Kannattaako pysyä parisuhteessa joka ei ole menossa minnekään?

Olen tässä pyöritelly mielessä sellasta, että onkohan ideaa ns tuhlata aikaa parisuhteessa jolla ei ole minkäänlaista suuntaa. Että kuinka moni pysyy tai pysyisi tälläisellä tuuliajolla jossa mistään ei olla tulossa eikä mihinkään menossa.

Ollaan molemmat karvan päältä kolmekymmentä ehkä mulla sitten on jonkinnäköinen biologinen kello kilkuttamassa tai ainakin tarve sille että jotain raameja ja tavotteita on asetettua eikä enää jaksaisi elää "päivä kerrallaan". Yhdessä ollaan asuttu nyt about kaksi vuotta. Meillä menee oikein hyvin, ihan perustajaisiensä parisuhde ja yhdessä on hauskaa.

Me molemmat kyllä halutaan lapsia ja omistusasunto jossain vaiheessa. Mies on kertonut haluavansa naimisiinkin jossain vaiheessa elämää. Kyllä minäkin naimisiin haluan jos oikea ihminen kosii. Prinsessahäille kuitenkin ei kiitos.

Mitäs tässä sitten ruikuttan. No kun ei se näistä mitään halua mun kanssa. Eikun ehkä haluaa, ehkä ei, vielä ei voi tietää. Eli haluaa siis kyllä naimisiin ehdottomasti elämänsä aikana mutta ei kyllä tiedä että olisinko se sitten minä. Meillä on kesälomareissutkin varaamatta, koska ei kykene sitoutumaan edes siihen kesälomaan. Sama juttu edelliskesänä. Äkkilähdöllä sitten mentiin.

Mietin vaan että onkohan se mun kanssa vähän niinkun paremman puutteessa? Onko se ihan naisten hömpötyksiä, että jos olet asunut kaksi vuotta jonkun kanssa niin toivoisi sen suhteen olevan sellainen joka on menossa johonkin. Eikä niin että ollaan epävarmoja jatkuvasti että onko toi nyt se ihminen jonka kanssa haluan olla loppuelämäni tai edes loppuvuoden.

Tuntuu vaan välillä siltä, että tuhlaan omaa aikaani ja jännitä jatkuvasti että milloin se toinen osapuoli ilmoittaa ettei halua olla enää tässä parisuhteessa. Puuttuu sellanen turvallinen ja varma olo toisesta.