tai sitten et ymmärrä tuttavasi sarkasmia.
Kuinka se lisää koulutuksen kestoa jos antaa psykoterapiaa? Eikö se sisälly siihen psykiatrin tutkintoon? (En ole tuo jolle vastasit)
Vierailija kirjoitti:
On olemassa vain yksi rikos, josta uhri ei voi koskaan toipua: raiskaus. Moni sen kokenut on vannonut, että raiskatun kohtalo on kuolemaakin pahempi ja monihan heistä päätyy lopulta itsemurhaan.
Älä höpötä. Useimmat raiskauksen uhrit toipuvat täysin normaaliin elämään kykeneviksi. Kyllä se varmasti vaikuttaa läpi elämän jollakin tavalla, mutta kyllä siitä jaloilleen voi päästä. Ja ei, EN PUOLUSTELE RAISKAAJIA TAI VÄHÄTTELE RAISKAUKSIA. Tämä kaikille ulisijoille jo etukäteen tiedoksi. Se on törkeä rikos, josta pitäisi tulla aina vähintään 10 vuotta vankeutta. Silti juuri nämä ovat niitä täysin turhia ja lannistavia tuomiopäivän julistuksia, joita ap varsin fiksusti vastusti.
No olisiko aika miettiä uhriakin ja ottaa hänet huomioon keskusteluissa? Oisko paha?