Mulla ei ole yhtään kaveria. En jaksa enää

Jeesus pelastaa <3<3<3

Missä asut? Opiskeletko, käytkö töissä? Voisitko aloittaa harrastuksen ja löytää sieltä ystäviä? Tai alatko mun kaveriksi, asun pk-seudulla? ♥

Jaksa vielä. Onko sinulla perhettä?

Minullakaan ei ole kamuja juuri nyt. Myönnän kyllä kyllästyneeni moniin ihmisiin ja olen itsekin liennut pois porukoista toisinaan. Nyt kyllä kaverit olisivat ihan kiva lisä, jos löytäisin sellaisia joiden kanssa on tarpeeksi yhteistä.

Mulla on sama tilanne kuin 4:llä. Kavereita on, mutta oikeastaan vain yksi sellainen uusi kaveri, josta oikeasti pidän. Onneksi edes se. :) tahallaan etäännytän vanhoja kavereita, kun tapaamiset ei vaan oikein anna mitään. Yritän näin toimimalla saada uusille tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Missä asut? Opiskeletko, käytkö töissä? Voisitko aloittaa harrastuksen ja löytää sieltä ystäviä? Tai alatko mun kaveriksi, asun pk-seudulla? ♥

Olen työtön opiskelija, en asu pk-seudulla :/ Yksi harrastus löytyy jossa olen tutustunut joihinkin ihmisiin (laji on sellainen että harrastetaan ikäänkuin pienryhmässä) mutta mulla on tosi korkea kynnys ehdottaa mitään vapaa-ajan tekemistä. Olen pari kertaa laittanut kaverinhakuviestiä nettiin mutta vielä ei ole tärpännyt.

Liuennut

Mihin niitä kavereita tarvitaan? Mulla ei ole koskaan ollut yhtään kaveria, ei lapsena eikä aikuisena. Lapsena se teki vähän kipeää, kun olisi kaivannut seuraa. Mutta aikuisena en yhtään ymmärrä mitä semmoisilla kavereilla edes tekisi. 

Harrastus tai vapaaehtoistyö. Ihan mikä tahansa uusi juttu. Se auttoi minua, kun vuosia sitten muutin uudelle paikkakunnalle, jossa tein töitä kotoa käsin, enkä siis tutustunut yhtään keneenkään. Kolme vuotta sinnittelin pelkästään vanhojen ystävien kanssa netitse, mutta sitten alkoi pää hajota. 

Oman kaupungin sivuilla facebookissa oli kerran sitten haku kehitysvammaisten ystävätoimintaan ja ilmoittauduin koulutukseen ihan vain saadakseni jotain tekemistä ja nähdäkseni ihmisiä.  Sitä kautta tuli ensin ihan hyvänpäiväntuttuja, jotka alkoivat kysellä muuhunkin vapaaehtoistoimintaan ja harrastuksiin mukaan. Aloin ohjata seurakunnan kerhoa ja liityin harrastelijateatteriryhmään, ja aloin pikkuhiljaa saada sellaisiakin ystäviä, jotka kutsuivat kylään ja joiden kanssa saattoi lähteä ihan vaikka lenkille. 

Mulla ei ole aikuisiällä ollut minkäännäköisiä pysyviä ystävyyssuhteita. Jos on jotain kaveeraamista ollutkin niin se on ollut hyvin yhytaikaista. Niitä on tullut ja mennyt ja nyt ei ole sitäkään vähää tapahtunut sillä saralla. Mutta ei minua ainakaan haittaa sillä oma valintahan tämä on. Muuten panostaisin sosiaalisuuteen enemmän. Eli mitä sinä nyt oikeasti haluat ap? Ja sori vaan mutta jos et jaksa ilman kavereita niin mietipä kuinka rankkaa on sitten ylläpitää niitä ystävyyssuhteita...! Huh, muistotkin siitä nostaa hien hattuun! Ja tuo on huono homma, ettet itse ehdota oikein mitään toimintaa kenellekään. Miten kuvittelet sen edesauttavan asiaa? Sun täytyy antaa itsestäsi myös, ethän sä muuten niitä ystäviä löydä.

Heeei kohtalo toverit! Mielummin yksin kuin huonossa /väärässä seuraassa.

Juuri niin, että vaan itseä kiinnostaville kursseille, niin kamuja, samoilla intresseillä löytyy , takuulla.

Vierailija kirjoitti:

Mihin niitä kavereita tarvitaan? Mulla ei ole koskaan ollut yhtään kaveria, ei lapsena eikä aikuisena. Lapsena se teki vähän kipeää, kun olisi kaivannut seuraa. Mutta aikuisena en yhtään ymmärrä mitä semmoisilla kavereilla edes tekisi. 

Ei mullakaan ole ystäviä kenen kanssa viettää aikaa, harvemmin niitä kaipaankaan hirveästi koska viihdyn ihan hyvin yksinkin. Mutta nyt haluaisin mennä kevätmessuille Messukeskukseen, ja oispa oikeastaan tosi kiva, jos olisi joku kaveri kenen kanssa mennä sinne! En viitsi edes kysyä ketään, koska tiedän, ettei kukaan lähde kuitenkaan, ja sitten taas vaan mietin että mikä mussa on vikana.

Tutustukaa netissä! Esim fb:ssa on ystäväsivuja, tai sit tää: etsitaanystavaa.com

Hommaa koira. Leikittäessä voi jutella muiden koiraihmisten kanssa. Koirapuistossa tapaat varmasti muita ihmisiä.

Ja onhan koira muutenkin ihmisen paras ystävä.

Jos et ole koiraihminen niin lähde eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan mukaan!

Vierailija kirjoitti:

Voimat loppuu :'(

Yleensä ne vain imee energiat. Ole onnellinen.

Taidat olla femakko.

Minusta se on vähän rasitekin, aina pitäs löytyä aikaa mihin tahansa humpanpumppaan ja jos et lähde niin se ei ole hyvä ja jos löhdet niin teet sitä toisen mieliks..

Oikeesri sellasii sielunkumppani kavereita on tooosi vähän, mulla nolla tällä hetkellä. Kaipaan sellasta ystävyyttä joka ei vaadi liikoja

Mulla ei ollut lapsena kuin yksi kaveri ja sekin asui 400km:n päässä. Teininä ei ollut enää sitäkään. Opiskeluaikana (yliopisto) sain yhden kaverin. Nyt työttömänä ja melkein 40-vuotiaana on paras tilanne ikinä: mulla on kolme hyvää ystävää :).

Mistä päin Ap on? Tai olisiko muita kaverittomia Turun suunnalta, täällä nimittäin yksi ja kaipaisin samanhenkistä ihmistä. En nauti suurista ihmisryhmistä (esim. koulussa tai tapahtumissa) enkä huomion keskipisteenä olosta, joten hankalaa on tutustua ja tuoda itseään esille kun jännittää niin kovin :( Olisin hyvä ystävä ja mukavaa seuraa, mutta kun ei ole oikein ketään jolle olla ystävä. Surettaa ja ahdistaa tämä tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Mistä päin Ap on? Tai olisiko muita kaverittomia Turun suunnalta, täällä nimittäin yksi ja kaipaisin samanhenkistä ihmistä. En nauti suurista ihmisryhmistä (esim. koulussa tai tapahtumissa) enkä huomion keskipisteenä olosta, joten hankalaa on tutustua ja tuoda itseään esille kun jännittää niin kovin :( Olisin hyvä ystävä ja mukavaa seuraa, mutta kun ei ole oikein ketään jolle olla ystävä. Surettaa ja ahdistaa tämä tilanne.

Tässä on kaveriton introvertti nainen Turusta. Olen kyllä sinulle liian vanha kaveriksi - siitä päättelen, kun puhut koulusta.

Olen ollut niin kauan yksin, etten ole varma osaanko edes olla kaveri. Jos sopivasti omanlainen ihminen löytyy, niin semmoisen kanssa tietty helpompaa. Tottahan kaveruuden pitää olla enemmän myönteinen kokemus kuin voimia vievä.