Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyyden pelko, hätä ja häpeä - neuvoja?
Vierailija
09.04.2016 |
Jäin vuoden alusta ensimmäistä kertaa elämässäni työttömäksi. Tähän asti olin aina vain pelännyt sitä hysteerisesti ja tehnyt kaikkeni varmistaakseni ettei se osuisi kohdalleni. Opiskelin yliopistossa erittäin käytännöllistä ja hyvin työllistävää alaa, valmistuin nopeasti, hyvin nuorena ja huippuarvosanoin. Olin jo opiskeluaikana opintojani vastaavassa työssä. Valmistuttuani sain parikymmentä työtarjousta Suomesta ja ulkomailta. Valitsin niistä sen, jonka arvelin tarjoavan mahdollisimman hyvän urakehityksen ja oppimisen.
Urallani vaihdoin työpaikkaa pari kertaa, pyrkien aina ottamaan sellaisia haasteita vastaan jotka kehittäisivät ammatillista osaamistani. Minusta pidettiin kaikissa työpaikoissani, tein kovasti töitä ja sain nopeasti ylennyksiä.
Sitten siirryin erittäin arvostettuun suomalaiseen suuryhtiöön. Sittenpä kyseinen yhtiö romahti eikä sitä ole käytännössä enää olemassa. Onnistuin kuitenkin pelastautumaan yrityksen raunioista toiseen työpaikkaan yt-neuvottelujen keskellä. No, koska se toimi teknologisten innovaatioiden ja tuotekehityksen parissa, romahti sekin nyt kun hallitus lopetti ison osan Suomen tutkimuksesta ja tuotekehityksestä, joka vaikutti asiakasyrityksiimme ja sitä kautta meihin. Melko demoralisoivaa, koska työssämme autoimme kehittämään juuri niitä Suomen talouden kipeästi kaipaamia korkean teknologian innovaatioita globaaleille markkinoille joille Suomen vienti perustuu.
Joutuessani yllättäen työttömäksi olin alussa aivan shokissa, häpeissäni, peloissani ja kauhuissani. Pelkäsin hysteerisesti toimeentuloni puolesta, sillä työnantajani ei tarjonnut irtisanomispaketteja ja ansiosidonnainen oli vain murto-osa palkastani.
Tein kaiken minkä keksin työllistyäkseni uudestaan mahdollisimman nopeasti. Kontaktoin kaikki tuttuni läpi, loin uusia kontakteja, olin yhteydessä headhuntereihin, kävin uraneuvonnassa, hain avoimia työpaikkoja, etsin piilotyöpaikkoja ... Otin riskin yrittäjyydestä perustamalla toiminimen, sillä sain paljon kiinnostusta eri tahoilta yrittäjäriskillä tehtävien projektien tekemisestä vaikka samat tahot sanoivat minulle suoraan, että he eivät palkkaa ketään koska se on heidän mielestään liian kallista ja riskialtista. Ajattelin kuitenkin, että mieluummin teen töitä vähän suuremmallakin riskillä, ansaitsen edes jotain rahaa ja samalla pidän ammattitaitoani aktiivisesti yllä ja kehitänkin sitä.
Jouduin toki TE-toimiston puolelta yrittäjäselvitykseen, jossa minun piti laajasti todistella, että toiminimeni ei työllistä minua täysipäiväisesti vaan olen työmarkkinoiden käytössä. Mitä todella olinkin, sillä tein toiminimiprojektini iltaisin ja viikonloppuisin. Päivät juoksin läpi pitkiä ja vaativia rekryprosesseja joissa kahdeksan tunnin testipäivät ovat aivan tavallisia, ja yhteen rekryprosessiin, jos siinä pääsee pitkälle kuten minä pääsin monen paikan kohdalla, kuuluu helposti sellaiset kolme kierrosta näitä täysiä haastattelu- ja testipäiviä, täydennettynä erilaisilla jopa päiviä vaativilla esitehtävillä. Tuon TE-toimiston tekemän selvityksen aikana, mihin meni heidän ruuhkansa takia sellaiset pari kuukautta, en saanut mitään tukia.
Vihdoin sain ison työn ja selvittelyn jälkeen sivutoimisen yrittäjän statuksen, sillä rajoituksella etten saanut ansaita tietyn rajan yli tai minut katsottaisiin täysipäiväiseksi yrittäjäksi ja menettäisin kaiken sosiaaliturvan. Kuitenkin mieluummin tein töitä ja ansaitsin omat rahani siinä määrin kuin se oli mahdollista. Luonnollisesti minulle ei maksettaisi senttiäkään työttömyyskorvausta niinä kuukausina kun pystyin ansaitsemaan jotain itse. Minulle oli kuitenkin todella tärkeää pitää periaatteellinen oikeuteni työttömyysturvaan siinä tapauksessa etten pystyisikään ansaitsemaan mitään.
No, maaluskuussa sitten laskutin ensimmäiset projektini. Minulle aikaisemmin kerrottujen tietojen mukaan oletin, että kunhan ilmoittaisin ansainneeni jotain, niin minulle ei vain maksettaisi ansiosidonnaista mutta että jos seuraavassa kuussa en kykenisi ansaitsemaan mitään, enkä olisi saanut palkkatöitä, niin olisin taas oikeutettu saamaan ansiosidonnaisen.
Tein ilmoitukset viime viikolla ja täydeksi yllätykseksi minulle kerrottiin, että lakimuutoksen takia yrittäjästatusta tarkastellaankin nyt eri tavalla kuin minulle oli aiemmin kerrottu. Eli nyt ei enää riitä, että yritystoiminnan selvitys tehdään kerran, jonka jälkeen työttömyyskassa sitten laskee kuukausitasolla, onko siitä tullut sillä tavalla ansioita, että ansiosidonnaista ei voi maksaa. Nyt TE-palvelut selvittää yritystoiminnan joka kerran kun on laskuttanut vaikka satasen jonain lauantaina tehdystä työstä. Jokaisen yritystoiminnan selvityksen ajaksi työttömyysetuudet laitetaan jäihin. TE-toimiston ruuhkan takia jokaisessa selvityksessä menee noin 4 viikkoa jonka aikana on nollatuloilla. Jokaisessa selvityksessä on myös vaarana, että TE-toimisto määrittelee henkilön päätoimiseksi yrittäjäksi, jolloin putoaa kokonaan Suomen sosiaaliturvan ulkopuolelle. Tähän eivät vaikuta yritystoiminnasta saatujen tulojen määrä: vaikka yritystoiminta ei työllistäisi kuin viikon vuodessa eikä siis elättäisi, niin TE-toimisto voi koska tahansa tulkinnanvaraisesti määritellä henkilön päätoimiseksi yrittäjäksi joka ei ole oikeutettu mihinkään sosiaaliturvaan.
Eli nyt olen taas aivan tyhjän päällä. Selvitykseen menee seuraavat 4 viikkoa tai enemmän, jonka aikana olen nollatuloilla. Jotenkin kuitenkin pitää elää. Pahinta on pelko ja epävarmuus siitä, miten ihmeessä pärjään jos TE-toimisto päättääkin, että olen päätoiminen yrittäjä ja pudottaa minut täysin sosiaaliturvan ulkopuolelle, jolloin en saa senttiäkään mistään vaikka kuinka moneen kuukauteen jos en onnistu työllistymään.
Tietysti haen erittäin aktiivisesti koko ajan töitä ja elän edelleen äärimmäisen säästävästi. On kuitenkin aika mahdotonta edes parhaimmalla säästäväisyydellä saada elinkuluja nollaan.
Tilanne on nyt jo aiheuttanut valtavasti paineita varsinkin parisuhteelleni, koska olen häpeissäni, peloissani ja vihainen. Kiukuttelen ja itken miehelleni joka kyllä yrittää parhaansa mukaan auttaa. Hän onkin auttanut monella tapaa, mutta itselleni on todella vaikeaa ottaa rahallista apua vastaan koska minulle on aina ollut kunnia-asia elättää itseni. Tilanteen aiheuttamat negatiiviset tunteeni vain saavat minut välillä käyttäytymään todella rasittavasti kun häpeän, pelkään ja olen onneton.
Uskon kyllä, että jotenkin tästä selviydyn. Pelkään vain sitä, että tuhoan parisuhteeni kun en pysty olemaan rauhallisempi ja tyynempi tässä tilanteessa.
Miten voisin vain olla välittämättä liikaa, jotta voisin suojella parisuhdettani ja keskittää energiani tilanteessa sekä tilanteesta selviämiseen, ilman että kaikki negatiiviset tunteet - hätä, pelko, häpeä, vihaisuus - vievät liikaa energiaa?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla taas näitä maniakaudella kirjoitettuja satuja. Jos tienaa yli 100k vuodessa on jo sen tason asiantuntija, että töitä löytyy Suomesta aivan varmasti.
Haluan sen verran oikoa että ei todellakaan pidä paikkaansa. Miltei päinvastoin. Eikö kaikki vielä sitä paitsi tiedä että töitä ei nyt ole? On melkoisen asiantuntematonta selittää asioita niin päin että "kyllä niitä töitä löytyy jos on tarpeeksi hyvä." Ei löydy. Päinvastoin. Ja tämä siis todellisen erikoisasiantuntijan sanomana, sellaisen joka kyllä saa mehukkaita toimeksiantoja ulkomailta, mutta Suomesta ei kirveelläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla taas näitä maniakaudella kirjoitettuja satuja. Jos tienaa yli 100k vuodessa on jo sen tason asiantuntija, että töitä löytyy Suomesta aivan varmasti.
Haluan sen verran oikoa että ei todellakaan pidä paikkaansa. Miltei päinvastoin. Eikö kaikki vielä sitä paitsi tiedä että töitä ei nyt ole? On melkoisen asiantuntematonta selittää asioita niin päin että "kyllä niitä töitä löytyy jos on tarpeeksi hyvä." Ei löydy. Päinvastoin. Ja tämä siis todellisen erikoisasiantuntijan sanomana, sellaisen joka kyllä saa mehukkaita toimeksiantoja ulkomailta, mutta Suomesta ei kirveelläkään.
Kiitos tästä. Miten olet sopeutunut tilanteeseen? Oletko lähdössä ulkomaille? Kyllähän monet ovat lähteneet tai lähdössä. Vai oletko pystynyt työllistymään ulkomaille etänä, Suomesta käsin? Jos kyllä, niin miten hyvin se toimii sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla taas näitä maniakaudella kirjoitettuja satuja. Jos tienaa yli 100k vuodessa on jo sen tason asiantuntija, että töitä löytyy Suomesta aivan varmasti.
Haluan sen verran oikoa että ei todellakaan pidä paikkaansa. Miltei päinvastoin. Eikö kaikki vielä sitä paitsi tiedä että töitä ei nyt ole? On melkoisen asiantuntematonta selittää asioita niin päin että "kyllä niitä töitä löytyy jos on tarpeeksi hyvä." Ei löydy. Päinvastoin. Ja tämä siis todellisen erikoisasiantuntijan sanomana, sellaisen joka kyllä saa mehukkaita toimeksiantoja ulkomailta, mutta Suomesta ei kirveelläkään.
Riippuu toimialasta. Omalla alallani junnuja tulisi ovista ja ikkunoista, mutta kykynsä todistaneita, muutaman vuoden työkokemuksella varustettuja tyyppejä ei kovin helposti löydykään. Hyvää projektipäällikköä ollaan etsitty jo vuodenvaihteesta asti...
Vierailija kirjoitti:
Olet trolli. Ja luultavasti myös humanisti.
Äsh, nyt ilmeisesti joku humanisti loukkaantui. Ei ollut tarkoitus. Miksi asioista ei voi keskustella asiallisesti? Jos minä haluaisin pystyä elättämisestä itse itseni, ja koen ikäväksi tilanteen jossa väliaikaisesti en voi, mitä ihmeen pahaa siinä on?
Tiedän, että tilanteeni ei todellakaan ole uniikki ja pääasiallisesti nykyisin taloustilanteen syytä. Käytännöllisesti jokainen jonka tapaan, myös töissä olevat, voivottelevat epätoivoista taloustilannetta ja sitä, miten paljon hyvää työvoimaa on vapaana markkinoilla. Työnantajilla on runsaudenpula rekrytoinnissa eivätkä he uskalla edes laittaa paikkoja auki koska niihin tulee enemmän hakemuksia kuin kukaan ehtii käydä läpi.
Pointti on vain siinä, että oikeassa elämässä kaikki puhuvat näistä vaikeuksista vain yleisellä tasolla ja aina niin, että ne tapahtuvat jollekin muulle. Kukaan ei halua tunnustaa, että omalla kohdalla on vaikeuksia. Siksi niistä ei voi myöskään puhua.
Siksi kirjoitin tähän. Kiitos niille, jotka antoivat fiksuja ja rakentavia kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla taas näitä maniakaudella kirjoitettuja satuja. Jos tienaa yli 100k vuodessa on jo sen tason asiantuntija, että töitä löytyy Suomesta aivan varmasti.
Haluan sen verran oikoa että ei todellakaan pidä paikkaansa. Miltei päinvastoin. Eikö kaikki vielä sitä paitsi tiedä että töitä ei nyt ole? On melkoisen asiantuntematonta selittää asioita niin päin että "kyllä niitä töitä löytyy jos on tarpeeksi hyvä." Ei löydy. Päinvastoin. Ja tämä siis todellisen erikoisasiantuntijan sanomana, sellaisen joka kyllä saa mehukkaita toimeksiantoja ulkomailta, mutta Suomesta ei kirveelläkään.
Riippuu toimialasta. Omalla alallani junnuja tulisi ovista ja ikkunoista, mutta kykynsä todistaneita, muutaman vuoden työkokemuksella varustettuja tyyppejä ei kovin helposti löydykään. Hyvää projektipäällikköä ollaan etsitty jo vuodenvaihteesta asti...
Mikä toimiala?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla taas näitä maniakaudella kirjoitettuja satuja. Jos tienaa yli 100k vuodessa on jo sen tason asiantuntija, että töitä löytyy Suomesta aivan varmasti.
Haluan sen verran oikoa että ei todellakaan pidä paikkaansa. Miltei päinvastoin. Eikö kaikki vielä sitä paitsi tiedä että töitä ei nyt ole? On melkoisen asiantuntematonta selittää asioita niin päin että "kyllä niitä töitä löytyy jos on tarpeeksi hyvä." Ei löydy. Päinvastoin. Ja tämä siis todellisen erikoisasiantuntijan sanomana, sellaisen joka kyllä saa mehukkaita toimeksiantoja ulkomailta, mutta Suomesta ei kirveelläkään.
Tää on totta. Tuntuu että just niille kokeneille ja koulutetuille asiantuntijoille ei ole töitä. Miehen firmassa käydään vuosittain YT-leikki, ei kevättä ilman YT-neuvotteluja. Sieltä on nyt potkittu pois erittäin kokeneita ja osaavia ihmisiä, firma toimii vientiteollisuudessa ja sillä menee ihan hyvin. Koska mieskin on ollut siellä duunissa jo kohta 15 vuotta, niin näistä ihmisistä on tullut meille tuttuja ja heidän kamppailunsa seuraaminen on kyllä todella raastavaa. DI-, lisuri ja tohtori-ihmisiä, joilla useankymmenen vuoden kansainvälinen kokemus. Kyllähän heidät firmat palkkaisi jos voisi, mutta kun niitä duuneja ei ole. Kolme on tähän mennessä lähtenyt ulkomaille. Miettikää minkälaisen koulutus- ja kokemuspääoman he vievät kilpailijoiden käyttöön!
Itse olen vaikeati työllistävällä viestintäalalla ja vaikka mulla on yli 20 v. työkokemusta, koulutus ja paljon meritteejä, en meinaa nyt saada töitä mistään. Ne potentiaaliset paikat joihin olen laittanut avoimen hakemuksen ovat aina aloittaneet YT:t melkein saman tien. Mun hakemuksissa on varmaan jotain pahaa karmaa. Minäkin pääsen haastatteluun kaikissa vähänkään natsaavissa avoimissa paikoissa, mutta tähän mennessä aina on ollut se yksi sopivampi. Kun hakijoita on yhteen paikkaan helposti se 100-100 VAIKKA emme asu pääkaupunkiseudulla. Aina ennen olen työllistynyt naps vain ja pariin paikkaan on ihan kutsuttu. Nyt on eka kerta elämässäni kun olen työtön (olen 45 v.) Lisäksi vaatimukset ovat näillä "myyjien markkinoilla" menneet ihan hölmöiksi. Halutaan strategista osaajaa, visiönääriä ja uudistajaa, joka samaan aikaan taittaa esitteet ja lehdet, valokuvaa ja videokuvaa ja editoi, tuottaa sisältöä someen ja hoitaa aktiivisesti suhteita mediaan. Siis toimenkuvaan on oksennettu kaikki mahdollinen johon parhaallakaan tahdolla yhden ihmisen työpanos ei riitä vaikka osaisikin.
Itselläni on ollut samanlaisia fiiliksiä kuin ap:lla, ennenkaikkea se häpeä ja arvottomuuden tunne. On kummallista, millainen asenne ihmisillä on (tietenkin ennenkaikkea nimettömänä keskustelupalstoilla) työttömiä kohtaan. Eikö täälläkin kurkkutorvi ammollaan huutavat ollenkaan tajua, kuinka paljon todella työhaluisia ja kykyisiä ihmisiä on jäänyt ja jää taas ensi viikolla ilman töitä? On kokeneita asiantuntijoita ja suorittavan tason tunnollisia duunareita. On vastavalmistuneita ja on viisikymppisiä, kumpaakaan porukaa ei oikein kukaan tunnu huolivan. Joskus melkein toivoisi, että näille "mene poimimaan mansikoita" -tyypeille kävisi samalla tavalla kuin meille kymmenille tuhansille muille, että työpaikka vaan lähtee yksi kaunis päivä alta. Kukaan ei tällaista tietenkään kenellekään IRL lauo, mutta huomaan, että olen alkanut vältellä sosiaalisia kontakteja, koska olen niin pohjattoman surullinen ja ahdistunut tilanteestani.
Kaikkea hyvää ap ja muut saman ongelman kanssa painiskelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla taas näitä maniakaudella kirjoitettuja satuja. Jos tienaa yli 100k vuodessa on jo sen tason asiantuntija, että töitä löytyy Suomesta aivan varmasti.
Haluan sen verran oikoa että ei todellakaan pidä paikkaansa. Miltei päinvastoin. Eikö kaikki vielä sitä paitsi tiedä että töitä ei nyt ole? On melkoisen asiantuntematonta selittää asioita niin päin että "kyllä niitä töitä löytyy jos on tarpeeksi hyvä." Ei löydy. Päinvastoin. Ja tämä siis todellisen erikoisasiantuntijan sanomana, sellaisen joka kyllä saa mehukkaita toimeksiantoja ulkomailta, mutta Suomesta ei kirveelläkään.
Tää on totta. Tuntuu että just niille kokeneille ja koulutetuille asiantuntijoille ei ole töitä. Miehen firmassa käydään vuosittain YT-leikki, ei kevättä ilman YT-neuvotteluja. Sieltä on nyt potkittu pois erittäin kokeneita ja osaavia ihmisiä, firma toimii vientiteollisuudessa ja sillä menee ihan hyvin. Koska mieskin on ollut siellä duunissa jo kohta 15 vuotta, niin näistä ihmisistä on tullut meille tuttuja ja heidän kamppailunsa seuraaminen on kyllä todella raastavaa. DI-, lisuri ja tohtori-ihmisiä, joilla useankymmenen vuoden kansainvälinen kokemus. Kyllähän heidät firmat palkkaisi jos voisi, mutta kun niitä duuneja ei ole. Kolme on tähän mennessä lähtenyt ulkomaille. Miettikää minkälaisen koulutus- ja kokemuspääoman he vievät kilpailijoiden käyttöön!
Itse olen vaikeati työllistävällä viestintäalalla ja vaikka mulla on yli 20 v. työkokemusta, koulutus ja paljon meritteejä, en meinaa nyt saada töitä mistään. Ne potentiaaliset paikat joihin olen laittanut avoimen hakemuksen ovat aina aloittaneet YT:t melkein saman tien. Mun hakemuksissa on varmaan jotain pahaa karmaa. Minäkin pääsen haastatteluun kaikissa vähänkään natsaavissa avoimissa paikoissa, mutta tähän mennessä aina on ollut se yksi sopivampi. Kun hakijoita on yhteen paikkaan helposti se 100-100 VAIKKA emme asu pääkaupunkiseudulla. Aina ennen olen työllistynyt naps vain ja pariin paikkaan on ihan kutsuttu. Nyt on eka kerta elämässäni kun olen työtön (olen 45 v.) Lisäksi vaatimukset ovat näillä "myyjien markkinoilla" menneet ihan hölmöiksi. Halutaan strategista osaajaa, visiönääriä ja uudistajaa, joka samaan aikaan taittaa esitteet ja lehdet, valokuvaa ja videokuvaa ja editoi, tuottaa sisältöä someen ja hoitaa aktiivisesti suhteita mediaan. Siis toimenkuvaan on oksennettu kaikki mahdollinen johon parhaallakaan tahdolla yhden ihmisen työpanos ei riitä vaikka osaisikin.
Itselläni on ollut samanlaisia fiiliksiä kuin ap:lla, ennenkaikkea se häpeä ja arvottomuuden tunne. On kummallista, millainen asenne ihmisillä on (tietenkin ennenkaikkea nimettömänä keskustelupalstoilla) työttömiä kohtaan. Eikö täälläkin kurkkutorvi ammollaan huutavat ollenkaan tajua, kuinka paljon todella työhaluisia ja kykyisiä ihmisiä on jäänyt ja jää taas ensi viikolla ilman töitä? On kokeneita asiantuntijoita ja suorittavan tason tunnollisia duunareita. On vastavalmistuneita ja on viisikymppisiä, kumpaakaan porukaa ei oikein kukaan tunnu huolivan. Joskus melkein toivoisi, että näille "mene poimimaan mansikoita" -tyypeille kävisi samalla tavalla kuin meille kymmenille tuhansille muille, että työpaikka vaan lähtee yksi kaunis päivä alta. Kukaan ei tällaista tietenkään kenellekään IRL lauo, mutta huomaan, että olen alkanut vältellä sosiaalisia kontakteja, koska olen niin pohjattoman surullinen ja ahdistunut tilanteestani.
Kaikkea hyvää ap ja muut saman ongelman kanssa painiskelevat.
Voi kiitos tästä. On helpottavaa kuulla rehellisesti kerrotusta vertaiskokemuksesta.
Nuo miehesi työpaikan toistuvat yt-rumbat kuulostavat todella tutuilta. Ja vaikka täällä jotkut haukkuvat, että pitää olla pinnallinen jos kokee työttömyyden kipeänä. Ei se ollut meilläkään mieltäylentävää jatkuvissa yt :ssä katsoa, kun aikuiset miehet purskahtivat itkuun tultuaan irtisanotuiksi.
Iso osa ongelmaa tietyillä aloilla tällä hetkellä on se, että Suomesta on vauhdilla tullut tytäryhtiötalous. Eli yritykset siirtävät vauhdilla pääkonttoreitaan pois Suomesta, jolloin iso osa asiantuntijatyöstä häviää samalla ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla taas näitä maniakaudella kirjoitettuja satuja. Jos tienaa yli 100k vuodessa on jo sen tason asiantuntija, että töitä löytyy Suomesta aivan varmasti.
Haluan sen verran oikoa että ei todellakaan pidä paikkaansa. Miltei päinvastoin. Eikö kaikki vielä sitä paitsi tiedä että töitä ei nyt ole? On melkoisen asiantuntematonta selittää asioita niin päin että "kyllä niitä töitä löytyy jos on tarpeeksi hyvä." Ei löydy. Päinvastoin. Ja tämä siis todellisen erikoisasiantuntijan sanomana, sellaisen joka kyllä saa mehukkaita toimeksiantoja ulkomailta, mutta Suomesta ei kirveelläkään.
Tää on totta. Tuntuu että just niille kokeneille ja koulutetuille asiantuntijoille ei ole töitä. Miehen firmassa käydään vuosittain YT-leikki, ei kevättä ilman YT-neuvotteluja. Sieltä on nyt potkittu pois erittäin kokeneita ja osaavia ihmisiä, firma toimii vientiteollisuudessa ja sillä menee ihan hyvin. Koska mieskin on ollut siellä duunissa jo kohta 15 vuotta, niin näistä ihmisistä on tullut meille tuttuja ja heidän kamppailunsa seuraaminen on kyllä todella raastavaa. DI-, lisuri ja tohtori-ihmisiä, joilla useankymmenen vuoden kansainvälinen kokemus. Kyllähän heidät firmat palkkaisi jos voisi, mutta kun niitä duuneja ei ole. Kolme on tähän mennessä lähtenyt ulkomaille. Miettikää minkälaisen koulutus- ja kokemuspääoman he vievät kilpailijoiden käyttöön!
Itse olen vaikeati työllistävällä viestintäalalla ja vaikka mulla on yli 20 v. työkokemusta, koulutus ja paljon meritteejä, en meinaa nyt saada töitä mistään. Ne potentiaaliset paikat joihin olen laittanut avoimen hakemuksen ovat aina aloittaneet YT:t melkein saman tien. Mun hakemuksissa on varmaan jotain pahaa karmaa. Minäkin pääsen haastatteluun kaikissa vähänkään natsaavissa avoimissa paikoissa, mutta tähän mennessä aina on ollut se yksi sopivampi. Kun hakijoita on yhteen paikkaan helposti se 100-100 VAIKKA emme asu pääkaupunkiseudulla. Aina ennen olen työllistynyt naps vain ja pariin paikkaan on ihan kutsuttu. Nyt on eka kerta elämässäni kun olen työtön (olen 45 v.) Lisäksi vaatimukset ovat näillä "myyjien markkinoilla" menneet ihan hölmöiksi. Halutaan strategista osaajaa, visiönääriä ja uudistajaa, joka samaan aikaan taittaa esitteet ja lehdet, valokuvaa ja videokuvaa ja editoi, tuottaa sisältöä someen ja hoitaa aktiivisesti suhteita mediaan. Siis toimenkuvaan on oksennettu kaikki mahdollinen johon parhaallakaan tahdolla yhden ihmisen työpanos ei riitä vaikka osaisikin.
Itselläni on ollut samanlaisia fiiliksiä kuin ap:lla, ennenkaikkea se häpeä ja arvottomuuden tunne. On kummallista, millainen asenne ihmisillä on (tietenkin ennenkaikkea nimettömänä keskustelupalstoilla) työttömiä kohtaan. Eikö täälläkin kurkkutorvi ammollaan huutavat ollenkaan tajua, kuinka paljon todella työhaluisia ja kykyisiä ihmisiä on jäänyt ja jää taas ensi viikolla ilman töitä? On kokeneita asiantuntijoita ja suorittavan tason tunnollisia duunareita. On vastavalmistuneita ja on viisikymppisiä, kumpaakaan porukaa ei oikein kukaan tunnu huolivan. Joskus melkein toivoisi, että näille "mene poimimaan mansikoita" -tyypeille kävisi samalla tavalla kuin meille kymmenille tuhansille muille, että työpaikka vaan lähtee yksi kaunis päivä alta. Kukaan ei tällaista tietenkään kenellekään IRL lauo, mutta huomaan, että olen alkanut vältellä sosiaalisia kontakteja, koska olen niin pohjattoman surullinen ja ahdistunut tilanteestani.
Kaikkea hyvää ap ja muut saman ongelman kanssa painiskelevat.
Voi kiitos tästä. On helpottavaa kuulla rehellisesti kerrotusta vertaiskokemuksesta.
Nuo miehesi työpaikan toistuvat yt-rumbat kuulostavat todella tutuilta. Ja vaikka täällä jotkut haukkuvat, että pitää olla pinnallinen jos kokee työttömyyden kipeänä. Ei se ollut meilläkään mieltäylentävää jatkuvissa yt :ssä katsoa, kun aikuiset miehet purskahtivat itkuun tultuaan irtisanotuiksi.
Iso osa ongelmaa tietyillä aloilla tällä hetkellä on se, että Suomesta on vauhdilla tullut tytäryhtiötalous. Eli yritykset siirtävät vauhdilla pääkonttoreitaan pois Suomesta, jolloin iso osa asiantuntijatyöstä häviää samalla ulkomaille.
Itsellänikin on monia tuttuja hävinnyt ulkomaille. Nyt viimeisimpänä aaltona yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkijat kun valtio veti yliopistot, tutkimuksen ja tuotekehityksen alas. Työttömyys on korkeinta juuri biologisten tieteiden alalla, eli esimerkiksi tuttavapiirini molekyylibiologit ovat paljolti muuttaneet tai muuttamassa pois. Eli mm. syöpätutkijat, joiden osaaminen on ollut tunnistetusti maailman huippua. Kyllähän esimerkiksi Harvard, MIT ja isot ulkomaiset lääketehtaat mielellään heidät ottavat, mutta on se aika ankean tuhoisaa resurssien hukkaanheittämistä Suomelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla taas näitä maniakaudella kirjoitettuja satuja. Jos tienaa yli 100k vuodessa on jo sen tason asiantuntija, että töitä löytyy Suomesta aivan varmasti.
Haluan sen verran oikoa että ei todellakaan pidä paikkaansa. Miltei päinvastoin. Eikö kaikki vielä sitä paitsi tiedä että töitä ei nyt ole? On melkoisen asiantuntematonta selittää asioita niin päin että "kyllä niitä töitä löytyy jos on tarpeeksi hyvä." Ei löydy. Päinvastoin. Ja tämä siis todellisen erikoisasiantuntijan sanomana, sellaisen joka kyllä saa mehukkaita toimeksiantoja ulkomailta, mutta Suomesta ei kirveelläkään.
Tää on totta. Tuntuu että just niille kokeneille ja koulutetuille asiantuntijoille ei ole töitä. Miehen firmassa käydään vuosittain YT-leikki, ei kevättä ilman YT-neuvotteluja. Sieltä on nyt potkittu pois erittäin kokeneita ja osaavia ihmisiä, firma toimii vientiteollisuudessa ja sillä menee ihan hyvin. Koska mieskin on ollut siellä duunissa jo kohta 15 vuotta, niin näistä ihmisistä on tullut meille tuttuja ja heidän kamppailunsa seuraaminen on kyllä todella raastavaa. DI-, lisuri ja tohtori-ihmisiä, joilla useankymmenen vuoden kansainvälinen kokemus. Kyllähän heidät firmat palkkaisi jos voisi, mutta kun niitä duuneja ei ole. Kolme on tähän mennessä lähtenyt ulkomaille. Miettikää minkälaisen koulutus- ja kokemuspääoman he vievät kilpailijoiden käyttöön!
Itse olen vaikeati työllistävällä viestintäalalla ja vaikka mulla on yli 20 v. työkokemusta, koulutus ja paljon meritteejä, en meinaa nyt saada töitä mistään. Ne potentiaaliset paikat joihin olen laittanut avoimen hakemuksen ovat aina aloittaneet YT:t melkein saman tien. Mun hakemuksissa on varmaan jotain pahaa karmaa. Minäkin pääsen haastatteluun kaikissa vähänkään natsaavissa avoimissa paikoissa, mutta tähän mennessä aina on ollut se yksi sopivampi. Kun hakijoita on yhteen paikkaan helposti se 100-100 VAIKKA emme asu pääkaupunkiseudulla. Aina ennen olen työllistynyt naps vain ja pariin paikkaan on ihan kutsuttu. Nyt on eka kerta elämässäni kun olen työtön (olen 45 v.) Lisäksi vaatimukset ovat näillä "myyjien markkinoilla" menneet ihan hölmöiksi. Halutaan strategista osaajaa, visiönääriä ja uudistajaa, joka samaan aikaan taittaa esitteet ja lehdet, valokuvaa ja videokuvaa ja editoi, tuottaa sisältöä someen ja hoitaa aktiivisesti suhteita mediaan. Siis toimenkuvaan on oksennettu kaikki mahdollinen johon parhaallakaan tahdolla yhden ihmisen työpanos ei riitä vaikka osaisikin.
Itselläni on ollut samanlaisia fiiliksiä kuin ap:lla, ennenkaikkea se häpeä ja arvottomuuden tunne. On kummallista, millainen asenne ihmisillä on (tietenkin ennenkaikkea nimettömänä keskustelupalstoilla) työttömiä kohtaan. Eikö täälläkin kurkkutorvi ammollaan huutavat ollenkaan tajua, kuinka paljon todella työhaluisia ja kykyisiä ihmisiä on jäänyt ja jää taas ensi viikolla ilman töitä? On kokeneita asiantuntijoita ja suorittavan tason tunnollisia duunareita. On vastavalmistuneita ja on viisikymppisiä, kumpaakaan porukaa ei oikein kukaan tunnu huolivan. Joskus melkein toivoisi, että näille "mene poimimaan mansikoita" -tyypeille kävisi samalla tavalla kuin meille kymmenille tuhansille muille, että työpaikka vaan lähtee yksi kaunis päivä alta. Kukaan ei tällaista tietenkään kenellekään IRL lauo, mutta huomaan, että olen alkanut vältellä sosiaalisia kontakteja, koska olen niin pohjattoman surullinen ja ahdistunut tilanteestani.
Kaikkea hyvää ap ja muut saman ongelman kanssa painiskelevat.
Voi kiitos tästä. On helpottavaa kuulla rehellisesti kerrotusta vertaiskokemuksesta.
Nuo miehesi työpaikan toistuvat yt-rumbat kuulostavat todella tutuilta. Ja vaikka täällä jotkut haukkuvat, että pitää olla pinnallinen jos kokee työttömyyden kipeänä. Ei se ollut meilläkään mieltäylentävää jatkuvissa yt :ssä katsoa, kun aikuiset miehet purskahtivat itkuun tultuaan irtisanotuiksi.
Iso osa ongelmaa tietyillä aloilla tällä hetkellä on se, että Suomesta on vauhdilla tullut tytäryhtiötalous. Eli yritykset siirtävät vauhdilla pääkonttoreitaan pois Suomesta, jolloin iso osa asiantuntijatyöstä häviää samalla ulkomaille.
Itsellänikin on monia tuttuja hävinnyt ulkomaille. Nyt viimeisimpänä aaltona yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkijat kun valtio veti yliopistot, tutkimuksen ja tuotekehityksen alas. Työttömyys on korkeinta juuri biologisten tieteiden alalla, eli esimerkiksi tuttavapiirini molekyylibiologit ovat paljolti muuttaneet tai muuttamassa pois. Eli mm. syöpätutkijat, joiden osaaminen on ollut tunnistetusti maailman huippua. Kyllähän esimerkiksi Harvard, MIT ja isot ulkomaiset lääketehtaat mielellään heidät ottavat, mutta on se aika ankean tuhoisaa resurssien hukkaanheittämistä Suomelle.
Ihan hyvä vaan. Tehdään se tutkimus siellä missä on rahaa. Ei täällä saataisi mitään läpimurtoa kuitenkaan kaupallistettua, niin ihan turha tutkiakkaan. Kyllähän tässä olikin 20v aikaa laittaa bio-ala nousuun, mutta lehtijuttujen ja uhon lisäksi ei saatu yhtään mitään aikaan. Iso määrä alan dippoja, maistereita vain kortistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla taas näitä maniakaudella kirjoitettuja satuja. Jos tienaa yli 100k vuodessa on jo sen tason asiantuntija, että töitä löytyy Suomesta aivan varmasti.
Haluan sen verran oikoa että ei todellakaan pidä paikkaansa. Miltei päinvastoin. Eikö kaikki vielä sitä paitsi tiedä että töitä ei nyt ole? On melkoisen asiantuntematonta selittää asioita niin päin että "kyllä niitä töitä löytyy jos on tarpeeksi hyvä." Ei löydy. Päinvastoin. Ja tämä siis todellisen erikoisasiantuntijan sanomana, sellaisen joka kyllä saa mehukkaita toimeksiantoja ulkomailta, mutta Suomesta ei kirveelläkään.
Tää on totta. Tuntuu että just niille kokeneille ja koulutetuille asiantuntijoille ei ole töitä. Miehen firmassa käydään vuosittain YT-leikki, ei kevättä ilman YT-neuvotteluja. Sieltä on nyt potkittu pois erittäin kokeneita ja osaavia ihmisiä, firma toimii vientiteollisuudessa ja sillä menee ihan hyvin. Koska mieskin on ollut siellä duunissa jo kohta 15 vuotta, niin näistä ihmisistä on tullut meille tuttuja ja heidän kamppailunsa seuraaminen on kyllä todella raastavaa. DI-, lisuri ja tohtori-ihmisiä, joilla useankymmenen vuoden kansainvälinen kokemus. Kyllähän heidät firmat palkkaisi jos voisi, mutta kun niitä duuneja ei ole. Kolme on tähän mennessä lähtenyt ulkomaille. Miettikää minkälaisen koulutus- ja kokemuspääoman he vievät kilpailijoiden käyttöön!
Itse olen vaikeati työllistävällä viestintäalalla ja vaikka mulla on yli 20 v. työkokemusta, koulutus ja paljon meritteejä, en meinaa nyt saada töitä mistään. Ne potentiaaliset paikat joihin olen laittanut avoimen hakemuksen ovat aina aloittaneet YT:t melkein saman tien. Mun hakemuksissa on varmaan jotain pahaa karmaa. Minäkin pääsen haastatteluun kaikissa vähänkään natsaavissa avoimissa paikoissa, mutta tähän mennessä aina on ollut se yksi sopivampi. Kun hakijoita on yhteen paikkaan helposti se 100-100 VAIKKA emme asu pääkaupunkiseudulla. Aina ennen olen työllistynyt naps vain ja pariin paikkaan on ihan kutsuttu. Nyt on eka kerta elämässäni kun olen työtön (olen 45 v.) Lisäksi vaatimukset ovat näillä "myyjien markkinoilla" menneet ihan hölmöiksi. Halutaan strategista osaajaa, visiönääriä ja uudistajaa, joka samaan aikaan taittaa esitteet ja lehdet, valokuvaa ja videokuvaa ja editoi, tuottaa sisältöä someen ja hoitaa aktiivisesti suhteita mediaan. Siis toimenkuvaan on oksennettu kaikki mahdollinen johon parhaallakaan tahdolla yhden ihmisen työpanos ei riitä vaikka osaisikin.
Itselläni on ollut samanlaisia fiiliksiä kuin ap:lla, ennenkaikkea se häpeä ja arvottomuuden tunne. On kummallista, millainen asenne ihmisillä on (tietenkin ennenkaikkea nimettömänä keskustelupalstoilla) työttömiä kohtaan. Eikö täälläkin kurkkutorvi ammollaan huutavat ollenkaan tajua, kuinka paljon todella työhaluisia ja kykyisiä ihmisiä on jäänyt ja jää taas ensi viikolla ilman töitä? On kokeneita asiantuntijoita ja suorittavan tason tunnollisia duunareita. On vastavalmistuneita ja on viisikymppisiä, kumpaakaan porukaa ei oikein kukaan tunnu huolivan. Joskus melkein toivoisi, että näille "mene poimimaan mansikoita" -tyypeille kävisi samalla tavalla kuin meille kymmenille tuhansille muille, että työpaikka vaan lähtee yksi kaunis päivä alta. Kukaan ei tällaista tietenkään kenellekään IRL lauo, mutta huomaan, että olen alkanut vältellä sosiaalisia kontakteja, koska olen niin pohjattoman surullinen ja ahdistunut tilanteestani.
Kaikkea hyvää ap ja muut saman ongelman kanssa painiskelevat.
Ja myös tuo, että kyllähän ne firmat periaatteessa haluaisivat noiden ihmisten työpanoksen, mutta jatkuvat säästöt tekevät palkkaamisen monesti mahdottomaksi. Kyllähän minullekin olisi jo ottajia ollut, useammat tapaamani ihmiset ovat sanoneet suoraan, että olisivat kyllä kiinnostuneita palkkaamaan minut, mutta rekrytoinnit ovat jäissä johdon kieltäminä joko säästölinjan takia tai koska juuri on käyty isoja yt :tä jolloin lainsäädännön takia ei voi palkata uutta porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla taas näitä maniakaudella kirjoitettuja satuja. Jos tienaa yli 100k vuodessa on jo sen tason asiantuntija, että töitä löytyy Suomesta aivan varmasti.
Haluan sen verran oikoa että ei todellakaan pidä paikkaansa. Miltei päinvastoin. Eikö kaikki vielä sitä paitsi tiedä että töitä ei nyt ole? On melkoisen asiantuntematonta selittää asioita niin päin että "kyllä niitä töitä löytyy jos on tarpeeksi hyvä." Ei löydy. Päinvastoin. Ja tämä siis todellisen erikoisasiantuntijan sanomana, sellaisen joka kyllä saa mehukkaita toimeksiantoja ulkomailta, mutta Suomesta ei kirveelläkään.
Riippuu toimialasta. Omalla alallani junnuja tulisi ovista ja ikkunoista, mutta kykynsä todistaneita, muutaman vuoden työkokemuksella varustettuja tyyppejä ei kovin helposti löydykään. Hyvää projektipäällikköä ollaan etsitty jo vuodenvaihteesta asti...
Mikä toimiala?
Rakentaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla taas näitä maniakaudella kirjoitettuja satuja. Jos tienaa yli 100k vuodessa on jo sen tason asiantuntija, että töitä löytyy Suomesta aivan varmasti.
Haluan sen verran oikoa että ei todellakaan pidä paikkaansa. Miltei päinvastoin. Eikö kaikki vielä sitä paitsi tiedä että töitä ei nyt ole? On melkoisen asiantuntematonta selittää asioita niin päin että "kyllä niitä töitä löytyy jos on tarpeeksi hyvä." Ei löydy. Päinvastoin. Ja tämä siis todellisen erikoisasiantuntijan sanomana, sellaisen joka kyllä saa mehukkaita toimeksiantoja ulkomailta, mutta Suomesta ei kirveelläkään.
Riippuu toimialasta. Omalla alallani junnuja tulisi ovista ja ikkunoista, mutta kykynsä todistaneita, muutaman vuoden työkokemuksella varustettuja tyyppejä ei kovin helposti löydykään. Hyvää projektipäällikköä ollaan etsitty jo vuodenvaihteesta asti...
Mikä toimiala?
Rakentaminen.
No joo, sillähän menee kohtuullisen hyvin eli järkeenkäypää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla taas näitä maniakaudella kirjoitettuja satuja. Jos tienaa yli 100k vuodessa on jo sen tason asiantuntija, että töitä löytyy Suomesta aivan varmasti.
Haluan sen verran oikoa että ei todellakaan pidä paikkaansa. Miltei päinvastoin. Eikö kaikki vielä sitä paitsi tiedä että töitä ei nyt ole? On melkoisen asiantuntematonta selittää asioita niin päin että "kyllä niitä töitä löytyy jos on tarpeeksi hyvä." Ei löydy. Päinvastoin. Ja tämä siis todellisen erikoisasiantuntijan sanomana, sellaisen joka kyllä saa mehukkaita toimeksiantoja ulkomailta, mutta Suomesta ei kirveelläkään.
Tää on totta. Tuntuu että just niille kokeneille ja koulutetuille asiantuntijoille ei ole töitä. Miehen firmassa käydään vuosittain YT-leikki, ei kevättä ilman YT-neuvotteluja. Sieltä on nyt potkittu pois erittäin kokeneita ja osaavia ihmisiä, firma toimii vientiteollisuudessa ja sillä menee ihan hyvin. Koska mieskin on ollut siellä duunissa jo kohta 15 vuotta, niin näistä ihmisistä on tullut meille tuttuja ja heidän kamppailunsa seuraaminen on kyllä todella raastavaa. DI-, lisuri ja tohtori-ihmisiä, joilla useankymmenen vuoden kansainvälinen kokemus. Kyllähän heidät firmat palkkaisi jos voisi, mutta kun niitä duuneja ei ole. Kolme on tähän mennessä lähtenyt ulkomaille. Miettikää minkälaisen koulutus- ja kokemuspääoman he vievät kilpailijoiden käyttöön!
Itse olen vaikeati työllistävällä viestintäalalla ja vaikka mulla on yli 20 v. työkokemusta, koulutus ja paljon meritteejä, en meinaa nyt saada töitä mistään. Ne potentiaaliset paikat joihin olen laittanut avoimen hakemuksen ovat aina aloittaneet YT:t melkein saman tien. Mun hakemuksissa on varmaan jotain pahaa karmaa. Minäkin pääsen haastatteluun kaikissa vähänkään natsaavissa avoimissa paikoissa, mutta tähän mennessä aina on ollut se yksi sopivampi. Kun hakijoita on yhteen paikkaan helposti se 100-100 VAIKKA emme asu pääkaupunkiseudulla. Aina ennen olen työllistynyt naps vain ja pariin paikkaan on ihan kutsuttu. Nyt on eka kerta elämässäni kun olen työtön (olen 45 v.) Lisäksi vaatimukset ovat näillä "myyjien markkinoilla" menneet ihan hölmöiksi. Halutaan strategista osaajaa, visiönääriä ja uudistajaa, joka samaan aikaan taittaa esitteet ja lehdet, valokuvaa ja videokuvaa ja editoi, tuottaa sisältöä someen ja hoitaa aktiivisesti suhteita mediaan. Siis toimenkuvaan on oksennettu kaikki mahdollinen johon parhaallakaan tahdolla yhden ihmisen työpanos ei riitä vaikka osaisikin.
Itselläni on ollut samanlaisia fiiliksiä kuin ap:lla, ennenkaikkea se häpeä ja arvottomuuden tunne. On kummallista, millainen asenne ihmisillä on (tietenkin ennenkaikkea nimettömänä keskustelupalstoilla) työttömiä kohtaan. Eikö täälläkin kurkkutorvi ammollaan huutavat ollenkaan tajua, kuinka paljon todella työhaluisia ja kykyisiä ihmisiä on jäänyt ja jää taas ensi viikolla ilman töitä? On kokeneita asiantuntijoita ja suorittavan tason tunnollisia duunareita. On vastavalmistuneita ja on viisikymppisiä, kumpaakaan porukaa ei oikein kukaan tunnu huolivan. Joskus melkein toivoisi, että näille "mene poimimaan mansikoita" -tyypeille kävisi samalla tavalla kuin meille kymmenille tuhansille muille, että työpaikka vaan lähtee yksi kaunis päivä alta. Kukaan ei tällaista tietenkään kenellekään IRL lauo, mutta huomaan, että olen alkanut vältellä sosiaalisia kontakteja, koska olen niin pohjattoman surullinen ja ahdistunut tilanteestani.
Kaikkea hyvää ap ja muut saman ongelman kanssa painiskelevat.
Kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:lle tekee työttömyys vain hyvää.
Jos ihminen on noin ylpeä narttu, että kokee työttömänä jotenkin epäonnistuvan muiden silmissä, niin silloin on kyllä elämänarvot hukassa.
Ja kuten viesteistä tuli esille, toimeentulon kanssa ei noin varakkaalla tule ongelmia, mitä nyt kalliit merkkilaukut vaihtuu vain nor maalihintaisiin merkkilaukkuihin :D
Alue: Aihe vapaa
Kaikki tietävät että tämä "oikeus" tulkitaan TE-toimistossa aina hakijalle epäedulllisesti. Tänä päivänä kukaan ei ole niin tyhmä että lähtee edes "oikeutta" kokeilemaan ja joutuu monen kuukauden karenssiin jolloin on tukien ja jopa kokonaan sosiaaliturvan ulkopuolella kuten ko. henkilön tapaus taas osoittaa.
Jos on yt-uhan alla on heti keskeytettävä sivutoimiset opinnot ja katkaistava kaikki sidokset yritystoimintaan. TE-keskus katsoo näitä asioita vähintään puolen vuoden päähän taaksepäin siitä hetkestä kun ilmottaudut työttömäksi päivärahan hakua varten.