Viimesillään raskaana olevat

Täällä rv 40+3 ja vihaan jokaista sekuntia. Haluan vaan eroon tästä olosta ja mahasta. Toisaalta olen kyllä varma että tulen saamaan hurjan vaikean ja itkuisen vauva joten sinänsä en haluaisi vielä vauvaakaan ulos minusta. Johan on vaikeaa :D

Tunnustan myös: herkut maistuu liiankin hyvin! Suklaata on mennyt enemmän kuin koskaan. Olen sentään pyrkinyt syömään tummaa suklaata,mutta välillä sortunut ihan kunnon valkoisen sokerin maniaan. Noloa tässä on se, että olen oikea terveellisen ravinnon puolestapuhuja. Noudatan normaalisti superterveellistä ruokavaliota, mutta nyt on tapahtunut JOTAIN! En edes tiedä mikä saa minut mässyttämään. Todennäköisesti minulla on tämän mahan takia tekemisen puutetta kun normaalisti täytän päivät urheilulla ja muilla aktiviteeteilla. Nyt en ole saanut lupaa urheilla enää kuukausiin raskauden takia (supistuksia) ja saman tien mässäily alkoi. Noloa!

Mä en oo oikein vielä ees sisäistäny kunnolla sitä asiaa, että kohta sieltä oikeesti tulee vauva. Vierastan vähän koko ajatusta, varsinkin ku muut tulee taputtelee ja juttelee mahalle, se on vaan niin outoa. Ap.

Mullakin on tullut saarnattua esim. työkavereille liiasta herkkujen syönnistä, ja nyt joutuu pitää ittelleen tälläsiä puheita jatkuvasti :D ap.

Täällä rv40 ja kyllä, ihan kaikki ketuttaa! Vihaan sitä, että en pysty liikkumaan kunnolla. Vihaan kipua. Olen kömpelö, pudotan helposti asioita enkä saa niitä nostettua ilman apua. Itkuhan siinä melkein tulee. Mies yrittää piristää olemalla yltiöpositiivinen ja iloinen, mikä on _todella_ ärsyttävää!! Tahdon vain lukkiutua pimeään huoneeseen, yksin. Toivon, että tämä olisi kohta ohi, mutta synnytys kuitenkin pelottaa. Vauvan kokoarvio on nyt jo 4300g. Miten ihmeessä jaksan, jos vauva syntyy vasta rv42???

Minustakin on ihanaa lukea tätä! Olen joskus miettinyt, että olenko oikeasti ainoa nainen, joka ei halua olla raskaana, synnyttää ja imettää, vaikka haluaisikin lapsen. Vaihtaisin riemusta kiljuen osia miehen kanssa, jos vain voisin. Olen itse vasta ensimmäisen raskauteni alussa, joten kärsin lähinnä vasta pahoinvoinnista ja keskenmenon pelosta. Mies on kuitenkin päässyt niin paljon vähemmällä jo lapsen yritysaikana, mihin meni pari vuotta. Silloin tuli tarkkailtua kehoa koko ajan ja mietittyä, onko raskaana. Nyt sama jatkuu, koko ajan joutuu miettimään, että onko jokin merkki keskenmenosta. Lisäksi ahdistaa ajatus kaikesta tulevasta aivan suunnattomasti. Voisin ilomielin hypätä siihen aikaan, kun lapsi on noin vuoden ikäinen.

Mulla on ihan "normaali" olo, eli ei turvotusta eikä kauheeta väsymystä. 37+5. Ainoastaan synnytys hirvittää :(

Menkää saunaan tänää, juokaa vaikka ykkösolut! Jos kerran kuussa juo ei käy kuinkaan. Myös lohta voi itse graavata :)

Itse voisin olla tässä paksuuden tilassa vaikka ikuisesti, jos vaan ei tarttis synnyttää..

Mutta tsemppiä kaikille.

Hmm..rv 40 menossa ja toivottavasti rv 41 ei tule. Vitutti ku eilen neuvolassa varattiin seuraava neuvola-aika raskausviikolle 41. Koko päivä meni pilalle.

Nyt kyllä supistaa lupaavasti ja vähän oon yrittäny voimistaa suppareita mutta toisaalta on mulla monena muunaki päivänä supistellu monia tunteja mutta tässä sitä vaa norsuna edelleen yhessä koossa.

rv 38 kohta ja koko ajan sellainen olo että lapsi saisi jo luvan syntyä. Nyt äitiyslomalla varsinkin meinaa seinät kaatua päälle kun olisi kerrankin aikaa lähteä vaikka ulkomaille mutta eipä sitä tietenkään voi.

Ja todellakin aijon kesällä käydä terassilla. Mitkään viikon ryyppäjäiset ei ole koskaan kiinnostaneet mutta sitä paria lauantai-illan viinilasia kyllä kaipaa. Tai ravintolassa hyvän juoman nauttimista ruuan yhteydessä...

Kommentoiko muuten muilla lähipiiri/työkaverit ahkerasti raskautta? Itse jotenkin koin, että töissä ne keillä ei omia lapsia ole olivat kärkkäimpiä kommentoimaan esim. syömisiäni. Milloin söin liian vähän, milloin liikaa jotain tiettyä, joskus ruokaani kommentoitiin että "onkos tuo nyt lapselle parasta ravintoa heh heh." Myös kasvatusasioissa eniten äänessä ja neuvomassa tuntuivat olevan ne lapsettomat. Eivät kommentit siis ilkeyksissään sanottuja olleet, joskus vaan pisti itseä ärsyttämään kun lounasseura kovaan ääneen kommentoi minun syömisiä, vaikka heillä olisi olleet valmisateriat edessään ja minulla itse tehty annos.

Juu, lapsettomat ovat kovia kommentoimaan. Edelleenkin vaikka ensimmäinen lapseni täyttää 3 ja toinen tulossa 😄

Itseäni ärsyttää kun ei saisi sanoa että raskaus ja vauvat ei ole mun juttu. Sitten ihmetellään miten sä nyt sitten vauvan olet mennyt tekemään. Olen 'tehnyt' vauvan siitä syystä että se on vauva tosi pienen hetken ja mä tykkään Lapsista. Pienistä ja isoista, varmasti etenkin omista aikuisista, mutta en vauvoista. Vauvan haluaminen on minusta huonoin syy tehdä lapsi. Vauvoja pitää imettää (en tykkää, imetän kumminkin niin kuin esikoistakin), niiden kanssa pitää valvoa (tunsin kestokrapulaa) ja kaikenlisäksi ne ovat aika tylsiä (kyllä minusta on paljon antoisampaa lukea lapsen kanssa ja keskustella). Siis onneksi raskaus on kohta ohi, ja vauvavuosi menee nopeaan. Viinilasia odotellessa. Nro2

Juu.. Lapsettomat miehet on kärkäkkäimpiä neuvojia.. Hohhoijakkaa. "saakos raskaana edes juoda kahvia?" Ym ym. Pitäkää huoli omista asioistanne ja laittakaa omat mukulat sikiämään..thänks!

Mut ajatelkaas.. Kaikills meillä tää on ohi nyt ku terdekelit alkaa :) oonki siunaillu itekseni muten surkeeta olis olla paksuna kesällä, heh heh..

Haha, totta, ihan paras aika pulattaa kakara ulos näin keväällä;). Mä kans tykkään viettää aikaa isompien lasten kanssa, esim. Mun pikkusiskot, jotka on ala-asteella on ihan huippuseuraa. Mut siis vauvat, ne on aika boring ja näyttää joltain pakastekalkkunoilta, tottakai oma laps sit varmaan on jtn maailman kauneinta, toivottavasti :D Ap.