Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako pysyä parisuhteessa joka ei ole menossa minnekään?
Terppavaann
09.04.2016 |
Olen tässä pyöritelly mielessä sellasta, että onkohan ideaa ns tuhlata aikaa parisuhteessa jolla ei ole minkäänlaista suuntaa. Että kuinka moni pysyy tai pysyisi tälläisellä tuuliajolla jossa mistään ei olla tulossa eikä mihinkään menossa.
Ollaan molemmat karvan päältä kolmekymmentä ehkä mulla sitten on jonkinnäköinen biologinen kello kilkuttamassa tai ainakin tarve sille että jotain raameja ja tavotteita on asetettua eikä enää jaksaisi elää "päivä kerrallaan". Yhdessä ollaan asuttu nyt about kaksi vuotta. Meillä menee oikein hyvin, ihan perustajaisiensä parisuhde ja yhdessä on hauskaa.
Me molemmat kyllä halutaan lapsia ja omistusasunto jossain vaiheessa. Mies on kertonut haluavansa naimisiinkin jossain vaiheessa elämää. Kyllä minäkin naimisiin haluan jos oikea ihminen kosii. Prinsessahäille kuitenkin ei kiitos.
Mitäs tässä sitten ruikuttan. No kun ei se näistä mitään halua mun kanssa. Eikun ehkä haluaa, ehkä ei, vielä ei voi tietää. Eli haluaa siis kyllä naimisiin ehdottomasti elämänsä aikana mutta ei kyllä tiedä että olisinko se sitten minä. Meillä on kesälomareissutkin varaamatta, koska ei kykene sitoutumaan edes siihen kesälomaan. Sama juttu edelliskesänä. Äkkilähdöllä sitten mentiin.
Mietin vaan että onkohan se mun kanssa vähän niinkun paremman puutteessa? Onko se ihan naisten hömpötyksiä, että jos olet asunut kaksi vuotta jonkun kanssa niin toivoisi sen suhteen olevan sellainen joka on menossa johonkin. Eikä niin että ollaan epävarmoja jatkuvasti että onko toi nyt se ihminen jonka kanssa haluan olla loppuelämäni tai edes loppuvuoden.
Tuntuu vaan välillä siltä, että tuhlaan omaa aikaani ja jännitä jatkuvasti että milloin se toinen osapuoli ilmoittaa ettei halua olla enää tässä parisuhteessa. Puuttuu sellanen turvallinen ja varma olo toisesta.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Relaa. Kuulostat suorittajalta Ap.
No meillä on jo se lapsi ja asuntolaina, ollaan 40+. En ihan heti keksi mihin tämä suhde tästä enää etenisi....hautaan?
Lapset, jos niitä haluaa, pitäis tehdä siinä 3-kymppisenä, eli jos niitä haluat ja mies vain jahkailee niin vaihda miestä. Muita syitä etenemiseen ei kai ole.
Vierailija kirjoitti:
Relaa. Kuulostat suorittajalta Ap.
Tämä. Sun mies kuulostaa tekstin perusteella ihan multa enkä ole vaihtamassa parempaan
Toi suorittaja-kommentti voi olla ihan osuva.
Mulla on velaton auto jonka ostin uutena, sijoitusasunto (jonka olen ilmoittanut myyvänsä pois sitten kun on aika ostaa yhteinen asunto) ja aika jees ura alalla johon aina halusin päästä. Tienaan myös ihan vähän enemmän.
Miehen arvokkain omaisuus on polkupyörä. Ei siis mikään markettifillari mutta polkupyörä kuitenkin.
Meillä on samanlaiset perhetaustat, eli ei ole mitään sellasta että hän ei ole tottunu tavaroihin tavaroihin tmv...
Kenties tarvitsen jonkun toisen "suorittajan" rinnalle ja hän tarvitsee jonkun toisentyyppisen.
Voiko olla jopa niin että miehen täytyy olla suhteessa menestyneempi tai muuten lässähtävät kiinnostus vai onko se vain ilkeä myytti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhoja ja lihavia meistä kaikista lopulta tulee.
Terppavaann kirjoitti:
Toi suorittaja-kommentti voi olla ihan osuva.
Mulla on velaton auto jonka ostin uutena, sijoitusasunto (jonka olen ilmoittanut myyvänsä pois sitten kun on aika ostaa yhteinen asunto) ja aika jees ura alalla johon aina halusin päästä. Tienaan myös ihan vähän enemmän.
Miehen arvokkain omaisuus on polkupyörä. Ei siis mikään markettifillari mutta polkupyörä kuitenkin.
Meillä on samanlaiset perhetaustat, eli ei ole mitään sellasta että hän ei ole tottunu tavaroihin tavaroihin tmv...
Kenties tarvitsen jonkun toisen "suorittajan" rinnalle ja hän tarvitsee jonkun toisentyyppisen.
Voiko olla jopa niin että miehen täytyy olla suhteessa menestyneempi tai muuten lässähtävät kiinnostus vai onko se vain ilkeä myytti?
Voisi olla ihan hyvä opetella vaan olemaan ja nauttimaan siitä, mitä nyt jo on. Kuulostaa siltä, että haaveilet elämänsaavutuksista pelkän saavuttamisen vuoksi, ehkä motiivien pitäisi olla toisenlaiset ennen kuin olet edes valmis siihen kaikkeen?
Minä en ainakaan allekirjoita tuota, että kiinnostus lässähtää, jos nainen on miestä menestyneempi. Enhän minä miehen ansioluettelon kanssa ole suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi itse mennä naimisiin ja perustaa perhettä sellaisen kanssa, joka ei tunnu haluavan noita asioita minun kanssani. Haluatko sinä? LIsäksi, eikö sinua suututa että hän noin roikottaa sinua - sinulla ei biologisen kellon takia ole aikaa tuollaiseen, kun taas hänellä on aikaa hiukan enemmän. Minusta sinun pitäisi irtautua tuosta kuviosta, ja oikeastaan olisi pitänyt jo aiemmin. Helppo tietysti sanoa ulkopuolisena.
Kyllä miettisin tarkkaan tuossa tilanteessa jatkanko vai en. Oletko miehelle puhunut, että koet turvattomuutta suhteessa, jossa et tiedä omaa "paikkaasi"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin sen suhteen pitäis mennä, jos nyt on hyvä?
Kesälomat päättäisin kyllä itse ilmoitusasiana, jos toisesta ei ole päättämään.
Kuulostaa, että mies ei hirvesti kunnioita sinua. Ei sinällään kovin hyvä lähtökohta parisuhteelle. Itse kysymykseen ei osaa vastata kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittaja nro 10 ehkä osu tohon parhaiten ns asian ytimeen. Koen turvattomuutta suhteessa jossa en tiedä omaa "paikkaani".
Juu ja en ole tästä puhunut! Haluan miettiä tarkkaan miltä kantilta lähestyn ja näin justiinsa vähän kysyä mielipiteitäkin ja näkökantoja. Koska sitten kun sen keskustelun avaan niin en halua että se ymmärretään väärin tai teen epäreiluja syytöksiä/väitöksiä. Tämä on asia joka mua vaivaa ja haluaisin saada jotain helpotusta omiin fiiliksiin mutta en missään nimessä tapella tälläisestä. Sitten jos hän on samaa mieltä että mun fiilikset on oikeassa niin sittenhän voin itse päättää että haluanko olla sellasessa suhteessa vai en. Ja kumpi meistä on valmis joustamaan ja kuinka paljon.
Voihan olla että en vaan osaa lukea häntä oikein tai että hän on mulle tästä asiasta kommunikoinu sellasella tavalla että oon ymmärtänyt väärin.
Ja siis nyt ei ole hyvä olla. Suhde olisi hyvä mutta kaikki epävarmuus syö sisältä päin.
Hirveetä ajatella että miksi minä en ole tarpeeksi hyvä. Olenko minä vaan joku välipysäkki kunnes löytyy parempi. Kaveripariskunnat etenee suhteessaan. Ollaan muuten viimeset jotka asuu vuokralla.
Mää haluun tulla vanhaksi ja lihavaksi tän ihmisen kaa yhdessä :/
Enkä mää voi toisen puolesta tai väkisin mitään kesäloman reissuja alkaa varailemaan :) Johan nyt olis vähintäänkin epäreilua ellen sitte olis samalla valmis maksamaan koko reissun samalla alta pois itse.
Heittelin jopa puoliksi läpällä että on se aika huolestuttavaa kun et pysty sitoutumaan edes lentolippuihin elokuussa. Hän siihen samalla "superhauskalla" näkökulmalla heitteli että 'joo oon vähän sitoutumiskammonen'
Not funny...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Terska,
kiitos kysymyksestä. Ohessa hieman pitkä analyysi tilanteesta, toivottavasti jaksat lukea:
Ei.
Siis mitä vittua? Onko se sanonut suoraan ettei edes tiedä haluuko kanssasi naimisiin? Mitä sä enää siinä roikut, mies on tosiaan sun kaa paremman puutteessa ja odottaa vaan jotain joka vie jalat alta.
Näitä on nähty lähipiirissä muutama ja kaikki ovat päättyneet eroon. Mies saattaa haluta mitä vaan, mutta ei sit kuitenkaan sun kanssa.
Suhteessa joka ei etene mihinkään suuntaan, voi olla jos viihtyy siinä nykytilassa. Jos ei viihdy niin tarttee tehdä jotain, keskustella, hyväksyä tilanne, nostaa kytkintä... Ehdotan juttutuokiota miehen kanssa jossa selvität että jos lapsia oikeasti halutaan niin sulla ei ole enää loputtomiin aikaa odotella. On syytä jättää pelivaraa lapsettomuushoitoja ja adoptiojonoa varten jos lapsihaave on todella tärkeä. Meillä tämä herätti miehen "sitten joskus" tilasta todellisuuteen.
Mites toi suhten henkinen puoli? Koetko että puolisosi haastaa sut henkisesti oikealla tavalla? Koetko että kasvat(te) suhteessa vai junnaako kasvu paikoillaan? Vai blokkkaatteko kenties toistenne kasvua jollakin tavalla? Oletko miettinyt tätä puolta siis?
Itse oaitoin suhteen poikki koska tuntui että yhteinen kasvutaoval tuli päätökseen. Tätä on toisaalta turha yrittää tässä selittää sen enempää koska tätä tuskin ymmärtää moni.. mutta jos tää jotenkin resonoi sulle niin ehkä kirjoituksestani oli jotain hyötyä.
Ikävä kuulla tutusta tilanteesta... Otsikko pisti silmään kun olen vastaavassa (mutta hyvinkin erilaisessa) tilanteessa.
Takana vuosien seurustelua. Olen halunnut koko ajan muuttaa yhteen ja vitsaillut häistä. Mies on keksinyt kaikenlaisia syitä miksi ei. Tästä huolimatta hän sanoo, että olen elämänsä nainen, haluaa muuttaa kanssani yhteen (sitten kun x / kunhan y) ja kosiakin joskus voisi.
Outoa käytöstä. Itse olen myös karvan verran päälle 30. Pakko alkaa miettiä jo perheasioitakin, lapsia kun olisi kiva saada.
Mitä olette mieltä? Sama lilluminen on jatkunut vuosia. Voisiko joku mies kertoa mistä on kyse? Onko mies niin peloissaan vai olenko kenties siinä vain miehelle "paremman puutteessa".
Sympatiat aloittajalle...
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa