Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyyden pelko, hätä ja häpeä - neuvoja?
Vierailija
09.04.2016 |
Jäin vuoden alusta ensimmäistä kertaa elämässäni työttömäksi. Tähän asti olin aina vain pelännyt sitä hysteerisesti ja tehnyt kaikkeni varmistaakseni ettei se osuisi kohdalleni. Opiskelin yliopistossa erittäin käytännöllistä ja hyvin työllistävää alaa, valmistuin nopeasti, hyvin nuorena ja huippuarvosanoin. Olin jo opiskeluaikana opintojani vastaavassa työssä. Valmistuttuani sain parikymmentä työtarjousta Suomesta ja ulkomailta. Valitsin niistä sen, jonka arvelin tarjoavan mahdollisimman hyvän urakehityksen ja oppimisen.
Urallani vaihdoin työpaikkaa pari kertaa, pyrkien aina ottamaan sellaisia haasteita vastaan jotka kehittäisivät ammatillista osaamistani. Minusta pidettiin kaikissa työpaikoissani, tein kovasti töitä ja sain nopeasti ylennyksiä.
Sitten siirryin erittäin arvostettuun suomalaiseen suuryhtiöön. Sittenpä kyseinen yhtiö romahti eikä sitä ole käytännössä enää olemassa. Onnistuin kuitenkin pelastautumaan yrityksen raunioista toiseen työpaikkaan yt-neuvottelujen keskellä. No, koska se toimi teknologisten innovaatioiden ja tuotekehityksen parissa, romahti sekin nyt kun hallitus lopetti ison osan Suomen tutkimuksesta ja tuotekehityksestä, joka vaikutti asiakasyrityksiimme ja sitä kautta meihin. Melko demoralisoivaa, koska työssämme autoimme kehittämään juuri niitä Suomen talouden kipeästi kaipaamia korkean teknologian innovaatioita globaaleille markkinoille joille Suomen vienti perustuu.
Joutuessani yllättäen työttömäksi olin alussa aivan shokissa, häpeissäni, peloissani ja kauhuissani. Pelkäsin hysteerisesti toimeentuloni puolesta, sillä työnantajani ei tarjonnut irtisanomispaketteja ja ansiosidonnainen oli vain murto-osa palkastani.
Tein kaiken minkä keksin työllistyäkseni uudestaan mahdollisimman nopeasti. Kontaktoin kaikki tuttuni läpi, loin uusia kontakteja, olin yhteydessä headhuntereihin, kävin uraneuvonnassa, hain avoimia työpaikkoja, etsin piilotyöpaikkoja ... Otin riskin yrittäjyydestä perustamalla toiminimen, sillä sain paljon kiinnostusta eri tahoilta yrittäjäriskillä tehtävien projektien tekemisestä vaikka samat tahot sanoivat minulle suoraan, että he eivät palkkaa ketään koska se on heidän mielestään liian kallista ja riskialtista. Ajattelin kuitenkin, että mieluummin teen töitä vähän suuremmallakin riskillä, ansaitsen edes jotain rahaa ja samalla pidän ammattitaitoani aktiivisesti yllä ja kehitänkin sitä.
Jouduin toki TE-toimiston puolelta yrittäjäselvitykseen, jossa minun piti laajasti todistella, että toiminimeni ei työllistä minua täysipäiväisesti vaan olen työmarkkinoiden käytössä. Mitä todella olinkin, sillä tein toiminimiprojektini iltaisin ja viikonloppuisin. Päivät juoksin läpi pitkiä ja vaativia rekryprosesseja joissa kahdeksan tunnin testipäivät ovat aivan tavallisia, ja yhteen rekryprosessiin, jos siinä pääsee pitkälle kuten minä pääsin monen paikan kohdalla, kuuluu helposti sellaiset kolme kierrosta näitä täysiä haastattelu- ja testipäiviä, täydennettynä erilaisilla jopa päiviä vaativilla esitehtävillä. Tuon TE-toimiston tekemän selvityksen aikana, mihin meni heidän ruuhkansa takia sellaiset pari kuukautta, en saanut mitään tukia.
Vihdoin sain ison työn ja selvittelyn jälkeen sivutoimisen yrittäjän statuksen, sillä rajoituksella etten saanut ansaita tietyn rajan yli tai minut katsottaisiin täysipäiväiseksi yrittäjäksi ja menettäisin kaiken sosiaaliturvan. Kuitenkin mieluummin tein töitä ja ansaitsin omat rahani siinä määrin kuin se oli mahdollista. Luonnollisesti minulle ei maksettaisi senttiäkään työttömyyskorvausta niinä kuukausina kun pystyin ansaitsemaan jotain itse. Minulle oli kuitenkin todella tärkeää pitää periaatteellinen oikeuteni työttömyysturvaan siinä tapauksessa etten pystyisikään ansaitsemaan mitään.
No, maaluskuussa sitten laskutin ensimmäiset projektini. Minulle aikaisemmin kerrottujen tietojen mukaan oletin, että kunhan ilmoittaisin ansainneeni jotain, niin minulle ei vain maksettaisi ansiosidonnaista mutta että jos seuraavassa kuussa en kykenisi ansaitsemaan mitään, enkä olisi saanut palkkatöitä, niin olisin taas oikeutettu saamaan ansiosidonnaisen.
Tein ilmoitukset viime viikolla ja täydeksi yllätykseksi minulle kerrottiin, että lakimuutoksen takia yrittäjästatusta tarkastellaankin nyt eri tavalla kuin minulle oli aiemmin kerrottu. Eli nyt ei enää riitä, että yritystoiminnan selvitys tehdään kerran, jonka jälkeen työttömyyskassa sitten laskee kuukausitasolla, onko siitä tullut sillä tavalla ansioita, että ansiosidonnaista ei voi maksaa. Nyt TE-palvelut selvittää yritystoiminnan joka kerran kun on laskuttanut vaikka satasen jonain lauantaina tehdystä työstä. Jokaisen yritystoiminnan selvityksen ajaksi työttömyysetuudet laitetaan jäihin. TE-toimiston ruuhkan takia jokaisessa selvityksessä menee noin 4 viikkoa jonka aikana on nollatuloilla. Jokaisessa selvityksessä on myös vaarana, että TE-toimisto määrittelee henkilön päätoimiseksi yrittäjäksi, jolloin putoaa kokonaan Suomen sosiaaliturvan ulkopuolelle. Tähän eivät vaikuta yritystoiminnasta saatujen tulojen määrä: vaikka yritystoiminta ei työllistäisi kuin viikon vuodessa eikä siis elättäisi, niin TE-toimisto voi koska tahansa tulkinnanvaraisesti määritellä henkilön päätoimiseksi yrittäjäksi joka ei ole oikeutettu mihinkään sosiaaliturvaan.
Eli nyt olen taas aivan tyhjän päällä. Selvitykseen menee seuraavat 4 viikkoa tai enemmän, jonka aikana olen nollatuloilla. Jotenkin kuitenkin pitää elää. Pahinta on pelko ja epävarmuus siitä, miten ihmeessä pärjään jos TE-toimisto päättääkin, että olen päätoiminen yrittäjä ja pudottaa minut täysin sosiaaliturvan ulkopuolelle, jolloin en saa senttiäkään mistään vaikka kuinka moneen kuukauteen jos en onnistu työllistymään.
Tietysti haen erittäin aktiivisesti koko ajan töitä ja elän edelleen äärimmäisen säästävästi. On kuitenkin aika mahdotonta edes parhaimmalla säästäväisyydellä saada elinkuluja nollaan.
Tilanne on nyt jo aiheuttanut valtavasti paineita varsinkin parisuhteelleni, koska olen häpeissäni, peloissani ja vihainen. Kiukuttelen ja itken miehelleni joka kyllä yrittää parhaansa mukaan auttaa. Hän onkin auttanut monella tapaa, mutta itselleni on todella vaikeaa ottaa rahallista apua vastaan koska minulle on aina ollut kunnia-asia elättää itseni. Tilanteen aiheuttamat negatiiviset tunteeni vain saavat minut välillä käyttäytymään todella rasittavasti kun häpeän, pelkään ja olen onneton.
Uskon kyllä, että jotenkin tästä selviydyn. Pelkään vain sitä, että tuhoan parisuhteeni kun en pysty olemaan rauhallisempi ja tyynempi tässä tilanteessa.
Miten voisin vain olla välittämättä liikaa, jotta voisin suojella parisuhdettani ja keskittää energiani tilanteessa sekä tilanteesta selviämiseen, ilman että kaikki negatiiviset tunteet - hätä, pelko, häpeä, vihaisuus - vievät liikaa energiaa?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy tottua työttömyyten. Se voi kestää vuosia.
Ehkä näin, mutta en pidä tuota kuitenkaan kovin rakentavana asenteena.
Mutta jos itselläsi on kokemusta tällaisesta työttömyyteen tottumisesta, niin arvostan toki vinkkejäsi siitä, miten siihen voi tottua. Miten pärjäät ilman työpaikan päivärytmiä ja sosiaalista yhteisöä? Miten tulet toimeen negatiivisten tunteiden kanssa?
On kyllä kokemusta. Pitää vain keksiä jotain tekemistä esim käydä kirjastossa, uimassa , ulkoilua yms halpaa. Ja pitää siitä miehestä kiinni koska se auttaa edes vähän taloudellisesti ja sen ansiosta sulla on ainakin katto pään päällä ja ruokaa. Sosiaaliset suhteet toki kuihtuu koska suurin osa ihmisistä pelkää työtäntä kuin ruttoa. Sitä kyllä oppii sitten olemaan ilman ystäviä vain perheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet hyväosainen. Sinulla on mies, joka pystyy luultavasti maksamaan teidän asumiskulut tai ainakin ison osan niistä. Sinulla olimaiemmin valtavan isot vuositulot, joista osa on toivon mukaan säästössä. Ansiosidonnaisesi vastaa monen kesskivertoihmisen palkkaa. Jos näyttää että työkkäri ei hyväksi osittaista yrittäjänä toimimista (se on mitä todennäköisintä), niin sitten jäät kokonaan työttömäksi työnhakijaksi tai valitset epäsäännölliset tulot omasta yrityksestäsi. Työttömyys on stressaavaa, mutta en jotenkin osaa ottaa noin hyväosaisen ihmisen huolia kovin vakavasti. Nuorikin eli alle 40 v. luultavasti olet. Vanhemmilla työllistyminen on todella kiven alla.
T: Asuntonsa työttömyyden takia myymään joutunut
Toki, en halunnut vaikuttaa itseäni kehuvalta ja tiedostan, että minulla on monet asiat hyvin, mistä minun tulee olla kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole sinulle varsinaisia neuvoja. Toivon että työllistyt nopeasti kun tekstisi luettuani ymmärsin että olet hyvin työ- ja urakeskeinen. Siis sinuntapaisillesi työttömyys on kokemuksena varmaankin paljon rankempi kuin itselleni, joka on enemminkin koti- ja perhekeskeinen. Kuitenkin kaikki, jotka työttömyyden kohtaavat, joutuvat tämän kriisin jotenkin käsittelemään. Kuulostat todella aktiiviselta työnhaun ja uuden uran rakentamisen suhteen, ehkäpä nyt kuormitat sillä itseäsi ja läheistäsi jo liikaakin. Onko mahdollista että huokaisit hetkisen ja ottaisit viikon paussin kaikesta tuosta, ja samalla huomaisit ympärilläsi olevan muun elämän, siis tarkoitan muun kuin työelämän ja kaiken työhön liittyvän, tuona aikana voisi huomata asioita, jotka nyt kovassa paineessa ja työnetsimis touhussa jäävät huomiotta. Lisäksi kun rajaat tuon mietintä- ja huilausajan max viikoksi, niin tiedät ettet jää tuohon tilaan, Elämä on paljon muutakin kuin työtä, silti kieltämättä työ on tärkeää, ihmiselon hyvinvointi rakentuu hyvin monenlaisista asioista ja kovin yksilöllisesti. Pysähdy hetkeksi kuuntelemaan itseäsi ja läheisiäsi. Kaikkea hyvää sinulle! Asiat järjestyvät kyllä vaikka siihen voi mennä aikaa.
Kiitos tästä fiksusta, ystävällisestä ja rakentavasta kommentista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1/2 kirjoitti:
Sori, että tartun lillukanvarsiin, mutta miten voi matemaattisia aineita oletettavasti opiskellut väittää, että "ansiosidonnainen oli vain murto-osa palkastani".
Esimerkin vuoksi itse ansaitsin insinöörinä työssäollessani bruttona lähes 100 000 vuodessa ja nyt työttömänä ansiosidonnaiseni tekee 30 000 vuodessa. Saan siis entisestä bruttotulosta pyöreästi murto-osan 1/3.
Tuo on sun ansiosidonnainen on enemmän kuin minun palkkani kokopäivätyöstä. Ja olen sentään korkeasti koulutettu (FM).
DI:nä vientiteollisuuden toimitusprojekteissa pitempään työskennelleen palkka on tuota tasoa. Valitettavasti Suomalainen teollisuus ei enää työllistä nyt eikä tulevaisuudessa, joten itse vietän hetken sapattia ja lähden sitten eurooppalaisten head-huttereiden tarjousten perään.
AP:lle vinkkejä:
Olen itse tohtoriksi kouluttautunut, menestynyt ja kansainvälistä uraa luova ihminen. Silti olen ollut työttömänä - se jakso oli yksi elämäni parasta aikaa. Lomailua, aikaa itselle ja kaikin puolin stressitöntä laatuaikaa.
_
Jos AP ei ole trolli, kannattaisi lopettaa tuo ahneus. Jos sulla on ollut 100 k€ palkkaa, ei sinulle kuukausien - muutaman vuodenkaan työttömyys tee minkäänlaista taloudellista haittaa.
_
Kannattaisi myös hankkia apua tuohon epävarmuuteen, ihan vaikka ammattilaiselta. Tosin melko outo yhtälö: menestynyt uraihminen, joka kuitenkin pelkää sukulaisten häpeää kun jää työttömäksi. Trolli?
_
Kannattaa hankkia uusi harrastus, saisit jotain sisältöä elämääsi, näytät elävän pinnallisessa tyhjiössä, jossa ainoastaan se, miltä näytät ulospäin merkitsee. Vaikutat oikeasti todella tyhmältä ja pinnalliselta ihmiseltä joka työpaikan sijaan tarvitsisi enemmänkin ammttiapua ja elmänvalmennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella tulee äitiä ikävä jos on työttömiä syyttänyt ja haukkunut, sitten osuukin omalle kohdalle. Jos et näin ole tehnyt, niin ei työttömyys mikään ongelma. Todennäköisesti sinun tuttavissa tai läheisissä on työttömiä muitakin tai on ollu ainakin. Jos lähipiirissä hirveän negatiivinen suhtautuminen työttömiin, nin eihän niistä kukaan uskalla puhua. Kannattaa kysyä muilta, miten on työllistynyt ja siitä saa helposti apua. Tuollaisia työpaikkoja mistä olet saanut potkut, et välttämättä suomesta koskaan tule enää saamaan, koska niitä on todella vähän. Esim. ulkomaat voi olla hyvä vaihtoehto. te-toimistostakaan ei juuri saa mitään apua, kannattaa verkostoja hyödyntää. Jos omat vanhemmat elossa vielä, kannattaa äiti ja isäkin laittaa hakemaan töitä esim. vanhoista työpaikoista. Peli on raakaa ja kaikki keinot kannatta hyödyntää.
Kannattaa aina laittaa rahaa sukanvarteen silloin, kun menee hyvin.
Jotenkin jäin miettimään, että pidätkö sinä sinunlaistesi ammattilaisten työttömyyttä jotenkin pahempana ja rankempana asiana kuin tavispulliaisen työttömyyttä? Anteeksi, mutta se vähän paistaa tekstistäsi.
Siitä olen kyllä yhtä mieltä, että Suomi ei todellakaan yrittäjyyteen kannusta tai tee siitä mitenkään helppoa. Päinvastoin kapulaa vain heitetään rattaisiin.
Toivon kuitenkin, että löydät pian taas töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy tottua työttömyyten. Se voi kestää vuosia.
Ehkä näin, mutta en pidä tuota kuitenkaan kovin rakentavana asenteena.
Mutta jos itselläsi on kokemusta tällaisesta työttömyyteen tottumisesta, niin arvostan toki vinkkejäsi siitä, miten siihen voi tottua. Miten pärjäät ilman työpaikan päivärytmiä ja sosiaalista yhteisöä? Miten tulet toimeen negatiivisten tunteiden kanssa?
Itse otin oma-aloitteisesti paketin ja lähdin, kun yt:t alkoivat. Kolme kuukautta ihan vaan nautin elämästä, harrastin, treenasin urheilua kunnon kurinalaisella ohjelmalla, ylläpidin kotia ja annoin puolisolle aikaa. Sen jälkeen aloin etsiä töitä, mihin menikin toiset kolme kuukautta, vaikka alalla oli ihan hyvä tilanne. Asiat eivät tapahdu hetkessä, ja rekrytointiprosessit ovat usein hitaita.
Olin jo ehtinyt pyöriä oravanpyörässä sen verran monta vuotta, että ajattelin, että nyt on aika nauttia elämästä ja vapaa-ajasta. Olin myös henkisesti varautunut siihen, että työtä ei löydy ehkä vuosikausiin. Enkä pitänyt sitä edes pahana skenaariona.
Suurimmat urahaaveet kyllä leikkautuivat työttömyysjakson aikana. Tykkään työstäni, mutta aloin myös miettiä, että liika uhrautuminenkaan ei ole elämisen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Minustakin on väärin, että en voi saada samaan aikaan ansiosidonnaista (nettona 2900 e/kk) ja yrittäjätuloa (nettona noin 3200 e/kk), koska yrittäjänä olen niin kovin epävarmalla pohjalla.
Aikuisten oikeasti: miksi ihmeessä ihmisille maksetaan euroakaan työttömyysetuutta, jos he työllistyvät yritystoiminnassa tai ihan missä muussa tahansa toiminnassa? Ei korkein ansiotaso ole mikään subjektiivinen oikeus.
Itse asiassa koskaan ei ole voinut saadakaan samaan aikaan tukea että ansioita, sehän on itsestäänselvyys. Se mikä itseni hämmästytti, on se että oikeus sosiaaliturvaan menee kokonaan. Minusta on kuitenkin eri asia tehdä itse päätös yrittäjäksi ryhtymisestä, jolloin on varmasti myös laskenut voiko sillä elää ennenkuin on päättänyt ottaa riskiä, kuin tulla työttömänä palkansaajana yllättäen tulla ulkopuolisen tahon määrittelemäksi pakkoyrittäjäksi.
Ja vaikka olisin sen riskin valmis ottamaan, ja kunnioitan sinua omasta valinnastasi, niin tuntuu absurdilta että jos olen kiltisti passiivisesti työtön ja odotan vain sitä palkkatyötä, niin olen oikeutettu yhteiskunnan tukiin, mutta jos yritän työllistää itseni (mikä säästää myös yhteiskunnan rahoja niin silloin minua rangaistaan. Se vain tuntuu absurdilta.
Ja vielä painotan sitä, että tietenkään en kuvittele että kukaan voisi samalla nostaa tukea ja ansaita rahaa. Itse ehdin saamaan tasan yhden kuukauden ansiosidonnaisen. Minusta on itsestäänselvyys, että tuki putoaa nollaan jos jotain ansaitsee. Se mikä minusta on absurdia on, että nykyisen systeemin mukaan (lakia muutettiin vasta hiljakkoin) tästä seuraa automaattisesti pakkoyrittäjyys ja kaiken sosiaalisen turvaverkon ulkopuolelle jääminen.
Olen kuitenkin maksanut veroja palkansaajana monta vuotta, en yrittäjänä. En ole koskaan tehnyt päätöstä ryhtyä yrittäjäksi enkä ole sen takia ottanut yrittäjän sosiaaliturvaa. Olen ollut palkansaajan sosiaaliturvan piirissä ja maksanut sen mukaan myös veroja. Miksi ihmeessä olen sitten maksanut niitä korkeita ansiotuloveroja kaikki nämä vuodet jos tarpeen tullen minut kuitenkin heitetään mielivaltaisesti yhteiskunnan sosiaaliverkoston ulkopuolelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun serkut olivat töissä varmaan samassa paikassa kun sinäkin, tai aika todennäköisesti. Toinen joutu muuttamaan saksaan, kun ei ollut amk- koulua suorttanut loppuun, eikä suomesta saanut töitä. Saksasta sai ilman "koulustusta" alan töitä. Toinen 40-vuotias serkku pyörittää antiikkiliikettä ja kirpputoria Helsingissä, vaikka on alan koulutuskin, ei mitään kysyntää, vaikka on ammattitaitoinen.
Serkun oli helppo muuttaa ulkomaille saksaan, koska ulkomaalainen vaimo oli saksassa joskus ollut töissä ja asunutkin pitkään.
Miten on pinnallista pyrkiä olemaan vastuullinen ja vastaamaan omasta elannostaan sen sijaan, että heittäytyisi muiden ihmisten varaan muuta kuin äärimmäisessä hädässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne vaatii tietoista asennemuokkausta, muuten se kuluttaa liikaa. Työttömyys Suomessa sinun tilanteessasi johtuu myös suhdanteista, tuurista jne. Elämässä tapahtuu isoja asioita, joihin on sopeuduttava, koska moni asiaa riippuu muustakin kuin omasta panoksestamme. Omaan mieleen voi vaikuttaa ja koettaa etsiä tilanteiden hyviä puolia.
Ja samalla etskä töitä muttei verissä päin, vaan järjellä ja jalat maassa.
Tarinan opetus: Älkää kukaan alkako yrittäjäksi työttömänä! Kellot soi heti, kun luin Apn viestistä "perustin toiminimen". Siitä ei hyvää seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pelko, hätä ja häpeä" ovat kyllä melkoisen ylimitoitettuja tunteita sun tilanteessasi.
100 tonni vuodessa!!! Monta vuotta? Ja mitään ei jäänyt säästöön? Mä tienaan noin 20000 vuodessa ja pärjään. Sun ansiosidonnainen on 10000 enemmän. Lakkaa parkumasta.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne vaatii tietoista asennemuokkausta, muuten se kuluttaa liikaa. Työttömyys Suomessa sinun tilanteessasi johtuu myös suhdanteista, tuurista jne. Elämässä tapahtuu isoja asioita, joihin on sopeuduttava, koska moni asiaa riippuu muustakin kuin omasta panoksestamme. Omaan mieleen voi vaikuttaa ja koettaa etsiä tilanteiden hyviä puolia.
Ja samalla etskä töitä muttei verissä päin, vaan järjellä ja jalat maassa.
Kiitos!
En ole koskaan haukkunut työttömiä tai valittanut veroistani. Olen aina ollut ylpeä suomalaisesta yhteiskunnasta, jossa pidetään ihmisistä heikolla hetkellä huolta.
En myöskään ole sitä mieltä, että minun työttömyyteni olisi jotenkin pahempaa kuin jonkun muun. Kerroin taustastani, koska toivoin asiallisia kommentteja eikä niitä tyypillisiä "olet varmaan humanisti, mitäs valitsit niin vastuuttomasti" . En ole rikas enkä ansainnut 100 000 vuodessa. Isot opintolainatkin oli maksettava.
Tilanne on minulle varmaan vaikea ensisijassa sen takia, että olen pyrkinyt toimimaan vastuullisesti jotta voisin mahdollisuuksien rajoissa elättämään itseni. Minusta kuitenkin terveen, aikuisen ihmisen pitää kuitenkin ensi sijassa olla vastuussa itsensä elättämisestä jos vain suinkin mahdollista.
Olet trolli. Ja luultavasti myös humanisti.
Vierailija kirjoitti:
Olet trolli. Ja luultavasti myös humanisti.
Työtön sellainen.
Löysää pipoa ja ota vastaan sun miehen tarjoama tuki ja apu. Varmaan itsekin auttaisit häntä vastaavassa tilanteessa? Miksi edes olla parisuhteessa jos ajattelee että aina on pärjättävä omillaan?
Alue: Aihe vapaa
Ja 99 on murto-osa 100:sta.